Mitä se hankintalaki sanookaan äitiyspakkauksen vastuullisuudesta?

Blogi
Sonja Vartiala |

Tiistaina julkaistusta äitiyspakkausta koskevasta selvityksestä on tulvinut meille runsaasti positiivista palautetta, kiitos paljon siitä!

Myös Kela on ottanut raporttimme hyvin vastaan ja luvannut jo parannuksia äitiyspakkauksen vastuullisuuteen. Olen aivan varma, että vuoden 2021 äitiyspakkauksesta tulee huomattavasti vuoden 2018 pakkausta vastuullisempi ja ekologisempi.

Kelan viestintä on kuitenkin ollut paikoitellen harhaanjohtavaa, ja siitä johtuneita väärinkäsityksiä on saatu oikoa myös meille asti tulleessa palautteessa. Käyn Kelan väitteitä läpi tässä alla:

1. Hankintalaki ei salli alkuperämaan valintaa. Tarjoajia pitää kohdella tasapuolisesti ja syrjimättä.

Tämä Kelan väite pitää paikkansa mutta johtaa harhaan – monet ovat tulkinneet tämän viestin niin, että laki estäisi Kelaa hankkimasta muita kuin hikipajatuotteita.

Finnwatch ei vaadi Kelaa valitsemaan tuotteita alkuperämaan perusteella tai syrjimään tiettyjä toimittajia. Sen sijaan Kelaa vaaditaan varmistamaan sosiaalisen vastuun kriteereillä, että mistä tahansa maasta tulevat tuotteet on tuotettu ihmisoikeuksia kunnioittaen. Sosiaalisen vastuun kriteerien asettamista hankintalaki ei estä millään tavalla vaan päinvastoin kannustaa hankkijoita tähän. Hankintalain tavoitteissa 2§ todetaan, että hankintoja tulee toteuttaa “ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat huomioon ottaen”. 

2. Äitiyspakkaukseen valittavien tuotteiden tulee täyttää EU:n ja Suomen lainsäädännön asettamat vaatimukset.

Tämäkin väite pitää paikkansa, mutta antaa monelle lakia tuntemattomalle väärän käsityksen, lainsäädännön vaatimukset kun eivät ulotu tuotteiden työoloihin tuotantomaissa. Huonoissa työoloissa tuotteiden tuottaminen on valitettavasti niin EU:n kuin Suomen nykylainsäädännön puitteissa ok. Tätä lainsäädännön ilmeistä puutetta me Finnwatchissa yritämme muuttaa Suomeen yritysvastuulakia ajavassa #ykkösketjuun-kampanjassa.

3. Tuotteiden valmistajilta vaaditaan vakuutusta lapsityöhön ja minimipalkkalainsäädäntöön liittyvien ILOn sopimusten noudattamisesta.

Väitettä on syytä tarkentaa: vakuutusta vaaditaan tuotteiden tarjoajilta, ei niiden valmistajilta. Vakuutus on helppo antaa – pistetään vain rasti ruutuun. Se ei kuitenkaan takaa mitään, sillä sen paikkansapitävyyttä ei valvota eikä virheellisistä vakuutuksista voi käytännössä jäädä kiinni. Ennen Finnwatchin julkaisemaa raporttia Kela ei esimerkiksi itse tiennyt missä maissa äitiyspakkauksen tuotteet on valmistettu.

Yritysten Kelalle antaman vakuutuksen tyhjänpäiväisyyttä alleviivaa se, että osa äitiyspakkaukseen riskimaissa valmistettuja tuotteita toimittaneista yrityksistä ei valvonut lainkaan tuotteidensa vastuullisuutta. Suurin osa pakkaukseen vaatteita ja tekstiilituotteita toimittaneista yrityksistä ei taas tiennyt lainkaan mistä raaka-aineena käytettävä puuvilla tulee. Puuvillan tuotantoon liittyy valtavia riskejä niin lapsityöstä kuin minimipalkkalainsäädännön rikkomisesta.

4. Kelan UKK-palstan väitteet

Kelan tiedotteen lisäksi viranomainen on nostanut viestinnässään esiin Usein kysyttyjä kysymyksiä sisältävän Kuumat perunat -palstan. Palstan eettisyyttä koskevat kohdat johtavat lukijoita harhaan. Kela kysyy esimerkiksi: “Onko Kelalle tärkeää, että tuotteita valmistavien yritysten työntekijät voivat järjestäytyä?”, ja vastaa, että kyllä, sillä Kela kysyy (hankintalain edellyttämällä tavalla) onko joku yrityksen johdosta syyllistynyt tiettyihin työlainsäädäntöä koskeviin rikoksiin.

Mainitsematta vaan jää, ettei tämä liity mitenkään järjestäytymisen vapauteen tuotteiden tuotannossa. Kelan tapauksessa hankintalain mukaiset ns. pakolliset poissulkemisperusteet tietyistä rikoksista koskevat suomalaista tavarantoimittajaa, eivät tämän alihankkijoita, jotka tuotteet faktisesti valmistavat.

Lisäksi Kela kysyy UKK-palstalla eettisyyttä koskevan otsikon alla “Onko pakkauksen tuotteet sertifioitu?“ ja vastaa vyöryttämällä lukijalle liudan toinen toistaan uskottavammalta kuulostavia sertifiointeja. Mainitsematta jää, ettei yksikään näistä liity tuotteiden valmistuksen sosiaaliseen vastuullisuuteen. Tällaista viestintää olen käsitellyt aiemmin blogissani Yritysvastuun bullshit-bingo.

Kuva: Kela / Veikko Somerpuro


Vastuullisempi äitiyspakkaus

Allekirjoita vetoomus, ja vaadi Kelaa hankkimaan äitiyspakkauksiin tuotteita, joissa on huomioitu vastuullisuus ja jotka tekevät hyvää myös tuotteita valmistaville äideille, isille ja heidän lapsilleen. Seuraavassa kilpailutuksessa Kelan tulee:

  • asettaa tuotteille sosiaaliseen vastuuseen liittyviä pisteytettäviä vertailukriteereitä.
  • kiinnittää huomiota riskiraaka-aineiden kuten puuvillan vastuullisuuteen esimerkiksi edellyttämällä puuvillalta sosiaalisen vastuun sertifiointia.
  • ottaa käyttöön kunnianhimoinen sopimusehdoksi liitettävä code of conduct.
  • kehittää kiertotalousratkaisuja äitiyspakkauksen ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi.

VASTUULLISEMPI ÄITIYSPAKKAUS


KIITOS ALLEKIRJOITUKSESTASI!

Tehdään yhdessä maailman parhaasta äitiyspakkauksesta myös maailman vastuullisin. 
3187 ALLEKIRJOITUSTA. TAVOITE 2000.

Sonja Vartiala

Sonja on Finnwatchin toiminnanjohtaja. Hän johtaa järjestön hallintoa ja viestintää ja vastaa Finnwatchin työelämän oikeuksiin liittyvästä tutkimuksesta ja vaikuttamistyöstä.