Veropolitiikka on ilmastopolitiikka

Blogi
Sonja Vartiala |

“Pelkkä” fossiilisen energian käytön lopettaminen (ja tämä on jo itsessään valtava haaste) ei riitä ilmastokriisin taltuttamiseksi, vaan samaan aikaan meidän tulee puuttua ennennäkemättömän ripeästi metsäkatoon ja maatalouden päästöihin.

Oman haasteensa edessä olevaan tehtävään asettaa aika. Vaikka ilmastokriisi ja sen seuraukset ovat olleet tiedossa jo 1950-luvulta asti, toimia on lykätty vuosikymmenestä toiseen. Nyt olemme tilanteessa, josta järjestöt ovat varoittaneet: hitaiden asteittaisten muutosten sijaan meidän täytyy vetää nopeasti hätäjarrusta pitääksemme planeetan elinkelpoisena.

Meidän täytyy vetää nopeasti hätäjarrusta pitääksemme planeetan elinkelpoisena.

Meillä Suomessa tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että metsien hakkuita on rajoitettava, metsämaata ei saa enää muuttaa uuteen käyttöön, eläinproteiinin kulutusta on vähennettävä ja turvepeltojen raivaaminen on kiellettävä. Muutosten seurauksena osa suomalaisista tulee menettämään elinkeinonsa tai joutuu ainakin investoimaan merkittävästi sen uudistamiseksi. 

Jotta muutos vähähiiliseen yhteiskuntaan voi tapahtua nopeasti, reilusti ja ilman yhteiskunnallista turbulenssia, raskaimmat seuraukset kantaville suomalaisille tullee tarjota taloudellista tukea eri muodoissa. Tämä voi tarkoittaa muun muassa sitä, että valtio ostaa maanomistajilta hiilinielu- ja muita ekosysteemipalveluita, hankkii yksityishenkilöiltä ilmastopolitiikan myötä hyödyntämiskieltoon meneviä maita tai tukee tuotantorakenteen muutokseen tehtäviä investointeja. Se kenelle tukea suunnataan ja millä perusteella, vaatii tarkkaa suunnittelua, mutta yksi asia näyttää varmalta: se maksaa (mutta paljon vähemmän kuin se, että mitään ei tehdä).

Onneksi meillä on työkalut jakaa taakkaa oikeudenmukaisesti. Yksi ratkaisu on verotus, jonka rooli ilmastokriisin torjunnassa kasvaa lähitulevaisuudessa keskeiseksi. Näistä toimenpiteistä on hyvä aloittaa:

  • Veropohjan aukot on vihdoinkin tiivistettävä. Ilmastokriisiin vastaamiseksi tarvittavat investoinnit tulevat lyhyellä aikavälillä lisäämään tarvetta kerätä veroja ja on ehdottoman tärkeää, että kaikki osallistuvat talkoisiin. Pelkästään tiedossa olevien porsaanreikien sulkemisella voidaan Suomessa saada ilmastotoimiin vuosittain satoja miljoonia euroja.
  • Kansainvälisen yritysverojärjestelmän uudistuksessa on edettävä nopeasti valtioiden välisen haitallisen verokilpailun torjumiseksi. Tarvitsemme EU-alueelle yhteisen ja yhdistetyn yhteisöveropohjan, keinot digitalouden yritysten verottamiseen sekä minimiyhteisöverokannan. Yritysten ja verokonsulttien sijaan valta verotuksen tason määrittämisestä tulee ottaa takaisin valtioille.
  • Kulutusta ja sitä kautta yritysten toimintaa on ohjattava verotuksen avulla nopeasti vähähiiliseksi ja kiertotaloutta tukevaksi. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että kuluttajilla ja päättäjillä on tiedossaan tuotteiden hiilijalanjäljet. Arvoketjujen hiilipäästöjen kartoitus on jo aloitettu monissa yrityksissä – nyt tähän työhön tulee laittaa turbovaihde päälle.  

Lisää mahdollisuuksista kestävän kehityksen verouudistukseen voi lukea Sitran julkaisemasta selvityksestä.

Kun käärimme hihat ja ryhdymme toimenpiteisiin nyt, meillä on vielä aikaa kääntää kehitys oikeaan suuntaan Suomessa. Suomi on pieni maa, mutta esimerkillämme on valtava rooli kansainvälisesti: me voimme näyttää muille valtioille mallia siitä, miten ilmastokriisi selätetään sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. 

Meillä on tähän kaikki työkalut olemassa, otetaan ne käyttöön.

Kuva: Ilmastomarssi 2019, Anna Muotka (CC BY-NC).


Sonja Vartiala

Sonja on Finnwatchin toiminnanjohtaja. Hän johtaa järjestön hallintoa ja viestintää ja vastaa Finnwatchin työelämän oikeuksiin liittyvästä tutkimuksesta ja vaikuttamistyöstä.

Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email