Julkaistu 8.1.2012

10 kysymystä ja vastausta yritysten verotuksesta ja veronmaksun vastuullisuudesta

 

1. Miksi yritysten tulee maksaa veroja?

 

2. Mihin yritysten tulisi maksaa veroja?   

 

3. Minkälainen verosuunnittelu ei ole hyväksyttävää? 

 

4. Millä keinoilla vastuuttomat yritykset yrittävät välttää veroja? 

 

5. Verokeinottelussa hyödynnetään usein veroparatiiseja – mitä ne ovat? 

 

6. Merkitseekö veroparatiisissa toimiminen verovälttelyä? 

 

7. Ketkä kärsivät yritysten verokeinottelusta? 

 

8. Miten vastuullista veronmaksua voitaisiin edistää helpoiten? 

 

9. Millaiseen verojärjestelmään tulisi pyrkiä? 

 

10. Mitä minä voin tehdä edistääkseni vastuullista veronmaksua? 

 

Suosituksia päättäjille

  

 

1. Miksi yritysten tulee maksaa veroja?

 

Yritysten verottaminen on oikeutettua, sillä ne käyttävät hyödykseen verovaroin tuotettuja yhteiskunnan palveluita ja rakenteita sekä valtioiden alueilla sijaitsevia luonnonvaroja. Oikeudenmukaisella veronmaksulla yritys toteuttaa vastuutaan toimintansa yhteiskunnallisista vaikutuksista ja luo hyvinvointia koko vaikutuspiirissään. 

 

Erityisesti kehittyville maille erilaiset kauppaan ja kansainväliseen yritystoimintaan liittyvät verotulot ovat yhä tärkeämpiä, sillä esimerkiksi tullimaksujen merkitys tulonlähteenä on vähentynyt kansainvälisen kaupan vapauttamisen myötä. Lisäksi esimerkiksi monissa Afrikkaan suuntautuvissa investoinneissa yritykset hyödyntävät paikallisia luonnonvaroja, jotka ovat uusiutumattomia tai joiden käyttäminen aiheuttaa vahinkoa luonnolle ja paikallisyhteisöille. Verovaroilla kompensoidaan aiheutettuja haittoja ja ylläpidetään ihmisoikeuksien kannalta olennaisia yhteiskunnan perusrakenteita kuten oikeusjärjestelmää, terveydenhuoltoa ja peruskoulutusta. 

 

Usein kysytään, miksi yrityksiä pitää verottaa, vaikka niiden omistajien yrityksestä nostamat pääomatulot tai henkilökunnan palkat ovat kertaalleen verotuksen kohteena. Tähän on kuitenkin esitettävissä monia perusteita. 

 

Ensinnäkin, pelkästään luonnollisen henkilön tasolla verotusta ei saataisi kohdentumaan kaikkiin yritystoimintaa rahoittaviin tulonsaajiin, sillä osakkeiden omistus voi vaihtua lyhyen ajan sisällä useaan kertaan kun taas verotuksen aktualisoituminen voi kestää pitkänkin aikaa, jos yritys pidättyy osinkojen maksamisesta. Lisäksi yritysten omistajat saattavat pyrkiä salaamaan henkilöllisyytensä. Jos yhteisöjä ei verotettaisi, avautuisi myös mahdollisuus verokeinottelulle eli yrityksen omistajat pyrkisivät muuntamaan yksityishenkilön tulonsa yhteisön tuloksi. 

 

Viime kädessä yrityksiltä perittävillä liiketuloveroilla ja pääomatulojen lähdeveroilla varmistetaan se, että esimerkiksi kehittyvä maa saa alueellaan tapahtuvasta liiketoiminnasta ja investoinneista verotuloja yritysten omistajien ollessa ulkomaisia. 

 

Yritysverot toteuttavat näin sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja laajentavat veropohjaa, jolloin verotus jakautuu tasaisemmin, kohdennetummin ja oikeudenmukaisemmin ja verojen välttely on vaikeampaa. 

 

 

2. Mihin yritysten pitäisi maksaa veroja?

 

Suuryritykset toimivat globaalitaloudessa useissa maissa kotivaltioidensa rajojen ulkopuolella. Kukin valtio on suvereniteettinsa perusteella oikeutettu perimään niissä toimivilta yrityksiltä veroja. 

 

Yleisesti hyväksytty periaate verojen oikeudenmukaiseksi jakamiseksi eri valtioiden kesken on, että yritykset maksaisivat verot ensisijaisesti tulon lähdevaltioon, jossa tulon muodostava taloudellinen toiminta ja työ tapahtuu ja jonka julkisin varoin ylläpidettyä infrastruktuuria ja resursseja hyväksi käyttäen tulot ovat muodostuneet. Lähdevaltion lisäksi yrityksen kotivaltiolla on toissijaisesti oikeus saada yritykseltä verotuloja siltä osin, kuin yritys hyödyntää kotivaltion infrastruktuuria ja julkisia palveluja. Veronmaksun tulee näin kuvastaa alueittain yrityksen todellista liiketoiminnallista aktiviteettia ja arvonlisäystä. 

 

 

3. Minkälainen verosuunnittelu ei ole hyväksyttävää? 

 

Kansainvälisesti toimivan yrityksen hankkima sama tulo voi tulla verotetuksi moneen kertaan toisin kuin pelkästään kotimaassaan toimivan yrityksen, jos esimerkiksi yrityksen kotivaltio ei hyvitä tai muuten huomioi omassa verotuksessaan yrityksen lähdevaltioon jo kertaalleen maksamaa veroa. Yritys toimii vastuullisesti, jos se maksaa verosopimusten ja -lakien tarkoitusta vastaavalla tavalla samasta tulosta veroja (usein siis vain kertaalleen ja) oikeassa suhteessa niihin valtioihin, joilla on kyseiseen tuloon vahvimmat liittymät ja oikeutukset niiden saamiseen. 

 

Tuloa verottavien valtioiden suvereenia tahtoa tulisi kunnioittaa myös niissä tilanteissa, joissa yritys uhkaa joutua kahdenkertaisen verotuksen kohteeksi. Näin voi tapahtua, jos esimerkiksi liittymävaltioiden välillä ei ole saavutettu yhtämielisyyttä siitä, missä suhteessa niillä on oikeus verottaa yrityksen tuloja (eli ei ole solmittu verosopimusta). 

 

Ongelmallista on laillisen ja laittoman välisellä harmaalla alueella tapahtuva aggressiivinen verosuunnittelu tai verovälttely eli yritysten pyrkimykset sääntelyn porsaanreikiä hyödyntämällä minimoida säädettyjä veroja tai välttyä niiden maksamiselta kokonaan (kaksinkertainen 0-verotus). Yritys toimii vastuuttomasti ja vastoin verosääntelyn ja -järjestelmän tarkoitusta, jos se esimerkiksi pyrkii siirtämään verotettavat tulot matalan verotuksen valtioon, joka ei ole osallinen tulot muodostaneeseen toimintaan. 

 

Toisinaan yritykset syyllistyvät suoranaiseen veronkiertoon, jolloin on osoitettavissa, että esimerkiksi rahansiirrolle kirjanpidossa esitetty oikeudellinen muoto ei vastaa sen todellista tarkoitusta, kun rahoitusjärjestelyä arvioidaan kokonaisuutena. Kyse on laittomasta toiminnasta, johon on mahdollista puuttua veronkiertosäännösten avulla. Verottajan korkean todistustaakan, veroetuja tarjoavien valtioiden salaisuuskäytäntöjen sekä tiettyjen EU-oikeudesta johtuvien vaatimusten vuoksi veronkiertoon voi olla kuitenkin vaikea puuttua.

 

 

4. Millä keinoilla vastuuttomat yritykset yrittävät välttää veroja?

 

Suurin osa kansainvälisestä kaupasta tapahtuu monikansallisten yrityskonsernien sisällä niiden juridisesti erillisten tytäryhtiöiden välillä, jotka toimivat usein veroprosenteiltaan erilaisissa valtioissa ja ovat velvollisia maksamaan veroja vain omasta tuloksestaan. 

 

Asetelmaa hyödyntäen kansainvälinen yritys voi manipuloida konsernin sisäisiä siirtohintoja verojen minimoimiseksi siten, että yrityksen voitot siirretään peitellysti matalan verotuksen valtiossa toimivalle tytäryhtiölle, jolla ei välttämättä ole lainkaan varsinaista liiketoimintaa (pöytälaatikkoyhtiö). Tappiot ja muut liiketoiminnan kulut siirretään puolestaan korkean verotuksen valtiossa varsinaista liiketoimintaa harjoittavaan tytäryhtiöön, joka voi vähentää nämä omasta verotettavasta tulostaan. Käytännössä yritys voi esimerkiksi siirtää patenttien tai yrityksen brändin omistuksen matalan verotuksen maahan ja myydä näiden aineettomien oikeuksien käyttöoikeuksia haluamaansa hintaan korkean verotuksen maissa sijaitseville yhtiöilleen. 

 

Lisäksi yritykset käyttävät alikapitalisointia eli ne velkaannuttavat korkean verotuksen maassa liikevoittoa tekeviä tytäryhtiöitä matalan veroasteen tytäryhtiöille. Näin voitot siirtyvät velkojen korkojen maksuina matalan veroasteen valtioon. 

 

Valtiosta toiseen tapahtuvan voittojen siirtelyn lisäksi aggressiiviseen verosuunnitelluun turvautuvat yritykset pyrkivät hyödyntämään verosopimusten nivoutumattomuuksia ja aukkoja. Monikansallinen yritys voi kierrättää tuotantomaasta peräisin olevia tuloja jonkin edullisen verosopimusverkoston tarjoavan kolmannen valtion kautta perustamalla sinne pöytälaatikkoyhtiön. Sopimuskeinottelun tuloksena voidaan päätyä esimerkiksi pääomatulojen lähdeverottomuuteen, jota tulon lähdevaltio ei ollut tarkoittanut suoda suhteessa kolmanteen valtioon sijoittautuneeseen osinkoja nostavaan sijoittajaan. Kehittyville maille lähdeverojen minimointi merkitsee käytännössä veropakoa ja tulonsiirtoa teollisuusmaihin, sillä kehittyvät maat vastaanottavat maahansa investointeja huomattavasti enemmän kuin niistä viedään pääomaa ulkomaille. 

 

Konsernin sisäisiä rahoitusjärjestelyjä on mahdollista hyödyntää myös niin sanotuilla hybridi-instrumenteilla tai -yhteisöillä, joilla pyritään saavuttamaan veroetuja kahdesta eri valtiosta. Esimerkiksi hybridilainat voidaan suunnitella oman ja vieraan pääoman ominaisuuksia yhdistäviksi instrumenteiksi, jotta niihin perustuvat rahansiirrot katsottaisiin verovähennyskelpoiseksi velan korkon maksuksi (vieras pääoma) maksajan kotivaltiossa ja verovapaaksi suorasijoitusosingoksi (oma pääoma) maksun saajan asuinvaltiossa. Käytännössä tilanne voi johtaa siihen, että tulosta ei makseta lainkaan veroja. 

 

 

5. Verokeinottelussa hyödynnetään usein veroparatiiseja – mitä ne ovat? 

 

Kansainväliset yritykset käyttävät aggressiivisessa verosuunnittelussa usein hyväksi niin kutsuttuja veroparatiiseja, joista käytetään myös nimityksiä veroetu- tai salaisuusvaltio taikka offshore-alue. Perinteisesti veroparatiiseina on pidetty maita tai alueita, joissa on alhainen tai olematon verotus, jotka kieltäytyvät kansainvälisestä verotietojen vaihdosta, joissa vallitsee tiukka pankkisalaisuus, joiden lait mahdollistavat yritysten todellisten omistajien salaamisen ja jotka eivät edellytä alueellaan toimivilta yrityksiltä varsinaista tuotannollista toimintaa. 

 

Veroparatiisit pyrkivät usein tarjoamaan veroetuja ja -poikkeuksia vain ulkomaisille toimijoille ja houkuttelemaan näin investointeja alueilleen. Niiden äärimmäisyyksiin menevä haitallinen verokilpailu tarjoaa vastuuttomille yrityksille väylän välttää niiden koti- ja toimintavaltioissa säädetyt verot. Itsekkäinä vapaamatkustajina veroparatiisit pyrkivät hyötymään muiden maiden verojärjestelmien olemassaolosta ja kansainvälisestä yhteistyöstä kuitenkaan osallistumatta itse siihen. 

 

Veroparatiiseista on laadittu useita listauksia, joilla esiintyy samoja valtioita. Tarkoitus on näin luoda poliittista painetta yhteistyöhaluttomiin hallintoalueisiin. Toisaalta listoista puuttuu poliittisista syistä valtioita, joilla on merkittäviäkin veroparatiiseille ominaisia piirteitä. 

 

Usein veroparatiisit mielletään Tyynenmeren saarivaltioiksi, jotka toimivat globaalitalouden marginaalissa ruokkien veronkiertoa, rahanpesua, korruptiota ja muuta laitonta ja rikollista toimintaa. Mielikuva ei kuitenkaan vastaa asian todellista luonnetta ja laajuutta. Veroparatiisitalous toimii globaalin talouden ytimessä ja on läsnä kaikkialla, valitettavan usein myös Suomessa toimivien monikansallisten yrityskonsernien omistus- ja rahoitusjärjestelyissä sekä suomalaisten työeläkelaitosten sijoitussalkuissa. 

 

Veroparatiiseiksi luonnehdittavien valtioiden välillä on suuria eroja ja ne ovat erikoistuneet erilaisiin palveluihin. Jotkut kilpailevat tiukalla pankkisalaisuudella, toiset tarjoavat alhaisia verokantoja, kolmannet toimivat eräänlaisina kauttakulku- tai koordinaatiokeskuksina edullisine verosopimuksineen. Vaikka jokin veroparatiisiksi mahdollisesti listaamaton valtio tarjoaisi vain yhdenkaltaisia palveluita, kuten esimerkiksi tiukan pankkisalaisuuden, voi sen merkitys globaalin verovälttelyn mittakaavassa olla huomattavastikin merkittävämpi, kuin jonkin veroparatiisiksi listatun valtion, johon pätevät kaikki edellä mainitut veroparatiiseja luonnehtivat ominaisuudet. 

 

 

6. Merkitseekö veroparatiisissa toimiminen verovälttelyä? 

 

Tytäryhtiön tai rahaston perustaminen tunnettuun veroparatiisiin ei välttämättä merkitse pyrkimystä välttää veroja, vaan sijoittautumista voivat sinänsä puoltaa muut hyväksyttävät liiketoiminnalliset syyt. Usein kyse on kuitenkin juuri veroetujen hakemisesta. 

 

Yrityksen tulisi tiedostaa, että varsinaiseen liiketoimintaan liittymättömät rahoitusjärjestelyt pahimmilla salaisuusalueilla helposti ylläpitävät ja tukevat haitallista veroparatiisitaloutta ja sen pahimpia lieveilmiöitä, kuten veronkiertoa ja rikollista korruptiota ja rahanpesua. Tämän vuoksi yrityksen tulisi varmistua järjestelyiden verovaikutuksista ja harkita, voisiko liiketoiminnalliset edut saavuttaa jossain muussa valtiossa. 

 

Veroparatiiseissa toimivat yritykset voivat myös hälventää verovälttelyepäilyt avaamalla kirjanpitoaan ja kertomalla maakohtaisesti keskeiset taloudelliset tunnuslukunsa, joiden perusteella ulkopuolinen voi arvioida yrityksen veronmaksun vastuullisuutta. Liiketoimintaratkaisut on hyvä perustella avoimesti sidosryhmille ja pyrkiä vaikuttamaan veroparatiiseihin sijoittautuneiden yhteistyökumppanien toimintatapoihin ja -kulttuuriin siten, että verot maksetaan vastuullisesti sen sijaan, että niitä pyrittäisiin välttämään keinotekoisin järjestelyin. 

 

 

7. Ketkä kärsivät yritysten verokeinottelusta? 

 

Säädettyjen verojen välttäminen ei ole valtioiden eikä niiden kansalaisten etu. Monikansallisten yritysten verovälttely asettaa kotimaiset pienet ja keskisuuret yritykset eriarvoiseen asemaan ja luo korotuspaineita veroja tunnollisesti maksavien veroprosentteihin. Pitkässä juoksussa verovälttely ei ole suuryritystenkään etu yhteiskunnan toimintojen rahoittamisen vaarantuessa veropohjan vuotamisen vuoksi. Globaalitaloudessa taloudellisten voimavarojen käyttöä tulisi ohjata reiluun kilpailuun pohjautuvat liiketoiminnalliset perusteet eikä veroetujen kalastelu. 

 

Kehittyville maille veroparatiisitalous on erityisen vahingollista. Global Financial Integrity -järjestön arvion mukaan globaalista etelästä pakenee vuosittain verottamatonta pääomaa rikkaisiin maihin, veroparatiiseihin ja rahoitussalaisuusalueille yli 800 miljardia euroa. Summa vastaa kehitysavun yhdeksänkertaista kokonaismäärää. 

 

Verotutkija Richard Murphyn esittämän arvion mukaan myös EU:n jäsenvaltiot menettävät harmaan talouden ja kansainvälisen verovälttelyn takia vuositasolla jopa noin 1000 miljardia euroa verotuloja, joka on seitsenkertaisesti EU:n vuosibudjetin suuruinen. 

 

Verohallinnon arvion mukaan Suomesta veroparatiiseihin karkaa pelkästään yritysten siirtohinnoittelun väärinkäytön takia 320 miljoonaa euroa vuodessa. 

 

 

8. Miten vastuullista veronmaksua voitaisiin edistää helpoiten? 

 

Ensimmäinen askel kohti oikeudenmukaisempaa verotusta on yritysten rahavirtojen sekä omistajatietojen ja konsernirakenteiden läpinäkyvyyden lisääminen, jotta yritysten veronmaksua voitaisiin valvoa ja verokeinotteluun osattaisiin puuttua. 

 

Keskeistä olisi luoda automaattinen ja monenkeskinen tiedonvaihtojärjestelmä veroviranomaisten välille ja edellyttää yrityksiltä pakollista maakohtaista raportointia. Kun yritykset joutuisivat kertomaan avoimesti muun muassa maksamansa verot, voitot, liikevaihdon, työntekijämäärät ja palkat, konsernin tytäryhtiöiden nimet, rakenteen ja sisäiset rahoitusjärjestelyt kaikissa niissä maissa, joissa niillä on liiketoimintaa, voitaisiin helposti selvittää, mitkä yritykset maksavat veronsa vastuullisesti ja mitkä eivät. 

 

Verojen välttelyä voitaisiin pitää hyvin todennäköisenä esimerkiksi seuraavassa maakohtaisten tietojen perusteella todennettavissa olevassa tapauksessa: yrityskonserni on kirjanpidon mukaan aikaansaanut matalan veroasteen valtiossa huomattavat voitot huolimatta myynnin ja työntekijöiden vähyydestä tai puuttumisesta kun taas korkean verotuksen valtiossa on aiheutunut liiketappiota huolimatta suurista myyntiluvuista, työntekijämääristä ja investoidusta omaisuudesta. 

 

 

9. Millaiseen verojärjestelmään tulisi pyrkiä? 

 

Tällä hetkellä yrityksillä on mahdollisuus pitkälti kirjanpidollisin keinoin päättää, missä valtiossa niiden tuloja verotetaan. Ongelmaan puuttumiseksi pitkällä tähtäimellä valtioiden pitäisi pyrkiä aktiivisemmin luomaan yhtenäistä ja oikeudenmukaista kansainvälistä verojärjestelmää, jossa monikansallisia yrityksiä verotettaisiin niiden kussakin valtiossa tapahtuvan taloudellisen aktiviteetin ja muodostuneen arvonlisän mukaisesti. 

 

Yrityskonsernin yhteisverotusmallissa koko yhtiön globaali liiketulos voittoineen ja tappioineen laskettaisiin yhteen, minkä jälkeen saatu tulos jyvitettäisiin kunkin liittymävaltion verotettavaksi kansallisesti säädettyjen veroprosenttien mukaisesti muun muassa yrityksen myynnin, maksettujen palkkojen ja aineellisten investointien mukaisessa suhteessa. Tällainen malli olisi erityisesti kehittyville maille parempi, sillä konserniverotuksessa nyt keskeisen konserniyhtiöiden siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden valvominen on raskasta ja suosii rikkaita maita, joilla on aineettomia oikeuksia. 

 

 

10. Mitä minä voin tehdä edistääkseni vastuullista veronmaksua? 

 

Voit vaatia yrityksiltä lisää tietoa niiden veronmaksusta ja sen vastuullisuudesta. Kuluttajana sinun kannattaa suosia yrityksiä, jotka ottavat veronmaksun vakavasti vastuukysymyksenä. 

 

Pankin asiakkaana, rahastosijoittajana tai vaikkapa työeläkevakuutettuna voit antaa palautetta pankillesi, työeläkevakuutuksen ottaneelle työnantajallesi sekä työeläkelaitokselle tai muulle yrityksiä rahoittavalle sijoituspalveluntarjoajalle, jotta ne edistäisivät sijoituskumppaneidensa sekä sijoituskohteinaan olevien yritysten vastuullista veronmaksua ja maksaisivat myös itse veronsa vastuullisesti. 

 

Kansalaisena voit osoittaa aktiivisuutta vaatimalla päättäjiltä verovastuullisuutta edistäviä toimia ja sääntelyä. Esimerkiksi oman kuntasi päättäjiltä voit kysyä, huomioiko kunta yhteisillä varoilla tehtävissä hankinnoissa tarjouskilpailuun osallistuvien verovastuullisuuden. 

 

Voit seurata verotuksen vastuukysymyksiä liittymällä Finnwatchin facebook-sivulle ja jakaa sitä kautta tärkeää tietoa yritysvastuusta myös perheellesi ja ystävillesi. Myös useat muut kansalaisjärjestöt seuraavat verokysymyksiä, ja voit kysyä lisää toimintamahdollisuuksia esimerkiksi Eetistä, Attacista tai Kepan Globbareista.

 

 

 

 Suosituksia päättäjille

 

  • Suomen tulee ajaa aktiivisesti laajaa maakohtaista talousraportointia kaikille kansainvälisesti toimiville yrityksille EU:ssa. 

 

  • Suomen tulee edistää yritysten todellisten omistajien tietojen julkisuutta Suomessa, EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. 

 

  • Suomen tulee antaa YK:ssa, EU:ssa ja OECD:ssa vahvaa tukea automaattisen ja monenkeskisen verotiedonvaihdon kehittämiselle uudeksi maailmanlaajuiseksi standardiksi koskemaan kaikkia monikansallisia yrityksiä ja niiden tulolajeja. 

 

  • EU-maiden on syytä neuvotella joitakin verosopimuksiaan uudelleen ja painostaa erityisesti veroparatiiseja tähän, jotta kehittyvät maat saisivat oikeudenmukaisen osan yritystoimintaan liittyvistä pääomatuloista. 

 

  • Kotimaista lainsäädäntöä, EU-sääntelyä ja verosopimuksia tulee kehittää monin muin tavoin aggressiiviseen verosuunnitteluun, veroparatiisitalouteen ja kaksinkertaiseen verottamattomuuteen puuttumiseksi. 

 

  • Pitkällä aikavälillä yritysverotusta tulee uudistaa konsernin yhteisverotusmallin pohjalta. Suomen tulee olla aktiivinen komission ehdottaman yhteisen konsolidoidun yritysveropohjan eteenpäin viemiseksi EU:ssa. 

 

  • Valtionyhtiöitä ja työeläkelaitoksia on syytä ohjeistaa ja kehittää verovastuullisen yritys- ja sijoitustoiminnan edelläkävijöiksi. Yhtenä ohjenuorana Suomessa voitaisiin laatia EU:n komission suosituksen mukaisesti musta lista hyvän verohallintotavan vastaisista veroparatiisialueista. 

 

  • Kuntia ja valtion organisaatioita tulisi ohjeistaa verovastuullisuuden huomioimiseksi julkisissa hankinnoissa.

 

 

 

stdClass Object ( [image_intro] => [float_intro] => [image_intro_alt] => [image_intro_caption] => [image_fulltext] => [float_fulltext] => [image_fulltext_alt] => [image_fulltext_caption] => )

© Finnwatch 2018
Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email