Stora Enso on taas varastanut otsikot uudella yritysvastuukohulla.

Veckans Affärer -lehti syyttää Stora Ensoa lapsityövoimaongelman salailusta.

Yhtiön alihankintaketjujen lapsityövoimaongelmat on nostettu isosti esiin Ruotsin TV4:n toimesta. Stora Enson osaomistaman pakistanilaisen Bulleh Shah Packagingin alihankintaketjuissa on lapsityövoiman hyväksikäyttöä niin jätepaperin kuin vehnän oljen keräämisessä.

Kaatopaikalla roskien tonkiminen on epämiellyttävää ja erittäin vaarallista työtä. Lapset etsivät kierrätyskelpoista paperia jätekasoista, joissa voi olla ongelmajätteitä ja likaisia neuloja – ihan mitä tahansa, mitä vaikkapa Itä-Pakistanin Sahiwalin kaupungin asukkaat ovat nakanneet roskikseen.

Epävirallisissa työsuhteissa tunti- tai päiväpalkalla roskia tonkivilla lapsilla ei ole virallista työnantajaa, eikä juuri mitään oikeudellista suojaa. On ymmärrettävää, että ihmiset ovat TV4:n ja Veckans Affärerin raportoinnista tyrmistyneitä.

Lapsityövoima on asia, joka saa tunnemyrskyt roihuamaan. Fiilispohjalta edetessä lopputulos ei välttämättä kuitenkaan ole kovin kestävä tai lasten oikeuksia kunnioittava. Nettikeskusteluissa Stora Ensoa on vaadittu vetäytymään salamaa nopeammin Pakistanista, katkaisemaan yhteydet lapsityövoimaa käyttäviin alihankkijoihinsa ja niin edelleen.

Finnwatchin mielestä on hyvä asia, että Stora Enso on lähtenyt mukaan Pakistanin liiketoimintaan ja jatkanut ostojaan ongelmallisista lähteistä. Jos yritys vain katkaisisi ostot alihankkijoiltaan, lasten asema pysyisi samana tai jopa pahenisi. Olemme siis osittain samaa mieltä Stora Enson kanssa. Sitten sukset näyttävätkin menevän ristiin.

Stora Enson Suomen maajohtaja Lauri Peltola totesi tänään Helsingin Sanomien haastattelussa, että ykkösjuttu asian ratkaisemisessa on saada vanhempien päät kääntymään. Lisäksi kerrottiin Stora Enson olevan mukana säätiössä, joka pyrkii kouluttamaan opettajia paremmaksi, jotta vanhemmat haluaisivat panna lapsensa kouluun.

Nämä toimenpiteet eivät ratkaise ongelmaa.

Stora Enson eilen julkaisema sidosryhmätiedote antaa onneksi kuitenkin toimenpiteistä lisää tietoa. Tiedotteen mukaan Stora Enso kouluttaa myös alihankkijoita, kieltää lapsityövoiman toimittajasopimuksissaan ja on aloittanut toimittaja-auditoinnit.

Hyvä, mutta tämäkään ei riitä.

Lapsityövoima ei johdu tietämättömistä vanhemmista tai surkeista opettajista. Ongelmana ei tavallisesti myöskään ole alihankkijoiden tietämättömyys – lapsityövoima on Pakistanissakin laitonta. Edellä mainitut syyt voivat olla korkeintaan osasyitä isossa ongelmien vyyhdissä.

Tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että lapsityövoiman yleisin syy liittyy lasten perheiden köyhyyteen. Perheet lähettävät lapset töihin tai ottavat heidät mukaan omalle pellolleen varmistaakseen, että perhe saa ruokaa ja suojan päänsä päälle.

Jos Stora Enso haluaa todella ratkaista ongelmat, sen tulee sitoutua maksamaan raaka-aineistaan hintaa, joka varmistaa elämiseen riittävän palkan lasten vanhemmille. Tarvittaessa korkeamman raaka-ainehinnan päätyminen tuotantoketjun alkuun on varmistettava auditoinneilla ja takaamalla raaka-aineketjussa työskenteleville viralliset työsuhteet. Nämä ovat ne tärkeimmät toimenpiteet, joiden vaikuttavuuden tehostamiseksi voidaan sitten vielä lisätä esimerkiksi koulutusta ja muita tukitoimintoja.

Jotta voimme olla varmoja, että ongelmaa ratkaistaan tavoitteellisesti, Stora Enson on laadittava julkinen tarkka aikataulutettu toimenpidesuunnitelma, jonka toteuttamisen aikana isoimmat ongelmat saadaan ratkaistua.

Säätiöiden ja koulutusohjelmien suosio yritysten vastuullisuustyössä on tavallista. Kyynikko voi nähdä tämän pelkkänä hintakysymyksenä – joidenkin tuhansien investointi säätiöön tai koulutuskursseihin on halpa homma. Ihan eri asia on rakentaa koko liiketoiminta kestävästi tuotettujen raaka-aineiden varaan. Lapsi on halpa työläinen. Lapsi ei mene lakkoon, ei tunne lakia eikä saavu ovelle juristin kanssa palkkarästejä vaatimaan.

Toivottavasti raaka-ainekustannusten kasvattaminen vastuulliselle tasolle on huomioitu Stora Enson liiketoimintasuunnitelmassa samalla kun ihmisoikeusriskien arviointia on tehty.

Stora Enso on Suomen valtion enemmistöomisteinen yhtiö. Pakistanin lapsityövoimaongelman ratkaiseminen kestävällä ja ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla on omistajaohjaukselle koetinkivi.

Suomi on valtiona sitoutunut niin OECD:n ohjeistoihin kuin YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskeviin ohjaaviin periaatteisiin. Ne antavat selväsanaiset raamit nyt käsillä olevaan ongelmaan. OECD-ohjeistoissa peräänkuulutetaan tehokkaita toimenpiteitä ja lapsityövoiman syihin puuttumista muun muassa riittävällä palkkauksella. Ruggien periaatteet myös huomauttavat, että jos valtio-omisteinen yritys loukkaa toiminnallaan ihmisoikeuksia, valtio saattaa tällöin rikkoa omia ihmisoikeuksiin liittyviä sopimusvelvoitteitaan.

Suomen tulisi myös varmistaa, etteivät yritykset jää painimaan ihmisoikeusongelmien kanssa yksin. Yrityksille on YK:n nk. Ruggien periaatteiden mukaisesti säädettävä sitovat velvoitteet ihmisoikeusriskien arvioinnista. Nämä velvoitteet paitsi estäisivät osan ongelmista, myös suojelisivat yrityksiä julkiselta riepotukselta silloin kun ongelmia ilmenee ihmisoikeusriskien arvioinneista huolimatta. 

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.