Salaisia veropoikkeuksia

SAARA HIETANEN 

Suomessa ja useimmissa muissa maissa rajoitetaan sitä, paljonko yritykset voivat vähentää verotuksessaan korkokuluja. Näillä säännöillä, joita kutsutaan korkovähennysrajoituksiksi, yritetään turvata veropohjaa ja estää lainajärjestelyjen avulla tapahtuvaa verokikkailua.

Nyt Orpon hallitus aikoo muuttaa edellä mainittuja sääntöjä. Tähän liittyen eduskunnassa on tällä viikolla käsitelty varsin merkillistä hallituksen lakiesitystä. Kyse on niin kutsutun infrapoikkeuksen laajentamisesta. Esitetyllä laajennuksella aiotaan poistaa kolmansille osapuolille maksettavien korkojen korkovähennysrajoitukset, kun kyseessä on yksityisen yrityksen toteuttamaan “huoltovarmuuskriittiseen pitkän aikavälin infrastruktuurihankkeeseen” liittyvät rahoituskulut.

Ihmetystä herättää moni lakihankkeen yksityiskohta:

– Esitetyn poikkeuksen soveltamisala on salaisuus. Tämä johtuu siitä, että veropoikkeus on sidottu niin sanottuun CER-sääntelyyn, jonka puitteissa viranomaiset ovat laatineet ei-julkisen listan Suomen kriittistä infraa ylläpitävistä yrityksistä. Lista on luonnollisesti ei-julkinen siksi, että nämä ovat esimerkiksi Suomen puolustuksen kannalta olennaisia tietoja. CER-sääntelyä ei ole tarkoitettu toimimaan verotuksen pohjana.

– CER-sääntelyn piirissä on varsin laaja joukko toimialoja: liikenne, energia-ala, pankit, finanssimarkkinat, terveys, ruoka, vesi- ja jätevesihuolto, digitaalinen infrastruktuuri, julkishallinto ja avaruus. Näiltä toimialoilta kriittiseksi toimijaksi voidaan katsoa tietyin rajoituksin yksityinen tai julkinen yhteisö, joka “tarjoaa yhtä tai useampaa yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta keskeistä palvelua”. Komission listauksella keskeisistä palveluista löytyy kaikkea sähkönsiirrosta datakeskustoimintaan ja luottolaitostoiminnasta lentoliikenteeseen. Hallituksen kaavaileman poikkeuksen piiriin voi siis tulla vaikka kuinka paljon yhtiöitä lukuisilta eri toimialoilta. Edes lainsäätäjä ei kuitenkaan tiedä, mitä nämä toimijat tarkalleen ottaen ovat, sillä, kuten edellä todettua, tieto kriittiseksi toimijaksi katsotuista yrityksistä ei ole julkista.

– Todella laaja soveltamisala on seurausta siitä, etteivät EU:n valtiontukisäännöt salli tällaisen erivapauden antamista yksittäiselle toimialalle. Tästä syystä hallitusohjelmakirjausta suurten energiahankkeiden vapauttamisesta korkovähennysrajoituksilta on lähdetty toteuttamaan tavalla, joka tarjoaa samalla laajemmat vähennysoikeudet lukuisten muidenkin alojen toimijoille. Eli haluttiin tukea uuden ydinvoiman rakentamista, mutta päädyttiin ratkaisuun, jossa vaikkapa datakeskukset voivat tulla uuden verotuen piiriin. Osumatarkkuutta ei ainakaan voi pitää tämän lakiesityksen vahvuutena.

– Verotuksen sitominen CER-sääntelyyn johtaa paitsi siihen, että julkisuuteen ei kerrota, mitkä yhtiöt ovat tämän poikkeuksen piirissä, käänteisesti myös siihen, että Suomelle kriittisiä CER-kohteita voi myöhemmin olla mahdollista tunnistaa yhtiöiden vero- ja tilinpäätöstiedoista. 

– Hallituksen esityksestä ei käy ilmi, kenen vastuulla olisi linjata, onko uuden veropoikkeuksen piiriin pyrkivä hanke säännöksen mukainen. Ilmeisesti tämän on ajateltu jäävän Verohallinnon vastuulle. Verohallinto joutuisi toisin sanoen verotusta toimittaessaan arvioimaan, onko kyseessä lakipykälän tarkoittama hanke. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja arvioidakseen, että riitoja on taas tulossa.

– Yrityksille jätetään myös vapaat kädet päättää, miten korkoja kohdistetaan poikkeuksen piirissä oleville hankkeille. Tämä tulee takuuvarmasti lisäämään aktiivista, veropohjaa entisestään rapauttavaa verosuunnittelua, kun korkojen perusteettoman suuri kohdistaminen infrahankkeille palkitaan muuta toimintaa suuremmalla vähennysoikeudella.

– Kaiken lisäksi näyttää siltä, ettei lakihankkeen EU-oikeudenmukaisuudesta ole varmuutta. Komissio on ilmaissut, ettei verokohtelun soveltuminen tiettyihin verovelvollisiin saa perustua viranomaisten harkinnanvaraisiin soveltamiskäytäntöihin. Koska koko hanke on paalutettu harkinnanvaraisuuteen perustuvaan CER-sääntelyyn eikä lakiesityksessä tuoda selkeästi ilmi, millä perustein hankkeet tulee katsoa uudessa säännöksessä tarkoitetuiksi infrahankkeiksi, on riski EU-oikeudenvastaisuudesta ilmeinen.

Hallituksen esitys on jälleen esimerkki tolkuttomasta sääntelystä, jossa kummallisilla perusteilla yritetään porata veropohjaan uusia aukkoja, monimutkaistaa verotusta ja kuluttaa kaikkien aikaa ja resursseja riitoihin ja tulkinnanvaraisuuksiin.

Elinkeinoelämä, jolta tuntuu tällä hallituskaudella kadonneen kaikki verotusta koskeva tolkku ja häveliäisyys, on tietysti ehdottanut, että jo tällaisenaan ongelmallinen infrapoikkeus tulisi laajentaa myös konsernien sisäisiin korkokuluihin. Tämä aiheuttaisi täysin hallitsemattoman verosuunnittelutsunamin ja varmasti satojen miljoonien eurojen verotappiot. 

Jos hallituksen esityksestä haluaa siis jotain hyvää hakea, on se se, että näihin elinkeinoelämän ehdotuksiin ei ole ainakaan esityksen valmistelun aikana ministeriössä taivuttu.