Läpinäkymättömiä lääkkeitä Intiasta

Blogi
Anu Kultalahti |

Moni ei tule ajatelleeksi, että geneeristen, patenttisuojan menettäneiden lääkeaineiden valmistus on keskittynyt Intiaan, Kiinaan ja muutamiin muihin Aasian maihin. Esimerkiksi Intiassa on reilusti yli 10 000 lääketehdasta. Suomeenkin tuodaan lääkkeitä Yhdysvaltoja ja Euroopan maita lukuun ottamatta eniten juuri Intiasta. Vuonna 2017 lääketuonnin arvo Intiasta Suomeen oli yli 43,5 miljoonaa euroa. Myös Orion tuo Intiasta Suomeen lääkkeitä. Orionin mukaan sen Intiasta tulevien tuotteiden myynti oli vuonna 2015 noin 50 miljoonan euron arvoista.

Orion ei halunnut Finnwatchia nuuskimaan arvoketjunsa työoloja.

Finnwatch kiinnostui suomalaisesta lääkebisneksestä Intiassa. Vuonna 2017 pyysimme Orionilta tietoja sen intialaisista alihankkijoista vuonna 2018 toteutettavaa tutkimusta varten. Kysely oli osa Finnwatchin kaksivuotista kehitysyhteistyöhanketta, jonka aikana kartoitetaan suomalaisten yritysten toimintaa Intiassa, koulutetaan työntekijöitä työelämän oikeuksista ja tarjotaan yrityksille työkaluja epäkohtiin puuttumiseksi. Orion ei kuitenkaan halunnut Finnwatchia nuuskimaan arvoketjunsa työoloja. Yritys arvioi pyydetyt tiedot yrityssalaisuuksiksi ja kieltäytyi antamasta alihankkijoitaan koskevia tietoja Finnwatchille. Finnwatchin kyselyn jälkeen Orion kuitenkin liittyi kevättalvella 2018 Pharmaceutical Supply Chain Initiative (PSCI) -vastuullisuusohjelmaan.

Toimitusketjujen läpinäkymättömyys on valtava globaali ongelma. Kun läpinäkyvyyttä ei ole, yritystoiminnasta aiheutuviin ihmisoikeusloukkauksiin liittyvä rangaitsemattomuuden kulttuuri saa jatkua entiseen malliin ja uhrit jäävät ilman korvauksia.

Orion kertoo onneksi itse jotakin intialaisten alihankkijoidensa työoloista. Vuodesta 2013 lähtien Orion on raportoinut sen Intian toimitusketjuista löytyneen työterveyteen ja turvallisuuteen liittyviä kriittisiä ongelmia. Ongelmat on havaittu yrityksen omien tarkastuskäyntien yhteydessä. Yleisimmät raportoidut ongelmat ovat koskeneet palo- ja räjähdysturvallisuutta. Läpinäkyvyyden puuttuessa väitteitä toimenpiteistä ongelmien korjaamiseksi ei kuitenkaan pystytä todentamaan, ja niin asiakkaat kuin sijoittajatkin ovat yrityksen vastuullisuusviestinnän varassa osto- ja sijoituspäätöksiä tehdessään.

Tullitiedot auki

Toimitusketjujen läpinäkyvyyttä koskeviin ongelmiin on yritetty viime aikoina puuttua muun muassa tiukentuneiden raportointisäädösten kautta. Esimerkiksi Britanniassa laki velvoittaa suuria, maassa toimivia yrityksiä raportoimaan niiden toimenpiteistä pakkotyön ja ihmiskaupan kitkemiseksi toimitusketjuista. Suomessa vuoden 2016 lopussa hyväksytyt, EU-direktiiviin perustuneet kirjanpitolain muutokset velvoittavat tietyt yritykset raportoimaan muun muassa niiden toimintaan liittyvistä ihmisoikeusriskeistä ja riskienhallintakeinoista.

Finnwatch ja monet muut järjestöt ovat vaatineet myös EU:n tullitietojen avaamista. Myös Euroopan parlamentti on useaan otteeseen vaatinut komissiota lisäämään tullitietojen läpinäkyvyyttä, viimeksi luonnonvarojen avointa ja vastuullista hallintaa kehitysmaissa koskevassa päätöslauselmassa.

Vaikka tullisääntelyn uudistus etenee EU:ssa, ovat läpinäkyvyyttä koskeneet vaatimukset kaikuneet komissiossa toistaiseksi kuuroille korville. Myös raportointia koskeviin säädöksiin on jätetty porsaanreikiä, joiden myötä yritysten on mahdollista halutessaan jopa jättää kokonaan raportoimatta vaadituista seikoista. Esimerkiksi Orionin Britanniassa antama lausunto ei sisällä edes kaikkein perustavanlaatuisinta tietoa yrityksen toimitusketjuista. Orion kuittaa kritiikin toteamalla, että sen lausunto on Britannian lainsäädännön mukainen.

Britanniassa pakkotyötä ja ihmiskauppaa koskevasta raportointivelvoiteesta uhkaa tulla muodollinen ja merkitykseltään tyhjä rasti ruutuun -harjoitus. Maan viranomaiset ovatkin korostaneet kansalaisjärjestöjen, kuluttajien ja sijoittajien roolia yritysten kirittämiseksi merkitykselliseen raportointiin tehokkaiden seuranta- ja toimeenpanokeinojen puuttuessa itse laista.

Järjestöille jää yhtälössä Pekka käteen. Kun tietoja alihankintaketjusta ei anneta, on yritysten vastuullisuusväitteitä vaikeaa tarkistaa. Kaikkein heikoimpaan asemaan jäävät kuitenkin mahdolliset ihmisoikeusloukkausten uhrit, joiden kohtaamat ongelmat tai suoranaiset vääryydet eivät ehkä koskaan nouse esiin.


Anu Kultalahti

Anu on tutkija Finnwatchin Ihmisarvoisen työn tutkimusohjelmassa. Ohjelmassa keskitytään järjestäytymisvapautta, työaikoja, elämiseen riittävää palkkaa ja työturvallisuutta koskeviin kysymyksiin yritysten alihankintaketjuissa kehittyvissä maissa.

Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email