Tyhjää täynnä – Mujin vastuullisuus ei vakuuta

Blogi
Anu Kultalahti |

Yrityksen mukaan sen tuotteiden “yksinkertaisuudesta ja tyhjyydestä muodostuu vakaa pohja ajatuksille ja tunteille”. Kulutuskriittisyydestä huolimatta Helsingin myymälän eteen muodostui avajaispäivänä jo aamuyöstä pitkiä jonoja. 

Muji-brändin takaa löytyy Ryohin Keikaku -konserni. Ryohin Keikakulla on pari sataa suoraa tavarantoimittajaa, joilla puolestaan on noin 900 alihankkijaa 20 eri maassa. Monet alihankkijoista sijaitsevat niin kutsutuissa riskimaissa, joissa ihmisoikeuksien toteutumisessa on ongelmia.

Monet Mujin alihankkijoista sijaitsevat riskimaissa.

Mujin tuotteita valmistetaan muun muassa Myanmarissa, Vietnamissa ja Laosissa. Yrityksen Laosissa valmistetut ostoskassit tulivat aikoinaan kuuluisaksi siksi, että niiden valmistuspaikka etsittiin nimenomaan mahdollisimman halvan hinnan perusteella. Mujin Helsingin myymälän edessä jonottaneille suomalaisille ilmaiseksi jaetut Ämpäri-ostoskassit on myös valmistettu Laosissa.

Finnwatch päätti selvittää, millä tolalla vastuullisuusasiat yrityksessä ovat. Lähetimme Mujin markkinointia Suomessa hoitavalle viestintätoimistolle kysymyksiä kahdesta Mujin hittituotteesta: edellä mainituista, Laosissa valmistetuista Ämpäri-ostoskasseista ja tuoksudiffuusereista. Tuotteisiin merkittyjen tietojen mukaan tuoksudiffuuserit on valmistettu Kiinassa, mikä sekin on riskimaa. Kun vastaukset lopulta saatiin Japanista saakka, ei niistä herunut paljoakaan konkreettista tietoa. 

Mujin mukaan sen suorat tavarantoimittajat, joista suurin osa on japanilaisia yleisiä kauppahuoneita (sogo shosha), ovat sitoutuneet yrityksen Code of Conduct -toimintaperiaatteisiin, jotka perustuvat YK:n Global Compact -aloitteeseen ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussopimuksiin. Code of Conduct ei kuitenkaan ole julkinen eikä sitä saa nähtäväkseen edes pyytämällä. Mujin mukaan tämä johtuu siitä, että Code of Conductia päivitetään parhaillaan. 

Mujin mukaan Code of Conductin noudattamista valvoo kolmas osapuoli, jonka nimeä yritys ei kerro julkisuuteen. Tämä puolestaan johtuu Mujin mukaan siitä, että se on parhaillaan etsimässä itselleen uusia liikekumppaneita. Samasta syystä Muji ei myöskään kerro tarkemmin, missä Ämpäri-ostoskassit tai tuoksudiffuuserit valmistetaan, tai sen organisaation nimeä, joka on kuulemma sertifioinut Ämpäri-ostoskassien valmistukseen käytetyn puuvillan. Selitys on vähintäänkin kummallinen. Yritys kuitenkin vahvistaa, että sen tuotteissa käytetään muun muassa intialaista, turkkilaista ja kiinalaista alkuperää olevaa puuvillaa. Hiilijalanjälkiä koskeviin kysymyksiin ei saatu lainkaan vastauksia.

Ainakaan avoimuudesta yritystä ei voi kehua.

Muji ei myöskään vastannut kysymykseen siitä, mihin sen suorien tavarantoimittajien vastuullisuusvalvonta tällä hetkellä perustuu. Aiemmin Muji on antanut julkisuuteen tietoja, joiden mukaan sen suorien tavarantoimittajien vastuullisuusvalvonta perustuu pelkkiin itsearviointeihin. Toisaalta se on myös kertonut pilotoineensa kolmannen osapuolen vastuullisuusauditointeja vuoden 2018 aikana ja aikovansa lisätä niitä vuoden 2019 aikana. Joka tapauksessa on epäselvää, ulottuvatko nämä toimenpiteet myös Mujin tuotteet valmistaviin alihankkijoihin. Muji tyytyy toteamaan ympäripyöreästi, että jos alihankkijoiden toiminnassa havaitaan epäkohtia, ne korjataan. 

Viime vuoden joulukuussa kansalaisjärjestöt Human Rights Now ja Business and Human Rights Resource Centre julkaisivat yhteenvedon japanilaisten vaatefirmojen vastuullisuutta kartoittaneen kyselyn tuloksista. Yksi kyselyn vastaajista oli Ryohin Keikakun. Yrityksen vastauksen mukaan sen tiedossa ei ole yhtäkään sen toimintaan liittyvää ihmisoikeusrikkomusta aikaisemmilta vuosilta. 

Sinisilmäisimmät meistä voivat tulkita yrityksen vastauksen tarkoittavan sitä, että sen toimitusketjuissa kaikki on ihmisoikeuksien osalta kunnossa. Mujin toimitusketjut sijaitsevat kuitenkin maissa, joissa ihmisoikeusten loukkaukset tuotantolaitoksissa ovat arkipäivää. Toinen mahdollinen tulkinta onkin, että yrityksellä ei ole aavistustakaan mitä sen arvoketjuissa tapahtuu ja sen vastuullisuusvalvonta on tyhjää täynnä. Ainakaan avoimuudesta yritystä ei voi kehua.


Anu Kultalahti

Anu on tutkija Finnwatchin Ihmisarvoisen työn tutkimusohjelmassa. Ohjelmassa keskitytään järjestäytymisvapautta, työaikoja, elämiseen riittävää palkkaa ja työturvallisuutta koskeviin kysymyksiin yritysten alihankintaketjuissa kehittyvissä maissa.

Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email