They are HUMAN not ANIMAL

Blogi
Sonja Finér |

Elokuu 2020 ja kamala kiire, olemme juuri viimeistelemässä pian julkaistavaa Finnwatchin verokyselyä puolueille. Odotan kollegalta viimeisiä versioita kyselyä koskevasta tiedotteesta kun sähköpostiin ilmestyy jotain aivan muuta. 

Viesti on otsikoitu “Exploitation of workers and their rights in IOI Plantations Malaysia”. Tunnistan IOI:n nimen heti, olen tutkinut kyseistä yritystä vuodesta 2014 asti, vieraillut sen plantaaseilla ja tavannut työntekijöitä. IOI on Malesian suurimpia palmuöljyfirmoja ja muun muassa suomalaisen Nesteen alihankkija. 

Viesti on pitkä ja yksityiskohtainen. Osa sanoista on kirjoitettu kokonaan isoilla kirjaimilla, ja kirjoittaja vaikuttaa kiihtyneeltä. They are HUMAN not ANIMAL, viestissä lukee.

Kirjoittaja on Malesiassa öljypalmutilalla työskentelevän intialaisen siirtotyöntekijän veli. 

Hän kertoo, että työntekijät asuvat surkeissa mörskissä, joissa ovet ovat rikki, levä ja home kukkivat seinillä ja joissa ei ole nimeksikään huonekaluja. Ei edes sänkyä tai kunnollista patjaa, jolla nukkua. Luvattuja palkkoja ei ole maksettu, asiakirjoja on väärennetty, työntekijöille huudetaan ja heitä on jopa lyöty.

Kirjoittaja on yrittänyt korjata veljensä työoloja jo yli vuoden ajan valittamalla rekrytointiyritykselle, tilan johdolle, IOI:n pääkonttorille ja palmuöljysertifiointi RSPO:lle. Valitukset eivät ole tuottaneet tulosta.

Tunnen IOI:n, tunnen Nesteen, tiedän, että voin auttaa.

Vastaan ja lähetän tarkentavia kysymyksiä, pyydän valokuvia, kopioita dokumenteista. Tunnen IOI:n, tunnen Nesteen, tiedän, että voin auttaa. Kalenteri on kuitenkin täynnä, joten lopetan viestin maltilliseen lupaukseen siitä, että katsellaan. “I’ll see what we can do”.

Alkaa lähes vuoden mittainen sähköpostien, puheluiden ja videokokousten rumba. Raportoin ongelmista IOI:lle, pidämme tapaamisia, käymme läpi työntekijöiden valituksia. Yritys vastaa ja antaa selityksiä, minä olen yhteydessä Intiassa asuvaan työntekijän sukulaiseen, joka taas on yhteydessä veljeensä Malesiassa. Tarkistan tietoja, haluan tietää miten IOI:n lupaamat korjaavat toimenpiteet näkyvät konkreettisesti tilalla. Onko jokin muuttunut, mikä, kenelle, miten ja milloin? Järjestämme myös videotapaamisia suoraan palmuöljyplantaasien keskellä asuvien työntekijöiden kanssa. He kerääntyvät yhden työntekijän huoneeseen ja puhuvat minulle vuorotellen vähän ujosti kännykän videoyhteydellä. Tapaan myös IOI:n asiakkaita Nestettä ja Nestléä.

Pikkuhiljaa IOI:n päässä alkaa tapahtua. Työntekijöiden taloissa käynnistetään remontteja ja heille toimitetaan lopulta patjat ja puuttuneet sängyt. Väärinkäytöksiin syyllistyneet tilan työntekijät vapautetaan palveluksistaan. 

Kaikkia ongelmia erityisesti palkkaukseen ja rekrytointiin liittyen ei kuitenkaan korjata, ja IOI:n kuukaudesta toiseen jatkuvat selitykset alkavat ärsyttää. Yritys perustelee palkkauksen ongelmia työntekijöiden hitaudella, yrittää mustamaalata Finnwatchille valituksen tehnyttä henkilöä ja jankuttaa, että maksettuja rekrytointimaksuja ei voida “todentaa” – ei vaikka kaikki työntekijät kertovat asiat samalla tavalla ja pystyvät jopa nimeämään ne henkilöt, joille maksut on maksettu. 

Päätämme eskaloida asian seuraavalle tasolle.

Koska ongelmat eivät ratkea sopuisalla vuoropuhelulla, päätämme Finnwatchissa eskaloida asian seuraavalle tasolle, eli nostaa ongelmat julkisuuteen.

Kansainväliset uutistoimistot Reuters ja AFP tarttuvat juttuun ja myös Suomessa STT:n uutissähke leviää laajalle. Malesian palmuöljyteollisuus on taas keskellä globaalia kohua, ja nurkan takana uhkaa kohta myös pakkotyöstä seuraava maahantuontikielto Yhdysvaltoihin. 

Toivon, että tästä opittaisiin jotain, että systeemi muuttuisi. Että IOI korjaisi aidosti käytäntöjään, että EU-komissio toisi syksyllä kunnianhimoisen esityksen yritysvastuulaista, että palmuöljysertifiointi RSPO ottaisi itseään niskasta kiinni, että ostajat laittaisivat kädet saveen ja penkoisivat pohjamutia myöten alihankkijoidensa palkkaus- ja rekrytointikäytännöt. 

Tämä kaikki vaatii hirveästi työtä, prosessien viilaamista, pykälien kirjoittamista, tuntitolkulla kokouksia ja konsultaatioita. Mutta kun astuu vähän kauemmas teknisistä yksityiskohdista ei se ratkaisu lopulta ole kovinkaan monimutkainen tai vaikea. 

Meidän pitäisi vain kohdella ihmisiä aina päämääränä ei pelkkinä välineinä, pitäisi kohdella muita kuten toivottaisiin itseä kohdeltavan. 

They are HUMAN not ANIMAL. 

Auta meitä puuttumaan ihmisoikeusloukkauksiin. Tue Finnwatchin työtä lahjoituksella.


Sonja Finér

Sonja on Finnwatchin toiminnanjohtaja. Hän tutkii yritystoiminnan vastuullisuutta ja vastaa Finnwatchin vaikuttamistyöstä.