Aggressiivinen verosuunnittelu tarkoittaa yritysten pitkälle vietyjä ja usein todelliseen liiketoimintaan liittymättömiä keinotekoisia järjestelyitä, joiden tavoitteena on minimoida verojen maksua.
Verolainsäädännön porsaanreikien vuoksi laillisen ja laittoman välille jää harmaa alue, jota vastuuttomasti toimivat yritykset voivat hyödyntää siirtämällä verotettavat tulonsa matalampaa verotusta tarjoavaan valtioon.
Yritysten aggressiivinen verosuunnittelu aiheuttaa suuren loven valtioiden saamiin verotuloihin. Suomi menettää sen vuoksi vuosittain arviolta 430–1 400 miljoonaa euroa yhteisöverotuloja. Euromääräisten vaikutusten lisäksi aggressiivinen verosuunnittelu asettaa kansainvälisesti ja kansallisesti toimivat yritykset eriarvoiseen asemaan ja haittaa markkinoiden toimintaa. Erään eurooppalaisen tutkimuksen mukaan monikansallisten suuryritysten maksamat yhteisöverot ovat 32 prosenttia muita pienemmät.
Kansainvälisestä verovälttelystä kärsivät eniten köyhimmät kansalaiset ja kehitysmaat, sillä menetetyt verot ovat pois peruspalveluiden rahoittamisesta.
Finnwatch tekee työtä sen eteen että...
- Yritykset velvoitetaan raportoimaan julkisesti verotietonsa maakohtaisesti. Näin tehdään mahdollinen aggressiivinen verosuunnittelu näkyväksi.
- Olemassa olevaa kansainvälistä ja kansallista yritysverolainsäädäntöä korjataan ja tiedossa olevat verovälttelyn mahdollistavat porsaanreiät suljetaan.
- Kansainvälinen yritysverojärjestelmä korjataan pitkällä aikavälillä kokonaan: erillisyhtiöverotukseen perustuva järjestelmä, jossa yritysten tytäryhtiöiden ajatellaan toimivan itsenäisesti ilman emoyhtiön ohjausta, on auttamattomasti vanhentunut.
Miten agressiivinen verosuunnittelu tapahtuu
Aggressiivinen verosuunnittelu koostuu kahdesta tekijästä: yritysten verojärjestelyihin perustuvasta voitonsiirrosta sekä siirrettyjen voittojen matalasta verotuksesta. Suurin osa kansainvälisestä kaupasta tapahtuu monikansallisten yrityskonsernien sisällä niiden juridisesti erillisten tytäryhtiöiden välillä, jotka toimivat usein verotukseltaan hyvin erilaisissa valtioissa. Yrityksillä on mahdollisuus pitkälti kirjanpidollisin keinoin päättää, missä valtiossa niiden tuloja verotetaan.
Voitonsiirron mahdollistavat kansainvälisen verojärjestelmän kaksi peruspilaria: siirtohinnoittelun markkinaehtoperiaate ja erillisyhtiöverotus. Valtiot verottavat monikansalliseen yritykseen kuuluvia yksittäisiä konserniyhtiöitä, joiden keskinäisissä liiketoimissa tulisi käyttää markkinaehtoisia hintoja. Käytännössä konsernin sisällä käytävän kaupan ehdot ja konsernin juridinen rakenne määritellään emoyhtiön pääkonttorissa. Nämä päätökset puolestaan ratkaisevat, mihin maihin konsernin voitot kertyvät.
Matalan verotuksen taustalla ovat valtioiden laajat oikeudet päättää omista verolaeistaan. Aggressiivisessa verosuunnittelussa hyödynnetään kansallisten verolakien aukkoja ja keskinäisiä eroavuuksia, kuten eräiden maiden matalampia verokantoja sekä veropohjien epäsymmetriaa. Sen seurauksena siirrettyjä voittoja verotetaan kevyesti tai ei lainkaan.
Verotulojen menetykset
Aggressiivinen verosuunnittelu ja veronkierto
Toisinaan yritysten aggressiivinen verosuunnittelu voidaan verottajan tai tuomioistuimen toimesta todeta laittomaksi veronkierroksi. Veronkierrosta on kyse kun on osoitettavissa, että esimerkiksi rahansiirrolle kirjanpidossa esitetty oikeudellinen muoto ei vastaa sen todellista tarkoitusta. Kyse on laittomasta toiminnasta, johon voi puuttua veronkiertosäännösten avulla. Hyvinkin aggressiivisiin verojärjestelyihin puuttuminen voi kuitenkin olla hankalaa, sillä veronkiertosäännöksiin liittyy tulkinnanvaraisuuksia ja porsaanreikiä.
 | Lue lisää aggressiivisesta verosuunnittelusta raportistamme: Jäävuorta mittaamassa - Arvioita monikansallisten yritysten aggressiivisen verosuunnittelun laajuudesta Suomessa. |
