Alihankintaketjut yhä mustia kuin hiili – tietoa kertynyt hieman enemmän kuin vuosi sitten

Suomen kulutusperäiset päästöt ovat jopa 33 prosenttia korkeammat kuin virallisessa päästökirjanpidossa näkyvät maantieteelliset päästöt. Noin kolme neljäsosaa tästä erotuksesta selittyy sillä, että Suomeen tuodaan runsaasti muualla tuotettua tavaraa. Näiden kulutusperäisten päästöjen sivuuttaminen antaa väärän kuvan suomalaisten hiilijalanjäljestä, mutta siitä huolimatta kansallisessa ilmastopolitiikassa tai kesällä 2020 valmistuneissa toimialojen hiilineutraaliustiekartoissa, ne jäävät pieneen rooliin.

Finnwatch julkaisi lokakuussa 2019 tutkimusraportin, jossa selvitettiin Suomessa toimivien yritysten toimia arvoketjujen kasvihuonekaasupäästöjen kontrolloimiseksi riskimaissa. Selvitys osoitti, että toimenpiteet Kiinan ja Intian kaltaisissa riskimaissa sijaitsevien arvoketjujen päästöjen kontrolloimiseksi olivat vasta alkutekijöissään. Valtaosa yrityksistä ei tiennyt, millaista energiaa tavarantoimittajat käyttävät, ja vain harva yritys pyysi tavarantoimittajiaan raportoimaan hiilijalanjäljestään. Raportin yhteydessä julkaistiin myös mielipidemittaus, jonka tulokset osoittivat, että 74 prosenttia suomalaisista haluaa yrityksiltä ilmastotoimia ja valitsisi mieluiten tuotteita, joita ei ole tuotettu fossiilisella energialla.

Koska alkuperäisen kyselyn vastauksista kävi ilmi, että tilanne on monessa yrityksessä kehittymässä, päätti Finnwatch päivittää kyselyn tulokset syksyllä 2020. Vastaukset osoittavat, että vaikka koronakriisi on joiltain osin haitannut yritysten vastuullisuustyötä, on työ alihankintaketjujen päästöjen hallitsemiseksi edennyt vuoden aikana. Toisaalta samaan aikaan on selvää, että varsinaiset päästövähennykset ovat monin paikoin vielä kaukana.

Näin kysely tehtiin

Edellisen raportin tapaan yrityksiltä tiedusteltiin niiden suorien tavarantoimittajien määriä niin sanotuissa riskimaissa, toimittajien käyttämiä energialähteitä, sekä selvitettiin, millä erilaisilla tavoilla ostajayritykset ovat pyrkineet selvittämään tai vaikuttamaan alihankkijoidensa kasvihuonekaasupäästöihin. Yritysten ilmastotyö keskittyy varsinkin alkuvaiheessa oman toiminnan suoriin niin sanottuihin scope 1 -päästöihin tai hankitun sähkön tuotannosta aiheutuviin scope 2 -päästöihin. Tämän kyselyn tavoitteena oli selvittää tavara- ja materiaalihankintoihin liittyvien scope 3 -päästöjen hallintaa. Uusina aiheina yrityksiltä kysyttiin, miten koronakriisi on vaikuttanut riskimaissa sijaitsevien toimittajien kasvihuonekaasupäästöjen hallintaan, sekä, onko niillä aikeita ryhtyä tarjoamaan kuluttajille tietoa tuotekohtaisesta hiilijalanjäljestä.

Kyselytutkimus suunnattiin kuluttajatuotteita Suomen markkinoille tuoville yrityksille, jotka hallinnoivat arvoketjujaan eurooppalaisten yritysten etujärjestö Amforin BSCI-vastuullisuusjärjestelmän avulla, ja joiden voitiin tämän perusteella arvella olevan pitkällä riskimaissa sijaitsevien arvoketjujen vastuullisuutta koskevassa työssä. Kysely lähetettiin 45 vastuullisuusverkosto Amfori BSCI:n suomalaiselle jäsenelle. Yritysten joukkoon lisättiin myös Lidl Suomi, jonka emoyhtiön Amfori BSCI -jäsenyys on Saksassa. Lidl Suomen lisäämisellä varmistettiin, että aineistoon saatiin mukaan kaikki Suomen päivittäistavarakaupan suurimmat toimijat. Kyselyyn vastasi 39 yritystä ja vastausprosentiksi muodostui 85. Kyselyyn jättivät vastaamatta A. Vesalainen Oy, Agentur A&M Holmberg Oy, Euro-East Oy, Musti Group Nordic Oy, Nordic Wear Int’l Ltd, Nordqvist Oy ja Texmoda Oy.

Kyselyllä pyrittiin kartoittamaan myös Amfori BEPI -ympäristöjärjestelmän käyttöä. Kyseessä on Amfori-järjestön vuonna 2013 perustama ympäristövastuujärjestelmä, jonka tavoitteena on parantaa yritysten kansainvälisten toimitusketjujen ekologista kestävyyttä. BEPI tarjoaa ostajayrityksille mahdollisuuden hallinnoida riskimaissa sijaitsevien eri aloille kuuluvien tuotantolaitosten ympäristövaikutuksia.

Kun Finnwatch aloitti alkuperäisen selvityshankkeen loppuvuodesta 2018, Amfori BEPI:ssä oli jäsenenä vain viisi suomalaisyritystä. Loppuvuodesta 2020 määrä on noussut 14:ään, sillä virallisina jäseninä Amforin verkkosivuilla listattujen 13 yrityksen lisäksi Halonen kertoi Finnwatch kyselyssä juuri liittyneensä Amfori BEPI:in. Näiden lisäksi kolme yritystä kertoi liittymisen olevan ajankohtaista lähitulevaisuudessa.

Yhteenveto tuloksista

Finnwatchin syksyllä 2020 tekemän kyselyn tulokset osoittavat, että yritysten toimenpiteet riskimaissa sijaitsevien arvoketjujen päästöjen kontrolloimiseksi ovat alussaan, mutta edenneet vuodessa jonkin verran.

Yksikään yritys ei edelleenkään ole integroinut kasvihuonekaasupäästöihin tai uusiutuvan energian käyttöön liittyviä tiukkoja vaatimuksia ostosopimuksiinsa vaan kyse oli parhaimmillaan yleisluonteisista linjauksista ympäristövaikutuksien tai päästöjen vähentämiseen tai uusiutuvan energian käytön lisäämiseen.

Sen sijaan yritysten mielenkiinto toimittajien hiilijalanjälkiä kohtaan on lisääntynyt selvästi. Vuosi sitten hiilijalanjäljen raportointia tavarantoimittajilta olivat pyytäneet vain Finlayson, Familon ja Image Wear sekä S-ryhmä, jonka CDP Supply chain -päästöraportointiin liittyvä kysely oli mennyt osalle yrityksen suorista riskimaiden toimittajista. Nyt peräti 13 vastaajaa kertoi jollain tapaa keränneensä tai ainakin yrittäneensä kerätä hiilijalanjälkitietoa vähintään osalta toimittajista. Edellämainittujen lisäksi tällaisia olivat myös Dayton, Halti, Marimekko, North Outdoor, Orthex, Paulig, Reima, Lindex ja Tokmanni. Lisäksi kuusi yritystä (Altia, Berner, Best Friend Group, Luhta, Vallila ja Wihuri) kertoi harkitsevansa tällaista tiedonkeruuta lähitulevaisuudessa.

Selkeää riskimaiden toimittajien päästöjen vähentämistä koskevaa tavoitetta ei ollut yhdelläkään yrityksellä. Seitsemän yritystä mainitsi asettaneensa jonkinlaisen päästövähennystavoitteen, johon kuuluvat myös arvoketjun päästöt.

Yritysten tietoisuus tuotannossa käytetyn energian lähteistä oli parantunut jonkin verran, sillä lähes puolet vastaajista tiesi jotain tuotantoon käytetyn energian alkuperästä. Kuusi yritystä pystyi kertomaan melko kattavasti toimittajiensa käyttämästä energiasta, ja näiden lisäksi neljällä oli asiaan liittyvä selvitystyö käynnissä tai suunnitteilla ja kahdella oli tietoa kerättynä, mutta sitä ei oltu koostettu käyttökelpoiseen muotoon. Yksikään yritys ei tiennyt tavarantoimittajiensa käyttävän pelkästään päästöttömiä energialähteitä. Monet yritysten riskimaissa sijaitsevat suorat tavarantoimittajat käyttävät sähköä yleisestä sähköverkosta, mikä monissa maissa kuten Kiinassa ja Intiassa tarkoittaa pääasiassa kivihiilellä tuotettua energiaa. Yksikään Finnwatchin kyselyyn vastanneista yrityksistä ei maininnut, että tavarantoimittajat olisivat ostaneet käyttämälleen energialle uusiutuvan energian sertifikaatteja tai käyttäneet muita markkinamekanismeja uusiutuvan energian valitsemiseksi.

Koronakriisin vaikutuksia ilmastovastuutyöhön pidettiin melko vähäisinä. Useampi yritys vastasi, että koronakriisi leikkasi tuotantoa ainakin jossain vaiheessa vähentäen siten väliaikaisesti myös päästöjä. Myös vierailuja toimittajien luokse oli jouduttu yleisesti vähentämään. Suoranaisesti päästöjen hallintaan liittyvinä vaikutuksina mainittiin Amfori BEPI:in liittymisen tai käyttöönoton viivästyminen muutamassa tapauksessa, sekä muun ilmastovastuuseen liittyvän työn yleinen hidastuminen resurssipulan tai pandemian muiden vaikutusten vuoksi.

Amfori BEPI:n käyttö lisääntyy

Amforin ympäristövastuujärjestelmä Amfori BEPI:n jäsenmäärä on selvässä kasvussa. Kun Finnwatch aloitti alkuperäisen yritysten arvoketjujen päästöjä kartoittavan selvityshankkeen loppuvuodesta 2018, Amfori BEPI:ssä oli jäsenenä vain viisi suomalaisyritystä. Loppuvuodesta 2020 määrä on noussut 14:ään, sillä virallisina jäseninä Amforin verkkosivuilla listattujen 13 yrityksen lisäksi Veljekset Halonen kertoi Finnwatch kyselyssä juuri liittyneensä Amfori BEPI:in. Näiden lisäksi Finlayson, Hofler ja Logonet kertoivat liittymisen olevan ajankohtaista lähitulevaisuudessa. Lisäksi yksitoista yritystä kertoi suunnittelevansa liittymistä tai selvittävänsä parhaillaan jäsenyyden vaatimuksia. Lisäksi Amfori BEPI:in kuuluvat myös A. Vesalainen Oy ja Nordqvist Oy, jotka eivät vastanneet kyselyyn.

Pelkkä jäsenyys on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Amfori BEPI:ssä jäsenenä olevien yritysten tavarantoimittajista vain noin joka seitsemäs oli mukana BEPI:ssä. Amfori BEPI:in kuuluvien toimittajien lukumäärä on kasvanut selvästi. Viime vuoden tapaan aktiivisin BEPI:n käyttäjä on Tokmanni. Sen noin 400 toimittajalla on yhteensä noin 700 tehdasta, joista 231 on mukana Amfori BEPI:ssä. Toinen aktiivinen järjestelmän hyödyntäjä on vasta hiljattain Amfori BEPI:in liittynyt Tammer Brands, joka arvioi, että sen noin 900 tavarantoimittajasta on BEPI:ssä noin joka kymmenes.

Viime vuonna vain Kesko tiesi kertoa, että yhdeksän sen suoraa tavarantoimittajaa riskimaissa seuraa Amfori BEPI:n puitteissa kasvihuonekaasupäästöjään. Nyt neljä yritystä kertoo, että niillä on vähintään yksi kasvihuonekaasuja seuraava tavarantoimittaja. Erityisesti seurattavien määrää on kasvattanut Tokmanni, joka ei viime vuonna pystynyt toimittamaan tietoa kasvihuonekaasuja seuraavien toimittajien määrästä.

Näkemykset tuotekohtaisten hiilijalanjälkien kertomisesta

Uutena kysymyksenä yrityksiltä kysyttiin aikeita tarjota tuotekohtaista hiilijalanjälkitietoa suoraan kuluttajille. Suurin osa vastaajista oli kiinnostunut tuotekohtaisesta hiilijalanjälkilaskennasta, mutta piti ensisijaisena oman toiminnan päästöjen kartoittamista. Nykyisiä laskureita ja saatavilla olevaa tietoa pidettiin enimmäkseen niin kehittymättöminä, ettei yksikään vastaaja suunnitellut kattavaa hiilijalanjälkien tuomista kuluttajatuotteisiin lähitulevaisuudessa. Tietoa hiilijalanjäljestä pidettiin myös vaikeaselkoisena kuluttajille. Kolme vastaajaa sanoi, ettei asia ole heidän käsissään, sillä he eivät tuota omia tuotteita suoraan kuluttajamarkkinoille.

Osa yrityksistä taas kertoi laskevansa jo nyt joidenkin tuotteidensa hiilijalanjäljen muun muassa voidakseen kompensoida päästöt ja myydäkseen tuotettaan siten hiilineutraalina. Tällainen mahdollisuus kompensoida päästöjä ei kuitenkaan poista tuotannossa syntyviä päästöjä, eikä siten korvaa päästövähennyksien tarvetta.

Suositukset

Vaikka yritysten arvoketjuja koskevassa ilmastovastuussa on kuluneen vuoden aikana otettu pieniä askeleita eteenpäin, ollaan vielä kaukana varsinaisista päästövähennyksistä. Pääpaino on yhä arvoketjujen ilmastovaikutusten selvittämisessä, eivätkä kaikki kyselyyn vastanneet yritykset olleet edenneet edes tässä. Siltä osin, kun yritykset ovat ylipäätään asettaneet arvoketjuja koskevia päästövähennystavoitteita, niiden seuranta ja tarkempi jalkauttaminen ovat vasta alkutekijöissään.

Ilmastokriisin tehokas torjunta edellyttäisi huomattavasti päättäväisempiä toimia, sillä Suomen kuluttajamarkkinoille tuotavien tuotteiden tuotannossa syntyvät päästöt ovat merkittäviä. Yritysten tulee kantaa vastuu koko arvoketjunsa päästöistä. Tämä tarkoittaa paitsi omien myös tavarantoimittajien päästöjen selvittämistä, sekä aikataulutettuja tavoitteita niiden määrälliselle vähentämiselle.

Päästövähennyksiä voidaan edistää esimerkiksi sisällyttämällä uusiutuvan energian käyttöä tai päästöjen vähentämistä koskevia vaatimuksia uusiin ostosopimuksiin, sekä kannustamalla kumppaneita vanhojen ostosopimuksien puitteissa uusiutuvan energian sertifikaattien käyttöön. Toimialakohtaisella yhteistyöllä, esimerkiksi Amfori BEPI:in puitteissa, voidaan edistää tiedon saatavuutta ja välittää tuottajamaihin viestiä siitä, että eurooppalaisilla markkinoilla edellytetään jatkossa puhtaan energian käyttöä.

Myös kansalaisilla ja valtion toimilla on keskeinen merkitys yritysten arvoketjujen päästöihin puuttumisessa. Julkisella keskustelulla ja kuluttajapaineella on mahdollista saada yritykset nopeastikin liikkeelle. Pelkästään kyselyyn vastanneilla yrityksillä on tuhansia suoria tavarantoimittajia riskimaissa. Jos yritykset alkaisivat vaatia näiltä toimenpiteitä uusiutuvan energian käyttämiseksi ja energian säästämiseksi, olisi sillä merkittävä vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin.

Finnwatch vaatii, että Suomen kulutusperäisiin päästöihin ryhdytään kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi kirjaamalla ilmastolakiin vaatimus niiden raportoimisesta eduskunnalle vuosittain annettavassa ilmastovuosikertomuksessa. Julkisen vallan tulee myös selvittää ja edistää yritysten edellytyksiä tuotekohtaisten hiilijalanjälkien selvittämiseen. Tuotannon päästöjä koskevan tiedon keruuta tulee edistää esimerkiksi edellyttämällä hiilijalanjälkitietoa julkisissa hankinnoissa. Tuontituotteiden hiilijalanjälkitietojen keräämistä osana kilpailutusta tulee pilotoida muun muassa Hankinta Suomi -strategian toimeenpanon yhteydessä.

Kulutusperäisten päästöjen vähentämiseksi tulee selvittää ja edistää sisämarkkinoilla perittävien hiiliverojen ja tuontituotteilta perittävien hiilitullien käyttöönottoa. Molempien toimenpiteiden kehitystyössä ja toimeenpanossa tulee huomioida sosiaalinen oikeudenmukaisuus niin kansallisesti kuin globaalistikin.

Artikkelin laatimista on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroista.