Finnfund on tilannut Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun apulaisprofessori Tomi Viitalalta lausunnon koskien Finnwatchin raporttia sekä Finnwatchin ja Finnfundin välillä käytyä julkista keskustelua.

Viitalan lausunto ei juurikaan sisällä uutta tietoa. Kommentoimme sitä ensin yleisesti, jonka jälkeen käymme läpi muutamia lausunnon keskeisimpiä asiakohtia.

Yleistä

Viitalan lausunto sivuuttaa Finnwatchin raportin kehityspoliittiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet ja tarkastelee lausunnon kohteena olevia kysymyksiä näyttökysymyksinä. Vaikka lausunnon keskeiset kommentit keskittyvät näyttöön, Viitala kertoo heti lausuntonsa alussa, ettei lyhyestä ajasta johtuen ole perehtynyt kaikkiin lähteisiin yksityiskohtaisesti. Tämä on valitettavaa, sillä nyt lausunnossa päädytään useissa keskeisissä kohdissa ympäripyöreisiin kommentteihin. Johtopäätösten tekemisen ongelmana ei kuitenkaan ole keskeisen aineiston puutteellisuus vaan se, ettei Viitala ole tutustunut aineistoon.

Viitalan lausunto on nyt Finnfundin kolmas kannanotto raporttiimme. Toivomme, että se on myös viimeinen. Finnfund on kertonut tulevaisuudessa keskittyvänsä vero-osaamisensa lisäämiseen ja aikovansa tarkentaa vero-ohjeistustaan. Tämä on varmasti hyvä idea.


1. Viitala toteaa lausunnossaan Dasos Timberland Fund I:n rahastorakenteen viittaavan debt push down -rakenteeseen, johon voi liittyä aggressiivista verosuunnittelua. Tämä on myös Finnwatchin tulkinta rahastorakenteesta. Viitalan mukaan on kiistatonta, että velkarakenteella saavutetaan sitä suurempi hyöty mitä suurempi lainasta perittävä korko on. Tämä on totta. Finnwatch huomauttaa, että olennaista on paitsi koron määrä, myös lainan määrä suhteessa muun sijoituskohteeseen sijoitetun pääoman määrään. Finnfundin sijoitusrahaston tapauksessa lähes koko sijoitus on tehty lainana ja yli 14% koroilla.

Yli 14 % korkoa voidaan pitää korkeana, ja sijoitus on tehty malesialaisyhtiöön lähes kokonaan lainana. Tästä huolimatta Viitala toteaa kohdassa 4.2, ettei ole mahdollista tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan Malesian verotulot ovat pienentyneet velkapainotteisen sijoituksen perusteella. Viitalan mukaan tämän todentaminen vaatisi tietoja malesialaisen kohdeyhtiön liiketoiminnasta ja taloudellisesta tilanteesta. Tämä on totta, vaikka se onkin argumenttina laiska: jos malesialainen yhtiö tekee kannattavaa liiketoimintaa, josta ylipäätään syntyy verotettavaa tuloa, on selvää, että korkokulut pienentävät sitä. Ilmeisesti Viitala viittaa siis tilanteeseen, jossa malesialainen yhtiö olisi jostain syystä jo muutenkin taloudellisissa vaikeuksissa, eikä sille kertyisi toiminnasta verotettavaa tuloa. Tässä tapauksessa on tietysti selvää, etteivät korkokulut pienentäisi verotettavaa tulosta, sillä mitään pienennettävää tulosta ei olisi olemassakaan. Aiemmat korot voidaan kuitenkin yleensä vähentää myös tulevista voitoista.

Sijoitus kannattamattomaan yritystoimintaan on tuskin ollut rahaston tarkoitus, ja rahastorakenne luotiin yritysjärjestelyn yhteydessä. Aggressiiviseen verosuunnitteluun soveltuvan rahastorakenteen tarkoitus on siis ollut tulevista voitoista maksettavien verojen välttely.

Kuten Viitala toteaa, malesialaisyhtiön taloudellisesta tilanteesta pitäisi saada lisää tietoa. Finnwatch ei saanut yhtiön tilinpäätöksiä käyttöönsä Finnfundilta, eikä Malesiassa ole vastaavia sähköisiä yritystietoja sisältäviä rekistereitä kuin Suomessa ja Luxemburgissa. On erikoista, että Finnfund ei ole tarjonnut näitä tietoja myöskään käyttämälleen asiantuntijalle.

2. Viitala toteaa, ettei pysty varmuudella arvioimaan miksi lainajärjestelyyn on tarvittu monimutkainen holdingyhtiörakenne. Rakenne on kuvattu Luxemburgin kanssa solmituissa ATA-sopimuksissa, joiden mukaan sen tarkoituksena on muun muassa välttää Luxemburgin alikapitalisointisääntöjä ja Luxemburgin muita yritysveroja. Ilmeisesti Viitala ei ole ajanpuutteen vuoksi tutustunut aineistoon.

3. Viitala toteaa käytetyn rahastorakenteen olevan tavanomainen Luxemburgissa toimivien sijoittajien toiminnassa. Finnwatch on samaa mieltä. Sijoittajien aggressiivinen verosuunnittelu on merkittävä ongelma, johon tulee puuttua niin kansallisella kuin kansainvälisellä sääntelyllä. Tavanomaisuuteen Viitala viittaa myös nostaessaan esiin sen, että rahastoilla on usein sopimusperusteinen velvollisuus käyttää ”mahdollisimman verotehokasta struktuuria” (ts. käyttää kaikkia mahdollisia keinoja verojen minimointiin). Verovälttelyn yleisyys ei tee siitä hyväksyttävää. Dasos Timberland Fund I:n tapauksessa toiminnasta tekee erityisen tuomittavaa se, että sitä on harjoitettu osittain kehitysyhteistyövaroilla.

4. Viitala kertoo Finnwatchin esittävän, että Luxemburgissa on saavutettu perusteettomia veroetuja. Emme ole väittäneet tällaista. Luxemburgissa on saatu Luxemburgin viranomaisten kanssa solmitulla ATA-sopimukselle Luxemburgin normaalista yritysverotuksesta poikkeava erityinen verohuojennus. Esimerkiksi Dasos SA:n tuloksesta 80 % on solmitun sopimuksen nojalla verovapaata. Verohuojennus ei ole veroparatiisi Luxemburgin näkökulmasta ”perusteeton” – onhan se viranomaisen itsensä myöntämä. Euroopan komissio on kuitenkin lukuisissa tutkimuksissa todennut Luxemburgin antamat vastaavat verohuojennukset laittomaksi valtiontueksi (tästä lisää kohdassa 6).

5. Viitalan mukaan hän ei voi käytössä olevan aineiston perusteella tarkemmin arvioida, onko hallinnointiyhtiörakenteella saatu todellisia verohyötyjä Luxemburgissa. On vaikeaa nähdä miksi Viitala ei pysty tätä arvioimaan: kaikki yhtiön tilinpäätökset ovat julkisia, samoin kuin yhtiön saamasta erityisestä verohuojennuksesta solmittu ATA-sopimus. Numerot osoittavat kiistatta, että yhtiön efektiivinen veroaste on viimeisen viiden vuoden aikana ollut noin viidennes Luxemburgin normaaliin 29% veroasteeseen verrattuna. Viitalan kommentti viittaa siihen, että toisin kuin Finnwatch, hän ei itse ole tutustunut tilinpäätösaineistoon.

6. Viitala käsittelee pitkästi Finnfundin rahastorakenteesta saamia verohyötyjä. Finnwatchin raportti ei keskity Finnfundin saamien verohyötyjen analysointiin, sillä, kuten Viitala toteaa, Finnfund on tuloverosta vapautettu yhtiö, jolle Suomi on useiden maiden kanssa (nykyisten kehityspoliittisten tavoitteiden vastaisesti) solminut erityisen verovapautuksen verosopimuksissa. Finnwatchin raportti ei keskity Finnfundin saamien verohyötyjen analysointiin – olennaista raportin kannalta on se, että kehitysyhteistyövaroja on sijoitettu aggressiivista verosuunnittelua harjoittavaan rahastorakenteeseen. On kuitenkin selvää, kuten Viitalakin toteaa, että Finnfund hyötyy Malesian kustannuksella rahaston käyttämän velkarakenteen seurauksena. Viitala ei ole tutustunut rahaston aggressiivisen verosuunnittelun Suomelle aiheuttamiin veromenetyksiin.

7. Toisin kuin Viitala väittää, Finnwatch ei väitä kaikkien ATA-sopimusten olevan kiellettyä valtion tukea. Finnwatch on viitannut niin raportissaan kuin vastineessaan Luxemburgin Fiatille ja Engielle antamiin verohuojennuksiin esimerkkeinä kielletyistä ATA-sopimuksista. Viitala muistuttaa, että komissio on pitänyt kiellettynä verohuojennuksia, jotka ovat poikenneet yleisesti verojärjestelmästä ja jotka eivät ole olleet kaikkien saatavilla. Myös Dasos Capital on saanut ATA-sopimuksillaan Luxemburgin yleisestä verojärjestelmästä poikkeavan valtion tuen, sillä esimerkiksi sen tytäryhtiö Dasos SA on saanut tulostaan 80 % verovapautuksen. On vaikeaa kuvitella, että tämä verokohtelu olisi kaikkien Luxemburgissa toimivien kotimaisten ja ulkomaisten yritysten saatavilla. Jos näin olisi, Luxemburgin verokanta olisi noin 6 % nykyisen 29 % sijaan.

Viitala kertoo, ettei tiedä, onko komissio tutkinut Dasos Capitalin ATA-sopimuksia. Lienee selvää, ettei komissio ole tutkinut niitä, sillä se on tutkimuksissaan keskittynyt valtaville kansainvälisille yrityksille annettuihin ATA-sopimuksiin. Kalifornian yliopiston veroprofessori Omri Marian on kuitenkin tutkinut 172 Luxemburgin ATA-sopimusta. Hänen arvionsa mukaan sopimuksilla on systemaattisesti tuettu yritysten aggressiivista verosuunnittelua ja osa niistä on jopa Luxemburgin oman lainsäädännön vastaisia.  

8. Viitala kertoo, ettei raportissamme ole esitetty riittäviä perusteluja OECD:n tarkoittamasta verosopimuskeinottelusta. Tämä johtuu siitä, ettei verosopimuskeinottelua käsitellä raportissamme lainkaan. Finnfund on itse kertonut, että metsärahaston rakenteella tavoitellaan verosopimusetuja Luxemburgissa. Olemme kommentoineet tätä erillisessä vastineessamme toteamalla, että toisessa maassa sijaitsevan edunsaajan kolmannessa valtiossa tavoittelemat verosopimusedut ovat nimenomaan verosopimusshoppailua.

9. Toisin kuin Viitalan tekstistä voi ymmärtää, Finnwatch ei ole ottanut kantaa KHO:n vuonna 2013 vahvistamaan Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisuun. Olemme vastanneet Dasos Capitalin esiin nostamaan KHO:n vuonna 2002 antamaan päätökseen. Suora lainaus raportistamme:

”Dasos Capital väittää, että Suomen nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista kaikkien sijoittajien osallistumista suomalaisiin rahastoihin. Asiaa käsitellään myös Dasos Capitalin julkaisemassa Q&A:ssa, jossa viitataan korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2002 antamaan päätökseen. Oikeuden päätöksessä ruotsalaista sijoittajaa päädyttiin verottamaan sen osaomistaman suomalaisen kommandiittiyhtiön tulosta. Finnwatch huomauttaa, että kyseinen oikeustapaus johti Dasos Capitalin esiin nostaman yksittäistä sijoittajaryhmää koskevan ongelman korjaamiseen tuloverolaissa jo vuonna 2005.”

Kuten raportissamme todetaan, on tämä kuriositeetti raportin kannalta epärelevantti: Finnwatch ei arvostele Dasos Capitalin hallinnoiman rahastorakenteen sijoittautumista Luxemburgiin, vaan sitä, että rahastorakennetta on käytetty verojen välttelyyn.

10. Finnfund on pyytänyt Viitalaa arvioimaan, onko Finnfundin vastineessa ulkoministeriölle virheitä vero-oikeudellisten asioiden osalta. Viitala kertoo, ettei virheitä ole. Finnwatch ei ole syyttänyt Finnfundin vastinetta vero-oikeudellisista virheistä. Olemme todenneet Finnfundin keskittyvän faktojen kieltämiseen, asian vierestä puhumiseen ja Finnwatchin syyttelemiseen joukolla olkinukkeja. 

11. Vaikka Viitala ei vahvista viitteitä aggressiivisesta verosuunnittelusta, hän päätyy kuitenkin tekemään listan suosituksia Finnfundin verovastuullisuuden lisäämiseksi (luku 9). Olemme suosituksista samaa mieltä. Lisäksi Finnfundin kannattaa tutustua raporttimme sivulla 14 oleviin suosituksiin ja vuonna 2015 antamiimme suosituksiin.

Myös muut verotuksen asiantuntijat ovat käyneet läpi Finnwatchin raporttia. Metson entinen talousjohtaja Reijo Kostiainen tutustui myös tutkimuksemme kohteena olevien yritysten julkisiin tilinpäätösmateriaaleihin ja kohdeyritysten solmimiin ATA-sopimuksiin. Reijo Kostiainen toteaa, että Dasosin luxemburgilaisen tytäryhtiön vaatimaton vero jää kehitysyhteistyövarojen sijoitustuottojen lähes ainoaksi tuloveroksi. Hän kertoo Iltalehdelle, ettei ole 40-vuotisen uransa aikana nähnyt yhtä räikeää verosuunnittelua.