Kuva: Flickr Creative Commons / Jason Hargrove. Kuvasssa nähtävällä muotinäytöksellä ei ole tekemistä H&M:n kanssa.

Ylen Ulkolinja näytti torstaina 14.5. ranskalaisen dokumenttiohjelman Halpavaatteen kallis hinta. Ohjelmassa tongittiin H&M:n toimia Bangladeshissa ja Etiopiassa. Ja löytyihän sille vaatteelle hintaa vaikka sitä emme me kuluttajat maksakaan.

Laittoman pitkiä työpäiviä, alhaisia palkkoja, puutteita työturvallisuudessa, tuunatunoloisia auditointiraportteja, veronkiertoa – ohjelmassa esitetyt syytökset ovat yritysten vastuullisuutta seuraaville valitettavan tuttuja jo entuudestaan. Samanlaisen ohjelman olisi voinut tehdä monesta muustakin meistä jokaiselle tutusta vaatebrändistä.

Moneen kertaan toisteltuja ovat myös yritysten edustajien vastaukset. Joskus tuntuu että puheiden perusteella jokainen liike-elämän toimija haluaa olla vähintäänkin yritysvastuun tähtioppilas ja suunnannäyttäjä.

Samaan aikaan kuitenkin etsitään porsaanreikiä ja piiloudutaan monimutkaisten yritysrakenteiden taakse voiton maksimoimiseksi.

Kuten Ulkolinjalla nähdystä dokumentistakin kävi hyvin ilmi, puheista ja linjavedoista on vielä pitkä matka käytännön toteutukseen. Työläisten oikeuksien tosiasialliseksi turvaamiseksi tarvitaan järeämpiä keinoja kuin sanoja paperilla – tai tv-kameroiden edessä.

Ne järeämmät keinot löytyvät valtionhallinnon työkalupakista.

Siinä missä yrityksillä on vastuu kunnioittaa ja vähintäänkin olla loukkaamatta ihmisoikeuksia omassa toiminnassaan, valtioilla on velvollisuus turvata ihmisoikeudet kaikille säätyyn katsomatta. Bangladeshissakin ollaan jo tekemässä työnlainsäädäntöön muutoksia, mutta yhdessä maailman köyhimmistä maista toimeenpano takkuilee.

Velvollisuudet eivät kuitenkaan ole yksinomaan halpatuotantomaiden päättäjien hartioilla. Hyvä niin, sillä eihän se räikeän epätasa-arvoisessa maailmassa ihan oikealta kuulostaisikaan.

Enenevässä määrin esimerkiksi YK:n ihmisoikeuselimissä edelletytään valtioilta toimia niiden alaisuuten kuuluvien yritysten aiheuttamien ihmisoikeusloukkauksien estämiseksi. Toisin sanoen siis Suomen valtion tulee kaikin mahdollisin keinoin suojella ihmisiä suomalaisten yritysten tekemiltä ihmisoikeusloukkauksilta, ja taata ihmisoikeuksien loukkauksien uhreille oikeussuoja, myös silloin kun suomalaiset yritykset syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin ulkomailla.

Suomessa ei kuitenkaan ole olemassa sellaista lainsäädäntöä, mikä esimerkiksi velvoittaisi yritykset arvoimaan omaan toimintaansa liittyvät mahdolliset ja todelliset ihmisoikeusvaikutukset, sopeuttamaan toimintaansa negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi, ja korjaamaan jo mahdollisesti tapahtuneet ihmisoikeuksien loukkaukset.

Tämä 'huolellisuusvelvoitteen' nimellä kulkeva periaate on jo kertaalleen parlamentin hyväksymä esimerkiksi Ranskassa.

Toinen tärkeä yritystoiminnan vastuullisuutta edistävä periaate on sen läpinäkyvyys. Läpinäkyvyydenkin edistämiseen Suomen uunituoreilla päättäjillä on tuhannen taalan paikka.

Vuoden 2016 loppuun mennessä Suomen lakiin tulee kirjata 'muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamista' koskeva direktiivi.

Kapulakielen taakse kätkeytyy tärkeä ajatus siitä, että yritysten toiminnan vastuullisuuteen liittyvät seikat, kuten niiden toiminnan sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset, ovat kuluttajien ja sijoittajien kannalta yhtä tärkeää tietoa kuin yritysten taloudellinen tilakin. Läpinäkyvyyttä tarvitaan myös kestävän maailmantalouden mahdollistamiseksi.

Vaikka direktiivi itsessään on puutteellinen ei sen kansallisessa toimeenpanossa ole syytä mennä siitä missä aita on matalin vaan rima tulee asettaa rohkeasti ja korkealle.

Dystooppisissa kuvitelmissa päättäjien naruja usein vetelevät kasvottomat suuren rahan edustajat. Todellisuudessa asoiden toivoisi olevan toisin.

Sipilällä kumppaneineen on tässä näytön paikka.

Itse ainakin luottaisin vain sellaisen yrityksen puheisiin vastuullisuudesta, joka on valmis olemaan vastuullinen myös lain edessä.

Yle näyttää Halpavaatteen kallis hinta -dokumentin uusintana 20.5. klo 23.00. Ohjelma on myös katsottavissa Areenasta 30 päivää.

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.