Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Suomi on viime vuosina saanut kansainvälistä huomiota edistyksellisellä ilmastopolitiikallaan. Päätös sulkea viimeiset hiilivoimalat 2029 mennessä ja saavuttaa hiilineutraalius 2035 mennessä ovat tavoitteita, joita kelpaakin esitellä. Nykyisen hallituksen kenties merkittävin ilmastopoliittinen päätös on kuitenkin syntymässä vähemmällä huomiolla.
Lähiviikkojen aikana on määrä lyödä lukkoon niin sanottu omistajapoliittinen periaatepäätös. Kyseessä on hallituksen kanta siitä, millaista omistajapolitiikkaa valtio-omistaja harjoittaa omistamissaan yhtiöissä. Mahdollisuudet ovat mittavat, sillä omistajaohjauksella on mahdollista vaikuttaa todella suuriin päästöihin. Yhtiöihin, joista valtio omistaa yli puolet, kuuluvat muun muassa lentoyhtiö Finnair, energiayhtiö Fortum, turveyhtiö Vapo sekä polttoaineyhtiö Gasum.
Finnwatch vaatii monen muun kansalaisjärjestön tavoin, että kansallisen ilmastopolitiikan tulee koskea myös omistajaohjauspolitiikkaa. Vaatimus ei ole kovin raju, sillä kaikki hallituspuolueet ja puolet oppositiosta vakuuttivat eduskuntavaalien alla – eli vain noin vuosi sitten – olevansa samaa mieltä. Tuolloin kaikki puolueet perussuomalaisia lukuunottamatta sitoutuivat Korvaamaton-kampanjassa edistämään ilmastokestävää omistajaohjauspolitiikkaa, joka on linjassa puolentoista asteen tavoitteen kanssa ja vauhdittaa fossiilisten polttoaineiden käytön alasajoa.
Energiayhtiö Fortum on Uniper-kauppojensa myötä omistajaohjauksesta käytävän keskustelun keskipisteessä. Samaan aikaan, kun hallitus etsii kuumeisesti keinoja kunnianhimoisen ilmastotavoitteensa täyttämiseen, valtion enemmistöomistaman Fortumin tuleva tytäryhtiö Uniper on avaamassa Saksassa kivihiilivoimalaa ja vaikeuttaa Alankomaissa kivihiilen alasajoa. Tämä herättää hämmennystä ja ärsytystä niin Suomessa kuin maailmallakin.
Toistaiseksi valtio-omistaja on ollut vähäsanainen ja jättänyt asian kommentoimisen Fortumille. Se on puolestaan yrittänyt perustella uutta hiilivoimalaa muun muassa sillä, että uusi voimala korvaisi joukon vanhempia voimaloita. Lukumäärällisesti ja tuotantokapasiteettia katsomalla asia on toki näin, mutta hiilivoimala tuottaa päästöjä vain silloin, kun se on tuotannossa. Eivätkä vanhat voimalat ole käyneet likimainkaan täydellä teholla.
Se, miten uuden voimalan avaaminen käytännössä vaikuttaa Saksan päästöihin, riippuu uuden voimalan käyttöasteesta. Siihen vaikuttavat markkinoiden lisäksi myös poliittiset päätökset – niin Saksan energiapolitiikan, Suomen omistajaohjauspolitiikan kuin EU:n päästökaupan osalta. Ja tokihan Fortum ja sen tuleva tytäryhtiö Uniper voivat olla vastuullisia myös omatoimisesti päättämällä, että hiiltä ei enää polteta. Mutta lyhyen tähtäimen voitot taitavat kiinnostaa enemmän?
Kriitikoiden mukaan käyttöaste tulee olemaan korkea, sillä laskennallisesti noin neljä viidesosaa voimalan kapasiteetista on jo myyty rautatieyhtiö DB:n ja energiayhtiö RWE:n käyttöön – tosin molemmat haluaisivat sopimuksestaan irti. Fortum on vakuuttanut, etteivät päästöt kasva, mutta esimerkiksi taloustutkimuskeskus DIW ja ympäristöjärjestöt Bund ovat arvioineet selvityksissään, että voimalan käynnistämisen kokonaisvaikutus voisi olla kymmeniä miljoonia tonneja lisäpäästöjä.
Alankomaissa Fortum on joutumassa Uniperin kautta mukaan kiistaan hiilivoiman alasajosta. Uniper on vihjaillut, että se haluaa korvauksia, mikäli kivihiilen energiakäyttö kielletään vuonna 2030. Korvauksia haettaisiin sillä perusteella, että kivihiilikielto rikkoisi sijoittajien oikeuksia, kun vasta vuonna 2016 käyntiin saadun voimalan elinkaari jäisi alle puoleen aiotusta. Tosin on täysin perusteltua väittää, että vuonna 2007 käynnistyneeseen voimalahankkeeseen investoiminen on ollut tietoinen riski. Voimalaitosten päästöjä oli alettu hinnoitella päästökaupassa jo 2005 ja tarve torjua ilmastonmuutosta nousi vuosina 2006–2007 vahvasti esiin muun muassa IPCC:n neljännen arviointiraportin ja ilmastonmuutoksen talousvaikutuksia esitelleen Sternin raportin myötä.
Aktiiviselle omistajaohjaukselle on tilausta, mikäli Fortumin halutaan tekevän oman osuutensa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Maanantaina yhtiön hallitus ilmoitti, ettei se kannata WWF:n yhtiökokoukselle tekemää aloitetta. Tiedotteen mukaan tieteeseen perustuvat päästövähennystavoitteet eivät ole tällä hetkellä yhteensopivat yhtiön liiketoiminnan kanssa. Yhtiön mukaan haasteena on paitsi Uniper-kuvion loppuratkaisun epäselvyys myös yhtiön maakaasuvoimalat Venäjällä.
Valtionyhtiö Fortumin osallisuus eurooppalaisen energiamurroksen jarruna antaa mahdollisuuden omistajaohjauksen laajempaan pohdintaan. Miksei valtionyhtiö noudattaisi Suomen itsensä perustaman Powering Past Coal -allianssin suositusta siitä, että uusia hiilivoimaloita ei avata ja nykyiset suljetaan viimeistään 2030?
OECD:n ohjeistus omistajaohjaukseen muistuttaa, että yhtiöillä on operatiivinen vapaus määrittää, miten asetetut tavoitteet toteutetaan. Mutta itse tavoitteiden asettaminen kuuluu tietenkin myös omistajille. Saman ohjeen mukaan valtio-omistuksen ensisijainen päämäärä on muuten yhteiskunnallisen arvon maksimointi – ei siis taloudellisen arvon maksimointi.
Valtio-omistajan suunta voisi olla parempi pelkästään yksityisiä osakkeenomistajia seuraamalla. Fossiilisia ei pidetä enää houkuttelevana sijoituskohteena, ja sijoittajat niin maailmalla kuin Suomessa julistavat loppua fossiiliselle energialle ja varsinkin hiilivoimalle. Pian voi olla jo liian myöhäistä olla edelläkävijä, mutta perässähiihtäjän tittelin voisi vielä välttää.
Tosin siinä, missä piensijoittajien ilmastoteko on fossiilisijoituksista luopuminen, pitäisi valtio-omistajan käyttää enemmistöomistustaan päästöjen vähentämiseen. Se, että ikävät fossiilisijoitukset myydään vähemmän vastuullisille ja vähemmän julkista kiinnostusta herättäville omistajille, ei ole mikään ilmastoteko. Tästä saatiin viime viikolla esimerkki, kun Uniper ilmoitti myyvänsä enemmistöosuutensa Schkopaun ruskohiilivoimalasta tsekkiläiselle EPH:lle, joka on aiemmin ostanut hiilivoimaa ja hiilikaivoksia Ruotsin valtion omistamalta Vattenfallilta. Tällaisilla kaupoilla päästöt ei vähene vaan ainoastaan siirtyvät paperilla valtionyhtiön harteilta toisaalle. Suomella tulisi olla kanttia edellyttää, että voimalat suljetaan lopullisesti.
Fortumin Uniper-omistukseen liittyvä vääntö menee julkisuudessa herkästi hyvin tekniseksi, jolloin unohtuu, että kyse on ennen kaikkea arvovalinnasta. Megawattien ja päästötonnien sijaan pitäisi puhua enemmän siitä, menevätkö taloudelliset intressit ympäristön edelle vielä 2020-luvulla.
Kun Suomi ja EU haluavat olla edelläkävijöitä ilmastonmuutoksen torjunnassa, pitää niiden olla omassa toiminnassaan esimerkillisiä. Miten Suomi, Saksa tai EU voi vaatia kansainvälisissä neuvottelupöydissä esimerkiksi Kiinaa tai Intiaa luopumaan hiilivoimasta, kun samaan aikaan keskellä Eurooppaa käynnistyy uusi hiilivoimala.
Kymmenien miljoonien tonnien lisäpäästöjen ja kiusallisen maineen vastapainoksi on toki tarjolla rahaa, sillä Fortum odottaa Uniperilta ”hyvää tuottoa”. Jos uusi voimala käynnistyy ensi kesänä ja pysyy tuotannossa nykyisten sopimusten ja suunnitelmien mukaisesti, Suomen valtion kirstuun saattaa valua hiilenmustaa rahaa vielä 2030-luvulla.
Se on laiha lohtu maailmassa, jota fossiilisten polttoaineiden käyttäminen on viemässä kohti katastrofaalista lämpenemistä.
Kuva: Felix Abraham, Wikimedia Commons
