Eeppistä sekoilua Outokummussa

Tutkimuksiin ja raportteihin liittyy lähes aina säätöä, vaikka sitä yritetään minimoida kommentointikierroksilla, tarkistuksilla ja tarkistusten tarkistuksilla. Joskus me Finnwatchissa teemme virheitä, joskus niitä tehdään tutkittavissa yrityksissä. Työpaikkani onkin mielenkiintoinen kurkistusikkuna Suomessa toimivien yritysten kulttuuriin ja olen nähnyt monenlaista: saanut todistaa yritysten eri osastojen välistä nahistelua, meille vahingossa forwardattuja sisäisiä kirjeenvaihtoja, meille lähetettyjä aivan vääriä tietoja, joita on korjattu viime minuuteilla ja niin edelleen. 

Mitä pienempi firma, sitä enemmän yleensä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Teräsyhtiö Outokumpu ei ole mikään pikkufirma. Kyseessä on yli 6 miljardin liikevaihdolla pyörivä pörssiyhtiö, jonka suurin omistaja on Suomen valtio. Yhtiöllä on 30 prosentin markkinaosuus Euroopassa ja 20 prosentin markkinaosuus Yhdysvalloissa. Aloitimme tutkimaan sen Brasiliaan ulottuvia arvoketjuja jo vuoden 2019 lopussa.

Yhtiöön oli todella vaikeaa saada yhteyttä. Lähetimme yhdeksän kuukauden aikana Outokumpuun kuusi erillistä viestiä ennen kuin viesteihimme vastattiin yhtään mitään. Niistä lukuisista ihmisistä, joihin olimme yhteydessä prosessin aikana, neljä ei ole enää töissä yhtiössä. Aikamoista vaihtuvuutta.

Yhtiöltä oli vaikeaa saada vastauksia kysymyksiin. Se kieltäytyi kertomasta mitään alihankkijoistaan. Kun kysyimme Brasiliasta tehtyjen ostojen perään se viittasi vuosikertomukseensa, jossa kerrotaan yhtiön ostavan Brasiliasta raaka-aineita tai laitteita yli 50 000 eurolla. Informatiivista. Yhtiö on ostanut pelkästään ferronikkeliä Brasiliasta vuosittain tuhansia tonneja. 

Kun saimme vastauksia, ne olivat sekavia tai epäselviä. Jatkokysymyksiin ei vastattu. Prosessin aikana alkoi käydä esimerkiksi ilmi, ettei yhtiössä tunneta yritysvastuun keskeistä YK:ssa hyväksyttyä kansainvälistä standardia, UNGP:ta. Ei, vaikka sen noudattamista on suositeltu valtion omistamille yhtiöille jo ainakin vuodesta 2016 lähtien.

Raporttimme Outokumpua koskien julkaistiin tänään. Se paljastaa vakavia ongelmia yhtiön arvoketjussa Amazonin sademetsässä. Yhtiön alihankkija on saastuttanut raskasmetalleilla joen, ja aiheuttanut mahdollisesti peruuttamatonta haittaa paikallisen alkuperäiskansan terveydelle ja kulttuurille. 

Outokumpu oli saanut itseään koskevat osat nähtäväksi jo viikkoja etukäteen, ja koko raportin useita päiviä etukäteen. Se oli myös toimittanut meille kirjallisen vastineen, jonka julkaisimme yhdessä raportin kanssa. 

En tiedä, mikä oikosulku yhtiön viestintäosastolla mahtoi tapahtua, kun yhtiö päätti tänään aamulla tuutata medialistoilleen uuden tiedotteen. Sen kärkeen oli nostettu tieto siitä, että yhtiöllä ei ole kytköksiä Finnwatchin raportissa mainittuihin rautamalmikaivoksiin. 

Rautamalmikaivoksiin. Finnwatchin raportti käsittelee nikkelikaivosta.

Outokummun viittaamat rautamalmikaivokset on kyllä mainittu raportissamme, yhdellä lauseella. Niistä on kerrottu kohdassa, jossa valotetaan Outokummun alihankkijan Valen historiaa. Finnwatch ei missään kohtaa raporttia väitä, että Outokummulla olisi mitään tekemistä näiden kaivosten kanssa.

Mediassa ei varmaankaan arvattu, että valtava pörssiyhtiö yrittäisi syöttää niille tämän tasoista pajunköyttä. STT tarttui Outokummun tiedotteeseen, ja uutinen alkoi levitä kulovalkean tavoin: “Outokumpu kiistää Finnwatchin raportin löydökset”. 

Soitin STT:lle, ja kirjoitimme kollegoiden kanssa 12 oikaisupyyntöä eri medioihin. Soitin myös Outokumpuun, jossa luvattiin ”keskustella viestinnän kanssa”. Sen jälkeen heistä ei olekaan kuulunut mitään. 

STT korjasi juttunsa ja teki uuden. Outokummulta pyydettiin kommenttia viestintänsä harhaanjohtavuudesta, mutta yhtiö ei halunnut kommentoida.

Media korjasi nopeasti oman virheensä. Nyt olisi Outokummun siirron vuoro. Toivon, että se alkaa nopeasti toimia uskottavan pörssiyhtiön tavoin ja kantaa vastuunsa. Allekirjoittaneen lisäksi korjaavia toimenpiteitä odottavat niin xikrinit kuin heidän maidensa läpi virtaava Cateté-joki.