Ehkä meillä sittenkin on toivoa?

Maailma on aika synkkä paikka, ja erilaisia kriisejä tulvii ovista ja ikkunoista. Välillä uutisia selatessa tuntuu siltä, että koko maailma palaa eikä kukaan tee asialle mitään. Onneksi tämä ei pidä paikkaansa: pelkästään EU:ssa on käynnissä valtava määrä hankkeita globaalien ongelmien korjaamiseksi.

Yritysten toiminnasta saadaan pian valtavasti lisää tietoa

Marraskuussa hyväksytty EU:n uusi kestävyysraportointidirektiivi tuo valtavasti lisää tietoa lähes 50 000 EU-alueella toimivasta yrityksestä. Suomessa sääntely koskee noin 600–800 yritystä. Raportointivelvollisuus laajenee asteittain ensin vuonna 2025 kaikkiin suuryrityksiin ja vuonna 2026 myös pörssilistattuihin pk-yrityksiin.

Direktiivin myötä yritysten tulee jatkossa kertoa muun muassa suunnitelmistaan, joilla ne varmistavat, että niiden toiminta on linjassa Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Niiden tulee raportoinnissaan avata myös arvoketjuissaan esiintyvät mahdolliset tai tosiasialliset ihmisoikeus- ja ympäristöhaitat sekä kertoa toimenpiteistä, joilla niihin pyritään puuttumaan.

Direktiivin yksityiskohtia avaavan Finnwatchin laatiman artikkelin voi lukea täällä.

Isojen yritysten on tulevaisuudessa pakko kunnioittaa ihmisoikeuksia

EU:n jäsenmaat ja parlamentti neuvottelevat parhaillaan yritysvastuudirektiivistä (CSDDD). Direktiivin mennessä läpi suurten yritysten on jatkossa kunnioitettava ihmisoikeuksia ja noudatettava niin sanottua huolellisuusvelvoitetta. 

Huolellisuusvelvoite tarkoittaa, että yritysten on kartoitettava arvoketjujensa ihmisoikeus- ja ympäristöriskit ja vältettävä ja vähennettävä niitä. Ja jos yritys on aiheuttanut ihmisoikeusongelmia tai myötävaikuttanut niihin esimerkiksi alihankkijansa kautta, sen tulee korjata ongelmat. 

Mikäli direktiivi saadaan maaliin kunnianhimoisena, se tulee kattamaan myös tiukat päästövähennystavoitteet sekä velvoitteen muuttaa yritysten liiketoimintamallit 1,5 asteen ilmastotavoitteiden mukaiseksi. Keskeistä on myös, että direktiivi tulee tarjoamaan ihmisoikeusloukkausten uhreille entistä paremmat mahdollisuudet nostaa vahingonkorvauskanteita EU-maiden tuomioistuimissa. 

Voit vaikuttaa kunnianhimoisen sääntely aikaansaamiseen täällä!

Räjähdysmäisesti lisääntyviä akkuja ruvetaan kierrättämään ja niitä tuotetaan vastuullisemmin

Kuten edellä käsiteltyyn yritysvastuudirektiiviin, myös EU:n tulevaan akkuasetukseen sisältyy akkujen valmistajia ja niiden maahantuojia koskeva huolellisuusvelvoite. Se kattaa tiettyjen akkumineraalien, kuten koboltin, litiumin ja nikkelin, hankintaketjut. 

Ketjujen läpinäkyvyyttä taas parantaa velvollisuus ottaa käyttöön raaka-aineiden jäljitysjärjestelmä. Lisäksi akkuasetuksen odotetaan sisältävän kiertotaloutta edistäviä velvoitteita akkujen suunnittelusta niiden kierrätykseen ja elinkaaren aikaiseen enimmäishiilijalanjälkeen. 

Asetuksella pyritään vähentämään talouden sähköistymisen myötä nopeasti lisääntyvien akkujen haitallisia ihmisoikeus ja ympäristövaikutuksia. Lisäksi esimerkiksi asteittain nousevilla kierrätysmateriaalien käyttöön ohjaavilla tavoitteilla pyritään varmistamaan akkumineraalien saatavuutta kysynnän kasvaessa.

Miksi akkumineraalien kierrätys ja tuotannon vastuullisuuden varmistaminen on niin tärkeää? Kuuntele Finnwatchin aihetta käsittelevä podcast täältä.

Epäekologisten tuotteiden maahantuonti on jatkossa kalliimpaa

EU:n päästökaupassa on alusta alkaen ollut epäkohta: päästöoikeuksia jaetaan saastuttajille aivan ilmaiseksi, jotta yritykset eivät siirtäisi tuotantoaan maihin, joissa päästöistä ei tarvitse maksaa. Tämä on vihdoin muuttumassa, sillä niin sanottua hiilivuotoa voidaan ehkäistä myös toisin. 

Parhaillaan EU:ssa valmisteltava hiilitulli tarkoittaa, että tietystä tuotteista – kuten teräksestä ja sementistä – joutuu maksamaan EU:n ulkorajalla vastaavan päästömaksun, minkä eurooppalainen tuottaja joutuu maksamaan päästökaupassa. 

Sen lisäksi, että hiilitullit mahdollistavat päästöoikeuksien ilmaisjaosta luopumisen, ne kannustavat EU:n ulkopuolisia maita ja alueita ottamaan käyttöön omia päästömaksuja. Tämä johtuu siitä, että EU voi periä päästökauppaa vastaavia maksuja vain sellaisista tuotteista, joihin ei ole tuotantomaissa kohdistettu vastaavaa päästöhinnoittelua. 

Tuotantomaille tämä antaa selvän porkkanan oman päästöhinnoittelun kehittämiseen: jos EU:hun tavaraa vievät yritykset joutuvat joka tapauksessa maksamaan päästöistään, kannattaa rahat pitää kotimaassa sen sijaan, että EU perii ne rajoillaan.

Hiilitulleista kiinnostuneille lisätietoa sääntelyhankkeen taustoista ja vaikutuksista löytyy hiilen hinnoittelun sosiaalista oikeudenmukaisuutta käsittelevästä Finnwatchin raportista.

Pakkotyöllä tuotettuja tai metsäkatoa aiheuttavia tuotteita ei saa enää pian tuoda EU:n alueelle

Euroopan komissio julkaisi syyskuussa esityksen pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kieltämisestä EU:n markkinoilla. Kielto kohdistuisi niin EU:n alueella valmistettuihin kuin tänne tuotuihin tuotteisiin.

Myöskään metsäkatoa aiheuttavia tuotteita ei pian enää saa tuoda EU:n alueelle. Parhaillaan EU:ssa neuvoteltava metsäkatoasetus kattaa todennäköisesti laajan joukon erilaisia tuotteita kuten naudanlihan, soijan, palmuöljyn, luonnonkumin, puun, kaakaon ja kahvin. Finnwatchin raportin Suomeen tuotavan soijan metsäkatoriskeistä löydät täältä.

Kulutustuotteiden päästöihin ja harhaanjohtavaan markkinointiin puututaan

Komission keväällä 2022 julkaiseman kestävien tuotteiden aloitteen kautta pyritään varmistamaan, että EU:ssa myytävät tuotteet ovat kestäviä ja pitkäikäisiä, korjattavia ja huollettavia. EU:ssa halutaan varmistaa, että tuotteisiin on saatavilla varaosia ja ne ovat päivitettävissä ja muunneltavissa sekä soveltuvat hyvin uudelleenkäyttöön ja kierrätettäväksi. 

Komissio aikoo puuttua myös harhaanjohtavaan mainontaan kieltämällä sellaisten vastuullisuudesta kertovien merkkien käytön, jotka eivät perustu kolmannen osapuolen tai viranomaisen asettamiin kriteereihin. Lisää tietoa sertifiointien luotettavuudesta kannattaa kuunnella Finnwatchin podcastista.

Muista myös auditointi- ja sertifiointijärjestelmien vertailussa auttava Finnwatchin opas.

Pikamuodista tekstiilien kiertotalouteen

EU:ssa julkaistun uuden tekstiilistrategian tavoitteena on edistää kestävien, kiertotalouteen ja uudelleenkäyttöön perustuvia tekstiilimarkkinoita EU:ssa sekä puuttua pikamuodin aiheuttamiin ongelmiin ja edistää uusia liiketoimintamalleja.

Komissio aikoo myös muun muassa kieltää myymättömien ja palautettujen tekstiilien tuhoamisen, puuttua mikromuovipäästöihin ja ottaa käyttöön digitaalisen tuotepassin tekstiileille. 

Finnwatch haluaa varmistaa, että muutoksessa huomioidaan myös vaate- ja tekstiilialan haavoittuvassa asemassa olevat työntekijät. Raporttimme vaate- ja tekstiilisektorin oikeudenmukaisesta siirtymästä löytyy täältä. Lisää tietoa vaate- ja tekstiilialan tulevaisuudesta saat myös kuuntelemalla aihetta käsittelevän podcastimme.

Veroparatiisien toiminnalle piste

EU:ssa neuvotellaan parhaillaan minimiyhteisöverodirektiivistä. Minimiyhteisöverolla voitaisiin varmistaa, että kaikkiin yritysten voittoihin kohdistuu jatkossa vähintään yhdessä sovitun tasoinen efektiivinen veroaste. 

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että nykymuotoinen nollaverokantoihin perustuva veroparatiisitalous tulisi tiensä päähän. 

Valitettavasti Unkari on asettunut poikkiteloin ja estänyt toistaiseksi direktiivin etenemisen. Tämä on ollut mahdollista, sillä verotuksen alalla EU-sääntelyn eteneminen edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. 

Toivoa antaa, että joukko jäsenmaita (Ranska, Saksa, Italia, Alankomaat ja Espanja) on ilmoittanut ottavansa minimiyhteisöveron käyttöön vaikka yhteisymmärrystä ei saavutettaisi EU-tasolla.

Ja vielä lopuksi: Devil is in the detail

Kaikki eivät riemuitse talouden vastuullisuutta lisäävistä sääntelyhankkeista ja vastalobbaus pykälien kunnianhimoisia muotoiluja kohtaan on hurjaa. Finnwatchin podcastissa vieraillut EPP:tä edustava meppi Sirpa Pietikäinen esimerkiksi kertoi, että 98% yrityksistä tulevista yhteydenotoista pyrkii vastustamaan yritysvastuulakia.

Finnwatch tekee parhaillaan työtä kaikkien edellä mainittujen sääntelyaloitteiden parissa. Tämä on tärkeää, sillä neuvotteluprosesseissa sorvattavista lukemattomista teknisistä yksityiskohdista riippuu, miten toimivaa ja velvoittavaa sääntelyä EU-tasolle saadaan.