Kuva: Flickr Creative Commons / Jay Rogers

Viikon alussa Euroopan komissio ilmoitti vaativansa Irlantia karhuamaan teknologiayhtiö Applelta peräti 13 miljardia euroa maksamattomia veroja korkoineen vuosien 2003 ja 2014 väliseltä ajalta. Päätöksen taustalla olivat Irlannin verotusta koskevat ennakkopäätökset, joiden komissio katsoi suosineen Applea EU:n valtiontukisäännösten vastaisesti.

Summa on järisyttävä – sillä voisi kattaa melkein koko Irlannin terveysbudjetin tai lyhentää merkittävästi Irlannin paisunutta valtionvelkaa. Aiemmin komissio on antanut päätöksiä laittomista valtiontuista Luxemburgille, Alankomaille ja Belgialle koskien muun muassa Starbucksin ja Fiat Chryslerin verojärjestelyitä.

Komission tiputtama omena putosi yritysjohtajien ja päättäjien päähän melkoisella voimalla. Vaikka Isaac Newtonin väitettiin saaneen aikanaan vastaavasta mullistavia oivalluksia, verokikkailijat näyttävät kangistuneen vanhoille urille. Sen sijaan, että Apple olisi myöntänyt toimineensa edes osittain väärin tai että Irlanti olisi lähtenyt heti perimään Applelta jälkiveroja, molemmat ilmottivat valittavansa päätöksestä Euroopan unionin tuomioistuimeen. Näin on tehnyt myös moni muu aiemmin komission hampaisiin joutunut yhtiö ja valtio.

Applen toimitusjohtaja Tim Cook kertoo Applen noudattaneen lakia, ja uhkailee päätöksen vaikuttavan negatiivisesti Eurooppaan suuntautuviin investointeihin ja työpaikkoihin.

Irlanti ei halua verorahoja, vaikka niitä tuputetaan sille. Syy tähän on selvä: vaikka tarjottu summa on sinänsä houkutteleva, Irlanti pelkää, että Apple ja muut Irlantiin sijoittautuneet monikansalliset suuryhtiöt, kuten Amazon, siirtyvät työpaikkoineen ja liiketoimintoineen muualle. Tästä seuraavien menetysten Irlanti olettaa olevan veromätkyihin nähden moninkertaiset. Yhdysvallat, jossa Applen pääkonttori käytännössä sijaitsee, on puolestaan katsonut EU:n loukkaavan USA:n suvereniteettia ja vievän sille kuuluvia veroja.

Applen ja Irlannin valitus voi menestyä, sillä komission päätös on tulkinnanvarainen.

Komission mukaan Applen muissa EU-maissa sijaitsevissa myyntipisteissä tehdyt asiakkaiden ostot on kauppasopimuksissa kirjattu tehdyiksi Applen kahden irlantilaisen yhtiön kanssa, joilla ei ole ollut työntekijöitä tai toimitiloja. Tämän jälkeen irlantilaisten yhtiöiden myynneistä saamat voitot on jaettu Irlannin ennakkopäätöksen sallimalla tavalla: irlantilaisiin yhtiöihin on allokoitu verotettavaksi vain mitätön siivu voitoista ja leijonaosa on suunnattu verottomina näiden yhtiöiden "pääkonttoreihin". Näissä Applen kutsumissa pääkonttoreissa tai -liikkeissä ei ole ollut henkilökuntaa, toimitiloja eivätkä ne ole olleet sijoittautuneina mihinkään valtioihin. Komissio on tulkinnut suoraviivaisesti järjestelyn suosineen Applea – voittojen kirjaaminen ei ole kuvastanut yrityksen todellista taloudellista aktiviteettia markkinaehtoperiaatteen mukaisesti – ja se on mätkäissyt tästä verot Irlannin perittäväksi. Jos myyntituotot olisi rekisteröity todellisissa myyntivaltioissa, tämä voisi komission mukaan vähentää Applen verolaskua Irlannille.

Voidaan kuitenkin pohtia, tulisiko USA:n verottaa Applen verottamatta jääneitä voittoja. Käytännössä Applen todellinen pääkonttori sijaitsee Yhdysvalloissa, jossa sen työntekijät ovat emoyhtiössä kirjoilla ja jossa kyseessä olevat liiketoimintajärjestelyt on päätetty. USA ei kuitenkaan ole toistaiseksi halunnut verottaa näitä voittoja. Jos Apple päättäisi kotiuttaa voitot Yhdysvaltoihin osinkoina, voisi USA verottaa näitä osinkotuloja. Toisinaan USA on kuitenkin antanut yrityksille lyhytaikaisia “verolomia” näiden osinkojen verottomaan kotiuttamiseen, ja presidenttiehdokas Donald Trump on luvannut toteuttaa seuraavan. Tällä hetkellä Applen voitot makaavatkin sen irlantilaisyhtiöiden paperista kyhättyjen pääkonttorien taseilla – tämä ei liene sattumaa.

Vaikka Irlannin ja Applen valitus menestyisi, komission päätös on erittäin merkittävä. Se kertoo yksiselitteisesti sen tosiasian, että yksi maailman menestyneimmistä yrityksistä on hyödyntänyt aggressiivista verosuunnittelua, jonka seurauksena se ei ole joutunut käytännössä maksamaan lainkaan veroja valtavista voitoistaan. Tapaus kuvaa myös hyvin, kuinka naurettavan helppoa verojen välttely on. Komission laskelmat osoittavat kaikkien EU-maiden olevan häviäjiä: komission mukaan Irlannin Applea suosiva verokohtelu auttoi yritystä välttämään miltei kaikki verot EU:n sisämarkkinoilla myymistään tuotteista. Applen eurooppalaisia voittoja koskeva efektiivinen verokanta vuonna 2014 on ollut vain 0,005 prosenttia. Komission 13 miljardin haukkaisukin olisi lopulta vain pieni pala, sillä Applella kerrotaan olevan kassavaroja peräti 208 miljardia euroa. Apple on komission mukaan muuttanut järjestelyjään vuonna 2015 ja Irlannin verotusta koskenut ennakkopäätös on purkautunut, mutta komission tiedotteessa ei avata muutoksen sisältöä.

Applen tapaus on jälleen kerran esimerkki siitä, että jotkin yhtiöt ja niille verosuunnittelupalveluja tarjoavat ovat valmiita tekemään kaikkensa verojen välttämiseksi julkisesta paineesta huolimatta. Vain osa yrityksistä panostaa avoimuuteen ja vastuullisuuten ja tekee näistä itselleen liiketoimintavaltin. Nykyisten verosuunnittelujärjestelyiden puolesta lobbaavien konsulttiyhtiöiden ruokkima hiljaisen hyväksynnän kulttuuri istuu tiukassa.

Tästä syystä lopulta se taho, jonka tulisi oivaltaa ja ottaa vastuu, ovat poliittiset päättäjät. He ovat viime kädessä tilivelvollisia kansalaisille siitä, pistetäänko verovälttelylle piste vai ei. Kansainvälinen haitallinen verosuunnittelu ei siirry pois päiväjärjestyksestä sillä, että Apple on mahdollisesti saamassa isot mätkyt. Oireen lisäksi pitäisi keskittyä hoitamaan itse sairautta. Tarvitaan perustavampia toimia ei vain kansallisesti tai alueellisesti vaan kansainvälisesti.

Erillisyhtiöverotukseen perustuva yhteisöverojärjestelmä on aikansa elänyt ja tarvitsee perusteellisen remontin monikansallisen yhtiön verottamiseksi yhtenä kokonaisuutena siten, että kaikki valtiot saavat oikeudenmukaisessa suhteessa niille kuuluvat verot.

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.