Elämiseen riittävää palkkaa vähempää ei tule hyväksyä – esimerkkitapaus Intian teetiloilta

Elämiseen riittävän palkan ei pitäisikään olla tavoite vaan lähtökohta, alhaisin hyväksyttävä palkkataso. Siksi ei ole hyväksyttävää, ettei kumpikaan Suomen kuluttajamarkkinoilla yleisesti käytetty elintarvikkeiden vastuullisuussertifikaatti, Rainforest Alliance tai Reilu kauppa, edellytä elämiseen riittäviä palkkoja.

Mitä sitten tarkoitetaan elämiseen riittävällä palkalla? Esimerkiksi voi ottaa Global Living Wage -koalition (GLWC) tuoreen arvion siitä, mikä olisi elämiseen riittävä palkka teen tuotannossa Nilgirin alueella, Etelä-Intiassa sijaitsevassa Tamil Nadun osavaltiossa. GLWC:n laskelmat perustuvat Richard Ankerin ja Martha Ankerin kehittämään metodologiaan. Finnwatch tukee tätä niin sanottua Anker-metodologiaa, joka on kattavin ja läpinäkyvin käytössä olevista malleista elämiseen riittävän palkan laskemiseksi. 

Metodologia perustuu paikallisesti tehtäviin kustannuslaskelmiin muun muassa ruokaan ja asumiseen liittyvistä vähimmäistarpeista. Lisäksi huomioidaan koulutukseen, terveydenhuoltoon, liikkumiseen ja vaatetukseen liittyviä kustannuksia, joiden lisäksi laskelmaan lisätään myös pieni osuus säästöille. Laskelmat kustannuksista yhdistetään väestöllisiin tilastotietoihin esimerkiksi perheiden rakenteesta ja palkansaajien lukumäärästä.

GLWC tekee tällaisia laskelmia erilaisille sertifiointijärjestelmille, joille kyseessä on työkalu, jonka avulla pyritään nostamaan vallitsevia palkkoja elämiseen riittävälle tasolle sertifioitujen tuotteiden tuotannossa. Esimerkiksi tuoreen Nilgirin teen tuotantoaluetta koskevan laskelman on teettänyt Rainforest Alliance.

GLWC:n raportissa esitetty arvio elämiseen riittävästä bruttopalkasta Nilgirin teen tuotantoalueella on noin 11 422 rupiaa eli noin 130 euroa kuukaudessa, minkä lasketaan riittävän tyypillisessä perheessä, jossa on keskimäärin 1,73 ansiotyössä käyvää henkilöä, jotka osallistuvat perheen elinkustannuksiin.

Todelliset palkat jäävät kauaksi riittävästä

Merkittävä osa Nilgirin alueella tuotetusta teestä menee vientiin. Vuonna 2018 Finnwatch ja sen intialainen yhteistyökumppani Cividep toteuttivat alueella kenttätutkimuksen, joka pureutui työ- ja elinoloihin  Suomessa markkinoitavan teen tuotannossa. Tutkimus kiinnitti huomiota pitkiä päiviä terveytensä uhraten tekevien työntekijöiden heikkoon asemaan, ja heidän tyytymättömyyteensä niin nykyisiin elinoloihin kuin tulevaisuuden näkymiin. Tutkimuksen löydökset julkaistiin vuonna 2019. 

Työntekijät, joita haastattelimme tutkimusta varten, arvioivat, että he tienaavat kuukaudessa keskimäärin 6 200 rupiaa eli noin 70 euroa, mikä on reilusti vähemmän kuin GLWC:n arvio elämiseen riittävän palkan tasosta. Toisaalta työntekijöiden käteen jäävä palkka myös vaihteli suuresti – noin 4 000–9 000 rupian välillä – sen mukaan, miten monena päivänä he ovat olleet töissä sekä palkasta tehtävien henkilökohtaisten vähennysten ja lisien mukaan. Vähennykset voivat olla esimerkiksi lainalyhennyksiä ja lisät taas suoriteperusteista tuloa, joka perustuu esimerkiksi kerättyjen teelehtien määrään.

GLWC:n raportissa esitetään tulkinta, jonka mukaan GLWC:n uusi arvio elämiseen riittävästä palkasta olisi samansuuntainen kuin Finnwatchin raportissa aiemmin julkaistu arvio elämiseen riittävästä palkasta. Finnwatch ja Cividep eivät kuitenkaan ole koskaan laskeneet arviota elämiseen riittävästä palkasta tai elinkustannuksista Nilgirin teen tuotantoalueella. Tehdässämme kenttätutkimusta alueella oli jo tiedossa, että GLWC oli tekemässä arviota elämiseen riittävästä palkasta. Elämiseen riittävän palkan laskeminen vaatii paljon resursseja emmekä katsoneet tarpeelliseksi toistaa tätä työtä.

Sen sijaan kysyimme kenttätutkimuksen aikana haastattelemiltamme työntekijöiltä, mitä he itse arvioisivat sellaiseksi palkaksi, joka riittäisi kattamaan heidän elinkustannuksensa. Työntekijöiden vastauksissa oli paljon vaihtelua, mutta vastausten keskiarvo oli 16 000 Intian rupiaa eli noin 180 euroa. Työntekijöiden oma arvio johtaisi siis huomattavasti suurempiin perhekohtaisiin tuloihin kuin GLWC:n laskelmassa. Työntekijöiden esittämää arvioita onkin syytä tarkastella suhteessa siihen, mitä elämiseen riittävällä palkalla yleensä tarkoitetaan. 

Elämiseen riittävä palkka riittää perustasoiseen elintasoon, mutta työntekijöillä on myös muita tarpeita

Elämiseen riittävää palkkaa pidetään ihmisoikeusperusteisena vaihtoehtona minimipalkalle, joka ei aina riitä ihmisarvoiseen peruselintasoon. Kansainvälinen työjärjestö ILO julkaisi vuonna 2011 selvityksen elämiseen riittävän palkan määritelmistä ja laskentamalleista. Sen mukaan yleisesti hyväksyttyä on, että elämiseen riittävä palkka viittaa sellaiseen työstä maksettavaan vastikkeeseen, jolla työntekijä kykenee hankkimaan itselleen ja perheelleen ihmisarvoiseen peruselintason, jonka hyväksyttävyys on sidoksissa tiettyyn aikaan ja paikkaan. Näin ollen elämiseen riittävän palkan tason tulee myös nousta taloudellisen kehityksen myötä. Lisäksi elämiseen riittävän palkan yleisesti hyväksytyiksi tunnusmerkeiksi katsottiin se, että summan on oltava ansaittavissa normaalin työajan puitteissa, sekä se, että tulot ovat käytettävissä verojen ja muiden pakollisten vähennysten jälkeen. 

Määritelmällisesti elämiseen riittävän palkka takaa siis vain perustasoisen säädyllisyyden. Tätä nostavat esiin myös GLWC:n raportin kirjoittajat, jotka korostavat laskelman elämiseen riittävästä palkasta perustuvan “konservatiivisiin arvioihin” elinkustannuksista. GLWC:n raporttia lukiessa käy myös selväksi, että perheen menojen pitäminen arvioiduissa rajoissa edellyttää jokaisen ostopäätöksen huolellista harkintaa ja laskemista.

Siten onkin luonnollista, että työntekijät itse esittävät korkeamman arvion elinkustannukset kattavasta palkkatasosta kuin mihin päädytään tiukkojen laskelmien perusteella. Lukujen eroa selittävät vastaukset, joita saimme kenttätutkimuksessamme.

Sen lisäksi, että kysyimme työntekijöiltä, ​​miten suuri palkka heidän mukaansa riittäisi kattamaan heidän elinkustannuksensa, pyysimme heitä myös kertomaan, mihin sellaiseen heillä silloin olisi varaa, mihin heillä ei ole varaa nyt.

Työntekijöiden odotukset ovat kasvaneet, eivätkä he halua lastensa työskentelevän plantaaseilla

Työntekijöiden vastauksissa nousivat esiin yksinkertaiset perustarpeet, mahdollisuus parempaan ruokaan ja vanhuuden varalle säästämiseen sekä yleisesti elämään ilman epävarmuutta ja “kriisejä”. Useat haastateltavat mainitsivat myös joutuneensa ottamaan lainoja terveydenhoitokuluihin. Yleisin työntekijöiden mainitsema syy toiveille lisäansioista oli lasten ammatillinen tai korkeamman asteen koulutus. Yleisimpien vastausten joukossa olivat lisäksi lasten häihin liittyvät kustannukset ja joissakin tapauksessa myös myötäjäiset.

Myötäjäisten maksaminen on Intiassa laitonta, mutta perinne elää sitkeästi ja liian pienet myötäiset voivat johtaa väkivaltaan ja hyväksikäyttöön. Vaikka myötäjäisissä on kyse syvään juurtuneesta ongelmasta, jota ei voida ratkaista elämiseen riittävällä palkalla, kuvaavat työntekijöiden vastaukset niitä taloudellisia paineita, joita monilla perheillä on.

Se, että halu edistää omien lasten koulutusta nousi esiin työtekijöiden vastauksissa, kertoo aikojen muuttumisesta. Teeplantaaseilla on pitkään ollut tapana, että lapset ”perivät” vanhempiensa työpaikan, jolloin heistä myös tulee teeplantaasien työntekijöitä. Nilgirin alueella on kuitenkin merkkejä siitä, että traditio on katkeamassa.

Teeplantaasien työntekijät, joita me haastattelimme, toivat voimakkain sanankääntein esiin, etteivät he halua lastensa jäävän peruskoulun jälkeen teeplantaaseille töihin, ja monet rahoittivatkin lastensa opintoja peruskoulun jälkeen lainarahalla. Elämä ja työ teeviljelmillä on kovaa ja kuluttavaa, johtaa monenlaisiin terveysongelmiin ja siihen liittyy stigma. Lisäksi asumukset, jotka ovat yksi työntekijöille kuuluvista luontoiseduista, ovat usein huonossa kunnossa. GLWC:n raportin mukaan yksikään työntekijöiden asuntola, jossa kirjoittajat vierailivat, ei ollut paikallisten asumistandardien mukainen – tyypillisesti asuntojen pienen koon vuoksi.

Teeplantaasien työntekijät haluavat elää parempaa elämää, tai ainakin toivovat sitä lapsilleen.

Sertifiontijärjestelmien on edellytettävä, ja ostajien sitouduttava, elämiseen riittävää palkkaan

Vaikka elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus, sitä ei pidetä ehdottomana edellytyksenä sertifioidulle tuotannolle. Esimerkiksi viime vuonna päivitetyt Rainforest Alliancen kriteerit edellyttävät, että tuottajien on seurattava maksamiensa palkkojen ja elämiseen riittävän palkan välistä eroa. Jos palkat jäävät alle elämiseen riittävän tason niitä tulee nostaa – mutta vähintään vain inflaation verran.

Palkkaseurannassa otetaan huomioon tehdyt työtunnit, mikä on tärkeää, koska elämiseen riittävään palkkaan tulisi päästä normaalin työajan puitteissa. Työajanseurantaa pitäisi kuitenkin tehdä myös työntekijöiden itsensä toimesta, sillä monet haastattelemistamme työntekijöistä kertoivat tekevänsä jopa 12-tuntisia päiviä seitsemänä päivää viikossa, kun satokausi on huipussaan. Se on paljon enemmän kuin normaali työviikko, ja jopa enemmän kuin mitä Intian laki sallii. 

Yritysten, jotka hankkivat teetä Nilgirin alueelta, tai mistä tahansa, tulisi sitoutua varmistamaan elämiseen riittävä palkka heidän toimitusketjujensa työntekijöille. Intiassakin esimerkiksi Assamin teetiloilla palkat ovat huomattavasti alhaisempia kuin Nilgirin alueella. Esimerkiksi Univeler, joka omistaa Lipton-tuotemerkin ja monia muita kuluttajabrändejä, on sitoutunut varmistamaan, että työntekijöille sen toimitusketjuissa maksetaan elämiseen riittävää palkkaa vuoteen 2030 mennessä. 

Tämä on myös huomioitava hinnassa, jonka yritykset maksavat teestä. Sen pitää olla riittävä kattamaan paitsi kestävän tuotannon kustannukset myös elämiseen riittävät palkat kaikille teetilojen työntekijöille. Käytännössä tämä voidaan saavuttaa muuttamalla  teen katerakennetta arvoketjussa tai nostamalla kuluttajahintoja.

Tee ei voi olla vastuullista, ellei palkkakysymykseen ole saatu ratkaisua. 

Kirjoittanut Anu Kultalahti, Finnwatch, ja Aneesh Manjunath, Cividep. Alkuperäinen englanninkielinen teksti löytyy täältä. Finnwatch ja Cividep osallistuivat GLWC:n keväällä 2020 järjestämään kuulemiseen Nilgirin elämiseen riittävän palkan laskelmasta. 

Kuva: Stefano Ravalli, CC BY-NC-SA