Espresso Housen vastuullisuusvalvonta ei vakuuta

Kahvituotannon ihmisoikeusriskit ovat kaikkien tiedossa ja kasvava ketju kiinnitti Finnwatchin huomion. Espresso House -esittelee myymälöissään toinen toistaan kummempia sertifikaateilta näyttäviä leimoja, joihin emme ole törmänneet missään muualla. Mistä on kyse?

Espresso House on ostanut viime vuonna Ruotsissa toimivan Johan & Nyströmin paahtimon ja käyttää kahviloissaan sen kahveja. Yrityksen pysyvässä valikoimassa oleva kahvi tulee Kolumbiasta. Tämän lisäksi Espresso House tarjoaa sesongeittain vaihtuvia kahvilaatuja. Esimerkiksi keväällä 2018 tarjolla oli Kongon demokraattisesta tasavallasta SOPACDI-osuuskunnasta tuleva kahvi.

Kahvin tuotantoon liityy ihmisoikeusriskejä, ja Espresso House on valinnut valikoimaansa kahveja Kolumbian ja Kongon kaltaisilta alueilta, joiden ihmisoikeustilanne on erittäin haastava. Kolumbiassa ammatillinen järjestäytyminen on työntekijöille jopa hengenvaarallista ja Kongossa konfliktien keskellä sinnittelevän valtion mahdollisuudet työolojen valvontaan ovat olemattomat.

Espresso Housen kahviostojen vastuullisuuden varmennus perustuu yrityksen kahviostajien tekemiin tilavierailuihin. Ostajien tekemä itsearviointikysely perustuu yrityksen mukaan Global Coffee Platformin (GCP) code of conductiin. Espresso House ei kuitenkaan ole GCP:n jäsen. Finnwatch ei pidä yrityksen omaa läpinäkymätöntä valvontaa luotettavana tapana varmistua kahvin vastuullisuudesta.

Itse keksittyjä “sertifikaatteja”

Finnwatchin mielenkiinnon herättivät Espresso Housen myymälöissä ja verkkosivuilla vilisevät sertifikaatteja muistuttavat leimat, joihin myyjät vetoavat kun asiakas kysyy sertifioitua kahvia. Leimat ovat kuitenkin yrityksen itsensä keksimiä eikä niiden takaa löydy vastuullisuuskriteereitä.

Kuten edellä todettiin, yksi Espresso Housen kahvi tuli keväällä 2018 SOPACDI-nimiseltä osuuskunnalta. Finnwatch penkoi osuuskunnan taustoja ja kävi ilmi, että kyseinen osuuskunta kuuluu Reilun kaupan järjestelmään. Espresso House vahvisti Finnwatchille ostaneensa tältä Reilu kauppa -sertifioidulta tilalta sertifioimatonta kahvia. Yrityksen mukaan se ei ostanut kahvia Reilu kauppa -sertifioituna siksi, että Reilu kauppa ei ole pitänyt lupaustaan köyhyyden vähentämisestä. Ylipäätään Espresso House pitää Reilun kaupan kaltaisia järjestelmiä ongelmallisina. On epäselvää, mitä Espresso House tällä tarkoittaa ja miten sen oma toiminta on vähemmän ongelmallista.

Espresso House kertoo verkkosivuillaan, että sen tuottajille maksama “[k]ahvin hinta ylittää selkeästi Fairtrade- ja markkinahinnat ja tämä takaa myös tilan työntekijöille korkeamman palkkatason“. Espresso House ei kuitenkaan suostunut kertomaan paljonko se maksaa kahvitiloille tai kahviosuuskunnille kahvistaan. Espresso Housen mukaan tuottajille maksettava hinta on liikesalaisuus. Toisin kuin Espresso Housen verkkosivuilla annetaan ymmärtää, tilalle maksetulla hinnalla ei luonnollisesti ole mitään tekemistä sen kanssa paljonko tilalla työskentelevä työntekijä saa palkkaa. Tämän varmistamiseksi tarvittaisiin uskottavaa valvontaa.

Finnwatchin sertifiointijärjestelmiä vertailevassa selvityksessä Reilu kauppa todettiin, puutteistaan huolimatta, kaikkein kunnianhimoisimmaksi järjestelmäksi. Toisin kuin Espresso Housen verkkosivuilla olevasta tekstistä voi luulla, Reilu kauppa ei aseta kahville kiinteää hintaa vaan vähimmäishinnan. Nämä vähimmäishinnat ovat julkisesti kaikkien nähtävillä.

Finnwatch pitää Espresso Housen toimintaa vapaamatkustamisena, jossa yritys antaa muiden hoitaa kongolaisten kahvitilojen valvonnan, mutta yritys ei itse osallistu valvontajärjestelmän kustannuksiin sertifioinnin kautta.

Direct trade hoitaa homman?

Kuten moni pienpaahtimo, myös Espresso House vannoo niin sanotun direct trade -kahvin nimeen. Direct trade -tuotteille on Espresso Housessa oma leima ja yritys kertoi uskovansa direct tradeen enemmän kuin sertifiointeihin.

Trendikkäässä direct trade -konseptissa on kyse yksinkertaisesti siitä, että yritys ostaa kahvin suoraan (tai melkein suoraan) kahvitilalta. Usein suorakauppaan yhdistetään romanttinen mielikuva kahvituottajan ja ostajan välisestä tasa-arvosta, jossa hintoja neuvotellaan kummankin tarpeet huomioiden.

Finnwatch suhtautuu direct trade -konseptiin vastuullisuusvalvonnan välineenä skeptisesti. Se, että jälleenmyyjä ostaa itse kahvin tilalta ei millään tavalla poista kahvituotantoon liittyviä ihmisoikeusriskejä. Suorakauppaan liittyykin usein paljon sekalaisia väitteitä, mutta vain vähän todennettuja faktoja (näitä on käsitelty tarkemmin Finnwatchin kahviraportissa sivulla 20).

Espresso House lupailee parannuksia – yhteistyö Enveritaksen kanssa ei vakuuta

Finnwatchin kyselyiden jälkeen Espresso House vakuutti aloittavansa auditointiyhteistyön kolmannen osapuolen kanssa. Toukokuussa yritys kertoikin Finnwatchille solmineensa yhteistyösopimuksen Enveritas-yhtiön kanssa. Enveritas on sosiaalinen start-up yritys, jolla on oma valvontaohjelma.

Finnwatch tutustui Enveritaksen verkkosivuilla oleviin kriteereihin ja muihin tietoihin eikä vakuuttunut näkemästään. Monet perusihmisoikeudet kuten järjestäytymisen vapaus ja työntekijöiden lakisääteiset oikeudet kuuluvat Enveritaksen kriteereissä vain “best practice” -tasolle. Tämä tarkoittaa, että niiden toteutumista ei edellytetä auditoinneissa minimikriteereinä. Espresso House kommentoi kriteerien ilmeisiä puutteita sillä, että yritys ostaa kahvia pääasiassa järjestäytymättömiltä pientuottajilta, joille nämä vaatimukset eivät ole niin olennaisia. Enveritaksen valvontajärjestelmä kohdistuu kuitenkin myös isoihin tiloihin eikä järjestelmän julkisissa kriteereissä määritellä pientilan kokoa. Useilla pientiloilla ja tuottajien kahviosuuskunnissa käytetään säännöllisesti palkattua työvoimaa, etenkin sadonkorjuun aikana.

Epäilyksiä herättää myös Enveritaksen tilastollisiin menetelmiin perustuva valvontajärjestelmä, jossa järjestäytymättömiä kahvin pienviljelijöitä valvotaan maantieteellisellä alueella pistokokeilla. Kaikki uskottavat ja yleisesti käytössä olevat muut järjestelmät edellyttävät tuottajien rekisteröitymistä osuuskuntiin, jotka sitten kuuluvat kollektiivisesti valvonnan piiriin. Osuuskuntiin järjestäytyminen vastuuttaa pientuottajat ponnistelemaan yhdessä vastuullisuuskriteerien täyttämiseksi ja parantaa tuottajien neuvotteluasemaa suhteessa ostajiin.

Espresso Houselta ei toistuvista kysymyksistä huolimatta saatu selkeää vastausta siihen mitä järjestelmä tekee jos ja kun tiloilta löytyy ongelmia. Ilmeisesti korjaavien toimenpiteiden seuraaminen ei kuulu Enveritaksen perustoimintaan vaan vastuu ongelmien ratkomiseen pientuottajien kanssa siirtyy valvontaraportin toimittamisen jälkeen Espresso Houselle. Se miten ihmisoikeusloukkauksien korjaamiseen tarvittavat toimenpiteet yhdistetään tilastolliseen otokseen perustuvaan auditointidataan on vielä isompi kysymysmerkki.  

Vuonna 2016 perustettu Enveritas auditoi kahvitiloja vain muutamissa maissa eivätkä monet Espresso Housen kahvin alkuperämaat kuten Kongo tai Peru kuulu Enveritaksen toiminta-alueeseen. Espresso Housen mukaan Enveritas laajentaa verifiointitoimintansa koko maailman laajuiseksi vuoteen 2020 mennessä. Finnwatch pitää aikataulua epärealistisena minkäänlaisen uskottavan globaalin valvontajärjestelmän luomisessa.

Finnwatchin Valokeilassa-juttusarja tarkastelee ajankohtaisiin kuluttajatuotteisiin liittyviä ihmisoikeusriskejä.