Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka vieraili tänään Studio Kulmapöydässä


Ministeri Lenita Toivakka esiintyi tänään Helsingin Sanomien Studio Kulmapöydän suorassa lähetyksessä (nauhoite katsottavissa täällä). Toivakan esiintymistä seurattiin toimistollamme erityisellä mielenkiinnolla, pitihän hänen Hesarin ennakkotiedon mukaan selittää mitä järkeä Suomen uusissa kehityspolitiikan painopisteissä oikein on.

Onnistuneiden selitysten sijaan viimeinenkin järki tuntui luikkivan jonnekin kauas Merikasarmin kellariin.

1. Toivakka: "Finnfund ei ole ollut mukana, ei ole toiminut siellä (Laosissa)."

Kulmapöydän toimittaja esitti Toivakalle Finnwatchin lähettämän kysymyksen Finnfundin sijoitustoiminnasta Laosissa. Ministerin Laos-sijoitukset kieltävä vastaus oli melkoinen uutispommi.

Helsingin Sanomat uutisoi Finnfundin sijoituksista Laosin patoihin syyskuussa. Finnfund on itse selitellyt sijoituksiaan patojen vastuullisuuden lisäämisellä. Kukaan ei, ei edes Finnfund itse, ole kiistänyt etteikö Finnfundilla olisi sijoituksia Laosin padoissa.

Eikö ministeri valtavasta mediamylläkästä huolimatta ole vieläkään selvittänyt, mihin kehitysyhteistyövaroja on sijoitettu?

Tai ehkä ministeri tarkoitti sitä, ettei Finnfund ole itse toiminut Laosissa paikan päällä?

Sitä mekin epäilemme – veikkauksemme on, että ihmisoikeusriskien arvioinnit EDL-Gen -yhtiöön sijoitettaessa jätettiin tyystin tekemättä, ja lopputuloksena suomalaista kehitysyhteistyörahaa on nyt sijoitettu kehityspoliittisen ohjelman vastaisesti suurpato Nam Ngum 2:een, joka on rakennettu pakkosiirrettyjen kylien päälle.


2. Toivakka: Finnfund raportoi ministeriölle säännöllisesti

Toivomme, että me muutkin saisimme nähdä raportit. Yksi keskeinen kritiikki Finnfundin toimintaa kohtaan on se, että sen hankkeista ei saa juuri mitään tietoa. Finnfund on itse selittänyt salakähmäisyyttä velvoitteellaan pitää yllä pankkisalaisuutta. 

Ministerin edellinen vastaus Laosia koskevaan kysymykseen herättää kuitenkin myös huolta Finnfundin raporttien laadusta tai siitä, lukeeko niitä kukaan.

Arvostelua herättäneistä patosijoituksista ei ole tietoa Finnfundin vuosiraportissa. Nam Ngum 2 -patoa ei mainita missään, vaikka se olisi ollut perusteltua, ottaen huomioon, että hanketta on arvosteltu voimakkaasti kansalaisjärjestöjen toimesta jo yli vuosi sitten.


3. Toivakka: Finnfundin pääomakorotus merkitään kansantalouden tilinpidossa finanssisijoitukseksi

Tämä hallitusohjelmassakin toistettu väite pitää tuskin paikkaansa, sillä Finnfundin pääomakorotusta on vaikeaa pitää markkinaehtoisena. Finnfund ei jaa varojaan osinkona eikä myöskään hanki tai lunasta omia osakkeitaan.

Jotta Tilastokeskus voisi kirjata Finnfundin pääomituksen finanssisijoitukseksi, sen tulisi olla markkinaehtoinen sijoitus, jossa on mukana myös yksityisiä osakkeenomistajia ja/tai jossa voidaan osoittaa sijoituskohteen tuottaneen viimeisten vuosien aikana voittoa ja/tai josta valtion voidaan olettaa saavan sijoitukselleen kohtuullista tuottoa. Ohjeet finanssisijoitusten tilastointiin löytyvät Eurostatin ohjeista (ks. s. 141 eteenpäin).

On vaikea nähdä miten Finnfund voisi täyttää yhtäkään edellä mainituista ehdoista.

Ja vielä: toisin kuin ministeri väitti Kulmapöydän haastattelussa, ei edellä mainittu tilastokikkailu helpota Suomen "taloudellista ahdinkoa" mitenkään, sillä kyse on pelkästä tilastoinnista. On erittäin kyseenalaista tehdä reaalimaailman rahavirtoja koskevaa politiikkaa pelkkään tilastointiin vedoten. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hallitus ajaa hyvän hallintotavan vastaisesti kansalaisjärjestöjen työn päin seinää, jotta onnistuisi siirtämään 130 miljoonan suuruisen luvun Tilastokeskuksen excelin yhdestä sarakkeesta toiseen.

Vastenmielistä politiikkaa. 

4. Toivakka: En tiedä miksi Suomi vastustaa konfliktimineraalisääntelyä.

Emme mekään. Suomi on EU:n suurin kullantuottaja, eikä ole mitään järkeä vastustaa sitä, että kilpailijamaat joutuvat selvittämään oman kultansa alkuperän ja tuotanto-olosuhteet. Suomi kilpailee globaaleilla markkinoilla muun muassa Filippiinien kaivosteollisuuden kanssa. Human Rights Watchin tuoreen raportin mukaan maassa kultaa tuotetaan varsin kyseenalaisin keinoin: pienet lapset sukeltavat muoviletkun kautta hengittäen murikoita veden alta ja altistuvat kullan erotuksessa käytettävälle myrkylliselle elohopealle. Miksi Suomi haluaa ehdoin tahdoin kilpailla tällaisen tuotannon kanssa ilman yhteisiä pelisääntöjä?

Vastatessaan Amnestyn lainopillisen neuvonantajan Mikko Aarnion kysymykseen suorassa lähetyksessä ministeri vaikutti siltä, ettei ollut koskaan kuullutkaan koko EU:n konfliktimineraalialoitteesta. Asia kuuluu ministerin tontille ja tietämättömyys siitä on käsittämätöntä, sillä kyseessä on yksi tärkeimmistä EU:n yritysvastuuhankkeista, jolla voitaisiin vihdoin varmistaa etteivät yritykset rahoita konflikteja vähiten kehittyneissä maissa, kuten Kongon demokraattisessa tasavallassa. Sääntely vaatisi rotia myös kaivosteollisuuden muiden törkeiden ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseen.

Kansalaisjärjestöt ovat keskustelleet konfliktimineraalilainsäädännön puutteista suoraan ministerin avustajan ja neuvottelevien virkamiesten kanssa, ja myös kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat tavanneet Suomen kantoja neuvotteluissa esittäviä virkamiehiä. Ehkä viesti ei ole kulkeutunut ministerille asti, sillä elinkeinoelämä huutaa kaikkein lujimmin? On sanomattakin selvää, että erilaisten yritysten pienimmän yhteisen nimittäjän kautta kantojaan sorvaava EK puoltaa vain vapaaehtoisia toimenpiteitä konfliktimineraalien suitsimisessa.

Lopuksi ministeri kertoi Suomen mukana olosta YK:n Global Compact -"sopimuksessa". Global Compact ei kuitenkaan ole mikään sopimus, eikä se velvoita aloitteeseen liittyneitä yrityksiä juuri mihinkään. YK:n sisäinen tarkastus totesi vuonna 2010 Global Compactin hampaattomaksi, ja ohjelmaa syytetään aiheellisesti yritysten valkopesusta, tai oikeastaan sinipesusta YK:n nimissä. Kansalaisjärjestöt ovat jo vuosia vaatineet Suomea vetämään tukensa pois ohjelmalta.


Studio Kulmapöytä kesti vain noin 15 minuuttia, mutta Toivakan haastattelusta jäivät melko synkät tunnelmat.

Ministerin johdolla on jäädytetty Finnwatchin rahoitus, lopetettu lasten aliravitsemusta hoitavan klinikan tuki Burkina Fasossa, suljettu Kirkon Ulkomaanavun toimisto Kongon demokraattisessa tasavallassa, jätetty sadat tuhannet kehitysmaiden lapset ilman tukea ja niin edelleen.

Edellä mainitut toimet tehdään ilman, että ministeri esittää ainuttakaan järjellistä perustelua toiminnalleen.

Elämme synkkiä aikoja.

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.