Huomenna hän tulee – Yritysvastuulain eteneminen takkuaa EU:ssa

Jonnet ei muista, että alunperin EU määritteli koko yritysvastuun vapaaehtoiseksi, hyväntekeväisyyteen verrattavaksi toiminnaksi jota yritykset voisivat halutessaan harjoittaa ydinliiketoimintansa ohella. Vasta vuonna 2011, kansalaisjärjestöjen sinnikkään vaikuttamistyön siivittämänä, yritysvastuuta alettiin käsitellä EU:ssa “yritysten vastuuna niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista”.

Vuosi 2011 oli yritysvastuun kannalta merkittävä monesta syystä. Kaikkein tärkein käännekohta oli, että YK:n ihmisoikeusneuvostossa hyväksyttiin yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevat periaatteet. 

Periaatteet pohjautuvat kolmeen pilariin: 1) Valtioiden tehtävään suojella ihmisoikeuksia, 2) yritysten tehtävään kunnioittaa ihmisoikeuksia ja 3) velvollisuuteen tarjota ihmisoikeusloukkauksien uhreille korjaavia toimenpiteitä.

Periaatteet muuttivat koko yritysvastuukeskustelun. Aiemmin oli väitelty siitä, onko esimerkiksi Nike vastuussa ihmisoikeusloukkauksista sen alihankintaketjussa Indonesiassa. YK-periaatteiden myötä oli selvää, että Nike oli vastuussa ja sen tuli puuttua ongelmiin ja alkaa korjaamaan niitä.

YK-periaatteet olivat kuitenkin vapaaehtoisia eikä niitä kirjattu lakiin. Vaikka yrityksillä siis oli nyt periaatteellinen vastuu ihmisoikeuksista, kukaan ei edelleenkään laittanut niitä tilille jos ne jättivät vastuunsa kantamatta. Sitovan sääntelyn sijaan EU-komissio vain kehotti jäsenvaltioita tekemään kansalliset suunnitelmat YK-periaatteiden toimeenpanemiseksi. Suomi teki ja julkaisi omansa jo vuonna 2014 ensimmäisten joukossa. Siitä asti Finnwatch ja useat muut järjestöt ovat vaatineet niin Suomeen kuin EU-tasolle yritysvastuulakia.

Yritysvastuun sitova sääntely on kuitenkin edennyt EU:ssa hitaasti. Sinänsä erilaista yritysvastuuseen liittyvää sääntelyä on laadittu, mutta se on keskittynyt raportointiin tai suppeisiin sektorikohtaisiin toimiin. Yritysvastuuraportointia koskeva direktiivi astui voimaan vuonna 2014 ja se toimeenpantiin kansallisesti vuonna 2016. Pitkään jumpatun konfliktimineraaleja koskevan asetuksen säännöksiä taas on alettu soveltaa vasta tästä vuodesta lähtien. Sääntely koskee vain muutamien raaka-aineiden maahantuontia EU-alueelle.

Sitä mukaa kun ihmisoikeusloukkauksien laajuus, paheneva ilmastokriisi ja luontokato ovat alkaneet eskaloitua entisestään, myös vauhti komission sääntelyhankkeissa on alkanut kiihtyä. Onneksi, eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Parhaillaan neuvotellaan niin sanotusta akkuasetuksesta, joka asettaisi akkuvalmistajille jonkinlaisia ihmisoikeusvastuita. Lisäksi pöydällä on jo edellä mainitun yritysvastuuraportointidirektiivin päivitys. Komissio on juuri antanut metsäkatoa yritysten arvoketjuissa torjuvan esityksen. Lisäksi komission työlistalle on lisätty pakkotyöllä tuotettujen tuotteiden maahantuontikieltoa koskeva esitys.

Se kaikkein isoin ja merkittävin lainsäädäntöhanke, yritysvastuulaki, odottaa kuitenkin edelleen tuloaan.

Komission piti julkaista yritysvastuulakiesityksensä jo tämän vuoden alussa. Esitystä on kuitenkin lykätty koko ajan eteenpäin. Uusimmat huhut kertovat, että se tulisi vasta helmikuussa tai ehkä maaliskuussa 2022. Pessimistisimmät ovat povanneet hankkeen lykkääntyvän ikuisesti. Jotkut myös epäilevät elinkeinoelämän lobbareilla olevan sormensa pelissään. Syytös on vakava, sillä komission tulisi olla riippumaton toimielin.

Selvää on, että komission esityksen jatkuva viivästyminen on kova arvovaltatappio komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille. Vielä heinäkuussa hän lupasi, että komission esitys julkaistaan vuoden 2021 aikana.

Komission esityksen julkaiseminen on mahdottoman tärkeää. Se ei kuitenkaan ole vielä suora avain onneen. Jos ja kun komission esitys tulee, se pitää vielä käsitellä ja hyväksyä EU:n eri elimissä: parlamentissa ja neuvostossa. Mahdollisesti sekä komission, neuvoston että parlamentin tulee vielä viilata yhteen eriäviä näkemyksiään niin sanotuissa trilogineuvotteluissa.

Tämä voi kestää hyvin pitkään eivätkä kaikki esitykset aina etene lainkaan lainsäädännöksi asti.

Tästä syystä jäsenmaat eivät ole laskemassa komission aloitteen varaan. Saksa sääti oman kansallisen lakinsa jo tämän vuoden keväällä ja hetki sitten myös Alankomaat ilmoitti käynnistävänsä uuden kansallisen yritysvastuulakihankkeen. Ranska sääti oman lakinsa jo vuosia sitten.

Myöskään Suomen ei tule jäädä odottelemaan komission esitystä vaan säätää kansallinen YK-periaatteisiin pohjautuva yritysvastuulaki. Positiivisia merkkejä on ilmassa: Suomessa on hallitusohjelmakirjaus yritysvastuulaista, ja yritysvastuulain valmistelusta vastaava työministeri Tuula Haatainen kertoi marraskuussa SDP:n olevan edelleen valmis tuomaan lain eduskuntaan tämän hallituskauden aikana.

Tuleva kevät ja kesä tulevatkin siis olemaan yritysvastuulain kannalta kriittisiä hetkiä. Me Finnwatchissa aiomme varmistaa, että lupauksista pidetään kiinni, ja Suomeen saadaan kunnianhimoinen yritysvastuulaki.