Kuva: Daniel Sallai, CC BY-NC-ND 2.0

Suomen lyhyt kesä on kuumimmillaan ja innokkaat malminetsijät koluavat taas kivinäytteitä mailla ja mannuilla. Helsingin Sanomat (3.7.) hehkutti Savossa odottavan maan uumenissa jopa 34 miljardin arvoinen metalliesiintymä. Jutussa haastateltu GTK:n tutkija toivoi isoa kansainvälistä kaivosyhtiötä hyödyntämään malmeja. Mielipidepalstalla jatkuneen vilkkaan keskustelun päätteeksi Kaivosteollisuus toivoi eilen (HS 9.7.) valtiolta lisäpanostusta yritysten hallussa olevien lupaavien malmiesiintymien kehittämiseen. 

Suomi on kaivosyhtiöille jo nyt varsin houkutteleva maa, meillä kun maan uumenissa olevat luonnonvarat lahjoitetaan niiden löytäjälle lähes ilmaiseksi. Löperöllä politiikalla on saatu Suomeen tukku ongelmakaivoksia, vain vähän työpaikkoja ja verosuunittelulla minimiin niistettyjä verotuloja.

Julkaisimme Finnwatchissa vuonna 2016 kaivosverotusta koskevan raportin, jossa arvioitiin Suomen kaivosveropolitiikkaa ja sen seurauksia. Kävimme läpi Suomen kannattavimpiin metallikaivoksiin liittyviä verosuunnittelujärjestelyjä, joiden arvioimme aiheuttaneen Suomelle 49 miljoonan euron veromenetykset vuosina 2011–2014. Tämä on paljon, kun se suhteutetaan kaivosyhtiöiden samalla ajanjaksolla maksamiin 92 miljoonan yhteisöveroihin. Vaikka veroja maksettiin hyvin vähän, yhtiöt louhivat Suomen maaperästä malmeja samana ajanjaksona liki 4 miljardin euron arvosta.

Kaivosten aiheuttamat muut ongelmat ovat yleisesti tiedossa. Talvivaaran tuntevat kaikki, mutta eräät muutkin yhtiöt ovat jättäneet sotkunsa valtion siivottavaksi. Viimeksi toukokuussa uutisoitiin kanadalaisen kaivosyhtiön konkurssipesästä Nivalassa. Konkurssiin menneen kaivoksen sulkeminen ja ympäristöhaittojen estäminen tehdään suomalaisen veronmaksajan piikkiin.

Kaivosten luomien työpaikkojen määrällä luonnon pilaamista ei kannata perustella – kaivosteollisuus työllistää Suomessa suoraan vain muutamia tuhansia ihmisiä. Vuonna 2014 kaivosten osuus Suomen BKT:sta oli noin 0,3 prosenttia.

Kaivoksia kuitenkin tarvitaan, ja ongelmat voidaan ratkaista. Kokosimme tähän askeleet vastuullisempaan kaivosveropolitiikkaan:

– Suomessa olisi järkevää toteuttaa louhittujen malmien arvoon perustuva erillinen kaivosrojaltivero. Tällainen 1–10 prosentin vero on käytössä jo lähes kaikissa kaivosmaissa. Veron suunnittelussa voidaan hyödyntää TEM:lle vuonna 2012 laadittua konsulttiraporttia, jossa on käyty läpi keskeisten kaivosmaiden silloiset verolait. TEM ei alun perin julkaissut raporttia, mutta Taloussanomat sai sen sittemmin käsiinsä. Kaivosverolla varmistetaan, että Suomi saa korvauksen täältä louhituista malmeista.

– Tuloverolakia on uudistettava niin, että Suomessa sijaitsevien malmiesiintymien kaivosoikeuksien myyntivoittoja verotetaan Suomessa. Tämä näkökohta on huomioitava myös valtioiden välisiä tuloverosopimuksia neuvoteltaessa. Tällä on merkitystä, sillä malminetsintäyhtiöiden toiminta perustuu usein kaivosoikeuksien myyntiin. Lisäksi hankintahintojen poistot ovat vähennyskelpoisia yhteisöverotuksessa. Tästä verosuunnittelumahdollisuudesta aiheutuu Suomelle huomattava riski.

– Yritysten sisäisiä rahoitusjärjestelyjä käytetään edelleen keskeisimpänä verosuunnittelukeinona, ja siksi korkomenojen vähennyskelpoisuutta tulee rajoittaa edelleen. Uudessa VATTin tutkimuksessa todettiin vuonna 2014 toteutetun korkovähennysrajoituksen olleen toimiva keino yritysten keinotekoista voitonsiirtoa vastaan. VATT ei havainnut, että uudistuksella olisi ollut mitään haitallisia vaikutuksia. Korkovähennysrajoitusten tiukennusta on käsitelty Finnwatchin tuoreessa raportissa (s. 13).

– Monikansallisten yritysten verotuksen läpinäkyvyyttä tulee lisätä muun muassa edellyttämällä maakohtaisen veroraportoinnin julkistamista. Lisäksi yrityksiä tulisi velvoittaa antamaan sijoittajille ja kansalaisille tietoa siirtohinnoittelumalleista ja muista keskeisistä verosuunnitteluun liittyvistä järjestelyistä esimerkiksi tilinpäätösten liitteinä. Tiedot ovat olennaisia, koska ne vaikuttavat osakkeiden arvoon ja niihin kohdistuviin riskeihin.

– Suomen on osallistuttava aktiivisesti Euroopan komission yhteistä veropohjaa koskevan hankkeen edistämiseen. Yhteinen veropohja on pidemmällä aikavälillä kestävämpi ratkaisu monikansallisten yritysten verottamiseen kuin erillisyhtiöihin ja markkinaehto-periaatteeseen perustuva verotus, koska se vaikeuttaa verojen välttelyä keinotekoisilla järjestelyillä. Monikansalliset yritystä tulee verottaa yhtenä kokonaisuutena niiden taloudellisen luonteen mukaisesti.

Kun luonnonvaroja verotetaan järkevästi ja yhtiöiden aggressiivinen verosuunnittelu estetään, saadaan Suomeen parempia ja vastuullisempia toimijoita, jotka hyödyntävät vain kulloisellekin tekniikalle riittävän rikkaita esiintymiä. Tämä on pitkällä aikavälillä kaikkien etu.