Jokainen ilmakehään vapautettava päästötonni aiheuttaa lisää tuhoa

Tänään julkaistu kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) kuudennen arviointiraportin toinen osa kertoo pysäyttävällä tavalla siitä, miten fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutunut ilmastokriisi iskee jo nyt miljoonien ihmisten hyvinvointiin.

Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä tilanne tulee pahenemaan entisestään, vaikka tutkijoiden suosittelemaan puolentoista asteen turvarajaan onkin vielä jonkin verran matkaa. Vaikka ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä puoleentoista asteeseen jo havaitut vaikutukset tulevat pahenemaan kohdistuen paitsi ihmisten yhteiskuntiin myös ekosysteemeihin.

Vuosi vuodelta pahenevat vaikutukset ovat seurausta niistä päästöistä, joita tuotetaan juuri nyt. Oikeutettuja päästöjä ei siis enää ole vaan jokainen ilmakehään pääsevä tonni hiilidioksidia tai muita kasvihuonekaasua aiheuttaa vahinkoa entisestään. Yritysten ihmisoikeusvastuun kannalta tämä tarkoittaa paitsi sitä, että päästöjä on vähennettävä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti, myös sitä, että väistämättömistä päästöistä on kannettava vastuuta kompensoimalla. Koska valtioilla on velvollisuus estää ennakoitavissa olevia ihmisoikeusloukkauksia, poliittisten päättäjien on kannettava vastuunsa ihmisoikeuksien suojelemisesta ja turvaamisesta nostamalla ilmastopolitiikan tavoitetasoa riittävälle tasolle. Päästöjen vähentämiseksi on käytettävä kaikki mahdolliset keinot.

Valtioiden velvollisuus ihmisoikeuksien suojelemisesta tarkoittaa myös sitä, että niiden pitää velvoittaa yritykset vähentämään omia päästöjään. Tämä näkyy myös komission viime viikolla antamassa direktiiviesityksessä yritysvastuulaista. Toteutuessaan se edellyttäisi kaikkein suurimpien yrityksiä laatimaan suunnitelma yrityksen liiketoimintamallin ja strategian saattamiseksi linjaan puolentoista asteen tavoitteen kanssa.

Kaiken synkkyyden keskellä IPCC:n raportista nousee kuitenkin kaksi toivoa herättävää näkökulmaa. Ensinnäkin olemme ihmiskuntana yhä tukevasti päättämässä omasta tulevaisuudestamme: aivan kuten jokainen aiheutettu tonni kasvattaa ilmastonmuutoksen tuhoisia seurauksia, jokainen päästämättä jätetty tonni auttaa meitä – ja aivan erityisesti vaikutuksille kaikkein alttiimpia ihmisiä. Ilmastokriisin torjunnassa ei ole kyse ottelusta, joka voitetaan tai hävitään. Pikemminkin kyseessä on maraton, jossa jokainen askel vaikuttaa lopputulokseen.

Toinen toivon näkökulma nousee siitä, että raportin kokoamat tiedot auttavat meitä varautumaan ja sopeutumaan siihen, mitä emme voi välttää. Raportti toteaa, että sopeutumistoimien suunnittelu ja toteutus etenevät monella rintamalla. Ainakin 170 maan ilmastopolitiikka huomioi jo nyt sopeutumisen tarpeen. Haasteena on se, että sopeutumistoimet eivät ole vielä kattavia, riittävästi rahoitettuja ja painottuvat lyhyen aikavälin riskeihin.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on avainasemassa, kun ihmiskunta kohtaa tasapainostaan horjutetun ilmaston tuhovoiman. Raportin mukaan epätasa-arvo on jo nyt yksi havaittua haavoittuvuutta selittävä tekijä. Raportissa muistutetaan, että sopeutumistoimien suunnittelun on oltava pitkäjänteistä, jotta vältetään olemassaolevien epätasa-arvoisuuksien kasvaminen.

Erikseen nostetaan esiin mahdollistavat tekijät, jotka edistävät kestävällä tavalla toteutettua sopeutumista. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa selkeästi määritellyt ja jatkuvat politiikkatoimet, joilla puututaan epätasa-arvoisuuteen ja joihin liittyvän päätöksenteon tulisi olla osallistavaa.

Vaikka IPCC:n viestissä korostuu ihmiskunnan yhteinen vastuu ja yhteinen kohtalo, on syytä muistaa, että sekä ilmastokriisin syyt että seuraukset ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti. Syyllisyyden raskain taakka kohdistuu niille, joiden liiketoiminta tai elintavat ovat ylittäneet moninkertaisesti kohtuullisuuden rajat. Seuraukset taas kohdistuvat – sekä suoraan maantieteellisistä syistä että köyhyyden myötä heikompien sopeutumismahdollisuuksien vuoksi – pääosin niihin, jotka ovat nauttineet fossiilitaloudesta kaikkein vähiten tai kaikkein lyhimmän aikaa.

Samaan aikaan ilmastokriisin torjumisesta aiheutuvat kustannukset ja muut haittavaikutukset uhkaavat nekin jakautua epätasaisesti. Jos päästöjen hinnoittelussa ei huomioida oikeudenmukaisuutta, on vaarana, että maksajiksi jäävät ne, joilla on vähiten varaa välttää päästöjään. Kun ajetaan alas ilmastolle tuhoisimpia toimialoja, on vaarana, että suurimman taakan joutuvat kantamaan ne, jotka menettävät työnsä.

Jotta ilmastokriisin torjunnassa voidaan onnistua kestävällä, demokraattisella, oikeudenmukaisella ja ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla, pitää päästövähennysten olla sellaisia, että ne paikkaavat ja lieventävät sekä menneitä että tulevia epäoikeudenmukaisuuksia.

Kuva: Bruce Dupree, ACES