Kaivosteollisuuden ongelmat olleet tiedossa jo pitkään

Pörssi-ilmoituksessaan Hongkongissa yhtiö rauhoitteli sijoittajia sillä, että Suomessa viranomaisten ja oikeuslaitosten päätösten saaminen kestää kovin kauan. Valitusprosessin aikana kaivokset ehditään hyvin tyhjentämään kullasta. Sen jälkeen suomalaisten hermoja kiristäviä uutisia on tullut lisää ja lisää.

Kaivostoiminnan ongelmat liittyvät niin ympäristönsuojeluun, kansallisomaisuudesta perittävään hintaan kuin yritysveropohjan aukkoihin. Kaiken kaikkiaan Suomen kaivoslainsäädäntö on kansainvälisessä vertailussa yrityksille erittäin anteliasta. Maiden houkuttelevuutta kaivosyhtiöiden näkökulmasta vertailee vuosittain Fraser Institute, jonka indeksissä Suomi keikkuu ensimmäisellä sijalla. Menestys indeksissä ei perustu mineraalien määrään vaan muihin kannustimiin.

Julkisessa keskustelussa pohditaan nyt sitä, onko anteliaisuudessa menty jo liiallisuuksiin.

Suomen kaivosaki sallii malminetsinnän joissain tapauksissa jopa ilman erillistä lupaa, ja antaa esiintymän löytäjälle määräaikaisen yksinoikeuden hyödyntää sitä. Luonnonvarat Suomi luovuttaa yhtiöille ilmaiseksi. Maanomistajalle luonnonvaroista maksetaan pientä pinta-alaperusteista korvausta sekä 0,15 prosentin vuotuista korvausta, joka on suhteutettu louhittujen malmien arvoon. Jos jokin menee vikaan, yhtiöiden aikaansaamat ympäristövahingot jäävät liian usein veronmaksajien maksettavaksi.

Finnwatch nosti Suomen kaivoslain puutteita esiin jo vuonna 2016. Tuolloin tutkimuksemme osoitti, ettei kaivosyhtiöistä saada myöskään merkittäviä yhteisöverotuloja, sillä Suomen veropohja on täynnä porsaanreikiä.

Kansainväliset kaivosyhtiöt ovat hyödyntäneet Suomen verovälttelyssään korkojärjestelyjä. Marraskuussa selvityksemme osoitti, että verolain aukkoja on hyödyntänyt myös sähkönsiirtoyhtiö Caruna. Näitä pahimpia porsaanreikiä olisi voitu tukkia viime vuoden syksyllä, kun EU:n veronkiertodirektiivi velvoitti Suomen uudistamaan verovälttelyn torjuntaa koskevia säännöksiä. Hallitus jätti lakiin kuitenkin keskeisimmät porsaanreiät muun muassa Suomen kilpailukykyyn vedoten.

Julkisen kaivoskeskustelun leimahdettua viime viikkoina ilmiliekkeihin hallituspuolueiden edustajat ovat nyt heränneet kauhistelemaan kaivosyhtiöiden moraalittomuutta ja vaatimaan selvityksiä. Tämä olisi vähän huvittavaa ellei kyse olisi vakavasta asiasta.

Eduskunta edellytti viime vuoden toukokuussa Euroopan unionin ja Kanadan välisen CETA-vapaakauppasopimuksen kansallisen hyväksymisen yhteydessä, että hallitus selvittää kaivoslainsäädännön muutostarpeet. Muutostarpeet haluttiin selvittää siksi, että CETA-sopimuksen myötä kansainvälisillä yhtiöillä saattaa olla oikeus haastaa (tai uhata haastaa) Suomen valtio oikeuteen jos se yrittää muuttaa omaa kansallista lainsäädäntöään ja siten heikentää yritysten investointien arvoa. Tällainen investointisuojaa heikentävä sääntely voisi olla vaikkapa kaivos- tai ympäristölainsäädännön korjaaminen.

Hallitus teki työtä käskettyä. Se tilasi selvityksen kaivoslain muutostarpeista Boreniukselta. Borenius on julkisuudessa tullut tutuksi muun muassa yritysten verojärjestelyjen arkkitehtina. Kuin kirsikkana kakussa, se on toiminut myös kaivosten edustajana ympäristörikosjutuissa sekä edustanut lobbarina kaivosteollisuutta kaivoslain edellisen uudistamisen aikaan.

Selvityksen tulos oli, että Suomen kaivoslainsäädäntöä ei tarvitse muuttaa. Mikä yllätys! Minkäänlaisiin toimenpiteisiin ei siis ryhdytty. Suomen luonnonsuojeluliitto pitää Boreniuksen selvitystä monelta osin ongelmallisena.

Summa summarum: päättäjien nyt esittämät lupaukset kaivosten toimintaa koskevista selvityksistä ja lainsäädännön muutoksista voi nauttia englantilaisittain ripauksella suolaa. Eduskuntavaalit ovat tulossa ja puhe on halpaa. Kaivosteollisuuden ongelmat ovat olleet tiedossa pitkään eikä niille ole tehty tällä hallituskaudella mitään.