Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
LASSE LEIPOLA
Tänä syksynä on kannettu huolta siitä, että suomalaiset eivät kuluta tarpeeksi. Esimerkiksi Etla julisti, että kotitalouksien kulutus on “kasvun heikoin lenkki”. EK puolestaan lähti syyttämään kodeissaan viihtyviä etätyöläisiä siitä, että kaupunkien liikekeskustoissa on hiljaista eikä talous siksi kasva.
Joku toinen voisi sanoa, että ongelmana on se, että EK:n ja Etlan ajamalla ja hallituksen toteuttamalla talouspolitiikalla kansalaisten ostovoimaa on vähennetty regressiivisillä veroilla ja julkisen sektorin massiivisilla leikkauksilla. Samalla yhteiskunnan hyväosaisimmille on kannettu lisää porkkanoita.
Mutta se siitä. Tämä blogi ei käsittele trickle down -politiikan epäonnistumista.
Todellinen tilanne on nimittäin paljon karumpi kuin mitä pelkkiä kasvulukuja tuijottamalla voi ymmärtää. Maapallon vaarallisen lämpenemisen rajana pidetty puolitoista astetta on ylittymässä ja äärimmäiset sääolot murjovat jo nyt ihmisiä ja taloutta.
Eilen julkaistun raportin mukaan suomalaisten kulutus kiihdyttää ilmastonmuutosta reippaasti yli kaksi kertaa enemmän kuin mihin olisi varaa. Hot or Cool -instituutin selvityksen mukaan suomalaisten kulutuksen vuosipäästöt ovat noin 7,8 tonnia kansalaista kohden, kun puolentoista asteen mukainen taso olisi tänä vuonna 3,4 tonnia.
Päästöjen puolittaminen vaatisi työtä sekin, mutta ilmastokriisin valossa tarvitaan paljon enemmän, sillä instituutin mukaan myös tavoitetaso kiristyy nopeasti. Tämä johtuu siitä, että globaali päästöbudjetti pienenee koko ajan. Instituutin arvion mukaan puolentoista asteen mukaisella polulla päästöt jokaisen henkilökohtaiset päästöt pitäisi saada viidessä vuodessa 1,7 tonniin ja kymmenessä vuodessa 1,1 tonniin.
Kestävälle tasolle pääseminen vaatii aikamoista temppua. Kymmenen vuoden päästä suomalaisten kulutuksen päästöjen tulisi olla kansalaista kohden laskettuna vain noin yhden tonnin. Tällä hetkellä sen verran aiheutuu pelkästä lihansyönnistä yksinään. Tai lentomatkailusta. Tai asumisesta.
Ja sitten niiden päälle vielä viitisen tonnia kaikesta muusta kulutuksesta.
Osaan kulutuksen päästöistä auttaa teknologinen kehitys: energiantuotanto on jo puhdistunut huomattavasti ja sähköistyvä liikenne seuraa perässä. Lentämisen ja lihansyönnin suhteen sen sijaan ei näytä todennäköiseltä, että viidessä tai kymmenessä vuodessa otettaisiin vastaavia teknologisia harppauksia. Se tarkoittaa, että edellä mainittujen rajojen sisällä pysyminen vaatii kulutuksen vähentämistä.
Raportissa on myös arvioitu tiettyjen keinojen vaikutuksia keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjäljen pienentämiseen. Ylivoimaisesti suurin vaikutus on lihansyönnin vähentämisellä: vegaaniksi ryhtymällä jalanjäljestä lähtee noin viidennes. Ruokaa koskevien keinojen jälkeen suurimmat vähennykset saa sillä, että rajoittaa kansainväliset lentomatkat yhteen meno-paluuseen joka kolmas vuosi, millä lähtee keskimääräiseltä suomalaiselta kymmenes päästöistä.
Jokaisella ihmisellä on tietysti omanlaisensa hiilijalanjälki, joten omat keinot riippuvat omista päästöistä. Moni on jo kestävällä tasolla noin kolmessa tonnissa, jotkut jopa selvästi alle. Mutta suurella osalla meistä on vielä paljon tehtävää. Yhdellä voi olla ruokapuoli jo kestävällä tasolla, mutta lentämiseen menee koko vuosibudjetin verran. Toisella taas liikkuminen voi olla minimaalista, mutta suuren asunnon lämmittämisestä, viilentämisestä, huoltamisesta ja kalustamisesta syntyy isoja päästöjä.
Ilmastonmuutoksen hillintä ei kuitenkaan voi olla yksittäisten ihmisten kulutusvalintojen varassa. Ne ovat tärkeitä, mutta niiden lisäksi – ja mahdollisten vapaamatkustajien varalta – pitää olla politiikkaa, joka ohjaa pois päästöistä. Tämä pitäisi aloittaa siitä, että kansallisille kulutusperäisille päästöille asetetaan vähennystavoite, kuten Finnwatch on pitkään suositellut.
Ja sitten sitä tavoitteita kohti pitäisi lähteä kulkemaan johdonmukaisilla politiikkatoimilla. Finnwatchin näkemyksen mukaan keskeinen keino on saastuttaja maksaa -periaatteen laajentaminen siten, että päästöjen vahingollisuus näkyy paitsi yritysten valinnoissa myös kuluttajien kohtaamissa hinnoissa. Nyt tämä toteutuu vain osittain muun muassa päästökaupan ja polttoaineveron kautta. Sen sijaan esimerkiksi ruoan osalta kuluttajien ohjaus puuttuu täysin ja lentämisen kohdalla se ei ole likimainkaan riittävää.
Ilmastonmuutoksen hillintä ei anna juurikaan liikkumavaraa ja kun huomioidaan se, että myös luontokato pitää saada kuriin, näyttää selvältä, ettei EK:n ja Etlan kaipaamaa kulutusta voida lisätä. Sen sijaan pitää opetella kohtuuteen, minkä ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kurjuutta.
Hot or Cool -instituutin raportissa esitetään, että kulutustottumukset pitää saada tasolle, jolla sosiaalinen minimi ylittyy mutta hiilibudjetti ei. Mitä tällainen elämä tarkoittaisi?
Raportti esittää yleisen esimerkin tällaisesta elintasosta. Siinä ruokavalion tulisi noudattaa niin sanotun planetaarisen ruokavalion periaatetta eli suositaan kasviksia, hedelmiä, palkokasveja, täysjyväviljaa, pähkinöitä ja kalaa. Riittävä asumistila yhdelle hengelle olisi esimerkissä 15–20 neliötä. Liikkuminen rajoittuisi noin 4,200–8,000 kilometriin vuodessa siten, että ainakin 40 prosenttia matkustamisesta tehdään joukkoliikenteellä ja 24 prosenttia kävellen tai pyöräillen. Yksityisautoilun pitäisi olla minimissä ja lentää ei pitäisi lainkaan.
Suomen kohdalla mainitaan erikseen, että vaikka sähköntuotanto on jo melko puhdasta ja kulutuksen päästöt paljon pienemmät kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, on matkaa kestävään tasoon vielä runsaasti. Keskeisinä vähennyskeinoina myös meillä mainitaan yksityisautoilun, lentämisen ja lihansyönnin vähentäminen.
Kirjoituksessa aiemmin mainitut kulutusverot tulisi siten pyrkiä kohdistamaan kaikkeen sellaiseen kulutukseen, joka menee kohtuullisen tason ylitse. Kulutusverojen kohdalla tämä tarkoittaa siis esimerkiksi lihaa ja lentämistä. Myös muulla verotuksella on vaikutusta. Hot or Cool -instituutin raportti korostaa nimittäin progressiivisen verotuksen ja varallisuusverojen hyötyjä ilmastokriisin torjunnassa – tapana sekä rajoittaa liiallista kuluttamista että jakaa taakkaa oikeudenmukaisemmin.
Jotta murros voidaan tehdää oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla yhteiskunnan ja planeetan rajallisia resursseja pitää siis jakaa tasaisemmin. Siihenkin meiltä Finnwatchista löytyy lääkkeitä.
