Ketä kuullaan kabineteissa?

Nordic Tax Journalissa tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa pureudutaan verolobbaamiseen Suomessa. Finnwatchissakin aiemmin veroasiantuntijana työskennelleen väitöskirjatutkija Lauri Finérin tekemän tutkimuksen kohteena on elinkeinoelämän lobbauksen vaikutus Suomen korkovähennysrajoituksiin. Korkovähennysrajoituksissa on kyse aggressiivista verosuunnittelua kitkevästä sääntelystä, jolla pyritään estämään usein veroparatiiseihin suuntautuva kansainvälinen voitonsiirto. Finérin tutkimus osoittaa, että elinkeinoelämän edustajat ovat onnistuneet lobbaamaan Suomen lainsäädäntöön selkeitä aukkoja, jotka helpottavat verovälttelyä.

Viimeisin tutkimuksessa läpikäyty esimerkki liittyy korkovähennysrajoituksiin vuonna 2018 tehtyihin muutoksiin. Tällöin valtiovarainministeriö esitti niin sanotusta tasevapautussäännöstä luopumista. Tasevapautussäännön varjolla yritysten on mahdollista välttyä korkovähennysrajoituksilta ja sitä on hyödynnetty verovälttelyssä, kuten esimerkiksi Finnwatchin Carunaa koskevat tutkimukset osoittavat. HE-luonnosta koskevan lausuntokierroksen jälkeen tasevapautus teki kuitenkin paluun hallituksen esitykseen, koska elinkeinoelämän edunvalvojat kritisoivat sen poistamista kovaäänisesti. Muilta kuulemisiin osallistuneilta tahoilta tasevapautus ei saanut laajaa kannatusta, ja Finnwatch varoitti jo tuolloin elinkeinoelämän lobbauksen ohjaavan lainsäätäjiä väärille poluille. 

Ongelma ei tietenkään rajaudu Suomeen, vaan lobbauksen epätasapainossa on kyse globaalista ilmiöstä. Uutta tutkimusta aiheesta on julkaistu viime aikoina myös EU:n tasolla tapahtuvaan lobbaamiseen liittyen. Corporate Europe Observatoryn mukaan elinkeinoelämän edustajia kuullaan huomattavasti muita tahoja enemmän EU:n neuvoston työryhmässä, joka toimii keskeisenä valmistelevana toimielimenä monissa lainsäädäntöprosesseissa. Ero kuulemisten määrissä suhteessa kansalaisjärjestöihin ja ammattiyhdistyksiin on merkittävä: 13:1. Elinkeinoelämän vahvan edustuksen seurauksena mm. sosiaaliset ja ympäristönäkökulmat jäävät usein yritysten lyhyen tähtäimen taloudellisten intressien jalkoihin.

Ongelmaa erityisesti verotusta koskevissa kysymyksissä pahentaa se, että riippumattomien asiantuntijoiden määrä on vähäinen eivätkä riippumattomat näkökulmat saa ansaitsemaansa näkyvyyttä. Norjassa tähän ongelmaan on vastattu perustamalla riippumaton verotutkimuskeskus. Tutkimuskeskuksen johtaja professori Guttorm Schjelderup näkee laitoksen tarpeen nousevan nimenomaan verolobbaamisen epätasapainosta: elinkeinoelämän lobbarien vahva valta-asema on Schjelderupin mukaan yksi keskeinen syy hyvinvointivaltiota uhkaavalle veropohjien rapautumiselle. Lobbarit varmistavat, että verolait säädetään monikansallisten yritysten ja rikkaiden etu huomioiden. Tällöin yhteiskunnan kokonaisetu ja lain alkuperäiset tavoitteet saattavat kärsiä. 

Schjelderupin huolena on myös vero-osaamisen keskittyminen yksityiselle sektorille: hyvistä vero-osaajista valtaosa työllistyy yrityksiin, ja esimerkiksi verotutkijoita on lobbareiden määrään nähden hyvin vähän. Tämä vaikeuttaa muiden äänien saamista kuuluviin. Poliitikoillakaan harvoin on kovin kattavaa vero-osaamista, mistä johtuen lobbarien sanomaa ei aina osata kyseenalaistaa. 

Suomessa myös veroprofessorien rooli lainvalmistelussa on saanut osakseen kritiikkiä. Moni lakiluonnosten kommentointiin osallistuva verotutkija saa sivutuloja yrityksille laatimistaan asiantuntijalausunnoista, joita käytetään yritysten todisteina verottajaa vastaan käydyissä oikeudenkäynneissä. Lausuntopalkkiot voivat olla merkittäviä. Tämä kaksoisrooli onkin herättänyt kysymyksen siitä, kuinka puolueettomia verotutkijoiden lainvalmistelua varten antamat lausunnot todellisuudessa ovat. Asian arvioimista helpottaisi huomattavasti, jos verotutkijoita vaadittaisiin julkistamaan kaikki sivutyönsä ja sidonnaisuutensa. Nyt näin ei ole. Tätä koskevan hallistusohjelmakirjauksen seurauksena tilanteeseen voi kuitenkin olla tulossa muutos.

Lainvalmistelussa on ylipäänsä tärkeää varmistua siitä, että lausuntoja pyydetään riittävän laajalta joukolta asiantuntijoita. Muuten on vaarana, että yhden intressitahon ääni pääsee liian vahvasti esiin. Tässä oman haasteensa tuo kuitenkin verotutkijoiden pieni määrä Suomessa: esimerkiksi veroprofessoreja ei löydy koko maasta kuin kourallinen. Norjan esimerkin seuraaminen voisi tuoda helpotusta tähänkin ongelmaan: riippumattoman veroihin keskittyvän tutkimuslaitoksen perustaminen varmasti paitsi lisäisi riippumattoman verotutkimuksen määrää, myös houkuttelisi osaajia alalle.

Kuva: Jussi Toivanen/Valtioneuvoston kanslia