Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
SONJA FINÉR
Muistatko vielä ananasmehukohun?
Vuonna 2013 Finnwatch julkaisi raportin, jossa kerrottiin, että lähes kaikissa Suomen vähittäiskaupoissa oli myyty ananasmehua, jota oli tuotettu karmeissa oloissa. Thaimaalaisella ananasmehutehtaalla oli ihan kaikki pielessä: paperittomia siirtolaisia, työntekijöihin kohdistunutta väkivaltaa ja uhkailua, pakkotyötä, alaikäisiä lapsia ja niin edelleen.
Ongelman perimmäinen syy oli se, että ananasmehua ostaneiden kaupan ketjujen vastuullisuusprosessit olivat pielessä. Niillä oli paperilla code of conductit kunnossa, mutta käytännössä ne keskittyivät riskiarvioinnissaan ja valvonnassaan tuotantoketjun niin sanottuun ensimmäiseen portaaseen.
Kyseisen ananasmehun tuotantoketjun ensimmäinen porras sijaitsi Kuopiossa. Mehun oli valmistanut suomalainen yritys, ja siksi se arvioitiin kaupan ketjujen prosesseissa pienen riskin toimijaksi. Vastuullisuusvalvonta ja muut vastaavat hommat loppuivat siihen. Papereita kyllä pyöriteltiin Thaimaahan asti, mutta ei niitä tainnut siellä kukaan lukea.
No, thaimaalaisen tehtaan työolojen paljastuttua julkisuuteen kaikki olivat sitä mieltä, että eihän noissa prosesseissa ollut tolkun häivää. Asiaa puitiin lehdissä viikkotolkulla ja tutkimuksen kohteena olleet yritykset muuttivat toimintaansa. Ne ryhtyivät valvomaan riskejä siellä, missä ne oikeasti ovat, eli ananasmehun osalta Thaimaassa.
Se oli vuonna 2013 se.
Sen jälkeen tapahtuikin sitten monenlaista ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että olisi oikeastaan aika hyvä, että kaikki muutkin yritykset toimisivat samalla tavalla. Tämä toimintatapa, jota kutsutaan ihmisoikeuksia koskevaksi huolellisuusvelvoitteeksi, oli itse asiassa kuvattu ja hyväksytty YK-tasolla jo vuonna 2011.
Varsin kirjavien vaiheiden jälkeen, EU:ssa päätettiin viime vuoden keväällä hyväksyä yritysvastuudirektiivi. Se tekee huolellisuusvelvoitteen noudattamisesta pakollista kaikille isoille yrityksille niiden koko hankintaketjussa.
Kaikki hyvin, maailmassa rauha ja ihmisillä hyvä mieli?
Ei sentään. Viime viikolla Euroopan komissio päätti kääntää kelloja taaksepäin ihan urakalla.
Komissio nimittäin esittää nyt, että jo sovittu yritysvastuudirektiivi avataan ja huolellisuusvelvoite rajoitetaan pääsääntöisesti tuotantoketjujen ensimmäiseen portaaseen. Eli ananasmehun vastuullisuusvalvonta tehtäisiin juuri niin kuin se tehtiin ennen vuotta 2013. Mehun sekoittaneessa firmassa Kuopiossa on työolot kunnossa, joten mehut vaan kauppoihin!
Komission ehdotuksessa tästä pääsäännöstä poikettaisiin, jos joku sidosryhmä, kuten vaikkapa Finnwatch, pystyisi osoittamaan, että siellä tuotantoketjun alemmalla portaalla olevalla ananasmehutehtaalla on jotain ongelmaa. Eli sen sijaan, että suuryritykset huolehtisivat itse tuotteidensa vastuullisuudesta, vastuu ulkoistetaankin (taas) muille.
Eikä tässä vielä kaikki. Komissio on lisäksi keksinyt, että laitetaan lakiin, että se iso vähittäiskaupan ketju ei edes saa kysyä siltä kuopiolaiselta ananasmehutehtaalta kaikkia haluamiaan vastuullisuustietoja. Tämä on kuulemma hallinnollisen taakan vähentämistä ja pk-yritysten aseman parantamista.
Ihan vuoteen 2013 ei siis palata, vaan johonkin vähän vielä huonompaan.
Komission niin sanottu omnibus-esitys on täysi fiasko. Se ei ratkaise niitä ongelmia, joiden vuoksi yritysvastuudirektiivi säädettiin. Se ei auta korjaamaan alihankintaketjujen ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia. Se ei myöskään auta yrityksiä tekemään vastuullisuustyötään paremmin – päinvastoin, se jopa haittaa sitä.
Me Finnwatchissa vaadimme, että komission esitys tuikataan roskakoriin ja jatketaan jo sovittujen, huolella valmisteltujen sääntöjen toimeenpanoa.
