Bangladeshissa satoja kuolonuhreja vaatineen vaatetehtaan sortumisen jälkeen on keskusteltu paljon siitä, kenellä on vastuu tapahtumista.

Kuva: Doris Hausen/Flickr Creative Commons

MEDIASSA on viiime aikoina nostettu esiin Finnwatchin näkemys, jonka mukaan kuluttajaboikotti ei ole oikea tapa reagoida tekstiiliteollisuuden ongelmiin. Ulostuloissamme on laajemminkin pyritty vierittämään vastuuta kuluttajilta päättäjille.

Monet kuluttajat suuttuivat, ja lausuntojamme on kritisoitu yleisönosastokirjoituksissa ja sosiaalisessa mediassa. Useat ihmiset ovat kokeneet, että Finnwatch haluaa passivoida heitä ja viedä viimeisetkin mahdollisuudet vaikuttaa. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys – päinvastoin.

Finnwatch katsoo, että kuluttajavaikuttamiseen keskittyvä julkinen keskustelu on ongelmallinen monesta syystä: se syyllistää ja lamaannuttaa ihmisiä, siirtää vastuun väärään paikkaan, johtaa epätehokkaisiin tai jopa haitallisiin toimenpiteisiin ja ylläpitää yleistä voimattomuutta puuttua suuriin rakenteellisiin ongelmiin.

Tuotteissa ei lue, onko ne tehty sortumisvaarassa olevassa tehtaassa, mitä niiden ompelija on saanut palkaksi tai onko tällä ollut mahdollisuus ammatilliseen järjestäytymiseen. Suurimmassa osassa tekstiileistä ei ole edes alkuperämerkintää, ne kun eivät ole EU:n alueella pakollisia.

Valtioilla on ensisijainen vastuu ihmisoikeuksien suojelemisesta. Tekstiilityöläisten ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole, eikä saa olla, suomalaisen kuluttajan valveutuneisuuden ja hyväntahtoisuuden varassa.

Suomen hallitusohjelmassa on luvattu suomalaisten yritysten olevan edelläkävijöitä yritysvastuussa. Yksittäisten kuluttajien syyllistämisen sijaan julkisessa keskustelussa voitaisiin kysyä, miksi työ- ja elinkeinoministeriössä on varattu täysin riittämättömät resurssit yritysvastuupolitiikan koordinoimiseen ja kehittämiseen.

Yrityksiltä tulee vaatia ihmisoikeusriskien arviointia ja avointa raportointia tuotantoketjujen ongelmista sekä niiden poistamiseen tähtäävistä toimista. Tätä yritysten velvollisuutta voidaan edesauttaa valtiollisella sääntelyllä, kuten esimerkiksi pakollisella yritysvastuuraportoinnilla sekä parantamalla ihmisoikeusloukkausten uhreiksi joutuneille ihmisille tarjottavia oikeusmekanismeja.

Bangladeshin hallitusta voidaan painostaa kauppapolitiikalla ja tukea työelämän oikeuksien vahvistamisessa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asiantuntemusta hyödyntäen.

Se, että vallitseva kuluttajavaikuttamiskeskustelu on harhaanjohtavaa ja paikoitellen jopa haitallista, ei tarkoita sitä, etteikö meillä tavallisilla ihmisillä olisi vastuuta tai valtaa.

Voimme kuluttajina valita edelleen eettisesti tuotettuja tuotteita aina kun niitä on saatavilla ja siirtyä vastuullisesti toimivien yritysten asiakkaiksi.

Emme kuitenkaan saa riisua itseltämme valtaa keskittymällä pelkkään kuluttamiseen. Meidän tulee vaatia päättäjiltämme parempaa yritysvastuupolitiikkaa sekä haastaa yrityksiä ja niiden etujärjestöjä entistä enemmän julkiseen keskusteluun yritysvastuusta.

Velvollisuutenamme on siis tehdä paljon enemmän kuin vain ostaa tai jättää ostamatta.

g
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.