Kuva: Jonathan Moreau, Flickr Creative Commons


Alkuperäinen kolumni on julkaistu lyhennettynä Metalliliiton Ahjo-lehdessä.

Intia. Istun illallisella työpäivänsä päättäneen insinöörin kanssa. Hän kertoo perheestään: vaimo, lapsia ja pieni kahden huoneen asunto. Työläisten sudra-kastiin kuuluva mies on ollut pitkään työelämässä, saanut koulutuksen ja osaamistaan vastaavan työn kansainvälisessä yrityksessä. Hän tienaa kaksi kertaa enemmän kuin ne lukuisat muut työntekijät, joita olen haastatellut aiempina päivinä.

Keskustelu on lopussa ja mies tekee lähtöä, päivä on ollut pitkä ja vielä on paljon tehtävää. Värjäätkö hiuksiasi, tulkkini kysyy yhtäkkiä? Häkellyn.

Viereisessä pöydässä kimalteleviin sareihin pukeutuneiden naisten jokainen hiussuortuva on kohdillaan kun oma kampaajani on varmaan jo unohtanut nimeni. Entä hammastahnaa, tarvitsisitko sellaista, mies jatkaa huomaten hämmennykseni. Insinööri vetää laukustaan kosmetiikkatuotteita sisältävän katalogin ja tuotenäytteitä. Hän on lähdössä myyntikierrokselle naapurustoon ja näkee kauneudenhoitonsa laiminlyöneessä suomalaisnaisessa loistavan asiakkaan.

Selatessani katalogia tulkki selittää miehen haluavan säästää rahaa tyttärensä muutaman vuoden päästä alkavaan koulunkäyntiin. Vaikka koulu on maksuton, vanhempien tulee maksaa koululle "lahjoituksia", joihin miehen noin 250 euron kuukausipalkka ei riitä. Hän ei halua ottaa lainaa kouluun liittyvien maksujen kattamiseksi ja on ryhtynyt hankkimaan rahaa sukanvarteen.

Miehen tytär on onnekas. Hänen isällään on vakituinen, kohtuupalkkainen työ ja hän on selvästi sitoutunut lastensa kouluttamiseen. Mutta miten käy niiden tapaamieni kymmenien muiden, puolet alhaisemmalla minimipalkalla työskentelevien työntekijöiden lapsille?

Minimipalkka tässä Intian osavaltiossa on noin 120 euroa. Sillä on vaikea selvitä ruoka- ja asumiskuluista eikä mitään jää säästöön tulevaisuutta varten.

Suomalaisyritysten vastuullisuutta tutkiva Finnwatch julkisti helmikuussa laskentamallin elämiseen riittävästä palkasta. Elämiseen riittävällä palkalla tarkoitetaan palkkaa, jolla työntekijä pystyy hankkimaan itselleen ja perheelleen riittävän ravinnon, asumisen, vaatetuksen, terveydenhuollon, lasten koulutuksen ja muut perustarpeet. Riittävä palkka mahdollistaa myös pienen säästämisen ja osallistumisen sosiaaliseen ja kulttuuriseen elämään.

Elämiseen riittävä palkka ei ole luksusta vaan ihmisoikeus. Intiassa tapaamani mies sinnittelee juuri ja juuri Finnwatchin arvioiman elämiseen riittävän palkan rajoilla.

Ihmisarvoinen palkka on yksi suurimmista kompastuskivistä suomalaisyritysten alihankintaketjuissa. Alhaisten palkkojen perusteluna on yrityksissä vedottu paikallisen lain noudattamiseen, sekä siihen, ettei elämiseen riittävän palkan määrittelyyn ole olemassa kunnollisia laskentakaavoja. Finnwatchin selvityksen tarkoitus on tarjota malli ja patistaa yritykset käytännön toimenpiteisiin palkkojen nostamiseksi.

Meidän suomalaisten tulee vaatia elämiseen riittävää palkkaa kaikilta yrityksiltä niiden toimintamaasta riippumatta. Maailmanlaajuinen vastuullisuus on myös suomalaisen työntekijän etu. Globaalissa taloudessa kilpailukykymme on koetuksella, jos sallimme työelämän oikeuksien polkemisen kolmansissa maissa. Työvoimakulujen nousu Kiinassa on jo tuonut joitain työpaikkoja takaisin Suomeen. Intia, Bangladesh, Vietnam, Kambodza ja monet muut ratsastavat kuitenkin edelleen halpatyövoiman kärkimaina. Yritykset tähyävät uutta halpaa työvoimaa myös avautumassa olevasta Myanmarista ja Afrikan maista kuten Etiopiasta.

Ammattiyhdistysliikkeen rooli on murroksessa eikä meidän ole järkevää tuijottaa vain oman maamme rajojen sisäpuolelle. Kysymys ei enää myöskään ole 70-lukulaiselta kalskahtavasta epäitsekkäästä solidaarisuudesta. Se mikä on intialaisen perustoimeentulon rajamailla sinnittelevän työntekijän ja hänen lastensa etu, on myös suomalaisen työntekijän etu.

Ostan mieheltä hammasharjan ja hammastahnaa muutamalla sadalla rupialla. Tavaroiden lisäksi olen saanut kotiinviemisiksi paljon ajatuksia.

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.