Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Suomessa ei taidettu huomata, että valtionyhtiömme Neste teki kuun alussa historiaa julkistaessaan palmuöljyperäisen raaka-aineensa PFADin yksityiskohtaisia alkuperätietoja kenties ensimmäisenä maailmassa.
Moni autoonsa biodieseliä tankkaava kuluttaja ei ole koskaan kuullutkaan PFADista. PFAD tulee sanoista Palm Fatty Acid Distillate, ja se tarkoittaa ruokaan käytettävän palmuöjyn prosessoinnissa syntyvää tähdeainetta, palmuöjyn rasvahappotislettä.
Rasvahappotisleen käyttö on lisääntynyt merkittävästi Nesteen alihankintaketjussa, jossa sillä on korvattu elintarvikkeeksi kelpaavan palmuöljyn käyttöä. PFAD on palmuöljyn jalostuksen sivutuote, jota käytetään biopolttoaineteollisuuden lisäksi kynttilöiden, tiettyjen kosmetiikkatuotteiden ja eläinrehun valmistuksessa.
Kuten palmuöljyyn, myös PFADiin liittyy ongelmia. Yhtiöt voivat osallistua arveluttavan tai jopa laittoman toiminnan taloudelliseen tukemiseen, jos niiden ostama tisle on peräisin alkuperältään kestämättömistä lähteistä, esimerkiksi laittomasti hakattuun metsään perustetulla tai pakkotyötä käyttävällä plantaasilla viljellystä palmuöljystä.
Finnwatch suositteli Nesteelle PFADin alkuperän selvittämistä ja koko alihankintaketjunsa julkaisemista vuonna 2014 julkaistussa raportissa. Nyt Neste on tietojemme mukaan ainoa yritys maailmassa, joka on jäljittänyt lähes kaiken käyttämänsä PFADin prosessointilaitostasolle. Pääasiallinen syy siihen, että kukaan muu ei ole tätä tehnyt, johtunee siitä, että EU:n biopolttoainedirektiivit eivät edellytä yrityksiä selvittämään käyttämiensä tähde- tai jätemateriaalien alkuperää ja tuotanto-olosuhteita. Muiden teollisuuden alojen yrityksille ei taas ole asetettu mitään kestävyysvaatimuksia palmuöljyä koskien.
Läpinäkyvyydestä kilpailuvaltti
Neste kertoo PFADin alkuperän selvittämisen olleen vuosien työn tulosta. Nyt kun yritys tietää mistä raaka-aine tulee, sillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisissa oloissa sitä tuotetaan. Neste pyrkii ulottamaan vastuullisuusvalvonnan koko PFAD-ketjuunsa vuoteen 2020 mennessä.
Nesteen raaka-aineketjun läpinäkyvyys tullee olemaan sille tulevaisuudessa merkittävä kilpailuvaltti biopolttoainebisneksessä. Läpinäkyvyys on tärkeää paitsi ihmisoikeuksien kannalta, myös siksi, että ilman sitä ei voida osoittaa, että erilaisista raaka-aineista valmistettu biopolttoaine todella vähentää päästöjä eikä lisää niitä. Biopolttoaine, joka on peräisin sademetsään laittomasti raivatulta öljypalmuplantaasilta voi olla ilmaston kannalta vielä haitallisempaa kuin fossiilinen polttoaine.
Euroopan parlamentin tuore päätöslauselma kertoo, että keskustelu biopolttoaineiden kestävyyskriteereistä ei ole ohi: parlamentti päätti tammikuussa rajoittaa palmuöljyn käyttöä biopolttoaineissa. EU:ssa ei enää uskota ruoaksi kelpaavan palmuöljyn käytön biopolttoaineena hillitsevän ilmastonmuutosta. Lainsäätäjän katseet saattavat pian kääntyä myös PFADia kohti.
Nesteen lanseeraama Traceability dashboard -alusta antaa aihetta odottaa, että yritys tulee myöhemmin julkistamaan myös muiden käyttämiensä raaka-aineiden alkuperät. Nesteen alihankintaketjusta löytyy lukuisia erilaisia tähderaaka-aineita, joiden tuotantoon voi liittyä merkittäviä ekologisia haasteita ja ihmisoikeusriskejä.
Vaatimukset yritystoimintaan liittyvien arvoketjujen läpinäkyvyyden lisäämiseksi kasvavat jatkuvasti. Kuten Nesteen esimerkki osoittaa, osa yrityksistä toimii jo oma-aloitteisesti ylittäen lakisääteiset velvollisuudet ja tarjoten kuluttajille tietoa, jota nämä eivät ehkä itse keksisi edes kysyä.
Sanomattakin selvää on, että kaikki eivät luota avoimuuden voimaan. Joillekin salailu on kilpailutekijä ja jopa bisneksen jatkumisen ehto.
Läpinäkyvyyden lisääntymisessä ei tulisi luottaa yksittäisten edelläkävijäyritysten aloitteellisuuteen. Ongelmallista on myös antaa salailusta kilpailuvaltti sellaisille yrityksille, joiden alihankintaketjut eivät kestä päivänvaloa. Arvoketjujen läpinäkyvyyttä voitaisiin ja niitä tulisi edistää myös valtiovetoisin toimin.
Finnwatch piti Euroopan parlamentissa keskiviikkona kommenttipuheenvuoron, jossa komissiota kannustettiin lisäämään läpinäkyvyyttä yritysten alihankintaketjuissa tullilainsäädäntöä muuttamalla. Toisin kuin Yhdysvalloissa ja Intiassa, Euroopan unionin alueella kaikki yksittäisiä yrityksiä yksilöivät tullitiedot ovat salaisia.
Suuren yleisön käyttöön annettavilla tullitiedoilla ei päästäisi PFADin alkulähteille, mutta lukemattomissa muissa tuoteryhmissä ne tarjoaisivat arvokasta tietoa.
Kuva: Rina puhdistaa öljypalmua indonesialaisella tilalla ennen sadonkorjuuta. Icaro Cooke Vieira / CIFOR (CC 2.0 BY-NC-SA).
