Laivoja ja lasihelmiä

Kuulin viime viikolla tarinan Keski-Amerikan alkuperäiskansoista, joiden ensimmäinen kysymys konkistadoreilta oli ollut: “Miten te tulitte tänne?”. Alkuperäiskansat olivat nähneet laivat horisontissa ja meloneet niitä vastaan mutta he eivät olleet silti nähneet laivoja. Ne olivat liian suuria, ymmärryksen tuolla puolen olevia ilmiöitä, joista heillä ei ollut aiempaa kokemusta.

“Miten te tulitte tänne?” on kysymys, jota kysytään tänään ympäri maailmaa. Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportin tiivistelmä julkaistiin aikaisin aamulla Suomen aikaa. Raportti varoittaa kovasanaisesti maailman päättäjiä ryhtymään viivyttelemättä toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon mukaan maapallon keskilämpötilan nouseminen yli 1,5 asteen tulee aiheuttamaan ennennäkemättömiä katastrofeja.

Ilmastonmuutos on ollut horisontissa jo kymmeniä vuosia, mutta riittäviin toimiin ei ole ryhdytty aikaisemmin.

Miten tähän pisteeseen on tultu vaikka aikaa on ollut?

Jos Keski-Amerikan alkuperäiskansoilla oli valtiovarainministeriö, he olivat todennäköisesti kavereita, jotka laskivat saatiinko kultapaloilla espanjalaisilta enemmän sinisiä vai vihreitä lasihelmiä. He olivat innoissaan konkistadoreista, toivoivat heitä lisää ja suunnittelivat maihinnousupaikkojen ripeää lisäämistä.

Meillä Suomessa valtiovarainministeriön tänä vuonna julkaisemassa hallitusohjelmaneuvottelujen pohjaksi laaditussa tulevaisuuskatsauksessa mainitaan ilmastonmuutos sivuhuomautuksena kaksi kertaa. Kaksi kertaa. Valtiovarainministeriön suurin tulevaisuuden huoli on talouskasvu, ja siihen liittyvät asiat, kuten julkisen talouden rakenteet ja tuottavuuden kasvu.

Kun eduskunta käsitteli toukokuussa Euroopan komission uutta toimintasuunnitelmaa rahoitusmarkkinoiden sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden lisäämisestä, valtiovarainministeriön valmistelemassa valtioneuvoston kannassa toivottiin lainsäädännön sijaan vapaaehtoisia toimia ja varoiteltiin pk-yritysten hallinnollisesta taakasta. Annoimme Finnwatchissa tuolloin kipakkaa palautetta valmistelusta ja vision puutteesta.

Valtiovarainministeriön kapea vinkkeli huolestuttaa, kun otetaan huomioon, että se valmistelee kaikki “kovat” talouteen liittyvät asiat veropolitiikasta yritystukiin ja valtion menokehykseen. Valtiovarainministeriöllä on valtavasti valtaa koko Suomea koskevien päätösten valmistelussa. Ilmastonmuutos on sen kokoluokan ilmiö, että sivulauseiden sijaan sen pitäisi olla valtiovarainministeriön toiminnan ytimessä.

Ilmastonmuutos haastaa koko nykyisen talousjärjestelmän. Viimeistään IPCC:n raportin myötä meidän olisi hyvä ymmärtää, että nykymeno ei voi jatkua. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen loistava juttu Nauru-saaresta kuvaa ihmiskuntaa pienoiskoossa. Naurulaiset kaivoivat talouskasvun nimissä koko saaren altaan.

Vaikka Keski-Amerikan alkuperäiskansat eivät nähneet laivoja, ne muuttivat heidän ja heidän lastensa elämän. Meidän oman sivilisaatiomme laivat ovat nyt horisontissa. Iloinen uutinen on se, että ihmiskunnalla on vielä toivoa: meillä on teknologiset edellytykset ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen, tarvitaan vain poliittista tahtoa.

Koska olemme liian myöhään liikkeellä, muutokset on kuitenkin tehtävä nopeassa tahdissa ja suuremmilla kustannuksilla. Toivon, että “talousviisaiden” sijaan kuuntelemme nyt entistä enemmän luonnontieteilijöitä. Varmistetaan, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa ekonomistien ja yrityslobbareiden sijaan keskeisessä roolissa ovat ilmastotieteilijät. Kuten eräs tutkija osuvasti Twitterissä totesi, ei tarvitse olla fyysikko ymmärtääkseen miten käy, kun taloustiede ottaa matsia termodynamiikan lakien kanssa.

Kuva: Peter Miller, CC BY-NC-ND 2.0