Työhuoneen kahvipannuun oli taas jäänyt seisomaan pari kuppia kahvia, jotka kaadoin tiskatessa viemäriin. Tuli huono omatunto. Tutkimusten mukaan Suomessa haaskataan hirveitä määriä ruokaa – monesti juuri kahvia.

Vaikka moni kaataa pois pannun pohjalla muhivat kahvilitkut, kaupassa kahvin hintaa vahditaan haukan lailla.

Halvalla kahvilla on kuitenkin kallis hinta. Finnwatchin viime vuonna julkaisema raportti Vain muruja kahvipöydältä kertoi karua kieltä kahvituotannon työoloista. Elämiseen riittämättömiä palkkoja, lapsityövoiman hyväksikäyttöä, valtavia rekrytointimaksuja, puutteita työturvallisuudessa.

Työolojen asianmukaisuuden varmistaminen edellyttää läpinäkyviä hankintaketjuja ja ostojen tekemistä vain sellaisilta tuottajilta, jotka ovat vastuullisuusvalvonnan piirissä. Tässä kahvisektorilla riittää työnsarkaa. Esimerkiksi raportin kirjoittamishetkellä Paulig kertoi Finnwatchille, että yli puolet sen hankkimasta kahvista tulee tuntemattomista oloista.

Paras ja helpoin vaihtoehto kahvin vastuullisuuden varmentamiseen ovat erilaiset raaka-ainesertifioinnit. Suomen markkinoilla näitä on kolme: Reilu kauppa, UTZ ja Rainforest Alliance.

Yksi on hyvä, toinen kaunis. Yksi Finnwatchin tutkima osuuskunta, joka kärähti lapsityövoiman hyväksikäytöstä, oli sertifioitu niin Reilun kaupan kuin UTZin toimesta. Reilu kauppa oli kuitenkin havainnut ongelmat ja poisti osuuskunnalta sertifioinnin. Sen sijaan osuuskunta oli edelleen UTZ-sertifioitu. Suurin osa paahtimoista, jotka tarjoavat sertifioituja vaihtoehtoja asiakkailleen, suosivat nimenomaan UTZ-sertifiointia. Liekö syynä UTZ-sertifioinnin halvempi hinta?

Pelkkä valvonta ei riitä, vaan myös juurisyihin tulee puuttua. Hondurasissa lapsityövoiman hyväksikäytön yleisyys johtuu köyhyydesta ja tilojen työntekijöille maksetuista alhaisista palkoista. Tähän ongelmaan ostajayrityksillä on ratkaisun avaimet omissa käsissään. Yksi Finnwatchin keskeisiä suosituksia paahtimoyrityksille on se, että raakakahvista maksettavan hinnan tulee riittää kattamaan vastuullisen tuotannon kustannukset.

Hondurasissa tutkimillamme tiloilla sadonkorjuukauden urakkapalkat jäivät pahimmillaan jopa alle puoleen minimipalkasta. Kahvinpoimijoille maksettiin noin 25–32 senttiä per kahvipaketti.

Jotta näiden työntekijöiden tulotaso saataisiin edes minimipalkan tasolle, tulisi heille maksaa keskimäärin noin 15 senttiä enemmän per kahvipaketti.

Jos meillä on varaa haaskata kuppitolkulla kahvia, meillä on varaa maksaa myös siitä, että lapset eivät poimi kuppiimme päätyvää kahvia.

Blogi on julkaistu alun perin Ahjossa 2/2017.