Rahaa on, mutta kenelle?

Tänään alkaneet kunta-alan työehtosopimusneuvottelut herättivät paljon julkista keskustelua jo ennen virallisten neuvotteluiden alkamista. Media on esittänyt vuorotellen työntekijä- ja työnantajajärjestöjen näkemyksiä siitä, ovatko Tehyn ja SuPerin ajamat palkankorotukset mahdollisia ja mitä ne tarkoittaisivat käytännössä. Tehyn mukaan korotuksilla tasattaisiin naisvaltaisen hoitoalan palkkakuoppaa ja estettäisiin alaa vaihtavien hoitajien joukkopako. KT Kuntatyönantajien mukaan hoitajien palkankorotusvaatimukset ovat ylimitoitettuja ja johtaisivat merkittäviin kunnallisveron korotuksiin.

Ottamatta kantaa palkankorotusvaatimusten sisältöön, tässä – kuten monessa muussakin julkisiin menoihin liittyvässä kiistassa – on perimmiltään kyse siitä, miten julkisia varoja halutaan käytettävän. Verovarojen riittävyyden kannalta yhtä lailla relevanttia on myös se, mistä veroja kerätään.

Tällä hetkellä veropohjassamme on vuotoja, joista aiheutuu satojen miljoonien vuosittaiset veromenetykset. Hyödyt valuvat pääosin monikansallisten yhtiöiden ja varakkaiden yksityishenkilöiden taskuun. Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus on käytännössä 415 miljoonan euron verotuki, joka kohdistuu pääosin kaikkein varakkaimpiin ja hyvätuloisimpiin. Summa riittäisi kattamaan hoitajien palkankorotukset useamman vuoden ajan.

Pääomarikkaiden yhtiöiden omistajia suosivan osinkoverojärjestelmän korjaamista on ehdottanut vuosien mittaan mm. Verotuksen kehittämistyöryhmä 2010, Yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä 2017, VATT ja ETLA 2017 sekä Yritystukien vähentämistyöryhmä 2019. Silti poliittista tahtoa osinkoverojärjestelmän korjaamiseen ei ole toistaiseksi löytynyt.

Pelkkien lisääntyvien menojen sijaan katse kannattaisi kuitenkin kääntää myös valtion verotulojen turvaamiseen. Yhteiskunnassa on kyllä rahaa, mutta on poliittinen päätös kenelle sitä annetaan.

Blogia päivitetty 11.3. lisäämällä tieto siitä, että hoitajien palkankorotuksia ajaa myös SuPer.