Siirtotyöntekijöiden riistoon on puututtava

Helsingin Sanomat julkaisi tänään pitkän seurantajutun nepalilaisten ravintoloiden työoloista Suomessa. Jutusta käy ilmi, että viime vuoden keväällä paljastunut työntekijöiden laajamittainen hyväksikäyttö jatkuu eikä sille ole tehty juuri mitään. Helsingin Sanomat kertoo, että työriistosta epäiltyihin ravintoloihin ei ole Suomessa tehty poliisitutkintoja eikä lakeja ole muutettu. Nepalilaiset ravintolat ovat vain jäävuoren huippu. Ihmiskauppaa tavataan meillä myös muissa ravintoloissa, siivousalalla ja rakennuksilla.

Me Finnwatchissa olemme päivittäin tekemisissä siirtotyöntekijöiden hyväksikäytön kanssa. Suurin osa yritysten arvoketjuja koskevista tutkimuksistamme koskee aivan samanlaisia ongelmia kuin mistä nepalilaisten ravintoloiden työntekijät raportoivat Helsingin Sanomien toimittajalle: rekrytointimaksuja, laittomia vähennyksiä palkoista, rekrytoinnissa erehdyttämistä, muita ihmiskaupan ja pakkotyön tunnusmerkkejä. 

Viime vuosina olemme raportoineet siirtotyöntekijöiden hyväksikäytöstä Valion, Balmuirin, elektroniikkajätti HP:n, teetuotteiden, sairaanhoitopiirien käyttämien kumikäsineiden ja valtionyhtiö Nesteen arvoketjuissa. Esiin tuomamme ongelmat johtuvat tutkittujen maiden kuten Thaimaan, Intian ja Malesian lainsäädännön puutteista: kontrolloimattomista työvoimavälittäjistä, ay-oikeuksien rajoituksista, siirtotyöntekijöiden syrjinnästä sekä puutteista olemassa olevien lakien toimeenpanossa. Ongelmana on myös, että ko. maista ostoja tekeviä eurooppalaisia yrityksiä ei ole vielä velvoitettu yritysvastuulailla huolehtimaan siitä, että niiden arvoketjuissa ei loukata ihmisoikeuksia.

Helsingin Sanomien juttu antaa meille suomalaisille arvokkaan opetuksen. Yritystoiminta meillä täällä Suomessa ei ole automaattisesti sen rehellisempää, vastuullisempaa tai kunnollisempaa kuin missään muuallakaan. Jos lainsäädäntömme ei ole ajantasalla, viranomaiset eivät hoida hommiaan tai työntekijät eivät ole järjestäytyneet ammattiliittoihin, myös meillä heikossa asemassa olevia riistetään surutta. 

Se mikä meillä on paremmin kuin Thaimaassa ja Malesiassa, on sananvapaus ja järjestöjen vapaat toimintaedellytykset. Media ja kansalaisyhteiskunta voivat Suomessa vaatia viranomaisia ja päättäjiä kantamaan vastuunsa.

Toivon, että Helsingin Sanomien tärkeä seurantajuttu pistää nyt viimeinen viranomaisiin ja poliitikkoihin liikettä. Meidän on Suomessa pystyttävä parempaan.

Kuva: ALlisson H, CC BY-ND 2.0