Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Yritysvastuulain valmistelu etenee aikataulussa. Finnwatch seuraa hanketta tarkasti.
Yritysvastuulakiin tähtäävä prosessi sai Suomessa alkunsa Finnwatchin koordinoimasta vuonna 2018 käynnistyneestä #ykkösketjuun-kampanjasta, jossa yli 140 yritystä ja järjestöä vaati Suomeen ihmisoikeuksia koskevaa yritysvastuulakia. Kampanja onnistui tavoitteessaan ja yritysvastuulaki kirjattiin Suomen hallituksen ohjelmaan. Suomella on nyt mahdollisuus nousta merkittävään kansainväliseen rooliin yritysvastuun sääntelyn kehittäjänä.
Yritysvastuulaista ollaan hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti laatimassa selvitystä. Selvityksen tilaaja on työ- ja elinkeinoministeriö, jonka alle yritysvastuukysymykset kuuluvat. Vastuuministerinä asiassa on työministeri Tuula Haatainen, joka antoi ennen eduskuntavaaleja vahvan tukensa yritysvastuulaille.
Yritysvastuulakiselvityksen laatii konsulttiyritys EY. Juridisen selvityksen tarkoituksena on kartoittaa vaihtoehtoja, joilla niin sanottuun huolellisuusvelvoitteeseen perustuva yritysvastuulaki voitaisiin toteuttaa Suomen lainsäädäntökehikossa.
Yritysvastuulakiselvityksen ensimmäinen luonnosversio julkaistiin toukokuussa, ja siitä järjestettiin sidosryhmäkuuleminen 19.5. Selvitys oli vielä harmillisen keskeneräinen, ja siitä johtuen keskustelu itse yritysvastuulain toteuttamisvaihtoehdoista jäi vähäiseksi. Finnwatch toimitti selvitykseen yli kymmenen sivua kommentteja.
Yritysvastuulakia koskeva selvitys julkaistaan 30.6., minkä jälkeen järjestetään uusi laaja sidosryhmäkuuleminen. Finnwatch toivoo, että laki saadaan tuotua eduskuntaan vuoden 2021 aikana.
Samaan aikaan kun prosessi etenee Suomessa, myös Euroopan unionin suunnalta kuullaan vahvoja signaaleja siitä, että yritysvastuusääntelyn edistäminen jatkuu koronakriisistä huolimatta. Oikeuskomissaari Didier Reynders ilmoitti huhtikuussa, että koronakriisi on vain alleviivannut tarvetta yritysvastuusääntelylle. Hän on myös lupaillut Euroopan komission käynnistävän ensi vuoden aikana yritysvastuuseen liittyvän sääntelyhankkeen. Mallia mahdolliselle unionin yhteiselle sääntelylle haetaan Reyndersin mukaan jo olemassa olevista tai kehitteillä olevista kansallisista yritysvastuulaeista.
Toistaiseksi ainoa voimassa oleva yritysvastuulaki löytyy Ranskasta, jossa laki koskee vain erittäin suuria yrityksiä ja sen sanamuodoissa on monenlaisia epäselvyyksiä. Alankomaat on hyväksynyt lapsityövoiman hyväksikäyttöä koskevan yritysvastuulain, mutta sitä ei ole saatettu voimaan lain toimeenpanoon liittyvien ongelmien vuoksi. Sveitsissä on pitkällä kansalaisaloitteeseen liittyvä yritysvastuulain säätämiseen tähtäävä prosessi, mutta laki on jumittunut Sveitsin parlamenttiin. Reyndersin ja komission ongelmana tulevaisuudessa onkin, että hyviä toimivia esimerkkejä yritysvastuulaeista on vain hyvin niukalti.
Suomi onkin nousemassa yritysvastuusääntelyn kehittäjänä kokoamme suurempaan rooliin. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu, että Suomesta tulee yritysten yhteiskuntavastuun edelläkävijä. Kun Suomeen saadaan kansainvälisesti kunnianhimoinen, toimiva ja yrityksille mahdollisimman oikeusvarma yritysvastuulaki, se voidaan myöhemmin laajentaa Euroopan unionin laajuiseksi.
