Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
LASSE LEIPOLA
Olet mielestäsi vastuullinen kuluttaja ja haluat äänestää lompakollasi. Suosit esimerkiksi tuotteita, joille on hankittu yleisesti tunnettu sertifikaatti. Tuontituotteissa suosit reilua kauppaa, vessapaperipaketissa pitää olla tuttu FSC-logo ja jos ostat kalaa haluat, että se on WWF:n kalalistalla vihreää. Menet mieluiten ostoksille sellaisiin liikkeisiin, joista löydät vastuullisina pitämiäsi tuotteita.
Mutta työpaikkaruokalassa, kaverin kanssa kahvilassa tai illallisella ravintolassa moni valinta on jo tehty puolestasi. On ihanan helppoa, että joku on valmiiksi miettinyt rajatun valikoiman. Voit pienellä vaivalla valita sitä, mitä mielesi tekee juuri sillä hetkellä eniten.
Takaraivossa saattaa jyskyttää turhautuminen siitä, että et tiedä onko sämpylän tonnikala MSC-sertifioitua tai banaanikakun banaani reilua. Viinilistaa katsoessasi muistelet, että Finnwatchin somessa puhuttiin jotain eteläafrikkalaisista viineistä, mutta et ihan tarkkaan muista, mikä niiden ongelma oli.
Et kuitenkaan halua olla vaikea asiakas. Siispä rajoitat kohteliaisuudesta kysymyksiäsi tarjoilijaparalle, ettei tämän tarvitse vaivata kollegoitaan selvittääkseen, mistä jälkiruoan suklaa on tullut. Juoksutithan häntä jo sen tonnikalan takia.
Riippumatta siitä, kuinka paljon sinä tai joku muu valveutunut asiakas viitsii henkilökuntaa kysymyksillään vaivata, ravintoloilla on yrityksinä oma vastuu toiminnastaan. Se tarkoittaa, että niiden pitäisi huolehtia siitä, että toiminnasta aiheutuvat haitat tunnetaan ja niistä kannetaan vastuuta. Haemme parhaillaan joukkorahoituksella tukea hankkeelle, jonka tavoitteena on selvittää, miten tämä todellisuudessa toteutuu.
Yksi yritysvastuun piiriin kuuluvista haitallisista vaikutuksista on ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasut. Ravintoloissa päästöjä tuottaa erityisesti ruoka. Ihmisten tarpeita palveleva ruokajärjestelmä on vastuussa peräti kolmanneksesta kaikista ihmisperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä, eli karkeasti kymmenen kertaa enemmän kuin ilmastosyntilistojen ykkönen eli lentoliikenne.
Monen muun kotimaisen toimialan tavoin ravintola- ja matkailualalle laadittiin tiekartta hiilineutraalisuuteen vuonna 2020. Edelleen monen muun toimialan tavoin suuri osa päästöistä jätettiin tiekarttatyön ulkopuolelle. Taustalla oli se, että kun ministeriön ohjeistus tiekarttojen toteuttamiseen oli melko väljä, monella toimialalla tyydyttiin tarkastelemaan melko kapeasti omaa toimintaa, eikä huomioitu kattavasti koko arvoketjun päästöjä.
Ravintola-alalla se tarkoitti sitä, ilmastotiekartan laskuista jätettiin pois ruoka.
Kun suurin päästölähde jätettiin pois, tiekartassa päädyttiin vähentämään ravintola-alan päästöjä ennen kaikkea leikkaamalla päästöjä aiheuttavan energian kulutusta muun muassa puuttumalla lämpimän veden käyttöön, teettämällä energiaremontteja, siirtymällä sähköä säästäviin laitteisiin ja luopumalla fossiilisista polttoaineista esimerkiksi öljylämmityksessä ja kaasuliesissä. Näistä syntyviin päästöihin perustui arvio siitä, miten alan päästöjä voitaisiin vähentää 77 prosenttia vuoden 2018 tasosta vuoteen 2035 mennessä.
Ruokaan eli ravintoloiden hankkimiin raaka-aineisiin liittyviä mahdollisuuksia päästövähennyksiin ei sivuutettu täysin, mutta niitä käytiin läpi ainoastaan kannustavina esimerkkeinä: voi korvata perunalla riisiä, tarjota kalaa naudan tilalle, hankkia öljyt kotimaasta eikä viidakosta ja niin edelleen.
Nämä valinnat ja muut toimet hankittavien raaka-aineiden päästöjen vähentämiseksi ovat erittäin tärkeitä. Vaikka erot ravintoloiden välillä voivat olla suuria, yleisesti ottaen raaka-aineet muodostavat valtaosan ravintoloiden päästöistä. Sitä, millaisiin päästövähennyksiin näillä keinoilla alalla voitaisiin päästä, ei tiekarttatyössä arvioitu, vaan väitettiin, että yrityksillä on niihin “rajalliset vaikutusmahdollisuudet”.
Ruoka on henkilökohtaista ja poliittista. Siksi se herättää voimakkaita tunteita. Esimerkiksi helmikuussa Provinssi-festarin syytettiin puuttuvan siihen, mitä kukakin saa syödä, kun se ilmoitti, että tapahtuman ruokakojuille annetaan pieni alennus vuokrasta, jos ne rajoittavat eläinperäisen ruoan tarjontaa.
Ruoka herättää tähän tapaan voimakkaita tunteita, koska välitämme siitä, mitä suuhumme laitamme. Ruoka on paitsi ravintoa usein myös nautintoa ja elämyksiä, usein jopa tärkeä osa identiteettiämme. Siksi emme halua, että ruokavalintojamme sanellaan. Tai haluamme ainakin itse valita tavan, jolla valintojamme rajoitetaan. Ei kai kukaan pöyristy siitä, ettei thaimaalaisesta ravintolasta saa kaalilaatikkoa, koska thaimaalaiseen ravintolaan mennessämme olemme valinnallamme jo hyväksyneet valikoiman rajoittamisen tietynlaiseen ruokaan.
Valikoiman rajoittaminen kuuluu ravintolatoimintaan. Listalla ei voi olla kaikkia maailman annoksia, vaan kyse on kompromissista, jossa yhdistyvät ravintolan oma visio, asiakkaiden maksuvalmius ja liiketoiminnallinen kannattavuus. Ilmastokriisin uhkaamalla planeetalla on välttämätöntä huomioida myös se, millaista ruokaa voimme syödä pahentamatta tilannetta entisestään.
Me Finnwatchilla haluamme nyt katsoa, mitä suurimmat Suomessa toimivat ravintolaketjut tekevät päästöjensä vähentämiseksi. Onko päästöt laskettu ja selvät tavoitteet niiden vähentämiseksi asetettu? Ovatko alan oman tiekartan energiansäästötoimet jo tehty tai ainakin vauhdissa? Ja millaisia toimenpiteitä on otettu tai aiotaan ottaa käyttöön, ettei sinun asiakkaana tarvitse kiusata tarjoilijaa kysymyksillä haluamasi annoksen ilmastovaikutuksista?
Mahdollista tämä selvitys ja osallistu joukkorahoitukseen!
