Trafigura-kohu on uusi merkki kaivosveron tarpeellisuudesta

Valtion ohella kaivosyhtiö Terrafamea omistavan Trafiguran toimet ovat herättäneet vilkasta keskustelua viime päivinä, kun tuorein kansainvälinen tietovuoto paljasti pankkien tehneen Trafiguran tilisiirroista lukuisia rahanpesuilmoituksia Yhdysvaltain valvontaviranomaisille. Ilmoitusten syiksi on mainittu konsernin huono maine sekä tilisiirtojen epäilyttävä luonne: Trafigura on mm. siirtänyt useita satoja miljoonia sellaisille veroparatiisiyhtiöille, joilla ei vaikuta olevan minkäänlaista liiketoimintaa.

Pankkien tekemät ilmoitukset eivät automaattisesti tarkoita, että Trafiguran toimiin liittyisi rahanpesua tai muuta rikollista toimintaa. Jo ennestään huonomaineisen yhtiön esiintyminen vuodetuilla listoilla on silti herättänyt uudelleen henkiin keskustelun siitä, onko Trafigura sopiva kumppani Suomen valtiolle, ja vältteleekö yhtiö Suomessa veroja. Trafiguran omistajien veroparatiisiyhteydet sekä sen rahastojen sijainti veroparatiisina tunnetuilla Caymansaarilla herätti vastaavanlaista spekulaatiota jo vuonna 2017, kun omistus- ja lainajärjestelyistä Trafiguran kanssa alun perin sovittiin.

Alivaltiosihteeri Petri Peltosen mukaan Trafiguran omistusjärjestelyt eivät aiheuta Suomelle veromenetyksiä, vaan Trafiguralle maksetuista osingoista ja muista tuloista peritään normaalit lähdeverot.

Osinkojen lähdeverotusta olennaisempaa on kuitenkin Trafiguran kanssa solmittujen rahoitus- ja malminostosopimusten ehdot. Etenkin, kun Terrafame ei ole historiansa aikana maksanut osinkoa vielä kertaakaan. Trafiguran kanssa neuvotellut rahoitus- ja malminostosopimukset vaikuttavat olennaisesti Terrafamen verotettavaan tulokseen, koska Terrafamen liikevaihto ja rahoituskulut määräytyvät pitkälti näiden sopimusten pohjalta. Valtaosa Terrafamen lainarahoituksesta on yhtiön 2019 tilinpäätöksen mukaan Trafiguran myöntämää, ja Trafigura myös ostaa lähes kaiken Terrafamen tuottaman malmin. Lainojen korkotasoa tai malmien myyntihintoja ei ole kerrottu julkisuuteen eikä Terrafame erottele tilinpäätöksessään lähipiirilainoihin liittyvien korkojen osuutta yhtiön rahoituskuluista. Korko- ja rahoituskulujen kokonaismäärä oli tilikaudella 2019 yli 8,8 miljoonaa euroa. Jos yhtiön tulos kääntyy tulevaisuudessa kannattavaksi vähentävät korko- ja rahoituskulut (korkovähennysrajoitusten puitteissa) verotettavaa tulosta.

Tilinpäätösten perusteella on melko selvää, ettei Trafigura odota saavansa Terrafame-sijoituksilleen tuottoa osinkojen muodossa ainakaan lähivuosina. Sen sijaan tuotot kotiutetaan todennäköisesti korkoina ja Trafiguralle kannattavina malminostoina. Tämä on omistajalle myös verotehokas vaihtoehto, koska toisin kuin tuloksesta maksettavat osingot, korot myös laskevat Terrafamen verotettavaa tulosta. Osana rahoituspaketteja Trafiguralle on myös annettu optio-oikeuksia, jotka mahdollistavat lainojen ja korkojen muuttamisen omaksi pääomaksi. Optio-oikeuksia käyttämällä Trafiguralla on yhtiön tilinpäätöksen mukaan mahdollisuus kasvattaa omistustaan Terrafamessa jopa 45 prosenttiin. Talvivaaran ajoista lähtien valtio on sijoittanut kaivokseen 820 miljoonaa euroa ja Trafigura yhteensä 372 miljoonaa euroa. Rahoitussopimusten arviointi on vaikeaa, koska rahoitusehtoja ei ole julkistettu. Avoimuuden puute on valitettavaa, kun Terrafameen valtion enemmistöomisteisena yhtiönä kohdistuu laajaa kiinnostusta.

Toistaiseksi Terrafamen verotettava tulos ei ole yltänyt plussalle yhtenäkään vuonna, eikä yritys ole maksanut Suomeen yhteisöveroja. Tämä on tyypillistä kaivosyhtiöiden alkutaipaleella, koska toiminnan vaatimat alkuinvestoinnit ovat suuria. Verotettavan tuloksen olemattomuus ei kuitenkaan rajoitu pelkkiin alkuvaiheen yrityksiin, vaan Suomessa myös toimintansa vakiinnuttaneet kaivosyhtiöt selviävät huomattavasti vertailumaita kevyemmällä verotuksella. Tämä käy selkeästi ilmi tutkija Matti Ylösen talousvaliokunnalle toimittamasta Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitetta koskevasta lausunnosta. Ylösen keräämät tilinpäätöstiedot paljastavat, että runsaalla lainarahoituksella tapahtuva alikapitalisointi on edelleen yleistä kaivosalalla ja yhtiöiden efektiiviset veroasteet jäävät merkittävästi Suomen yhteisöverokantaa alhaisemmiksi.

Kaivosten verorasitusta keventää edelleen se, ettei Suomessa peritä erillisiä kaivosveroja tai -rojalteja – toisin kuin useimmissa muissa kehittyneissä kaivosmaissa. Kaivosteollisuusjärjestö ICMM on kartoittanut 20 jäsenyrityksensä veronmaksua vuosina 2013–2017. ICMM:n mukaan kaivostoimijoiden verot ja rojaltit olivat keskimäärin 43,4 % tuloksesta ennen arvonalentumisia. Suomessa tästä jäädään todella kauas. Ylösen mukaan Suomessa toimivien kaivosyhtiöiden tuloverot olivat yhtiöiden liikevoittoihin suhteutettuna 4,5 prosenttia vuosina 2015–2017. Vaikka laskukaavat eivät ole täysin identtiset, kuvastaa tämä Suomen verojärjestelmän avokätisyyttä.

Hallitusohjelmassa on luvattu selvittää erillisen kaivosveron käyttöönoton edellytyksiä, ja eri toteutusvaihtoehtoja arvioiva hanke käynnistyi kesäkuussa 2020. Tyypillisimmin kaivosyhtiöitä verotetaan joko verotettavasta tuloksesta perittävällä lisäverolla tai louhittujen malmien arvoon perustuvalla rojaltimaksulla. Näistä ensimmäinen on hyvin herkkä aggressiiviselle verosuunnittelulle ja saattaisi lisätä kansainvälisten toimijoiden harjoittamaa voitonsiirtoa entisestään. Se olisi siis toimiva vaihtoehto vain silloin, jos veropohjaa samalla tiivistettäisiin ja aggressiivinen verosuunnittelu saataisiin tämän myötä kuriin. Tuotantomääriin pohjautuvan rojaltimaksun kohdalla vastaavia verovälttelymahdollisuuksia ei ole, joten nykyisen kaltaisessa lainsäädäntöympäristössä se olisi huomattavasti toimivampi toteutustapa.

Kaivosveroselvitystä laativilla VATT:illa, SYKE:llä ja KPMG:llä on tärkeä tehtävä eri toteutustapojen arvioinnissa. Vaikka selvityksessä päädyttäisiin suosittelemaan louhittujen malmien arvoon perustuvaa rojaltia, voitaneen kaivosteollisuudelta odottaa ankaraa lobbausta sen estämiseksi. Finnwatch pyrkii varmistamaan, että prosessissa kuuluu myös muiden ääni. Pilaantuneiden järvien sijaan Suomi ansaitsee kunnollisen korvauksen kansainvälisille kaivosyhtiöille luovutettavasta kansallisvarallisuudesta.