Vakuutuskuoret ovat vakuutusyhtiöiden tarjoamia ja erilaisten pankkien välittämiä sijoitustuotteita, joita käytetään verosuunnittelun apuvälineenä. Niiden markkinoinnissa hyödynnetään niihin sisältyviä veroetuja. 

Vakuutuskuorista saatavat veroedut perustuvat elinkeinoverotusta koskevan lain 8 § 10. kohtaan, joka antaa vakuutusyhtiöille mahdollisuuden vähentää verotuksessa lakisääteiset siirrot korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen. Laki on perusteltu, sillä on ollut luontevaa olla verottamatta kaikkia vakuutusyhtiöiden tuloja. Vakuutusyhtiöiden tapauksessa kaikki tulot kun eivät ole puhdasta voittoa, vaan yhtiön tulee varautua myydyistä vakuutuksista myöhemmin tulevien korvausten maksamiseen. Sääntely on näin toiminut niin vakuutusyhtiöiden kuin vakuutuksenottajien hyväksi.

Laki on kuitenkin sittemmin avannut porsaanreiän täysin uusien sijoitustuotteiden tarjoamiseen, ja vakuutusyhtiöt ovat alkaneet käyttää oikeutta verovapaiden tasevarausten tekemiseen lain alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti.

Vakuutuskuori sijoitustuotteena

Teknisesti vakuutuskuori sijoitustuotteena toimii siten, että vakuutusyhtiö tekee niin kutsutun kapitalisaatiosopimuksen asiakkaan kanssa tämän varojen hoidosta. Käytännössä vakuutusyhtiö käyttää asiakkaan varat tämän määräämiin sijoituskohteisiin eli asiakas voi hallinnoida omia sijoituksiaan vakuutusyhtiön nimissä. Sijoitukset voivat olla osakkeita tai muuta omaisuutta, joka kirjataan vakuutusyhtiön taseeseen.

Sopimuksessa vakuutusyhtiö sitoutuu luovuttamaan asiakkaalle omaisuudesta saadut tuotot ja alkuperäisen pääoman. Vakuutusyhtiö ei joudu maksamaan taseeseensa kertyvistä kapitalisaatiosopimuksen alaisista tuotoista veroja. Veroja ei maksa myöskään asiakas, sillä verotuksellisesti omaisuus kuuluu vakuutusyhtiölle. Lopputuloksena vakuutuskuoriin sisältyvistä osakkeista saatavista tuotoista ei tarvitse maksaa lainkaan veroja ennen tuottojen nostoja ja ne kasvavat siis vakuutuskuoressa korkoa korolle.

Vakuutusyhtiö perii luonnollisesti asiakkailtaan vakuutuskuorien käytöstä korvauksen, joka on usein huomattava. Finanssivalvonta varoittaa sijoittajia arvioimaan verohyötyjä tarkasti suhteessa palvelun kustannuksiin: verohyöty voi kadota sopimukseen valittujen sijoituskohteiden palkkioihin. Käytännössä vakuutuskuoriin liittyvän verovälttelyn salliminen onkin yhteiskunnan tekemä tulonsiirto vakuutusyhtiöille ja niiden sijoitustuotteita markkinoiville palveluntarjoajille.

Vakuutuskuoriin voidaan siirtää myös muuta omaisuutta kuin pörssiosakkeita, esimerkiksi kiinteistöjä tai listaamattomien yhtiöiden osakkeita. Tällaisia järjestelyjä harjoitetaan erityisesti ulkomailla, Irlannin ja Luxemburgin kaltaisissa verokeitaissa, joissa sijaitsevien vakuutusyhtiöiden hyödyntämisessä avustavat useat suomalaiset veropalveluita tarjoavat yhtiöt.

Ulkomaisilla vakuutuskuorilla verot voi välttää kokonaan

Verottajan mukaan Suomesta on siirtynyt huomattavia määriä varoja ulkomaisiin vakuutuskuoriin. Esimerkiksi kiinteistöjen kohdalla vakuutuskuoria hyödyntämällä voidaan välttää verot vuokratuotoista ja kiinteistökaupoista. Suomessa kotimaisia ja ulkomaisia vakuutuskuoria markkinoiva Investium mainostaa vakuutuskuoren sisällä toimivia vuokra-asuntorahastoja sillä, ettei rahaston jakamia vuokra- ja myyntituottoja veroteta vakuutuskuoren sisällä.

Vakuutuskuoreen kertyneestä tuotosta maksettavat verot voidaan välttää kokonaan siirtämällä kirjat matalan verotuksen maahan ennen nostoa.

Vakuutuskuoriin kertyneiden tuottojen verotukseen liittyy myös muita porsaanreikiä, sillä pääoman nostaminen vakuutuskuorista on verovapaata. Suomen lainsäädännössä ei kuitenkaan ole täsmennetty kumpaa, pääomaa vai tuottoa, tulee nostaa ensin. Verolainsäädännön harmaalla alueella liikkuvat vakuutuskuorisijoittajat ovat siis voineet nostaa vakuutuskuorista ensin pääomaa vastaavan summan ja odottaa viisi vuotta.

Mikäli verottaja ei tuon viiden vuoden aikana ole lähestynyt sijoittajaa, tämä on voinut ilmoittaa viiden vuoden ajanjakson jälkeen nostaneensa ensimmäisellä kerralla tuoton. Tämän jälkeen pääoman nostaminen vakuutuskuoresta on verovapaata, eikä sijoituksen tuotoista ole tarvinnut maksaa Suomeen veroja.

Ongelma korostuu, kun huomioidaan, ettei ulkomaisilla toimijoilla ole vuosi-ilmoitusvelvollisuutta suomalaisten asiakkaidensa kuoresta nostamien varojen ja varallisuuden osalta. Myöskään yksityishenkilöillä ei ole ilmoitusvelvollisuutta vakuutuskuoressa olevien sijoitusten osalta. Käytännössä Verohallinnon on siis hyvin haastavaa valvoa sektoria, elleivät vakuutuskuoria hyödyntävät verovelvolliset itse ilmoita tulojaan viranomaisille.

Todellinen edunsaaja selville

Vakuutuskuoret hyödyntävät vakuutusyhtiöiden verovapauksia perusteettomasti ja tukevat verovälttelyä. Vakuutuskuorien ja niihin kuuluvien kapitalisaatiosopimusten verohyödyt tuleekin poistaa lainsäädäntöteitse. 

Valtiovarainministeriö on asettanut työryhmän selvittämään eri sijoitusmuotojen verokohtelua ja tässä yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota myös vakuutuskuoriin. Yleisemmin vastaaviin omistusoikeutta ja todellista edunsaajaa hämärtäviin järjestelyihin tulee vastata säätämällä verotusmenettelylakiin yleinen todellista edunsaajaa koskeva pykälä, jota voitaisiin soveltaa yleisesti kaikissa vastaavanlaisissa järjestelyissä. Pykälä voidaan toteuttaa esimerkiksi samassa yhteydessä, kun Suomi toimeenpanee veronkiertodirektiivin.

Vakuutuskuoriin liittyvän sääntelyn korjaamista tulee tehostaa säätämällä erillinen yksityishenkilöitä koskeva arvonnousuvero, joka on käytössä esimerkiksi Norjassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Säännös antaisi verotusoikeuden myyntivoittoon sille maalle, missä asuessa arvonnousu on tapahtunut. Verolla puututtaisiin keinotekoiseen verotuksellisen kotimaan vaihtoon liittyvään verokikkailuun. Myös tämä säännös tulee ottaa käyttöön samassa yhteydessä kun Suomessa toimeenpannaan veronkiertodirektiiviä (direktiivi sisältää jo exit tax -säännöksen yrityksille).