Valtiovarainministeriön nihkeys arvonnousuveroa kohtaan hämmentää

Valtiovarainministeriön selvitys perustuu 16 maan vastaavan lainsäädännön vertailuun. Selvityksen mukaan arvonnousuvero on verrokkimaissa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja veron käyttöönotto on mahdollista myös Suomessa.

Veromallia myös puoltaa selvityksen mukaan moni seikka. Arvonnousuvero turvaa veropohjaa, ehkäisee verovälttelyä ja lisää verotuksen oikeudenmukaisuutta. Lisäksi se hillitsee haitallista verokilpailua ja kasvattaa valtion verotuloja. Malli on siis varsin hyvin linjassa hallitusohjelman kansainvälisen veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseen tähtäävien tavoitteiden kanssa.

Arvonnousuveron ilmeisistä hyödyistä huolimatta valtiovarainministeriö on päätynyt selvityksen johtopäätöksissä korostamaan arvonnousuveron säätämiseen liittyviä haasteita, ja suosittelemaan kansainvälisen kehityksen seuraamista ja välittömistä lainsäädäntötoimista pidättäytymistä.

Kävimme kielteiselle kannalle esitettyjä perusteluita läpi yksitellen:

Väite 1: Veromalli edellyttäisi yksityiskohtaista sääntelyä, jonka vuoksi se monimutkaistaisi Suomen verojärjestelmää 

Arvonnousuveron käyttöönotto edellyttäisi luonnollisestikin muutoksia verolainsäädäntöön, ja kaikkien uusien säännösten voidaan nähdä monimutkaistavan verojärjestelmää. Vastaavat säännökset on kuitenkin jo toteutettu yritysten kohdalla eivätkä luonnollisia henkilöitä koskevat säännökset lisäisi verojärjestelmän monimutkaisuutta merkittävästi.

Väite 2: Veromallin tehokas toimeenpano ja sen edellyttämä tietojensaanti voisivat muodostua käytännössä hyvin haastaviksi toteuttaa

Maavertailusta käy ilmi, että valtaosa vertailumaista on jo onnistunut ratkomaan veromallin toimeenpanoon ja tiedonsaantiin liittyvät haasteet. Tietojensaantia helpottaa verotuksen saralla viime vuosina tapahtunut kansainvälisen yhteistyön ja tietojenvaihdon merkittävä tehostuminen. Kehitykseen on vaikuttanut mm. kansainvälisestä virka-avusta laadittu sopimus sekä pari vuotta sitten käynnistetty automaattinen tilitietojen vaihto. Molempien piirissä on nykyisellään yli 100 maata. Jos veron perimiseen tästä huolimatta nähdään liittyvän iso riski, on lainsäätäjän myös mahdollista säätää verojen perimiseen liittyvistä vakuusjärjestelyistä. Tiivistäen: haasteita aivan varmasti löytyy, mutta niihin tuntuisi olevan tarjolla myös ratkaisuja.

Väite 3: Maastapoistumisverotus kohdistuisi harvalukuiseen varakkaaseen joukkoon ja sillä olisi fiskaalista merkitystä lähinnä yksittäistapauksissa

Tätä ei tulisi pitää lainkaan ongelmana, koska lauseeseen kiteytyy käytännössä koko veron tarkoitus: arvonnousuverolla pyritään estämään pienilukuisen mutta varakkaan joukon harjoittama verovälttely. Keskivertopalkansaajalla ei ole vastaavaa verovälttelymahdollisuutta, koska valtaosa varallisuudesta on sidottuna kiinteistöihin, jotka ovat luovutusvoitto-, perintö- ja lahjaveronalaisia, vaikka henkilö olisi muuttanut maasta. Tämänhetkinen verolainsäädäntö mahdollistaa siis verovälttelyn vain niille, joilla on paljon sijoitusvarallisuutta – muut joutuvat maksamaan kiltisti veronsa. Onkin erikoista, että verotuksen ulottaminen myös veroja vältteleviin varakkaisiin nähdään tavoitteen sijasta ongelmana.

Fiskaalisesta merkityksestä puhuttaessa on myös hyvä muistaa, etteivät arvonnousuveron ensisijaiset tavoitteet ole fiskaalisia, vaan ne liittyvät veropohjan turvaamiseen ja verovälttelyn estämiseen.

Väite 4: Veromallilla saattaisi olla haitallisia vaikutuksia Suomen kilpailukykyyn, kiinnostavuuteen sijoituskohteena, maahan- ja maastamuuttoon sekä taloudelliseen tehokkuuteen

Tämä on esitetyistä perusteista kaikista kiinnostavin, sillä selvityksestä ei käy lainkaan ilmi, mitä nämä haitalliset vaikutukset Suomen kilpailukykyyn ja kiinnostavuuteen sijoituskohteena olisivat, ja mistä ne tarkalleen ottaen aiheutuisivat. Selvityksessä todetaan ainoastaan, että huoli mahdollisista vaikutuksista em. seikkoihin saattaa syödä arvonnousuveron hyväksyttävyyttä yleisön silmissä. Äkkiseltään tällaisia vaikutuksia on myös vaikea keksiä, koska arvonnousuveron kannalta sillä, missä sijoituskohteet sijaitsevat, ei ole merkitystä. Ratkaisevaa on sen sijaan se, missä sijoittaja verotuksellisesti asuu.

Mitä tulee maastamuuttoon, niin vero mitä todennäköisimmin rajoittaisi verovälttelysyistä tapahtuvaa maastamuuttoa. Muista syistä johtuvaan maastamuuttoon sillä tuskin olisi vaikutusta, koska muutettaessa maahan, jonka luovutusvoittoverotus vastaa Suomen tasoa, arvonnousuverolla ei olisi lainkaan vaikutusta maksettavien verojen määrään. Veromalli vaikuttaisi ainoastaan siihen, kummalla valtiolla olisi oikeus periä luovutusvoittoverot.

Maahanmuuttoa koskevat huolet liittyvät puolestaan pelkoon siitä, etteivät varakkaat ulkomaalaiset enää uskaltaisi muuttaa Suomeen sen pelossa, että kotiinpaluun jälkeen Suomi verottaisi omaisuuden luovutusvoittoja. Tämä on kuitenkin helposti ratkaistavissa lain yksityiskohtia säätämällä: lakiin voidaan esimerkiksi sisällyttää monissa muissakin maissa käytettyjä vuosirajoja, joita lyhyemmät Suomessa oleskelut eivät vielä aiheuttaisi verovelvollisuutta.

Taloudelliseen tehokkuuteen liittyvät huolet ovat niin ikään kiinnostavia. Selvityksessä todetaan, että arvonnousuvero voisi rajoittaa taloudellista tehokkuutta aiheuttamalla vääristymiä talouteen esimerkiksi siten, että henkilö päättäisi luovutukseen sidotun veromallin vuoksi olla luovuttamatta omaisuutta. Tämä tuntuu aika absurdilta huolelta, kun myös Suomessa asuvien henkilöiden myyntivoittoja verotetaan. Miksi maastamuuttaneiden varakkaiden henkilöiden pidättäytyminen omaisuuden luovutuksesta olisi haitallisempaa kuin Suomessa edelleen asuvan?

Kaiken kaikkiaan mahdollisiin haitallisiin vaikutuksiin liittyvä perustelu vaikuttaisi nousevan jostain muualta kuin itse selvityksestä.

Väite 5: Ruotsissa vastaavaa veromallia on ehdotettu, mutta sen käyttöönotosta on siellä ainakin toistaiseksi luovuttu

Toteamus pitää paikkansa, mutta tässä yhteydessä unohdetaan mainita, että yhdeksässä muussa vertailumaassa arvonnousuvero on sen sijaan otettu käyttöön, ja Ruotsissakin on kolmen muun vertailumaan tavoin (toisin kuin Suomessa) käytössä muita lainsäädännöllisiä keinoja, joilla pystytään puuttumaan maastamuuttoon liittyvään verovälttelyyn. Mm. osakkeiden myynnistä syntyneet luovutusvoitot voivat olla Ruotsissa veronalaisia, vaikka maastamuuton ja myynnin välillä olisi kymmenen vuotta. Tämän vuoksi sen korostaminen, että Ruotsi luopui arvonnousuveron käyttöönottosuunnitelmistaan, tuntuu tarkoitushakuiselta.

Itse selvitys ja sen sisältämät maa-analyysit ovat varsin hyvin laadittuja ja perusteellisia. Perjantaiaamuna selvitystä lukiessa tuntuikin hassulta, että yllä kuvatut haasteet on VM:ssä koettu arvonnousuveron hyötyjä suuremmiksi. Syy selvityksestä irrallisiin poliittisiin johtopäätöksiin selvisi kuitenkin jo iltapäivällä: VM:n kilpailukykyargumentit oli kirjoitettu ministeriön selvitykseen ja tiedotteeseen ilmeisesti vain siksi, että ministeri Kulmuni voisi samantien torpata lain valmistelun selvityksen suosituksiin vedoten.

Hallitusohjelmassa on kuitenkin selkeäsanaisesti luvattu puuttua verovälttelyyn ja tiivistää vuotavaa veropohjaa, joten veron säätämättä jättäminen olisi hallitusohjelman vastaista. Veroa kannattavien puolueiden onkin nyt pysyttävä tiukkoina ja varmistettava, että arvonnousuvero etenee valmisteluun.

Kuva: Valtioneuvoston kanslia