Vastuullista yritystoimintaa Venäjällä – onko sitä?

Putinin kansainvälistä oikeutta rikkova hyökkäys Ukrainaan on tyrmistyttänyt koko maailmaa. Konflikti Ukrainassa on harvinaisen mustavalkoinen: Putinin Venäjä hyökkää suvereenia valtiota vastaan ilman, että sitä on provosoitu aseellisesti. YK:n yleiskokous on tuominnut Venäjän toiminnan. Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä on käynnistänyt tutkinnan mahdollisista sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan Ukrainassa. Valko-Venäjä taas on Lukašenkan toimesta tarjonnut oman maaperänsä Putinin aggression käyttöön.

Putinin ja häntä avustavan Lukašenkan toiminta uhkaa rauhaa Euroopassa ja ehkä koko maailmassa. Samalla siitä on länsimaissa muodostumassa myös vuosisadan tähän asti kuumin yritysvastuukysymys: Milloin yritysten tulee lopettaa liiketoiminta Venäjällä tai Valko-Venäjällä? Koskevatko samat vaatimukset kaikkia yrityksiä? Miten vetäytyminen liiketoiminnasta tulee tehdä?

Helpoin tapa aloittaa vastaamaan näihin kysymyksiin, on keskittyä lakisääteisiin pakotteisiin. Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat asettaneet lukuisia yrityksiä ja niiden omistajia pakotteiden kohteeksi. Tämä tarkoittaa, että kaikenlainen liiketoiminta näiden tahojen kanssa tulee lopettaa muun muassa EU-asetusten nojalla. Pakotelistaan kuuluu esimerkiksi pitkä lista pankkeja, tiettyjä öljynjalostuksen, ilmailu- ja avaruusteknologian tavaroita ja teknologioita, lentokoneita sekä niiden varaosia ja varusteita.

Pakotteisiin reagoiminen on kuitenkin vain yksi pieni osa siitä, mitä yrityksiltä odotetaan. Keskustelu yritystoiminnan poisvetämiseksi Venäjältä ja sitä hyökkäyksessä tukevan Valko-Venäjän alueelta on paljon niitä laajempaa. Suomessa muun muassa Valio, Fazer ja Olvi joutuivat viime viikon aikana taipumaan massiivisen palautevyöryn alla ja ilmoittamaan vetäytymisestä kyseisistä maista. Jo aiemmin SOK ilmoitti sulkevansa Venäjältä kaikki Prismat ja hotelliliiketoiminnan. 

Yritysvastuun kansainväliset standardit on hyväksytty YK:ssa ja OECD:ssa, ja näiden periaatteiden tulkintaa on täsmennetty lukuisissa kommentaareissa ja oppaissa. YK:n alainen Working Group on Business and Human Rights julkaisi vuonna 2020 raportin, joka käsitteli vastuullista yritystoimintaa konfliktitilanteessa. Raportti perää konfliktialueilla toimivilta yrityksiltä erityistä huolellisuutta (heightened due diligence). Se muistuttaa, että yritystoiminta ei ole konflikteista vapaata “neutraalia” toimintaa silloinkaan, kun yritykset eivät omasta näkökulmastaan ole konfliktin osapuolia. Jokaisen yrityksen tulisikin analysoida, mitkä niiden toiminnan vaikutukset konfliktin ylläpitämiseen ja ihmisoikeuksiin ovat.

Selkeimpiä tapoja, joilla yritykset voivat konfliktitilanteissa olla osallisia ihmisoikeusloukkauksiin tai jopa kansainvälisiin rikoksiin ovat tilanteet, joissa yritys tarjoaa alustan konfliktia lietsovalle vihapuheelle tai propagandalle, myy joko sotarikoksiin käytettäviä aseita tai niin sanottuja kaksoiskäyttötuotteita, osallistuu konfliktin rahoittamiseen harjoittamalla liiketoimintaa esimerkiksi konfliktia ylläpitävän valtion valtionyhtiön kanssa tai tarjoaa muulla tavoin rahoitusta konfliktin ylläpitämiseen. Suomessa katseet ovat kääntyneet esimerkiksi valtionyhtiö Fortumiin ja sen tytäryhtiöön Uniperiin, jotka ovat riskeistä huolimatta lähteneet Venäjälle, tekevät yhteistyötä esimerkiksi Venäjän valtionyhtiö Gazpromin kanssa ja joiden liiketoiminnot näyttävät nyt jäävän Putinin panttivangiksi.

Toisaalta yritykset voivat ruokkia konfliktia joissain tapauksissa myös vetäytymällä liiketoiminnasta tai taipumalla erilaisen sensuurin alle. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi keskustelu- ja uutisalustana toimivien alustatalouden yritysten osalta, joiden vetäytyminen Venäjältä voisi johtaa sananvapaustilanteen heikkenemiseen entisestään. Alustatalouden yrityksiin liittyvät sananvapauskysymykset ovat monimutkaisia ja olleet tapetilla jo aiemmin tänä vuonna. Venäjällä esimerkiksi Metan toimintaa ei kuitenkaan tarvinne enää analysoida, sillä Kreml ilmoitti jo estävänsä pääsyn yhtiön omistamaan Facebookiin. Venäjän mukaan rajoitustoimet olivat seurausta siitä, että Meta oli alkanut rajoittaa (sittemmin EU-pakotteidenkin kohteeksi joutuneiden) Venäjän valtionmedioiden näkyvyyttä Facebookissa.

Läheskään kaikki yritystoiminta ei välttämättä linkity suoraan konfliktiin. Yritys voi myös toimia alalla, jolla ei ole linkkejä sotateollisuuteen, ja se saattaa kontribuoida sotaa käyvän valtion sotakassaa “vain” verotulojen avulla. Toistaiseksi kansainvälisissä yritysvastuustandardeissa ei juuri ole otettu suoraa kantaa siihen, miten tällaiseen yritystoimintaan aggressioon syyllistyneessä maassa tulisi suhtautua vaan myös se kuuluu yritysten korostuneen huolellisuuden alueeseen. Se, missä määrin Putinin toiminta Ukrainassa tulee muokkaamaan tulkintoja kansainvälisistä standardeista, jää nähtäväksi. 

Yritysvastuu on tyypillisesti läpi koko yhteiskunnan ulottuva teema, joka ei julkisessa keskustelussa aina rajaudu kansainvälisesti sovittuihin standardeihin. Joskus kansainväliset standardit ja niistä tehtävät tulkinnat tulevat perässä, joskus keskustelu liikkuu kokonaan kansainvälisten standardien tuolla puolen. Monelle Venäjältä ja Valko-Venäjältä nyt vetäytyneelle yritykselle päätöksen ajurina lieneekin yritysvastuustandardien sijaan ollut valtavat maineriskit sekä kyseisissä maissa sijaitsevien sijoitusten arvon romahdus. Suomessa keskustelu yritysten vastuusta on laajentunut ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi kysymykseksi, jossa yritystoiminnasta vetäytyminen on osa pyrkimystä rajoittaa Venäjän vaikutusvaltaa Suomeen. Kuumana käyvä keskustelu johtaa myös ylilyönteihin: esimerkiksi Lidl Suomi päätyi vetämään myynnistä venäläistyylisiä tuotteita. 

Oli yrityksen analyysi liiketoiminnan lopettamisen taustalla mikä hyvänsä, vetäytymistilanteet kuuluvat yritysvastuustandardien kattamaan alueeseen. Myös venäläisillä ja valkovenäläisillä on ihmisoikeudet, joita tulee kunnioittaa. Vastuullisessa vetäytymisessä tulee esimerkiksi maksaa työntekijöille asianmukaiset korvaukset irtisanomisesta, ja pyrkiä varmistamaan, että vetäytymisestä ei aiheudu haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia.

Finnwatch on peräänkuuluttanut Putinin hyökkäyksen linkittämistä myös laajempiin talouden rakenteisiin ja niitä ylläpitäviin toimijoihin. Venäjän nykyistä kleptokratiaa ja taloudellisesti äärimmäisen epätasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa valta on keskittynyt yhden henkilön käsiin, ovat omalta osaltaan pönkittäneet lukuisat pankit ja verokonsultit, jotka ovat tehtailleet oligarkeille keinoja ohjata maasta ulos valtavia määriä varallisuutta. (Venäjä ei toki ole ainoa maa, jossa eliitti on yrittänyt luikerrella irti itseään koskevista velvoitteista, vaan tätä eriarvoisuutta ruokkivaa ja demokratiaa rapauttavaa toimintaa esiintyy kaikkialla.)

Finnwatchin aiempien selvitysten perusteella verokonsulttibisneksen yritysvastuukäytännöt ovat olleet olemattomia. Vuonna 2017 julkaistu raporttimme totesi, että yhdelläkään selvityksen kohteena olleella veroyrityksellä ei ole konkreettisia toimenpiteitä sisältävää verovastuulinjausta: “Mikäli vastuullisuuslinjauksia tai eettisiä ohjeistoja on laadittu, ne eivät mene lakisääteisiä velvoitteita pidemmälle. Yritykset eivät esimerkiksi selkeästi linjaa asettavansa palveluilleen rajauksia yritysvastuunäkökohdista. Alan yhteinen verosuunnittelua koskeva itsesääntely vaikuttaa olevan kehittymätöntä.” Toivotaan, että myös tämä aiemmin teflonia ollut yritystoiminnan haara herää omaan vastuuseensa – tai että se herätetään siihen lakisääteisesti.

Opetus, joka Putinin toiminnasta toivottavasti saadaan on, että demokratian, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen on edellytys myös kannattavalle liiketoiminnalle. Jos hyväksymme yhteisten sääntöjen rapauttamisen ja jatkamme business as usualia lyhyen tähtäimen etuja tavoitellen, voi hintana myöhemmin olla totaalinen kaaos – myös taloudelle.

Kuva: Anna Krivitskaya / Shutterstock.com