Tänään julkaistut verotiedot pitävät sisällään vain osan vuonna 2022 saaduista pääomatuloista. Lisäksi julkisten verotietojen ulkopuolelle jää iso joukko muita eriä, joita ei katsota henkilön tuloiksi. Mistä on kyse?

Huojennetuista osingoista valtaosa jää pimentoon

Osinkotulot eivät koskaan näy verotiedoissa kokonaisuudessaan. Tämä johtuu siitä, että verotiedoissa on mukana vain verotettavat tulot, ja osa osingosta on aina verovapaata. Verovapaa osuus on pienimmillään 15 prosenttia saadusta osingosta, mutta listaamattoman yhtiön kohdalla verovapaa osuus voi nousta jopa 75 prosenttiin osingosta. Tämä pienentää verotiedoissa näkyviä tuloja erityisesti ylimmissä tuloluokissa, missä huojennettuja osinkoja saadaan muita enemmän.

Huojennettujen osinkojen vuoksi moni todellisuudessa jopa 200 000 euroa tienannut saattaa myös puuttua kokonaan medialle toimitetuilta yli 100 000 euroa tienanneiden tulolistauksilta. Tämä johtuu siitä, että maksimimääräisistäkin 150 000 euron huojennetuista osingoista verotettavaa – ja siten julkisissa tiedoissa näkyvää – tuloa on vain 37 500 euroa.

Hankintameno-olettama voi kutistaa tulotiedoissa näkyviä myyntivoittoja merkittävästi

Veropäivänä julkaistavien tulokuninkaiden ja -kuningattarien tulot pitävät hyvin usein sisällään yritys- tai sijoitusomaisuuden myynnistä saatuja luovutusvoittoja. Vaikka luovutusvoittoihin ei liity varsinaista verovapaaksi säädettyä osuutta, saattaa niin kutsutun hankintameno-olettaman käyttö johtaa siihen, että verotettava myyntivoitto jää kauas myyntihinnan ja todellisuudessa maksetun hankintahinnan erotuksesta. 

Hankintameno-olettamassa on kyse tuloverolain mahdollistamasta tavasta määrittää omaisuuden hankintameno verotettavan luovutusvoiton laskennassa. Siinä missä luovutusvoitto tuloverolain pääsäännön mukaan lasketaan vähentämällä omaisuuden luovutushinnasta sen hankintahinta ja voiton hankkimisesta aiheutuneet kulut, mahdollistaa hankintameno-olettama puhtaasti laskennallisen hankintahinnan käytön luovutusvoiton laskennassa. Hankintameno-olettamaa käytettäessä hankintahinnaksi katsotaan aina 20 tai 40 prosenttia myyntihinnasta. Korkeampaa prosenttia voidaan soveltaa yli kymmenen vuotta omistettujen omaisuuserien tapauksessa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Vaikutusten suuruutta voidaan avata yksinkertaisen laskuesimerkin avulla. 

Jos henkilö on sijoittanut vuonna 2009 pörssiyhtiö Metsä Boardin B-osakkeisiin ja myynyt osakkeet viime vuoden aikana, on osakkeen arvo voinut parhaassa tapauksessa jopa 50-kertaistua. Vuonna 2009 osakkeen arvo on ollut alimmillaan alle 20 sentissä, kun se vuonna 2022 nousi parhaimmillaan yli 10 euroon. 

Tällöin alunperin 20 000 eurolla hankittujen osakkeiden myyntihinta on voinut nousta peräti miljoonaan euroon. Myyntihinnan ja todellisen hankintahinnan erotuksena laskettu myyntivoitto olisi tällöin ollut 980 000 euroa, ja siitä perittävät verot 332 000 euroa. Hankintameno-olettaman ansiosta hankintahintana on kuitenkin voitu käyttää 20 000 euron sijaan 400 000 euroa (40 % x 1 000 000 €), jolloin verotettava myyntivoitto on supistunut 600 000 euroon, ja luovutusvoittoveroa on tullut maksettavaksi 202 800 euroa.

Hankintameno-olettaman käyttö leikkaa toisin sanoen tässä kuvitteellisessa (joskin todellisia kurssitietoja käyttävässä) esimerkissä verotettavasta myyntivoitosta pois lähes 40 prosenttia, ja tuo tulonsaajalle reilusti yli 100 000 euron verosäästöt. Kun tulosta ei makseta veroa, se ei näy myöskään tulotiedoissa. 

Hankintameno-olettaman ohella verotiedoissa näkyviä myyntivoittoja pienentävät verovapaaksi määritetyt myyntivoitot. Tällaisia ovat esimerkiksi oman asunnon myynnistä saadut myyntivoitot, jos asunnossa on asuttu yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan, tai arvopaperien luovutusvoitot silloin, kun myydyn omaisuuden yhteenlaskettu luovutushinta jää vuoden aikana alle 1 000 euroon. 

Osakevaihdolla voi olla olennainen vaikutus niin verotiedoissa näkyvien osinkojen kuin myyntivoittojenkin määriin

Finnwatch julkaisi syyskuussa tutkimuksen siitä, miten osakevaihdoksi kutsuttua yritysjärjestelyä voidaan hyödyntää osinkoverojen välttelyssä. Tiivistetysti kyse on siitä, että osakevaihtona toteutetun holdingyhtiöjärjestelyn avulla yritysomistaja voi tietyissä tilanteissa kasvattaa omistamansa yhtiön nettovarallisuusarvoa varsin merkittävästi. Tähän arvoon puolestaan pohjaa se, minkä verran omistaja voi nostaa omistamastaan yrityksestä kevyesti verotettuja huojennettuja osinkoja: mitä korkeampi nettovarallisuus yhtiöllä on, sitä enemmän huojennettuja osinkoja voi nostaa. Koska huojennetusta osingosta 75 prosenttia on verovapaata ja siten julkisten verotietojen ulkopuolelle jäävää tuloa, voivat osakevaihdon toteuttaneen yritysomistajan tulot näyttää julkisissa verotiedoissa jopa aiempia vuosia pienemmiltä, vaikka tosiasiassa (huojennettuja) osinkotuloja olisi saatu paljon edeltäviä vuosia enemmän.

Jos holdingyhtiön omistukseen osakevaihdolla siirretty yhtiö myöhemmin myydään, voi toteutettu järjestely myös pienentää merkittävästi myyntitilanteessa maksettavaksi tulevia veroja. Osakevaihdossa holdingyhtiön omistukseen siirtyvien osakkeiden hankintamenoksi katsotaan holdingyhtiön verotuksessa osakkeiden käypä arvo, joka voi olla moninkertainen osakkeiden alkuperäiseen hankintamenoon verrattuna. Moninkertaiseksi noussut hankintameno luonnollisestikin pienentää myyntihinnan ja hankintamenon erotuksena muodostuvaa luovutusvoittoa – ja voi johtaa jopa siihen, ettei holdingyhtiölle synny yritysmyynnin yhteydessä lainkaan yhteisöveronalaista luovutusvoittoa. Toisaalta voitollinenkin myynti voi olla verovapaa, jos yhtiöiden välillä on pelkän omistussuhteen lisäksi selkeä liiketoiminnallinen yhteys, ja myytävät osakkeet voidaan siten lukea niin kutsutuiksi käyttöomaisuusosakkeiksi.

Holdingyhtiöön yrityskaupassa muodostuneet myyntitulot eivät toki ole suoraan omistajan käytettävissä, vaan omistajan tulee maksaa veroa varoista, joita se nostaa holdingyhtiöstään. Tämä onnistuu kuitenkin hyvin matalalla verotuksella, mikäli yrityksen myynnistä saatuja varoja ei ole tarve saada heti käyttöön. Tällöin varat voi nostaa holdingyhtiöstä pienemmissä erissä huojennettuina osinkoina 7,5–8,5 prosentin veroasteella. Ilman holdingyhtiöjärjestelyä suoraan omistetun yrityksen myynnistä saatuun luovutusvoittoon olisi sen sijaan kohdistunut 30–34 prosentin pääomatulovero eli järjestelyn tuomat verohyödyt voivat olla todella mittavat. 

Omistajan julkisissa verotiedoissa yritysmyynnistä saadut tulot eivät kuvatunlaisessa tilanteessa näy lainkaan. Tulona näkyy ainoastaan veronalainen osuus holdingyhtiöstä nostetuista osingoista. 

Kuvatun järjestelyn osalta on kuitenkin syytä huomata, että etenkin jos yritysmyynti toteutetaan heti osakevaihdon jälkeen, voidaan nämä niin sanotut sarjatoimet katsoa veronkierroksi, jolloin järjestelyllä saavutettavat verohyödyt evätään.

Piiloon jäävät myös erät, joita ei katsota henkilön tuloksi

Veropäivänä julkisista verotiedoista piiloon jäävät myös erät, joita ei katsota henkilön tuloiksi. Tällaisia ovat muun muassa perinnöt ja lahjat sekä erilaisiin välillisen sijoittamisen instrumentteihin, kuten vakuutuskuoriin ja sijoitusyhtiöihin kerrytetyt tulot. Perinnöt ja lahjat eroavat muista edellä mainituista siten, että niiden ei katsota olevan lainkaan tuloa. Vakuutuskuoriin ja holdingyhtiöihin kertyvät tulot lasketaan puolestaan henkilön tuloksi vasta siinä vaiheessa, kun sijoitusvälineestä nostetaan varoja – joskin verot on mahdollista välttää kokonaan muuttamalla sellaiseen maahan, joka ei verota varojen nostoja lainkaan. Tällöin tulot eivät näy henkilön verotiedoissa myöskään varojen nostovuonna.

Pariisin kauppakorkeakoulun yhteydessä toimiva itsenäinen EU Tax Observatory tutkimuslaitos korosti tuoreessa raportissaan, että mahdollisuus ohjata tulot holdingyhtiöön sen sijaan, että ne saataisiin veronalaisena henkilökohtaisena tulona, on yksi nykypäivän keskeisimmistä verotusongelmista. Se pienentää merkittävästi yhteiskuntien saamia verotuloja ja on johtanut siihen, että kaikista varakkaimmat voivat kasvattaa omaisuuttaan merkittävästi ilman että heille syntyy verotettavaa tuloa. Tästä johtuen verotus myös kääntyy monissa maissa – myös Suomessa! – progressiivisesta regressiiviseksi, kun tarkastellaan tulonsaajien ylimpiä ryhmiä. 

Myös Suomessa iso osa kaikista varakkaimpien yksityishenkilöiden omaisuuden kerryttämistä tuotoista ohjataan sijoitustoimintaa varten perustettuihin holdingyhtiöihin, mistä johtuen henkilön julkisissa verotiedoissa näkyvät pääomatulot eivät usein kuvasta millään tapaa henkilön omistuksessa olevan omaisuuden synnyttämiä tuottoja. Henkilön omaisuus voi siis kasvaa merkittävästikin ilman, että henkilön julkisissa verotiedoissa näkyy minkäänlaista tuloa.

Siinä missä holdingyhtiöön ohjattujen tulojen läpinäkyvyysongelma on vähän kinkkisempi ratkaista, verovapaita pääomatuloja koskevien tietojen säätäminen julkiseksi olisi varsin helposti toteutettavissa. Sama koskee perintöjä ja lahjoja. Sanomattakin lienee selvää, että jo näillä muutoksilla julkisten verotietojen informaatioarvoa parannettaisiin merkittävästi. 

Julkisuuspuutteiden lisäksi korjaamista vaatii itse verolainsäädäntö, jonka vuoksi yllättävänkin iso osa suurituloisten tuloista voi jäädä kokonaan verottamatta. Allekirjoita Finnwatchin vetoomus ja vaadi kanssamme valtiovarainministeri Riikka Purraa puuttumaan holdingyhtiöjärjestelyillä tapahtuvaan osinkoverokikkailuun.