Viherpesulle halutaan stoppi, miten käy hiilimarkkinan?

Sana “hiilineutraali” on tullut viime vuonna kuluttajille tutuksi muun muassa hiilineutraaleista ruokakaupoista, joissa myydään hiilineutraalia maitoa, kahvia tai olutta. Muutaman vuoden kuluttua tällaiset markkinointiväitteet saattavat olla historiaa. EU:ssa on nimittäin tällä viikolla saavutettu sopu sääntelykokonaisuudesta, jolla parannetaan kuluttajien suojaa vihreässä siirtymässä laittamalla selkeät rajat sille, mitä markkinoinnissa voi sanoa.

Kokonaisuutena tämä kahta eri direktiiviä päivittävä uudistus on hyvin kattava ja kannatettava paketti. Siihen kuuluu tuiki tarpeellisia uudistuksia kuten kielto sosiaalisesta ja ekologisesta vastuullisuudesta kertoville merkeille, jotka eivät perustu hyväksyttyyn sertifiointijärjestelmään. Tällaisten merkkien ongelmallisuudesta myös Finnwatch on aiemmin huomauttanut. Lisäksi puututaan myös perusteettomiin väitteisiin esimerkiksi tuotteiden korjattavuudesta tai kestävyydestä.

Yhdessä kohdin uudistuksesta voi kuitenkin muotoutua täysin tarpeeton jarru vihreälle siirtymälle. Nyt saavutetun sovun myötä yrityksiltä kielletään nimittäin myös päästöjen kumoamiseen (eli niin sanottuun päästökompensaatioon) perustuvat väittämät, joiden mukaan "tuotteella on neutraali, pienempi tai positiivinen vaikutus ympäristöön". Yleisimpiä tällaisia väittämiä ovat "hiilineutraali" tai "päästöt kompensoitu". Olemme Finnwatchissa huolissamme siitä, että uudistus voi vähentää yritysten kannusteita kantaa vastuuta päästöistään.

Kaikkien yritysten toiminnasta aiheutuu tavalla tai toisella, suuria tai vähän pienempiä kasvihuonekaasupäästöjä. Ilmakehässä nämä päästöt lisäävät ilmaston lämpenemistä ja sitä kautta myös ilmastokriisistä aiheutuvia negatiivisia ihmisoikeusvaikutuksia. Ihmisiä kuolee tulvissa ja helleaalloissa, epävakaat säät vievät toimeentulon esimerkiksi monilta maataloudessa työskenteleviltä ja taudit leviävät entistä arvaamattomammin.

Ihmisoikeusperustaisen yritysvastuun periaatteiden mukaisesti yritysten on – riippumatta esimerkiksi siitä, mitä laki sallii – puututtava liiketoiminnastaan aiheutuviin ihmisoikeushaittoihin. Niiden tulee siis vähentää haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia aiheuttavia päästöjään mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti.

Finnwatch on jo vuosia katsonut, että tämä ei itsessään riitä vaan yritysten tulee kantaa aina vastuu myös niistä päästöistä, jotka kunakin vuonna jäävät vähentämättä ja päätyvät ilmakehään aiheuttamaan negatiivisia ihmisoikeusvaikutuksia. Päästökompensaatio tai modernimmin hiilimarkkina on nykyisistä puutteistaan huolimatta mekanismi, jonka kautta tätä vastuuta voi kantaa.

Tästä syystä Finnwatch on osallistunut aktiivisesti lukuisiin kansallisiin ja kansainvälisiin prosesseihin, joissa hiilimarkkinoiden ongelmia pyritään korjaamaan. Suunta onkin ollut viime vuosina lupaava.

Tällä viikolla Brysselissä sovittu uudistuspaketti sekä sitä seuraava uusi direktiivi niin sanotuista viherväitteistä olisivat avanneet EU:lle mahdollisuuden tukea näitä prosesseja ja viedä lakiin vaatimukset siitä, miten yritysten tulee päästöjään kumota, kun ne haluavat viestiä hiilineutraaliudestaan julkisuuteen.

Nyt mahdollisuus vaikuttaa hiilimarkkinoiden kehittymiseen jätetään käyttämättä, ja hiilineutraaliusväitteet vain kielletään. Koska yritykset eivät voi enää tulevaisuudessa kertoa omasta hiilineutraaliudestaan julkisuuteen, läpinäkyvyys heikkenee entisestään ja kannusteita panostaa laadukkaaseen kompensaatioon on entistä vähemmän. Yritykset voivat siten jatkossakin kumota päästönsä aivan kuinka huonolaatuisesti ne tahtovat tai jättää kumoamisen tyystin tekemättä.

Jos yritys lopettaa päästöjensä kumoamisen hiilimarkkinoilla, tapahtuu ainakin kaksi asiaa: Ensinnäkin ilmastotyötä tekeville hankkeille kanavoituu aiempaa vähemmän rahaa, mikä vaikeuttaa ilmastotavoitteiden edellyttämien hiilinielujen ja -varastojen sekä negatiivisten päästöjen teknologioiden kehittämistä. Toisekseen yrityksen käytöstä poistuu yksi tapa hinnoitella itse omia päästöjään, kun sen ei enää tarvitse maksaa jokaisen aiheuttamansa päästötonnin kumoamisesta.

Kolmas mahdollinen seuraus on yrityksen omien päästövähennysten hidastuminen, sillä muutama tuore selvitys (täällä ja täällä) on arvioinut, että päästöjään hiilimarkkinoiden avulla kumoavat yritykset vähentävät myös päästöjään muita yrityksiä nopeammin.

EU:ssa saavutettu sopu hiilineutraaliusväitteiden totaalikiellosta on sinänsä ymmärrettävä reaktio, sillä yritykset ovat käyttäneet heikosti säänneltyä nykytilaa härskisti hyväkseen. Kaikkea mahdollista liiketoimintaa, härskeimmillään jopa fossiilisia polttoaineita ja lentämistä, on kaupattu hiilineutraalina välittämättä juurikaan omien päästöjen vähentämisestä tai siitä, onko päästöjen kumoaminen tehty laadukkaasti vai ei.

Tällaisiin epämääräisiin hiilineutraaliusväittämiin oli kuitenkin lääke jo tekeillä. Nyt päivitetyn sopimattomien kaupallisten menetelmien direktiivin jalanjäljissä seuraa nimittäin vielä erillinen, pelkkiä viherväitteitä koskeva direktiivi. Kun sopimattomien kaupallisten menetelmien direktiivin myötä kielletään epämääräiset ympäristöväitteet, viherväitteitä koskeva direktiivi antaa selvät ehdot sille, miten ympäristöväittämä pitää perustella ja varmentaa, jotta sitä ei lasketa epämääräiseksi ja sellaisena kielletyksi.

Juuri tällaista sääntelyä olisi tarvittu, jotta epämääräisistä hiilineutraaliusväittämistä päästään parempaan läpinäkyvyyteen ja luotettavuuteen sekä aitoihin ilmastovaikutuksiin. Esimerkiksi päästövähennysten edellyttäminen päästöjen kumoamisen rinnalla olisi ollut myös linjassa hiilineutraaliudelle kaavaillun ISO-standardin kanssa. 

Mutta täsmälääke jätetään nyt käyttämättä ja sen sijaan homma kielletään kokonaan. Hiilineutraaliusväittämät lisätään erillisenä kohtana direktiivin liitteeseen, jossa on listattu käytännöt, jotka lasketaan aina sopimattomiksi. Vanhastaan tällaisia, direktiivin liitteessä täysin kiellettyjä käytäntöjä ovat olleet esimerkiksi väitteet siitä, että myytävä tuote voi helpottaa rahapeleissä voittamista.

Yritysvastuun näkökulmasta tuore päätös on ongelmallinen, sillä se ymmärrettävästi vähentää yritysten markkinaehtoisia kannusteita kantaa vastuuta niistä päästöistä, joita ne eivät voi heti vähentää. Miksi käyttää rahaa hiilimarkkinahankkeiden tukemiseen, jos siitä ei voi kertoa kuluttajille vakiintuneella terminologialla?

Kirjoitusta päivitetty 22.9.2023 kello 15.20 muuttamalla kohta "...merkeille, jotka eivät ole kolmannen tahon varmentamia" muotoon "...merkeille, jotka eivät perustu hyväksyttyyn sertifiointijärjestelmään". Lisäksi kirjoituksessa on täsmennetty, että kielto ei koske pelkästään sanaa "hiilineutraali" vaan myös muita ympäristöväittämiä, joissa annetaan ymmärtää, että haitallista ympäristövaikutusta on vähennetty jonkinlaisella kompensaatiolla.

Kuva: Public Domain