Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula kyseenalaisti Ylen eilisessä Politiikkaradiossa Finnwatchin sote-yrityksille esittämät maakohtaisen veroraportoinnin tunnusluvut. Ministeri ihmetteli: "Mikä merkitys on esim. sillä, että Ylä-Tötterströmmin kommuunin sote-vanhuspalvelu Oy:n henkilöstömäärä tiedetään täällä Suomessa? Sillä kai on varsin vähän tekemistä sen kanssa, että mihin suomalaiset veroeurot jatkossa menee."

Rehulan kysymys paljastaa sen, ettei ministeri ole vaivautunut selvittämään, mistä maakohtaisessa veroraportoinnissa on kyse.

Toisin kuin Rehula luulee, maakohtainen raportointi ei tarkoita yhtiökohtaista raportointia Ylä-Tötterströmmin kommuunin sote-vanhuspalvelu Oy:n tai minkään muunkaan yhtiön osalta. Yhtiökohtaisen raportoinnin vaatiminen sote-laissa olisi tarpeetonta, sillä suomalaisten osakeyhtiöiden tilinpäätökset ovat Suomen lain nojalla jo nyt julkisesti saatavilla kaupparekisteristä.

Sen sijaan maakohtainen raportointi tarkoittaa nimensä mukaisesti raportointia maakohtaisesti, eli yrityksen toiminnasta maittain.

Jotta maakohtainen raportointi koskisi Ylä-Tötterström Oy:tä sen tulisi kuulua konserniin tai yritykseen, jossa on vähintään yksi ulkomainen osapuoli. Sen pitäisi siis olla monikansallinen yritys.

Lisäksi, maakohtaiseen raportointiin velvoitettaisiin vain suuret vuotuiselta liikevaihdoltaan yli 40 miljoonan euron monikansalliseen sote-konserniin/-yritykseen kuuluvat yhtiöt. Tällaisia ovat Suomessa esimerkiksi Attendo, Mehiläinen ja Terveystalo.

Jos Ylä-Tötterströmmin Sote-vanhuspalvelu Oy on pieni paikallinen ja puhtaasti kotimainen yritys, maakohtainen raportointi ei tietenkään sitä koske.

Käytännössä maakohtainen raportointi tarkoittaa, että monikansalliseen konserniin kuuluvien suomalaisyhtiöiden keskeiset tilinpäätöstiedot, kuten liikevoitto, tulos ennen veroja, maksetut tuloverot ja esimerkiksi juuri henkilömäärä konsolidoidaan eli lasketaan yhteen. Näiden Suomen tietojen lisäksi vastaava konsolidointi tulee tehdä myös muissa maissa, joissa yrityksellä on toimintaa.

Mutta miksi tiedot tarvitaan nimenomaan maakohtaisesti?

Maakohtaisen raportoinnin tavoitteena on tehdä monikansallisesti toimivien yritysten aggressiivinen verosuunnittelu näkyväksi. Aggressiivinen verosuunnittelu perustuu konsernin sisäisiin järjestelyihin, joilla yritys siirtää veronalaiset voittonsa pois Suomesta ulkomaille saavuttaakseen matalan verotuksen tason. Konsernin sisäiseen voitonsiirtoon tiedetään syyllistyneen nimenomaan Suomessa toimivia sote-yrityksiä ja vastaavia ongelmia on raportoitu myös Ruotsissa. Suomalaiset ovat huolissaan sote-uudistuksen verotuottovaikutuksista täysin perustellusti.

Ilman maakohtaisia tietoja yrityksen verosuunnittelua ja sen aggressiivisuutta ei ole mahdollista arvioida kokonaisvaltaisesti varsinkaan, kun tietoja ei ole saatavissa sellaisista toimintamaista ja -alueista, joissa yritysten tilinpäätöstiedot eivät ole julkisia tai niitä ei kerätä kattavasti.

Mitä tietoja sitten pitäisi julkistaa maakohtaisesti?

Finnwatch on esittänyt, että suuryritysten tulisi antaa toimintamaittain verosuunnittelun arvioimisen kannalta vain kaikkein keskeisimmät tilinpäätösluvut. Kun yritys raportoi esimerkiksi liikevoiton (tai -tappion), voiton tai tappion ennen veroja sekä tuloverot maakohtaisesti, voitaisiin arvioida, onko yritys siirtänyt voittojaan matalan verotuksen maihin.

Korkokikkailu on yksi yleisimpiä verovälttelyn muotoja ja siksi maakohtaiset tiedot lainakoroista ovat tarpeen verovälttelyn arvioinnissa. Henkilöstömäärä- ja kulutietojen avulla taas voidaan arvioida, onko yrityksellä tietyssä toimintamaassa todellista toimintaa. Tämä on hyödyllistä muun muassa silloin kun yritysrakenteessa hyödynnetään verovälttelytarkoituksessa veroparatiiseja.

Aggressiivista verosuunnittelua voitaisiin pitää todennäköisenä esimerkiksi silloin, jos suomalaisyhtiö maksaa suuren määrän korkoja ulkomaisille tytäryhtiöille ja jättää vain vähän verotettavaa tuloa Suomeen. Keinotekoisen verojärjestelyn todentaminen helpottuu, jos maakohtaiselta raportilta nähdään, että ulkomaisella tytäryhtiöllä on vain hyvin vähän myyntiä ja työntekijöitä, ja se maksaa korkotuloista saamistaan voitoista vain hyvin vähän yhteisöveroa.

Maakohtaisesti raportoitavien tietojen osalta henkilöstömäärä ja kulut ovat sote-yritysten veronmaksun arvioimisen kannalta muutoinkin olennaisia tietoja. Lääkäreiden tiedetään pitkään minimoineen veroja muuntamalla palkkatulonsa yhden tai useamman lääkärin holdingyhtiöiden kautta kevyemmin verotettaviksi työpanososingoiksi ja luontoiseduiksi.

Toivottavasti sote-uudistuksen kannalta avainasemassa oleva ministeri Rehula perehtyy maakohtaisen veroraportoinnin tarkoitukseen. Hallituksen puutteellisen esityksen korjaaminen ei ole veronmaksun läpinäkyvyyden osalta vaikeaa. Finnwatchin valmiit muutosehdotukset lakiehdotukseen löytyvät täältä.


Kuva: Valtioneuvosto, Laura Kotila