Tilastokeskuksen mukaan ​​suomalaisilla yrityksillä oli vuonna 2020 Virossa 454 tytäryhtiötä, jotka työllistivät yhteensä yli 24 000 henkilöä.¹ Tytäryhtiöistä suurin osa toimii teollisuuden, kaupan ja liike-elämän palveluiden toimialoilla.² Vaikka kustannustaso Virossa on noussut, ovat koulutetun työvoiman edulliset työvoimakustannukset edelleen yksi suomalaisyritysten pääasiallisista motiiveista investoida Viroon.³ Yrityksille, joilla on tuotannollista toimintaa, Viron matala kustannustaso on jopa kaikkein tärkein motiivi investoida Viroon.

Virossa keskipalkka oli vuonna 2021 noin 1 550 euroa kuukaudessa.⁴ Kansainvälisen työjärjestö ILOn arvion mukaan Virossa vain hieman yli 13 prosenttia työvoimasta kuuluu työehtosopimusten piiriin.⁵ Sen sijaan, että palkoista ja muista työsuhteen ehdoista sovittaisiin yhteisesti neuvottelemalla, Virossa yleensä työnantaja yksipuolisesti päättää, mitä työstä maksetaan. Työnantajia sitoo minimipalkka, joka vuoden 2022 alussa nousi 70 eurolla 654 euroon kuukaudessa.⁶ ILOn asiantuntijakomitea, joka tutkii työelämän oikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten ja suositusten toimeenpanoa ja soveltamista, on vaatinut Viroa ryhtymään toimenpiteisiin kollektiivisen sopimisen ja työehtosopimusten kattavuuden edistämiseksi.⁷

Työntekijöiden kollektiivinen neuvotteluoikeus kuten myös oikeus vapaaseen ammatilliseen järjestäytymiseen ovat niin sanottuja ay-oikeuksia. Ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUCin mukaan ay-oikeuksia loukataan Virossa säännöllisesti.⁸ Ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksia, joita kaikkien yritysten tulee kunnioittaa. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen tarkoittaa, että yrityksillä on velvollisuus huolehtia siitä, että ne eivät toiminnallaan poista tai heikennä yksilöiden mahdollisuuksia nauttia oikeuksistaan.

Tässä raportissa tarkastellaan ay-oikeuksien toteutumista suomalaisyritysten toiminnassa Virossa tapausesimerkkien avulla. Selvitys perustuu yrityksille suunnattuun kyselyyn sekä Viron ay-liikkeen edustajien ja yritysten luottamushenkilöiden ja työntekijöiden haastatteluihin. Raportti on tuotettu Ammattiliitto Pron, Palvelualojen ammattiliitto PAMin, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SELin sekä Teollisuusliiton tuella.

Virossa on Euroopan unionin matalin järjestäytymisaste. Esimerkiksi OECD:n tilastojen mukaan ammatillinen järjestäytymisaste Virossa on vain noin 6 prosenttia työväestöstä⁹, ja 2010-luvun lopulla vain noin 6¹⁰ –13¹¹ prosenttia Viron työvoimasta oli työehtosopimusten piirissä.

Virossa toimii kaksi ammattiliittojen keskusjärjestöä, joiden jäseniä ovat yksittäiset eri aloilla toimivat sektorikohtaiset ammattiliitot. Keskusliitot ovat Eesti Ametiühingute Keskliit EAKL sekä Teenistujate Ametiliitude Keskorganisatsioon TALO. EAKL:n jäseniin kuuluu 16 ammattiliittoa¹², TALOlla jäseniä on 7¹³. Osa ammattiliitoista ei kuulu keskusjärjestöihin. Yhteensä Virossa toimii arviolta noin 28 toimialakohtaista ammattiliittoa.¹⁴

Viron ammattiyhdistystoimintaan vaikuttaa merkittävissä määrin edelleen maan aiempi historia Neuvostoliiton alaisuudessa. Toisen maailmansodan aikana ammattiliittojen itsenäinen toiminta kiellettiin, ja Neuvostoliiton miehityksen aikana Viron ammattiyhdistykset toimivat kommunistisen puolueen alaisuudessa.¹⁵ Neuvosto-Virossa järjestäytymisaste oli lähes 100 prosenttia. Viron itsenäistyttyä uudelleen vuonna 1991 maan talousjärjestelmä siirtyi nopeasti kohti markkinataloutta. Ammattiliittojen jäsenmäärä kääntyi jyrkkään laskuun ja vakiintui nykyiselle, alle 10 prosentin tasolle pian 2000-luvun alun jälkeen. Vaikka ympäröivä järjestelmä muuttui, monet ammattiliitot eivät nähneet tarvetta muuttaa omaa toimintaansa vaan ne jatkoivat toimintaansa ns. kumppanuus- ja palvelumallilla (servicing model).¹⁶ Kumppanuus- ja palvelumallissa korostuu ammattiliiton rooli palveluntarjoajana jäsenten oman omistajuuden ja toiminnan sijaan. Liitot pyrkivät ratkomaan ongelmia ja varmistamaan etuja jäsenistölleen muilla keinoin kuin suoraan työnantajiin kohdistuvilla vaateilla.

Talousjärjestelmän myllerryksessä useista työsuhteen vähimmäisehdoista säädettiin ammattiliittojen tukemana lailla. Tämä vähensi työehtosopimusten merkitystä. Toimialakohtaisten työehtosopimusten solmimisesta aloilla, joilla sopimusta ei jo entuudestaan ollut, tuli haastavaa.¹⁷ Joissain tapauksissa työnantajat myös kyseenalaistivat ammattiliittojen oikeuden neuvotella työehtosopimuksista tilanteissa, joissa vain pieni osa niiden työntekijöistä oli liittojen jäseniä. Vuosina 2002–2015 vuosittain rekisteröityjen työehtosopimusten määrä tippui 90:stä 40ään. Myös etenkin paikallisten työehtosopimusten piiriin kuuluvan työvoiman osuus väheni tuntuvasti.¹⁸

Ennen pitkää myös valtakunnan tason kollektiiviset neuvottelut typistyivät käytännössä minimipalkasta käytäviin kahdenkeskisiin neuvotteluihin työmarkkinakeskusjärjestöjen välillä. Palkansaajakeskusjärjestöt kyllä edelleen osallistuivat yhtenä sidosryhmänä erilaisten valmistelu- tai päätöksentekoelinten toimintaan, mutta niiden asema näissä elimissä eriytyi ay-liikkeen kyvystä järjestää työntekijöitä ja työpaikkoja.¹⁹ Kun Virossa päätettiin rajuista säästötoimenpiteistä Baltian maihin vahvasti vaikuttaneen vuoden 2008 taloudellisen kriisin ja sitä seuranneen taantuman aikana, ammattiliitot käytännössä sivuutettiin päätöksenteossa.²⁰

Viime vuosina kollektiivinen sopiminen vaikuttaisi kuitenkin vahvistuneen. Esimerkiksi vuonna 2018 työmarkkinakeskusjärjestöt solmivat keskenään kahdenkeskisen sopimuksen, joka rajoitti työehtosopimusten osapuolten mahdollisuuksia laajentaa työehtosopimusten soveltamisalaa. Sopimus johti myöhemmin muutoksiin Viron työehtosopimuslaissa (ks. lisää luku 3.2). Sitä on pidetty historiallisena, ja esimerkiksi EAKL:n mukaan vuoden 2018 jälkeen Virossa on solmittu kolmikantaisia sopimuksia enemmän kuin edellisten 20 vuoden aikana yhteensä.²¹ Sen jälkeen kolmikannan roolia ovat vahvistaneet ajankohtaiset haasteet koronaviruspandemiasta oikeudenmukaiseen siirtymään, joihin vastaaminen on edellyttänyt ammattiliittojen osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Myös poliittinen toimintaympäristö on ollut ammattiliitoille aiempaa suopeampi.²²

Toinen potentiaalisesti merkittäväksi osoittautuva virstanpylväs on keväällä 2021 kaupan alalle allekirjoitettu sopimus, jossa osapuolina olivat työmarkkinakeskusjärjestöt, toimialakohtaiset järjestöt ja Viron sosiaaliministeriö. Sopimus koski työajan joustoa, ja se johti väliaikaisiin muutoksiin työsopimuslaissa (ks. myös luku 4.3).²³ Esimerkiksi EAKL:n mukaan kyseinen sopimus on erityisen tärkeä siksi, että kaupan alalla työmarkkinaosapuolten välillä ei aiemmin ole käyty toimialatason vuoropuhelua. EAKL tavoitteena kuitenkin on solmia toimialakohtainen työehtosopimus kaupan alalle. Sen mukaan ei ole järkevää, että työajan jouston tapaisista asioista sovitaan väliaikaisesti lainsäädännön tasolla.²⁴

Historian painolasti näkyy kuitenkin edelleen virolaisten asenteissa ammattiliittoja kohtaan. Liitot kohtaavat Virossa negatiivisia asenteita, ja monet kokevat ne kommunistisen järjestelmän jäänteinä. Toisaalta muutaman vuoden takaisten mielipidetutkimusten mukaan lähes 70 prosenttia virolaisista on sitä mieltä, että työntekijät tarvitsevat vahvoja liittoja puolustamaan etujaan.²⁵ Historiasta johtuen Viron ammattiliittoihin kuuluu väestöön suhteutettuna enemmän venäläistaustaisia jäseniä.²⁶ Ammattiliittojen toimintaa vaikeuttaa työntekijöiden instrumentaalinen, palvelumallin mukainen suhtautuminen liittoihin. Liittoon kuulumista ja kollektiivista etujen ajamista ei välttämättä nähdä samalla tavalla tärkeänä itseisarvona kuin Pohjoismaissa.²⁷ Tämä tarkoittaa, että liittoon kuulumiseen tehtävältä investoinnilta odotetaan nopeita tuloksia yksittäisen työntekijän kannalta. Tulosten saavuttaminen voi kuitenkin olla hidasta järjestäytymisasteen ollessa matala.

Erilaisissa tutkimuksissa Baltian työvoimaa on todettu leimaavan passiivinen suhtautuminen järjestäytymiseen ja omien oikeuksien ajamiseen kollektiivisin keinoin. Virossa työntekijöiden individualistisena strategiana on esimerkiksi Euroopan unioniin liittymisen jälkeen ollut pitkälti siirtolaisuus parempien työehtojen perässä Suomeen ja muihin Euroopan maihin.²⁸ Viron palkkatason noustua yhä useampia virolainen on kuitenkin palannut kotimaahansa.²⁹

Ammattiliitot kohtaavat Virossa haasteita myös työnantajien puolelta. EAKL:n mukaan työnantajien asennoituminen liittoja kohtaan on usein vihamielinen, ja neuvottelujen käynnistämisen sijaan osa työnantajista valitsee ammatillisen järjestäytymisen häirinnän tai riitelyn oikeudessa. Vielä joitain vuosia sitten Virossa oli myös tavallista, että niin yritykset kuin poliitikot yrittivät kieltää järjestäytymisen vapauden ihmisoikeutena.³⁰ Asenteet ovat EAKL:n mukaan kuitenkin muuttamassa eikä työnantajien suhtautuminen ammattiliittoihin ole enää yhtä negatiivista kuin aikaisemmin.³¹

Työehtoshoppailu Suomen ja Viron välillä on liikkunut molempiin suuntiin. Paitsi, että yksittäiset työntekijät ovat siirtyneet Virosta Suomeen parempien työehtojen perässä, Suomessa toimivat yritykset ovat siirtäneet tuotantoa Viroon heikompien työehtojen houkuttelemina.³² Työelämän oikeuksien näkökulmasta tilanne on epätyydyttävä, sillä rajat ylittävä työehtoshoppailu (järjestäytymättömän työvoiman tulo markkinoille sekä yritysten siirtyminen tai siirtymisen uhka heikompien työehtojen markkinoille) on omiaan heikentämään työehtoja Suomessa samalla kun kollektiivisten neuvottelujen luoma paine työehtojen parantamiseen Virossa on ollut heikkoa.

Pohjoismaiset ammattiliitot ovat havahtuneet tilanteeseen ja panostaneet yhteisiin hankkeisiin Baltian järjestäytymisasteen nostamiseksi sekä ammattiliittojen tukemiseksi. Vuosina 2011–2017 toimineen, pohjoismaisten ja baltialaisten ammattiliittojen yhteishankkeen Baltic Organising Academy BOAn sekä vuonna 2017 perustetun, ammattiliittojen rahoittaman Baltic Organizing Alliancen tavoitteena on vahvistaa Baltiassa toimivia ammattiliittoja.³³ Kumppanuus- ja palvelumallin sijaan niiden toiminta on perustunut ns. järjestämismalliin (organising model). Toisin sanoen, ne ovat keskittyneet erityisesti jäsenhankintaan ja panostaneet uusien työpaikkojen ja toimialojen järjestämiseen. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana BOAn toiminta toi virolaisille ammattiliitoille yli 1 200 uutta jäsentä.³⁴

Viro on ratifioinut ja toimeenpannut kaikki Kansainvälisen työjärjestön ILOn perussopimukset, ja järjestäytymisen vapaus ja lakko-oikeus on taattu Viron perustuslaissa.³⁶ Tarkemmat säädökset järjestäytymisestä, ammattiliittojen toiminnasta, kollektiivisesta sopimisesta ja lakko-oikeudesta on määritelty erillisissä laeissa. Näiden lakien pääpiirteet ja keskeisimmät puutteet ay-oikeuksien näkökulmasta käydään läpi seuraavissa alaluvuissa.

Ammattiliittojen toiminnasta vuonna 2000 säädetty laki³⁷ määrittelee ammattiliittojen oikeudet ja toiminnan lailliset perusteet sekä sääntelee ammattiliittojen suhdetta valtioon, paikallisiin viranomaisiin ja työnantajiin. Virossa kaikki voivat liittyä tai olla liittymättä ammattiliittoihin tai perustaa niitä. Poikkeuksena ovat aktiivisessa sotapalveluksessa olevat henkilöt, jotka eivät saa liittyä ammattiliittoihin eivätkä perustaa niitä.

Ammattiliiton muodostamiseen tarvitaan Viron lain mukaan vähintään viisi työntekijää. Ammattiliitot voivat edelleen järjestäytyä toimialakohtaisiksi liitoiksi, ja ne voivat liittyä keskusjärjestöjen jäseniksi. Ammattiliitot ovat lain nojalla itsenäisiä valtiosta ja työnantajista eikä niiden toimintaa voida lakkauttaa tai rajoittaa em. tahojen toimesta.

Ammattiliittoja koskevan lain voidaan tulkita edellyttävän työnantajilta myös aktiivisia toimia ammattiliittojen toiminnan tukemiseksi. Jos mahdollista, työnantajan tulee tarjota ammattiliitolle toimitilaa sekä tarjota tiloja kuukausittain järjestettäviin kokouksiin. Kalenterivuoden aikana ammattiliiton jäsenillä on myös oikeus käyttää viisi työpäivää ammattiliittotoimintaan (kokouksiin, koulutuksiin jne.). Näistä viidestä päivästä kahden tulee olla palkallisia. Lisäksi luottamushenkilöille on edustettavien työntekijöiden määrästä riippuen varattava 4–40 tuntia viikossa aikaa tehtäviensä hoitamiseen.

Ammattiliittoja koskeva laki kieltää ammattiliittoihin kuuluvien työntekijöiden syrjimisen, ja syrjimisestä voidaan vaatia oikeusteitse vahingonkorvauksia. Laista huolimatta ammattiliittoihin kuuluvien työntekijöiden syrjintä on kuitenkin Virossa tavallista, ja työntekijän oikeudellinen suoja on heikko. EAKL:n mukaan vuosittain on tapauksia, joissa työnantaja irtisanoo ammattiliiton toiminnassa aktiivisesti mukana olevia työntekijöitä. Irtisanomisesta seuraa usein vuosien oikeustaistelu, joista mahdollisesti saatavat korvaukset ovat tasoltaan matalia. On myös tapauksia, joissa oikeustaistelun voittanutta työntekijää ei siltikään ole otettu takaisin töihin, mikä on johtanut oikeudenkäyntien kierteeseen. Vielä muutama vuosi sitten EAKL kertoi vievänsä vuosittain oikeuteen noin 4–5 tapausta, joissa työnantaja on irtisanonut ammattiliiton toiminnassa aktiivisen, esimerkiksi työpaikkansa ammatilliseen järjestämiseen pyrkivän työntekijän.³⁸ Sittemmin luku on EAKL:n mukaan tippunut noin 1–2 tapaukseen vuodessa.³⁹  

Viron lainsäädäntö mahdollistaa myös ammattiliitoista riippumattoman työntekijöiden edustuksen työpaikoilla ILOn sopimuksen 135 mukaisesti. Työehtosopimusten solmiminen kuuluu kuitenkin ammattiliittojen etuoikeuksiin paitsi silloin, jos työpaikalla ei ole ammattiliittoa, jolloin myös muu työntekijöiden edustaja (trustee) voi osallistua sopimusneuvotteluihin.⁴⁰

Työehtosopimuksista vuonna 1993 säädetty laki⁴¹ määrittelee lailliset perusteet työehtosopimusten solmimiselle ja noudattamiselle.

Työehtosopimuksia voidaan solmia niin kaksi- kuin kolmikantaisesti, ja niin työnantajan kuin ammattiosaston/työntekijöiden muun virallisen edustajan⁴², työnantajajärjestöjen ja toimialakohtaisten ammattiliittojen tai keskusjärjestöjen välille. Keskusjärjestöjen välisissä sopimuksissa valtio voi olla mukana kolmantena osapuolena, ja myös kunnalliset viranomaiset voivat toimia sopimuksissa työnantajan edustajina. Sopimukset rekisteröidään erilliseen viranomaisrekisteriin⁴³, ja niissä voidaan sopia esimerkiksi palkoista, työajoista, lomista, irtisanomisehdoista ja työhön kuuluvasta koulutuksesta. Sopimusten avulla ei voida heikentää lakisääteisiä minimityöehtoja, ja ristiriitatilanteissa valitaan aina työntekijän kannalta edullisin tulkinta.

Työehtosopimusneuvottelut voidaan käynnistää kumman tahansa osapuolen toimesta. Neuvottelut käynnistetään esittämällä toisen osapuolen laatima ehdotus työehtosopimuksesta, jonka pohjalta neuvottelut tulee käynnistää seitsemän päivän kuluessa. Laki estää työehtosopimusneuvotteluihin osallistuvan työntekijän erottamisen.⁴⁴

Työehtosopimuskauden pituus on vuosi, ellei sopimuksessa muuta sovita. Sopimuskauden aikana osapuolet sitoutuvat sopimuksen noudattamiseen eivätkä voi yrittää muuttaa sopimuksen sisältöä lakkojen tai työsulkujen avulla. Vuoden kuluttua sopimus muuttuu toistaiseksi voimassaolevaksi jollei jompikumpi sopimusosapuolista ilmoita toiselle osapuolelle kirjallisesti vähintään kolmea kuukautta ennen sopimuksen erääntymistä, ettei se hyväksy sopimuksen jatkamista. Sopimuksen muututtua toistaiseksi voimassaolevaksi kumpi tahansa osapuolista voi yksipuolisesti peruuttaa sopimuksen kuuden kuukauden varoitusajalla. Samalla työrauhavelvoite raukeaa.

Vuonna 2016 peräti 97 prosenttia Viron työehtosopimuksista oli paikallisia sopimuksia. Toimialakohtaisia työehtosopimuksia on solmittu säännöllisesti vain kuljetus-, terveys- ja teatterialoilla.⁴⁵

Lähtökohtaisesti työehtosopimuksista annetun lain mukaan työehtosopimuksissa sovitaan sellaisten työntekijöiden työsuhteen ehdoista, jotka kuuluvat sopijaosapuolina toimiviin organisaatioihin – jollei sopimuksissa sitten määrätä toisin. Valtaosa esimerkiksi paikallisista sopimuksista koskeekin myös yritysten ammattiliittoon kuulumattomia työntekijöitä.⁴⁶

Lain mukaan sopimusosapuolet voivat erillisellä päätöksellä laajentaa toimialakohtaisten tai valtakunnallisten työehtosopimusten palkkaa ja työaikaa koskevien säännösten soveltamisalaa koskemaan myös järjestäytymättömiä työnantajia. Vaikka tätä työehtosopimusten laajentamista koskevaa hyvin epämääräistä säännöstä on pidetty Viron perustuslain vastaisena, laajennettuja työehtosopimuksia on Virossa otettu käyttöön kuljetus- ja logistiikka-alalla ja terveyssektorilla.⁴⁷ Vuonna 2018 työmarkkinakeskusjärjestöt päättivät kahdenkeskisellä sopimuksella laajentamiseen sovellettavista tarkemmista ehdoista, jotka käytännössä rajoittavat osapuolten mahdollisuuksia laajentaa työehtosopimusten soveltamisalaa muun muassa edustuksellisuuden perusteella.⁴⁸ Syyskuussa 2021 Viron parlamentti hyväksyi lakimuutoksen, joka täsmentää työehtosopimusten laajentamista koskevaa säännöstä työmarkkinaosapuolten solmiman sopimuksen mukaisesti.⁴⁹ Lakimuutoksen mukaan työehtosopimuksen laajentamisesta voi sopia ammattiliitto, jolla on vähintää 500 jäsentä tai joka edustaa vähintään 15 prosenttia toimialakohtaisesta työvoimasta sekä työnantaja tai työnantajajärjestö, jonka jäsenet työllistävät vähintään 40 prosenttia alan työvoimasta. Ennen sopimuksen laajentamista osapuolten on kuultava sen piiriin laajennuksen myötä tulevia työntekijöitä ja työnantajia. Vaikka lakimuutokseen johtanut työmarkkinajärjestöjen keskinäinen sopimus on yhtäältä esimerkki sopimuskulttuurin vahvistumisesta Virossa, vaikeuttaa se toisaalta sektorikohtaisten työehtosopimusten solmimista entisestään Viron matalan järjestäytymisasteen takia.

Vuonna 1993 säädetty laki työriitojen sovittelusta⁵² sääntelee työriidoista sopimista sekä lakkoja ja työsulkuja.

Työriitatilanteissa osapuolten tulee toimittaa vaatimuksensa toiselle osapuolelle kirjallisesti. Vaatimuksiin tulee vastata seitsemän kalenteripäivän kuluessa. Jos neuvottelut eivät johda tuloksiin, osapuolten tulee konsultoida valtakunnansovittelijaa. Valtakunnansovittelija on puolueeton virkahenkilö, jonka tehtävänä on auttaa pääsemään työriitatilanteessa molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

Työtaisteluun voidaan ryhtyä vain jos työn keskeyttämistä ei ole rajoitettu⁵³, jos lain mukaista sovittelua on yritetty tuloksetta tai jos saavutettua sopimusta tai siitä annettua oikeuden päätöstä ei jommankumman osapuolen toimesta noudateta. Työtaisteluista tulee ilmoittaa vähintään kaksi viikkoa etukäteen. Varoituslakkoja ja tukilakkoja, joiden kesto on rajoitettu, voidaan järjestää ilmoittamalla niistä kolme⁵⁴ tai viisi päivää⁵⁵ ennen lakkoa.

Toisin kuin Suomessa, Virossa poliittisiin päättäjiin kuten maan hallitukseen kohdistuvat lakot on kielletty. Esimerkiksi vuonna 2012 EAKL meni lakkoon, sillä Viron hallitus pyrki heikentämään työehtosopimuksia koskevaa lainsäädäntöä. Lakkoa ei kuitenkaan todettu oikeudessa laittomaksi siitä syystä, että sattumalta samaan aikaan EAKL tuki opettajien ammattiliittoa näiden omassa työtaistelussa. Ilman opettajien tukilakkoa, lakko olisi todennäköisesti ollut laiton. Rajoittaessaan poliittisia lakkoja Viron lainsäädäntö ei tältä osin noudata Kansainvälisen työjärjestö ILOn lakko-oikeutta koskevia periaatteita.⁵⁶

Virossa lakkoa ei saa myöskään käynnistää tukitoimena esimerkiksi tilanteissa, joissa luottamushenkilöä häiritään. Tämä heikentää yksittäisen ammattiliiton edustajan asemaa työpaikoilla (ks. myös luku 3.1).

Järjestäytymisen vapauden rajoittaminen on Virossa sanktioitu rikoslaissa pykälällä⁵⁷, joka tuli voimaan verrattain myöhään, vuonna 2015. Vuonna 2019 sanktiointia laajennettiin koskemaan paitsi järjestäytymisen estämistä myös tilanteita, joissa työnantaja häiritsee ammattiliiton jäseniksi jo aiemmin liittyneitä työntekijöitä.

Virossa on ongelmia myös julkisen sektorin työntekijöiden lakko-oikeudessa.
Virossa korjattiin vuonna 2013 kaikkien julkisen sektorin työntekijöiden lakko-oikeutta aiemmin kategorisesti rajoittanutta lainsäädäntöä.⁵⁸ Lakia muutettiin sen jälkeen kun ammattiliittojen keskusjärjestö EAKL teki valituksen Kansainvälisen työjärjestö ILOn järjestäytymisen vapautta koskevien sopimusten toimeenpanoa käsittelevään komiteaan.⁵⁹ Vuonna 2013 voimaan tullut virkahenkilöitä koskeva laki (Civil Service Act) kuitenkin rajoittaa edelleen erittäin laajasti lakko-oikeutta. Lain pykälä 59 toteaa, että valtion tai kunnan virkahenkilö ei saa mennä lakkoon.

Viron lainsäädäntö turvaa laajasti ammattiliittojen toiminnan ja järjestäytymisen vapauden sekä kollektiivisen sopimisen ihmisoikeutena. Lainsäädännössä on kuitenkin puutteita, jotka mahdollistavat luottamushenkilöiden ja muiden ay-aktiivien häirinnän. Keskeisimmät ongelmat ovat:

– Järjestäytymisen vapauden rajoittaminen on sanktioitu rikoslaissa. Ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden syrjiminen on myös kielletty. Matalien sanktioiden vuoksi jotkin työnantajat ovat kuitenkin uhmanneet avoimesti oikeuden päätöksiä ja kieltäytyneet esimerkiksi ottamasta laittomasti irtisanottuja ay-toiminnassa mukana olleita työntekijöitä takaisin töihin.

– Työntekijöillä ei ole lakko-oikeutta tilanteissa, joissa työntekijöitä edustavaa luottamushenkilöä häiritään työpaikalla.

– Luottamushenkilö voidaan irtisanoa vaikka työntekijät, joita hän edustaa, vastustaisivat irtisanomista. Esimerkiksi Suomessa työnantaja voi irtisanoa luottamushenkilön virkasuhteen tai työsopimuksen henkilöstä johtuvista syistä vain, jos niiden viranhaltijain tai työntekijäin enemmistö, joiden luottamushenkilönä hän on, antaa siihen suostumuksen⁶⁰.

– Vaikka luottamushenkilöiden häirintä ja irtisanominen ay-toiminnan vuoksi on laissa kiellettyä, oikeudessa määrätyt korvaukset rikkomuksista ovat olleet matalia. Luottamushenkilön laittomasta irtisanomisesta maksettavan korvauksen määrää on kuitenkin korotettu vuonna 2021 kuuden kuukauden palkasta 12 kuukauden palkkaan.⁶¹

– Myös poliittisten lakkojen kieltäminen Virossa rajoittaa lakko-oikeutta. Kansainvälisen työjärjestö ILOn periaatteiden ja lakko-oikeutta tarkastelevan komitean mukaan työntekijöillä tulee olla mahdollisuus protestilakkoihin ja mielipiteensä ilmaisemiseen taloudellisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä, vaikka ne eivät suoraan kuuluisi työehtosopimuksissa sovittuihin asioihin.

– Sopimusosapuolet voivat yksipuolisesti irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työehtosopimuksen kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Toisaalta työrauha päättyy kun irtisanominen pannaan vireille.

– Yhteiskunnan kannalta kriittisten palveluiden ja tuotannon määrittelyyn liittyy niin paljon harkintavaltaa, että se voi loukata lakko-oikeutta. Työriitojen sovittelusta annetun lain mukaan hallituksen tulisi määritellä, mitkä palvelut ja tuotanto katsotaan kriittisiksi, mutta näin ei ole tehty. Ilman hallituksen päätöstä valtakunnansovittelija voi oman harkintansa mukaan päättää turvattavista toiminnoista; sovittelijan päätös sitoo osapuolia. Virkahenkilöiden lakko-oikeutta rajoitetaan edelleen laajasti.

Tässä raportin toisessa osassa tarkastellaan ay-oikeuksien toteutumista suomalaisyritysten toiminnassa Virossa. Henkilöstömäärältään suurimmat suomalaisomistuksessa olevat yritykset haarukoitiin Viron kaupparekisteristä käyttämällä apuna maksettuja työntekijämaksuja koskevia tietoja. Niiden joukosta valittiin neljä eri toimialoilla toimivaa yritystä, joita lähestyttiin kyselyllä. Yrityskyselyn lisäksi tapaustutkimuksia varten on haastateltu Viron ay-liikkeen edustajia sekä yritysten luottamushenkilöitä ja työntekijöitä. Haastattelut aloitettiin vuonna 2020, mutta ne jouduttiin keskeyttämään koronapandemian takia. Viimeiset haastattelut raporttia varten tehtiin alkuvuodesta 2022. Osa Viron ay-liikkeen edustajien ja luottamushenkilöiden haastatteluista toteutettiin EAKL:n avustuksella.

HKScan Oyj on elintarvikeyhtiö, jolla on toimintaa seitsemässä Euroopan maassa, mukaan lukien Baltian maat. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Turussa. Vuonna 2021 yhtiön liikevaihto oli noin 1,8 miljardia euroa, josta Baltian toimintojen osuus oli noin 170 miljoonaa euroa.⁶² Baltiassa HKScan työllistää noin 1 500 ihmistä, joista suurin osa työskentelee yhtiön Viron toimipaikoissa. Yhteensä yhtiö työllistää noin 7 000 ihmistä.⁶³

Tässä raportissa keskitytään HKScanin tehtaaseen Rakveren kaupungissa noin 100 kilometriä Tallinnasta itään, jossa valmistetaan erilaisia lihatuotteita Rakvere-tuotemerkin alla.⁶⁴ HKScanilla on Virossa toinenkin tuotantolaitos Tabasalun kaupungissa Tallinnan lähettyvillä. Se on keskittynyt siipikarjasta valmistettuihin Tallegg-tuotemerkin lihatuotteisiin.⁶⁵ Tabasalun tehtaalla ei HKScanin mukaan ole ammattiosastoa.

Rakveren tehtaalla työskentelee yhteensä noin 780 ihmistä, joista noin 80 on ammattiosaston jäseniä. Tehtaan ammattiosasto kuuluu teollisuus- ja metallityöntekijöitä edustavaan kansalliseen ammattiliitto IMTALiin. IMTAL puolestaan kuuluu Viron ammattiliittojen keskusliitto EAKL:ään. Tätä raporttia varten Finnwatch haastatteli kuutta Rakveren tehtaan työntekijää, tehtaan ammattiosaston luottamushenkilöä ja IMTALin puheenjohtajaa loka–joulukuussa 2020 sekä tammikuussa 2022. Osa haastatteluista toteutettiin EAKL:än avustuksella. HKScan vastasi Finnwatchin kirjalliseen yrityskyselyyn joulukuussa 2021. Sekä HKScan että haastatellut luottamushenkilö ja IMTALin puheenjohtaja ovat saaneet kommentoida tätä HKScania koskevaa lukua ennen tämän raportin julkaisemista.

HKScanin Rakveren tehtaan työntekijät perustivat ammattiosaston loppuvuodesta 2017 mentyään ensin saman vuoden lokakuussa spontaaniin lakkoon ilman ennakkovaroitusta. Ilman ennakkovaroitusta käynnistetyt lakot ovat periaatteessa Viron lain vastaisia. Lokakuiseen lakkoon osallistui haastateltujen mukaan noin 25–30 työntekijää, joista suurin osa työskenteli tehtaan teurastamossa.⁶⁶ Lakkoilevat työntekijät vaativat parempaa palkkaa ja kohtelua.⁶⁷ Viron valtakunnansovittelija antoi kiistassa sovintoesityksen, jossa esitettiin, että työnantajan neuvottelee työehtosopimuksen työntekijöiden valitseman luottamushenkilön kanssa ja että teurastajien palkkoja korotetaan Viron elintarviketeollisuuden keskipalkkojen tasolle.⁶⁸ HKScan hylkäsi esityksen.⁶⁹

Helmikuussa 2018 tehtaan järjestäytyneet työntekijät menivät IMTALin tuella uudestaan (lailliseen) lakkoon.⁷⁰ Nyt lakkoilevat työntekijät vaativat palkankorotusten lisäksi, että HKScan tunnustaisi ammattiosaston neuvotteluosapuoleksi. Ammattiosaston mukaan HKScan uhkaili sen jäseniä lakon aikana potkuilla ja mustalle listalle joutumisella. HKScan kiistää uhkailleensa työntekijöitä. Sen mukaan lakon aikana kolmen työntekijän työsopimus irtisanottiin huonon käytöksen tai fyysiseen loukkaamisen takia. Toinen suomalaisyritys Atria toimitti HKScanin Rakveren tehtaalle teurastettua lihaa, joten tehdas pystyi teurastajien lakosta huolimatta jatkamaan toimintaansa.⁷¹ Lakko päättyi huhtikuussa 2018 työntekijöiden hyväksyttyä työnantajan tarjoaman 8 prosentin palkankorotuksen.⁷² Teurastamossa työskenteleville työntekijöille annettu palkankorotus oli ko. vuonna korkeampi kuin tehtaan muiden osastojen työntekijöiden saama 5 prosentin palkankorotus.

HKScanin Rakveren tehtaan lakko on edelleen yksi Viron historian pisimmistä lakoista. Lakon alkupäivinä helmikuussa 2018 HKScanin Rakveren tehtaalle perustettiin yhteistyöryhmä (koostöökogu; Collaboration Committee), joka toimii tehtaalla edelleen ja johon kuuluu sekä yrityksen johdon että työntekijöiden edustajia. Yhteistyöryhmän toiminta ei perustu lakiin, eikä se ole laajasti käytössä oleva malli virolaisissa yrityksissä.

Aluksi tehtaan ammattiosasto suhtautui yhteistyöryhmän perustamiseen kielteisesti ja piti sitä niin sanottuna keltaisena liittona, eli työnantajalle suotuisana organisaationa, jonka tarkoitus on häiritä työntekijöiden perustaman ja heidän etujaan ajavan ammattiliiton toimintaa.⁷³ Ammattiosaston mukaan yhteistyöryhmän kokoonpano ei myöskään aluksi ollut edustava, vaan sen jäsenet olivat lähinnä tehtaan johtoa ja toimistotyöntekijöitä, jotka oli valittu yhteistyöryhmään työnantajan asettamalta ehdokaslistalta. HKScanin mukaan yhteistyöryhmä perustettiin työntekijöiden äänestettyä sen puolesta, ja henkilöstö sai vapaasti valita omat edustajansa yhteistyökomiteaan.

Nykyisin yhteistyöryhmässä on kuitenkin jäseniä paitsi eri osastoilta myös yrityksen eri toimipaikoista⁷⁴, ja ehdokasasettelu on kaikkien osapuolten mukaan vapaata. Myös Rakveren tehtaan luottamushenkilö osallistuu yhteistyöryhmän kokouksiin. Ryhmä kokoontuu neljä kertaa vuodessa. HKScanin mukaan sekä yritys itse että Rakveren tehtaan työntekijät ovat kokeneet sen toimivaksi kanavaksi edistää vuoropuhelua. Tätä raporttia varten haastatellut työntekijät tai Viron ammattiyhdistysliikkeen edustajat eivät nostaneet esiin yhteistyöryhmän nykyiseen toimintaan liittyviä huolia.

HKScanin mukaan se ei ole havainnut ammattiyhdistysoikeuksien toteutumiseen liittyviä ongelmia Viron toiminnoissaan. Esimerkiksi edellä mainitussa yhteistyöryhmässä käydyissä keskusteluissa ei yrityksen mukaan ole koskaan noussut esiin järjestäytymisvapauteen liittyviä huolia. Huolia ei ole noussut esiin myöskään vuosittaisissa henkilöstötutkimuksissa. Työntekijöiden järjestäytymisvapaus ja neuvotteluoikeus tunnustetaan yhtiön Code of Conductissa⁷⁵, jonka sisältö on yrityksen mukaan osa kaikkien työntekijöiden perehdytystä. Yrityksen mukaan perehdytyksen yhteydessä uusille työntekijöille kerrotaan myös tehtaalla toimivasta ammattiosastosta, ja tietoa siihen liittymisestä on saatavilla tehtaan ilmoitustaululla. Myös ammattiliitto IMTALin näkemys on, ettei järjestäytymisvapauden toteutumiseen HKScanin Rakveren tehtaalla liity nykyisin suurempia ongelmia.

Sekä HKScanin että sen Rakveren tehtaan luottamushenkilön mukaan yrityksen ja ammattiosaston väliset suhteet ovat tällä hetkellä hyvät. Luottamushenkilö osallistuu paitsi edellä mainitun yhteistyöryhmän kokouksiin myös tapaa tehtaan johtoa säännöllisesti sekä osallistuu tehtaan työterveys ja
-turvallisuusryhmän⁷⁶ (töökeskkonnanõukogu, Working Environment Council) ja HKScanin eurooppalaisen yritysneuvoston (EWC)⁷⁷ kokouksiin. Yritys tarjoaa luottamushenkilölle työtilan ja -välineet, kuten tietokoneen, ammattiliiton asioiden hoitamiseen. Luottamushenkilö voi hoitaa liiton asioita työajalla Viron lainsäädännön mukaisesti.⁷⁸

Ammattiosaston jäsenistä edelleen noin puolet on tehtaan teurastamon henkilökuntaa. Osaston jäsenmäärä on pysynyt perustamisesta lähtien suunnilleen samalla tasolla. Ammattiosaston nykyinen luottamushenkilö, joka myös työskentelee teurastamossa, valittiin tehtävään vuonna 2018. Luottamushenkilöllä ei valintansa jälkeen ollut kulkulupaa tehtaan eri osastojen välillä noin vuoteen. HKScanin mukaan Rakveren tehtaalla yleinen käytäntö on, että eri osastojen henkilöstö ei saa kulkea muilla osastoilla työ- ja tuoteturvallisuussyistä. Käytännössä tämä kuitenkin esti luottamushenkilöä kontaktoimasta muiden tuotanto-osastojen työntekijöitä kertoakseen heille tehtaalla toimivasta ammattiliitosta ja sen toiminnasta. Tilanne muuttui vasta vuonna 2019 HKScanin työntekijöitä Suomessa edustavan Suomen Elintarviketyöläisten Liiton nostettua asian esiin yhtiön EWC:n kokouksessa. Sen jälkeen luottamushenkilö on voinut liikkua tehtaan eri osastojen välillä, mutta ei kuitenkaan vapaasti, vaan ainoastaan yhdessä tehtaan työturvallisuudesta vastaavaan yrityksen johtoon kuuluvan henkilön kanssa. Vaikka kyseinen henkilö ei luottamushenkilön mukaan puutu luottamushenkilön toimintaan on yrityksen johtoon kuuluvan henkilön läsnäolo luottamushenkilön ja työntekijöiden välisissä kohtaamisissa ongelmallista, ja se voi vaikuttaa haitallisesti liiton mahdollisuuksiin hankkia uusia jäseniä. Toisaalta työntekijät voivat halutessaan tavata luottamushenkilöä tämän työhuoneella.

Vuosina 2020–2022 koronapandemian hillitsemiseen tähtäävät toimet ovat jälleen rajoittaneet luottamushenkilön mahdollisuuksia liikkua eri tuotanto-osastojen välillä. Luottamushenkilön mukaan koronapandemia on vaikuttanut myös siihen, että liitto ei ole voinut pitkään aikaan järjestää jäsenkokouksia. Kokousten sijaan yhteyttä on pidetty esimerkiksi puhelimitse. Edellinen liiton kokous pidettiin alkuvuodesta 2021. Kuitenkin osa haastatelluista Rakveren tehtaan työntekijöistä, jotka olivat ammattiliiton jäseniä, kokivat, että jo ennen pandemiaa ammattiosasto oli pitkään ollut epäaktiivinen. Ylivoimaisesti suurin osa haastatelluista työntekijöistä oli silti tyytyväinen ammattiosaston toimintaan. Keväällä/kesällä 2021 ammattiosasto valitti yrityksen johdolle työpaikkakiusaamisesta ja epäasiallisesta käytöksestä työntekijöitä kohtaan, mutta ammattiosaston mukaan valitus ei johtanut yrityksen puolelta minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Yrityksen mukaan sen henkilöstöosaston tiedossa ei ole Rakveren tehtaan ammattiosaston tekemiä valituksia työpaikkakiusaamisesta tai epäasiallisesta käytöksestä. Sen mukaan yrityksen ilmoituskanavaan tehtiin vuonna 2021 yksi Rakveren tehdasta koskeva epäasialliseen käytökseen liittyvä ilmoitus, joka on kuitenkin selvitetty ja ratkaistu.

Yksikään tätä raporttia varten haastatelluista HKScan Rakveren tehtaan työntekijöistä, jotka olivat ammattiosaston jäseniä, ei kertonut, että he olisivat kohdanneet häirintää tai syrjintää ammattiosaston jäsenyyden takia em. lakon jälkeen. Silti esimerkiksi pelko uuden työpaikan löytymistä vaikeuttavalle mustalle listalle joutumisesta elää HKScanin Rakveren työntekijöiden keskuudessa edelleen, vaikka mustan listan olemassaolosta ei Finnwatchin tietojen mukaan ole olemassa näyttöä. Haastateltujen työntekijöiden mukaan ammattiosaston jäsenet myös saavat helpommin varoituksia kuin siihen kuulumattomat työntekijät. HKScanin Rakveren tehtaan käytäntöjen mukaan kolme varoitusta voi johtaa työntekijän irtisanomiseen. Myös Viron lain mukaan työnantajalla on oikeus irtisanoa työntekijä esimerkiksi tilanteissa, joissa työntekijä laiminlyö omat velvoitteensa tai työntekijän työkyky on alentunut jos työntekijälle on ensin annettu varoitus. HKScanin mukaan se pyrkii löytämään korjaavia ratkaisuja ensimmäisen varoituksen jälkeen, jotta irtisanomisilta voidaan välttyä.

Haastateltujen työntekijöiden mukaan ammattiosastoon kuuluneita HKScanin Rakveren tehtaan työntekijöitä on myös irtisanottu tehtävistään, mutta tapausten tarkemmat yksityiskohdat tai irtisanomisten syyt eivät yleensä olleet heidän tiedossaan. IMTALin mukaan sen tiedossa ei ole, että HKScanin Rakveren tehtaan työntekijöitä olisi irtisanottu sen takia, että he ovat olleet ammattiosaston jäseniä. Kuten pelko mustalle listalle joutumisesta, myös pelko työpaikan menettämisestä ammattiliiton jäsenyyden vuoksi kuitenkin elää työntekijöiden keskuudessa sitkeästi. IMTALin mukaan pelkoa saattaa ruokkia se, että Rakveren seudulla avoimia teollisuuden työpaikkoja on tarjolla on suhteellisen vähän.⁷⁹ HKScanin mukaan monet Rakveren tehtaan työntekijät ovat jo vuonna 2018 omasta aloitteestaan todistaneet kirjallisesti yrityksen johdolle, että huhut työntekijöiden uhkailusta työpaikan menettämisellä eivät pidä paikkaansa.

HKScanin Viron toimipaikoissa ei ole työehtosopimusta, vaan tehtaan työntekijöiden työsuhteen ehdot määräytyvät kansallisen lainsäädännön ja työsopimusten perusteella. Luottamushenkilön mukaan työehtosopimuksen solmiminen on ammattiosaston ensisijainen tavoite, mutta toistaiseksi kumpikaan osapuoli ei ole ollut aloitteellinen neuvottelujen käynnistämiseksi. Luottamushenkilö ei ole halukas tekemään aloitetta neuvottelujen käynnistämiseksi ilman IMTALin tukea. IMTAL jakaa luottamushenkilön näkemyksen ammattiosaston tavoitteista, mutta sen mukaan ammattiosaston jäsenmäärä on liian pieni suhteessa tehtaan työntekijöiden määrään neuvottelualoitteen tekemiseksi. IMTALilla ei kuitenkaan ole ollut resursseja esimerkiksi järjestää paikallista kampanjaa ammattiosaston jäsenmäärän kasvattamiseksi.

Sen sijaan IMTAL on tukenut ammattiosastoa esimerkiksi antamalla oikeudellista neuvontaa koskien muun muassa lyhennettyä työaikaa tiettyjen pyhäpäivien aattona.⁸⁰ Vuonna 2020 IMTAL riitautti erään ammattiosastoon kuuluneen HKScanin Rakveren tehtaan työntekijän irtisanomisen Viron työriitalautakunnassa ja voitti jutun. Päätöksessään työriitalautakunta katsoi, että HKScan oli irtisanonut työntekijän ilman varoitusta ja antamatta työntekijälle mahdollisuutta korjata toimintaansa, joten irtisanominen oli laiton. Työntekijä hyväksyi hänelle tarjotun rahallisen korvauksen irtisanomisen perumisen sijaan.

HKScanin Rakveren tehtaan palkat ovat haastateltujen työntekijöiden ja luottamushenkilön mukaan hyvällä tasolla verrattuna muihin alueen työnantajiin. Luottamushenkilön mukaan yritys on kertonut ilmoittavansa uusista palkankorotuksista toukokuussa 2022. Luottamushenkilön mukaan kyseessä on yksipuolinen työnantajan ilmoitus, eikä palkankorotuksista neuvotella ammattiosaston tai yhteistyökomitean kanssa. Toisin sanoen, vaikka tehtaalla vaikuttaa olevan rakenteet neuvottelemiselle ja yhteistoiminnalle, niitä ei hyödynnetä keskeisistä asioista kuten palkkauksesta päätettäessä.

Suomalais-ruotsalaisella biotalouskonserni Stora Ensolla on tuotantoyksiköitä useissa Euroopan maissa sekä muun muassa Brasiliassa, Uruguayssa ja Kiinassa. Se työllistää globaalisti arviolta 22 000 henkilöä. Virossa Stora Ensolla on kaksi sahaa Imaveressa ja Näpissä. Ne työllistävät yhteensä noin 400 henkilöä. Lisäksi Stora Ensolla on Virossa Sakussa tehdas, jossa valmistetaan aaltopahviarkkeja ja -pakkauksia.⁸¹ Koko konsernin liikevaihto oli vuonna 2021 noin 10,2 miljardia euroa, ja sen liikevoitto oli noin 1,6 miljardia euroa.⁸²

Stora Enso solmi globaalin puitesopimuksen⁸³ kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa ensimmäisenä suomalaisena yrityksenä vuonna 2018.⁸⁴ Yrityksen mukaan vuonna 2020 noin 80 prosenttia sen globaalista työvoimasta kuului työehtosopimusten piiriin.⁸⁵

Stora Enso vastasi Finnwatchin kirjalliseen yrityskyselyyn tammikuussa 2022. Yritys on saanut kommentoida sitä koskevia tietoja ennen raportin julkaisemista.

Stora Enson mukaan ammattiyhdistysoikeuksien toteutumiseen Virossa ei liity muihin sen toimintamaihin verrattuna erityisiä riskejä. Yrityksen Code of Conduct⁸⁶ ja ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat⁸⁷ kattavat oikeudet ammatilliseen järjestäytymisvapauteen ja kollektiivisiin neuvotteluihin työehdoista. Yrityksen mukaan se tarjoaa kaikissa sen toimipaikoissa ammattiosastoille kokoustilat ja muut tarvittavat resurssit liiton tehtävien hoitoon. Kaikenlainen häirintä ja työntekijöiden irtisanominen ammattiliiton jäsenyyden perusteella on kielletty. Yrityksen tuotantoyksiköiden on joka toinen vuosi tehtävä itsearviointi, joka kattaa työelämän oikeuksien toteutumiseen liittyviä näkökohtia.

Ammatillinen järjestäytymisvapaus on yrityksen mukaan myös osa uusien työntekijöiden perehdyttämistä kaikissa sen toimipaikoissa. Uusille työntekijöille myös kerrotaan yrityksen toimipaikoissa mahdollisesti toimivista ammattiliitoista ja mahdollisuudesta liittyä niiden jäseneksi. Stora Enson Viron toimipaikoista Imaveressä toimii ammattiosasto, jonka kanssa yritys kertoo käyvänsä keskusteluja muun muassa muutoksista palkkaukseen. Imaveren sahalla ei kuitenkaan ole työehtosopimusta. Yrityksen mukaan vuoropuhelu Imaveren sahan ammattiosaston kanssa toimii hyvin, mutta on käytännössä vähäisempää kuin sen muissa maissa sijaitsevissa toimipaikoissa, missä ammattiliittoon kuuluminen on Viroa yleisempää. Stora Enson mukaan vuosittain toteutettavat työntekijöiden tyytyväisyyskyselyt omalta osaltaan vahvistavat myös yrityksen ja sen työntekijöiden välisen vuoropuhelun toimivan hyvin yrityksen eri toimintamaissa, mukaan lukien Virossa.

Virossa sahatyöntekijöitä edustava EMTAÜ-ammattiliitto kieltäytyi antamasta haastattelua Finnwatchille tätä raporttia varten. EMTAÜ on Viron ammattiliittojen keskusjärjestö EAKL:n jäsen. EAKL:lle lähettämässään viestissä EMTAÜn hallitus sanoi, että Stora Enson Imaveren tehtaan “ammattiosaston suhde työnantajaan on ollut hyvä, luottamushenkilöllä on aina ollut mahdollisuus kommunikoida työnantajan kanssa ja työnantaja on varannut aikaa kuulla luottamushenkilöä ja pyrkinyt ottamaan huomioon tehtyjä ehdotuksia.”  EMTAÜ kieltäytyi myös välittämästä Imaveren tehtaan ammattiosaston yhteystietoja EAKL:lle ja Finnwatchille. Näin ollen Imaveren tehtaan luottamushenkilön haastattelua ei saatu järjestettyä.

S-ryhmä on Suomen suurin päivittäistavarakaupan toimija ja myös Suomen suurin yksityinen työnantaja.⁸⁸ Prisma Peremarket AS on osa S-ryhmän kansainvälistä liiketoimintaa, josta vastaa SOK:n tytäryhtiö SOK Liiketoiminta Oy. Viron ensimmäinen Prisma-hypermarketti avattiin vuonna 2000.⁸⁹ Nyt Prismalla on Virossa 11 toimipaikkaa muun muassa Tallinnassa, Tartossa ja Narvassa ja yhteensä noin 800 työntekijää. Vuonna 2020 Prisma Peremarketin liikevaihto oli noin 175 miljoonaa euroa.⁹⁰

Prisma Peremarketin ammattiosasto perustettiin noin 15 vuotta sitten. Se kuuluu palvelu- ja kaupanalan ammattiliitto ETKAan. Finnwatch haastatteli EAKL:n avustuksella sekä Prisma Peremarketin ammattiosaston luottamushenkilöä että ETKAn puheenjohtajaa tätä raporttia varten helmikuussa 2022. Ammattiosaston luottamushenkilö on hiljattain siirtynyt yrityksen päällikkötason tehtäviin, ja tätä kirjoitettaessa oli epäselvää, jatkaako hän luottamustehtävässään nykyisen toimikauden loputtua. S-ryhmä vastasi Finnwatchin yrityksille lähettämään kirjalliseen kyselyyn tammikuussa 2022. Kaikki edellä mainitut tahot ovat saaneet kommentoida tämän luvun luonnosta ennen raportin julkaisemista.

S-ryhmä on Code of Conductissaan sitoutunut kunnioittamaan kaikkia kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja edistämään niiden toteutumista yrityksen omassa toiminnassa.⁹¹ Sekä Prisma Peremarketin että ay-liikkeen edustajien mukaan niiden välinen suhde on toimiva ja hyvä. Yritys toi vastauksissaan esiin että näin ei kuitenkaan ole aina ollut; sen mukaan yhteistyö on vuosien saatossa muuttunut sujuvammaksi ja rakentavammaksi.

Luottamushenkilön mukaan Prisma Peremarketin johto kohtelee ammattiliittoa kuin arvostettua yhteistyökumppania eikä luottamushenkilön tiedossa ole, että liiton jäseniin olisi kohdistunut häirintää tai syrjintää työnantajan toimesta. Luottamushenkilö voi hoitaa ammattiosaston tehtäviä työajalla Viron lainsäädännön mukaisesti, ja yritys tarjoaa luottamushenkilölle tilat ja tietokoneen niiden hoitamiseen. Ne kuitenkin sijaitsevat eri toimipaikassa kuin missä luottamushenkilö tällä hetkellä on töissä. Muun muassa tästä johtuen luottamushenkilö käyttää niitä harvoin.

Prisma Peremarket ja ETKA solmivat yrityskohtaisen työehtosopimuksen kahden vuoden välein. Palkkatasoneuvotteluja käydään yrityksen mukaan vielä useammin. Osapuolet solmivat ensimmäisen työehtosopimuksen alkuvuodesta 2016 yli vuoden kestäneiden neuvottelujen jälkeen. Viimeisin, kolme kuukautta kestänyt neuvottelukierros päättyi vuoden 2022 alussa. Se sujui hyvässä hengessä vaikkakin ay-liikkeen edustajien haastatteluissa nousi esiin, että neuvottelutuloksen vahvistaminen kesti yrityksen Suomen johdon puolelta epätavallisen kauan. Työehtosopimuksessa sovittiin muun muassa palkankorotuksista, bonuksista ja Prisman Tallinnan ja muiden Viron toimipaikkojen välisen palkkaeron kaventamisesta.

Prisma Peremarketin ammattiosastolla on noin 50 jäsentä. Luottamushenkilön mukaan ammattiosaston jäsenmäärä on laskenut tasaisesti, ja ammattiosaston suurimmat haasteet liittyvät jäsenmäärän kasvattamiseen. Ammattiosasto jakaa uusille työntekijöille tietoa toiminnastaan ja yrityskohtaisen työehtosopimuksen sisällöstä. Tietoa on saatavilla myös työntekijöiden taukotiloissa. Uusien jäsenten innostaminen mukaan liiton toimintaan on kuitenkin käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Luottamushenkilön mukaan liittoon kuulumattomat työntekijät saattavat kohdistaa siihen epärealistisia odotuksia olematta valmiita antamaan omaa panostaan liiton toimintaan; osa taas suhtautuu liittoon suorastaan vihamielisesti. Epärealistiset odotukset liittyvät liiton mahdollisuuksiin neuvotella korkeitakin palkankorotuksia, ilman että työntekijät olisivat halukkaita itse liittymään liittoon sen neuvotteluaseman vahvistamiseksi.

Koronarajoituksista johtuen jäsentilaisuuksia ei ole voitu järjestää pitkään aikaan. Luottamushenkilö toivoo, että kun rajoitukset on poistettu ammattiliitto järjestäisi jäsenille koulutus- tai muita tilaisuuksia ryhmähengen kasvattamiseksi ja uusien jäsenten rekrytointia vauhdittamaan. ETKAn mukaan näin onkin tarkoitus tehdä. Lisäksi ETKAn suunnitelmiin kuuluu käynnistää säännöllinen vuoropuhelu virolaisten ja suomalaisten luottamushenkilöiden välillä. Muuten ETKA tukee ammattiosastoja antamalla lakineuvontaa, jakamalla tietoa ja osallistumalla työehtosopimusneuvotteluihin sekä tarjoamiensa hallinnollisten palveluiden kuten jäsentietokannan kautta.

S-ryhmä kertoo vastauksissaan pitävänsä tärkeänä osallistua Viron työlainsäädäntöön ja työmarkkinoihin liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Prisma Peremarketin edustaja on esimerkiksi viime vuosina osallistunut Viron kauppiasliiton työryhmään, jossa työstettiin muutosehdotuksia Viron työsopimuslakiin. Yritys kuvailee työryhmän toimintaa onnistuneeksi. Työsopimuslakiin tehdyt muutokset koskivat vaihtelevan työajan työsopimusten väliaikaista käyttöönottoa kaupan alalla. Aiemmin vaihtelevan työajan työsopimusten solmiminen ei ollut Virossa mahdollista työsopimuslain puitteissa, mutta silti niitä käytännössä solmittiin. ETKA mukaan lakimuutoksista käydyt neuvottelut olivat vaikeat. Ne myös jakoivat mielipiteitä ammattiyhdistysliikkeen keskuudessa, sillä vaihtelevan työajan työsopimuksissa kaikki jousto tulee työntekijäpuolelta. Tästä huolimatta neuvottelut olivat ETKAn mielestä hyvä esimerkki työmarkkinaosapuolten yhteistyöstä.

Fortaco Group Oy:n asiakkaita ovat raskaiden työkoneiden ja meriteollisuuden laitevalmistajat. Yrityksen tuotetarjontaan kuuluvat työkoneiden ohjaamot, asennusvalmiit teräsrakennekomponentit ja laitekokoonpanot. Lisäksi Fortacon Teknologiayksikkö tarjoaa suunnittelu- ja tuotekehityspalveluita. Yrityksellä on 11 tuotantolaitosta, jotka sijaitsevat Puolassa, Ranskassa, Serbiassa, Slovakiassa, Suomessa, Unkarissa, Virossa ja Intiassa. Yrityksen pääkonttori on Vantaalla. Fortaco työllistää globaalisti yhteensä noin 2 800 henkilöä ja Virossa noin 600 henkilöä. Fortaco Groupin liikevaihto oli vuonna 2020 yli 235 miljoonaa euroa.⁹²

Fortaco on toiminut Virossa jo yli 70 vuotta. Sen Viron tuotantolaitos sijaitsee Narvassa maan itärajalla. Viimeisen viiden vuoden aikana yritys on investoinut yli 10 miljoonaa euroa Narvan toimintojen laajentamiseen.⁹³

Fortacon Narvan tehtaalla toimii Viron teollisuus- ja metallityöntekijöiden liiton IMTALin alainen ammattiosasto. Tehtaalla on ollut ammattiosasto sen perustamisesta, eli vuodesta 1947, lähtien.⁹⁴ Finnwatch haastatteli tätä raporttia varten EAKL:n avustuksella IMTALin puheenjohtajaa helmikuussa 2022. Fortaco ja sen Narvan tehtaan ammattiosaston luottamushenkilö vastasi Finnwatchin kysymyksiin kirjallisesti. Kaikki edellä mainitut tahot ovat saaneet kommentoida tämän luvun luonnosta ennen raportin julkaisua.

Yrityksen Code of Conductin mukaan se kunnioittaa ihmisoikeuksia ja työelämän oikeuksia sekä noudattaa järjestäytymisvapauteen ja työehtosopimusneuvotteluihin liittyvää lainsäädäntöä kaikissa sen toimintamaissa.⁹⁵ Yrityksen mukaan se tukee ja kunnioittaa ammattiosaston toimintaa, ja esimerkiksi kannustaa työntekijöitään liittymään ammattiliittoon. Lisäksi ennen koronapandemiaa yrityksen johto tapasi kaikkia tehtaan työntekijöitä säännöllisesti. Yrityksen vastausten mukaan se konsultoi työntekijöitä “tärkeissä asioissa”, ja Narvan tehtaan työntekijöitä on edustettuna Fortacon eurooppalaisessa yritysneuvostossa (EWC).

Sekä ay-liikkeen edustajien että Fortacon mukaan yrityksen ja sen Narvan tehtaan ammattiosaston välinen suhde on toimiva. Luottamushenkilö voi hoitaa liiton tehtäviä työajalla Viron lainsäädännön mukaisesti, ja yritys tarjoaa tehtävien hoitoon työtilan ja -välineet, kuten tietokoneen. Ay-liikkeen edustajien mukaan työntekijöiden esiin nostamat epäkohdat ratkaistaan neuvottelemalla yrityksen johdon kanssa. Ay-liikkeen edustajien mukaan liittoon kuuluvat työntekijät eivät kohtaa häirintää tai syrjintää työssään.

Yrityksen johto ja ammattiosasto ovat solmineet yrityskohtaisen työehtosopimuksen vuodesta 2012 lähtien. Yrityksen mukaan työehtosopimusneuvottelut ovat kunnioittavia ja rakentavia. Luottamushenkilö puolestaan kuvaa neuvotteluprosessia hyvistä suhteista huolimatta vaikeaksi ja aikaa vieväksi. Viimeisin Narvan tehtaan yrityskohtainen työehtosopimus allekirjoitettiin tammikuussa 2022. Siinä sovittiin 8 prosentin palkankorotuksista helmikuusta 2022 lähtien.⁹⁶ Palkankorotusten lisäksi liiton tärkeimpiä tavoitteita on huolehtia työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvistä seikoista.

Fortacon Narvan tehtaan ammattiosastossa on tällä hetkellä noin 90 jäsentä. Luottamushenkilön mukaan ammattiosaston jäsenmäärä on vuosien saatossa vähentynyt merkittävästi. Viime vuosina jäsenmäärä on kuitenkin pysynyt tasaisena. Luottamushenkilön arvion mukaan työntekijöiden on vaikea nähdä syitä kuulua ammattiliittoon, koska työehtosopimusten mukaiset palkankorotukset koskevat joka tapauksessa kaikkia tehtaan työntekijöitä riippumatta siitä ovatko he liiton jäseniä vai eivät. IMTAL suunnittelee panostavansa jäsenkampanjointiin Koillis-Virossa koronarajoitusten purkamisen jälkeen. IMTALin järjestämiskomitea (Organising Committee) tarjoaa alustan kokemusten vaihtoon järjestämisen ja jäsenhankinnan parissa työskenteleville ammattiliittoaktiiveille.

IMTAL tukee kaikkia sen ammattiosastoja tarjoamalla lakiapua ja hallinnollisia palveluita sekä järjestämällä jäsenille ja luottamushenkilöille suunnattuja erilaisia koulutustilaisuuksia. Lisäksi IMTAL tarjoaa jäsenilleen myös rahallista tukea vaikeissa elämäntilanteissa. Tukipäätökset tekee IMTALin hallitus.

Viron järjestäytymisaste on Euroopan unionin matalin, ja työehtosopimusten piiriin kuuluu eri arvioiden mukaan vain noin 6–13 prosenttia työvoimasta. Ay-liike kärsii maan neuvostohistorian painolastista. Uudelleen itsenäistyneessä Virossa työntekijät ovat pyrkineet parantamaan työoloja ja -ehtoja individualististen strategioiden avulla esimerkiksi vaihtamalla työpaikkaa ja työskentelymaata kollektiivisen toiminnan sijaan. Myös kolmikanta – lainsäädännön ja sopimusten valmistelu työmarkkinakeskusjärjestöjen ja hallituksen kesken – oli pitkään käytännössä jäissä. Vuoden 2018 jälkeen kolmikanta on kuitenkin jälleen vahvistunut. Koronapandemian ja oikeudenmukaisen ekologisen siirtymän edellyttämät toimet ovat tukeneet tätä kehityskulkua. Pitkän tauon jälkeen avauksia syvemmästä työmarkkinavuoropuhelusta on tehty myös toimialoilla, joilla valtakunnantason vuoropuhelua ei aiemmin ole käyty, kuten kaupan alalla. Myös yksittäisten työnantajien suhtautuminen ammattiliittoihin on yleisesti ottaen myönteisempää kuin ennen, ja ay-aktiivien laittomiin irtisanomisiin liittyvien oikeustapausten määrä on laskenut.

Ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUCin mukaan ay-oikeuksia loukataan kuitenkin edelleen Virossa säännöllisesti. Viron lainsäädännössä on ay-oikeuksien toteutumisen osalta ongelmia, jotka yhdistettynä matalaan järjestäytymisasteeseen ja heikkoon sopimuskulttuuriin tekevät Virosta ay-oikeuksien toteutumisen suhteen riskimaan. Virossa toimivien yritysten tuleekin huomioida tämä ihmisoikeuksia koskevassa huolellisuusvelvoiteprosessissaan.

Tässä raportissa on tarkasteltu ay-oikeuksien toteutumista suomalaisyritysten toiminnassa Virossa tapausesimerkkien avulla. Raporttia varten Finnwatch haastatteli luottamushenkilöitä HKScanin, Fortacon ja SOK:n (Prisma Peremarket) toimipaikoissa Virossa. HKScanin Rakveren tuotantolaitoksessa haastateltiin luottamushenkilön lisäksi myös tehtaan työntekijöitä. Lisäksi raporttia varten on haastateltu työntekijöitä kyseisten yritysten toimialoilla edustavien sektorikohtaisten ammattiliittojen edustajia. Yritysten näkemyksiä kartoitettiin pääkonttoreihin Suomessa lähetetyllä kyselyllä, johon yritykset vastasivat kirjallisesti. Virossa sahatyöntekijöitä edustava EMTAÜ-ammattiliitto kieltäytyi antamasta haastattelua Finnwatchille tätä raporttia varten. Se myös kieltäytyi välittämästä Stora Enson Imaveren tuotantolaitoksen ammattiosaston yhteystietoja EAKL:lle ja Finnwatchille. Näin ollen Imaveren tuotantolaitoksen luottamushenkilön haastattelua ei pyrkimyksistä huolimatta saatu järjestettyä.

Kaikki haastateltavat kuvasivat ammattiliittojen ja yritysten välisiä suhteita pääpiirteittäin hyviksi ja toimiviksi. Niiden perusteella ei havaittu merkkejä selvityksen kohteena olevien yritysten pyrkimyksistä rajoittaa ammattiyhdistysoikeuksien – ammatillisen järjestäytymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden – toteutumista käytännössä. Luottamushenkilöillä oli myös poikkeuksetta tarvittavat fasiliteetit luottamustoimien hoitamiseksi, ja he voivat hoitaa niitä Viron lain mukaisesti työajalla. Silti tarvetta parannuksillekin on. Vaikka kaikissa tutkimuskohteissa toimi ammattiliitto, vain Fortaco ja Prisma Peremarket ovat solmineet työehtosopimuksen ammattiliittojen kanssa. HKScanin Rakveren tehtaalle on perustettu ammattiosaston rinnalle erityinen yhteistyöryhmä, johon kuuluu niin työntekijöiden ja ammattiliiton kuin yrityksen johdon edustajia. Yhteistyöryhmä perustettiin vuonna 2018 samoihin aikoihin kuin tehtaan ammattiosastokin osan tehtaan työntekijöistä mentyä lakkoon. Ay-liike suhtautui siihen aluksi keltaisena liittona, mutta tätä raporttia varten tehdyissä haastatteluissa ei noussut esiin yhteistyöryhmän toimintaan liittyviä huolia vaan sen toiminnan katsottiin parantuneen alkuajoista. Tästä huolimatta tuotantolaitokseen ei ole muodostunut yhdessä sopimisen kulttuuria. Työntekijöiden keskuudessa elää ay-aktiivisuuteen liittyviä pelkoja mahdollisista negatiivisista seuraamuksista, joiden kitkemiseksi ei Finnwatchin näkemyksen mukaan ole tehtaalla kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Myös yritykset kuvasivat omissa vastauksissaan suhteita ammattiliittoihin toimiviksi. Joissain tapauksissa yritysten mukaan suhteissa on viime vuosina tapahtunut kehitystä, ja liittojen toiminta esimerkiksi kaupan alalla on niin haastateltujen ay-liikkeen edustajien kuin yritystenkin mukaan ammattimaistunut.

Tämän selvityksen perusteella kolmikannan vahvistuminen ei vielä heijastu paikallistasolle ammattiosastojen vahvistuneena neuvotteluasemana. Paikallistasolla ammattiosastojen alhainen jäsenmäärä vaikeuttaa työehtosopimusneuvottelujen käynnistämistä. Kaikki kolme tätä raporttia varten haastateltua luottamushenkilöä kantavat huolta ammattiosastojensa alhaisesta, osin jopa laskevasta jäsenmäärästä, vähäisestä aktiivisuudesta ja vaikeuksista saada uusia jäseniä. Paikallistasolla ay-liikkeen haasteet liittyvät edelleen jäsenhankintaan sekä jäsenten ja työntekijöiden innostamiseen ja aktivoimiseen mukaan ay-liikkeen toimintaan. Viime vuosina vahvistunut kolmikanta voi konkretisoida ay-liikkeen yhteiskunnallista roolia itsenäisessä Virossa, ja sitä kautta osoittautua hyödylliseksi jäsenkampanjoinnissa. Haastatteluissa nousi esiin myös, että luottamushenkilöt tarvitsevat enemmän sektorikohtaisten liittojen tukea neuvotteluihin.

Yrityksille

• Virossa toimivien yritysten tulee tunnistaa Viro ay-oikeuksien osalta riskimaaksi ja huomioida tämä asianmukaisella tavalla omissa huolellisuusvelvoiteprosesseissaan. Yritykset voivat omalla toiminnallaan edistää rakentavaa vuoropuhelua ja sopimuskulttuuria työpaikoilla ja laajemmin yhteiskunnassa, ja niiden tulee tunnistaa oma roolinsa tässä. Yritysten tulee myös osoittaa tukea sellaisille lakimuutoksille, jotka esimerkiksi vahvistaisivat luottamushenkilöiden suojaa häirinnältä tai muuten edistäisivät ay-oikeuksien toteutumista Virossa. Yhteistoimintaa voidaan kehittää myös esimerkiksi eurooppalaisten yritysneuvostojen kautta.
  
• HKScanin tulee varmistaa, että Rakveren tehtaan luottamushenkilö voi vapaasti tavata tehtaan kaikkien osastojen työntekijöitä. Se, että luottamushenkilö voi liikkua tehtaan eri osastojen välillä vain tehtaan työturvallisuusvastaavan kanssa, joka on johtoon kuuluva henkilö, on ongelmallista, ja voi haitata ammattiosaston mahdollisuuksia rekrytoida uusia jäseniä.
• HKScanin tulee myös tehdä töitä ay-aktiivisuuteen liittyvien pelkojen hälventämiseksi. Työntekijähaastatteluissa kävi ilmi, että pelko “mustalle listalle” joutumisesta elää tehtaan työntekijöiden keskuudessa vahvasti siitä huolimatta, että todisteita listan olemassaolosta ei ole. Keskeinen keino pelkojen hälventämiseksi on keskinäisen luottamuksen ja neuvottelukulttuurin edistäminen. Vaikka tehtaalla toimii sekä ammattiosasto että erillinen yhteistyöryhmä, ei tehtaalla edelleenkään neuvotella työehdoista tai palkoista kollektiivisesti.

Virolaisille ammattiliitoille

• Toimialakohtaisten ammattiliittojen tulee kehittää tapoja luottamushenkilöiden tukemiseksi työehtosopimusneuvotteluissa. Yksi tällainen keino voisi olla neuvottelutukitiimien perustaminen. Luottamushenkilöiden neuvottelutaitoja ja muuta tehtävän edellyttämää osaamista tulee myös kehittää erilaisilla koulutuksilla. Osaamista voidaan kehittää myös eurooppalaisten yritysneuvostojen kautta.
  
• Ammattiliittojen keskeinen haaste liittyy jäsenhankintaan, luottamushenkilöiden voimaannuttamiseen ja työntekijöiden innostamiseen ja aktivoimiseen mukaan ay-liikkeen toimintaan. Tähän vaikuttaa edelleen historian painolasti, mutta toisaalta tätä raporttia varten tehdyissä haastatteluissa nousi esiin näkemyksiä, joiden mukaan vahva ay-liike, joka saa aikaan konkreettisia parannuksia, myös houkuttelisi uusia jäseniä. Myös Virossa aiemmin tehtyjen mielipidemittausten mukaan lähes 70 prosenttia virolaisista on sitä mieltä, että työntekijät tarvitsevat vahvoja liittoja puolustamaan oikeuksiaan. Tällöin ay-toimitsijoiden osaamisen kasvattaminen on myös keskeinen osa jäsenhankintastrategiaa.

Suomalaisille ammattiliitoille

• Suomalaisten ammattiliittojen on perusteltua jatkaa toimenpiteitä virolaisten ammattiliittojen vahvistamiseksi. Tätä voidaan tehdä esimerkiksi tukemalla Baltic Organizing Alliancen toimintaa sekä jakamalla kokemuksia ja osaamista neuvottelutoiminnasta ja luottamushenkilöiden voimaannuttamisesta.
  

Päättäjille

• Viron tulee viipymättä toimeenpanna Kansainvälisen työjärjestö ILOn CEACR -asiantuntijakomitean suositukset koskien mm. kollektiivisten neuvotteluiden edistämistä.
  
• Myös lakko-oikeutta koskevat rajoitukset Viron kansallisessa lainsäädännössä tulee poistaa, ja oikeus lakkoon saattaa kansainvälisten standardien mukaiseksi. Luottamushenkilöiden irtisanomissuojaa on vahvistettava esimerkiksi edellyttämällä, että irtisanomisella on luottamushenkilön edustamien viranhaltijain tai työntekijöiden enemmistön tuki.
  
• Euroopan unionissa tulee säätää EU:n tasolla tulee säätää huolellisuusvelvoitteeseen perustuva yritysvastuulaki. Suomen ja Viron tulee pyrkiä varmistamaan, että EU-tason yritysvastuulaki velvoittaa yritykset noudattamaan ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevaa asianmukaista huolellisuutta niiden koko arvoketjussa. Osana huolellisuusvelvoitteen toimeenpanoa on kuultava keskeisiä sidosryhmiä, kuten työntekijöitä edustavia ammattiliittoja. Lainsäädäntöön tulee sisältyä mahdollisuus ennaltaehkäiseviin korjaaviin toimenpiteisiin. Lain nojalla uhreilla tulee myös olla mahdollisuus nostaa vahingonkorvauskanteita Euroopan unionin jäsenvaltioissa emo- ja johtoyrityksiä vastaan. Jos EU-tason yritysvastuulaki ei etene, Suomen ja Viron tulee säätää yritysvastuulaki kansallisesti.