Suomen osinkoverojärjestelmä on monimutkainen, ja listaamattomien osakeyhtiöiden maksamien osinkojen verotukseen liittyy merkittäviä oikeudenmukaisuus- ja kannusteongelmia. Osinkojen verotusta merkittävästi keventävä osinkoverohuojennus tuottaa perusteetonta etua varakkaiden yhtiöiden suuromistajille ja ruokkii tulonmuuntoa eli palkkatulojen muuntamista kevyemmin verotetuksi osinkotuloksi.

Useiden selvitysten mukaan nykyinen osinkoverojärjestelmä myös ohjaa voimakkaasti yritysten investointi-, rahoitus- ja voitonjakopäätöksiä, mikä heikentää pääomien kohdentumista tuottavimpiin kohteisiin. Useat virkamiehistä ja tutkijoista kootut asiantuntijatyöryhmät ovatkin vuosien mittaan esittäneet muutoksia listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverojärjestelmään¹.

Vaikka asiantuntijoilla on varsin laaja konsensus osinkoverojärjestelmän ongelmista, ei riittävää poliittista tahtoa järjestelmän korjaamiseksi ole löytynyt. Tästä näkökulmasta on tärkeää tuottaa ajantasaista tietoa siitä, kenen etuja nykyinen osinkoverojärjestelmä palvelee.

Finnwatch julkaisi keväällä 2020 raportin², jossa tarkasteltiin Verohallinnon tilastojen avulla sitä, miten listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverojärjestelmän hyödyt jakautuvat Suomessa. Vuoden 2017 verotilastoihin pohjautunut raportti osoitti, että poikkeuksellisen kevyesti verotetut osingot jakautuivat hyvin epätasaisesti sekä maantieteellisesti että eri tuloluokkien, sukupuolten ja ikäryhmien välillä. Valtaosa hyödyistä ohjautui hyvin pienelle omistajajoukolle. Tämän seurantaraportin tavoitteena on selvittää, miltä tilanne näyttää, kun tarkastelun kohteeksi otetaan vuoden 2020 verotilastot.

Suomessa otettiin 1990-luvun alussa käyttöön eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa pääomatulojen ja ansiotulojen verotus eriytettiin toisistaan. Pääomatuloja siirryttiin tällöin verottamaan tulotasosta riippumattomalla suhteellisella verokannalla ja ansiotuloja tulotason mukaan kasvavalla progressiivisella verokannalla. Myöhemmin pääomatulojen verotus muutettiin kaksiportaiseksi.

Pääomatulojen veroaste on vaihdellut vuosien mittaan säilyen kuitenkin aina huomattavasti ylimpiä ansiotuloveroasteita alhaisempana. Tällä hetkellä alle 30 000 euron pääomatuloja verotetaan 30 prosentin veroasteella ja sen ylittävää pääomatuloa 34 prosentin veroasteella.³ Ansiotuloverotuksessa veroaste nousee tulojen mukaan alla kuvatusti.⁴

Kuten kuvaajasta ilmenee, nousee ansiotulojen veroaste pääomatuloveroa korkeammaksi jo keskituloisella palkansaajalla. Tästä seuraa haitallisia kannustevaikutuksia: hyvätuloisen on kannattavaa muuntaa ansiotulojaan kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi. Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotuksen kohdalla kannuste on erityisen suuri, koska listaamattomasta yhtiöstä nostetusta osingosta 75 % on tietyin edellytyksin verovapaata.

Listaamattomista osakeyhtiöistä nostetut osingot eivät ole kokonaan pääomatuloa. Osinkojen verokohtelu riippuu sekä nostettavan osingon kokonaismäärästä että maksavan yhtiön nettovarallisuudesta. Se osa osingosta, jonka katsotaan vastaavan sijoitetulle pääomalle saatua tuottoa, verotetaan pääomatulo-osinkona. Osinko, jonka puolestaan katsotaan olevan korvausta tehdystä työstä, verotetaan ansiotulo-osinkona. Koska verottajan on mahdotonta arvioida veronmaksajan todellista työpanosta yhtiössä, noudatetaan osingon jakamisessa tuloverolaissa määritettyä laskennallista jakokaavaa.

Osingon jakaminen pääomatulo- ja ansiotulo-osuuksiin määräytyy yhtiön nettovarallisuuden perusteella. Pääomatulo-osingoksi lasketaan määrä, joka vastaa enintään 8 %:ia yhtiön nettovarallisuudesta – tämän on katsottu vastaavan nk. normaalituottoa yhtiöön sijoitetulle pääomalle. Pääomatulo-osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja loput 75 % verovapaata tuloa siltä osin kuin osinkojen kokonaismäärä ei ylitä 150 000 euron ylärajaa. Osingon määrän ylittäessä 150 000 euroa, mutta ollessa edelleen 8 %:in tuottorajan puitteissa, 150 000 euron rajan ylittävästä osingosta 85 % katsotaan veronalaiseksi pääomatuloksi ja 15 % verovapaaksi tuloksi. Normaalituottorajan (8 %) ylittävä osuus osingosta on puolestaan ansiotulo-osinkoa, josta 75 % verotetaan ansiotulona ja 25 % on verovapaata tuloa.

Monimutkaisessa osinkoverojärjestelmässä huomionarvoista on verovapaan osingon suuri osuus nostetun osingon jäädessä 150 000 euron ja 8 %:n rajojen alle: tällöin osingosta 75 % on verovapaata. Em. rajoihin perustuvaa laskentasääntöä kutsutaan osinkoverohuojennukseksi ja sen puitteissa nostettavaa osinkoa huojennetuksi osingoksi. 

Vuonna 2005 käyttöön otettu osinkoverohuojennus korvasi aikaisemmin käytössä olleen yhtiöveron hyvitysjärjestelmän. Sekä yhtiöveron hyvitysjärjestelmän että osinkoverohuojennuksen tavoitteena on ollut kahdenkertaisen verotuksen poistaminen: koska yrittäjän yhtiöstä nostamaa tuloa rasittaa samaan aikaan sekä yhtiön maksama yhteisövero että osingosta maksettava osinkovero, on osinkoverotuksen keventäminen nähty tarpeelliseksi. Keventämistoimilla on pyritty varmistumaan, ettei yrittäjän tuloa veroteta ankarammin kuin palkansaajan tuloa, ja toisaalta tähdätty siihen, ettei eri sijoitusmuotoja aseteta verotuksellisesti erilaiseen asemaan.

Osinkoverohuojennusta ei kuitenkaan ole rajattu vain omistamassaan yhtiössä työskentelevien yrittäjien käyttöön, vaan sitä pystyvät hyödyntämään myös listaamattomia yhtiöitä sijoitustarkoituksessa omistavat henkilöt. Eniten huojennuksesta hyötyvät pääomavaltaisilla aloilla toimivien vakiintuneiden yhtiöiden omistajat, koska yhtiön nettovarallisuus määrittää jaettavissa olevan huojennetun osingon maksimimäärän. Toisaalta nuorempikin yritys voi saavuttaa riittävän nettovarallisuuden kohtuullisessa ajassa, jos omistaja pystyy siirtämään aiemmin kartutettua omaisuuttaan yhtiön taseeseen.⁵

Suuresta verovapaasta osuudesta johtuen huojennetun osingon veroaste jää 7,5–8,5 prosenttiin⁶. Yhtiössä työskentelevän yrittäjän kokonaisveroastetta arvioitaessa tulee kuitenkin huomioida myös yhtiön maksama yhteisövero. Yhteisöveron kanssa tulon kokonaisveroasteeksi muodostuu 26–26,8 prosenttia, mikä on edelleen merkittävästi matalampi kuin hyvätuloisen palkansaajan ansiotuloveroaste⁷. Kuvaaja 2 havainnollistaa tätä eroa. Kuvaajassa esitetyt veroasteet eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia siksi, että palkansaajan veroasteeseen on laskettu mukaan pakolliset palkasta pidätettävät veronluonteiset maksut. Huojennetun osingon kohdalla näitä ei ole voitu huomioida, sillä yrittäjän kohdalla eläkevakuutusmaksujen taso vaihtelee ja yrittäjä pystyy itse vaikuttamaan maksujen suuruuteen. Ero veroasteissa ei kuitenkaan katoa, vaikka veronluonteiset maksut jätettäisiin pois palkansaajan veroasteesta: huojennetun osingon verotus jää silti huomattavasti ylimpiä ansiotuloveroasteita alhaisemmaksi. Veroaste on myös merkittävästi alhaisempi kuin listatusta yhtiöstä saadun osingon kohdalla.

Osinkoverohuojennus ei siis pelkästään poista kahdenkertaista verotusta, vaan johtaa tietyissä tapauksissa merkittävästi ansiotuloverotusta ja muiden sijoitustuottojen verotusta alhaisempaan verotukseen. Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverojärjestelmää onkin kritisoitu lukuisissa virkamiesten ja tutkijoiden laatimissa selvityksissä⁸. Selvitysten mukaan järjestelmä ohjaa voimakkaasti yritysten investointi-, rahoitus- ja voitonjakopäätöksiä, mikä heikentää pääomien kohdentumista tuottavimpiin kohteisiin. Lisäksi se kannustaa verovelvollisia muuntamaan palkkatulojaan kevyemmin verotetuiksi osinkotuloiksi. Tulonmuunnon laajuudesta indikoi Finnwatchin vuonna 2019 julkaisema tutkimus, joka osoitti, että jopa puolet yksityisissä sosiaali- ja terveysalan yhtiöissä työskentelevistä lääkäreistä toimi palveluntarjoajana sen sijaan, että työtä olisi tehty palkkasuhteessa⁹.

Valtiovarainministeriö kohtelee osinkoverohuojennusta yrittäjiin ja listaamattomien yhtiöiden omistajiin kohdistuvana verotukena, ja on arvioinut verotuen suuruudeksi vuonna 2020 noin 405 miljoonaa euroa¹⁰. Määrä on kuitenkin ollut jatkuvassa kasvussa, ja vuonna 2023 verotuen on ennakoitu nousevan jo yli 800 miljoonaan euroon¹¹. Verotuki aiheutuu listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotuksessa sovellettavasta markkinakorkoja merkittävästi korkeammasta normaalituottoasteesta sekä verovapaan osingon suuresta osuudesta¹².

Osinkoverohuojennuksen vuoksi verovapaita osinkoja nostettiin listaamattomista osakeyhtiöistä vuonna 2020 yhteensä lähes 1,8 miljardia euroa. Veronalaisen huojennetun osingon määrä oli noin 0,6 miljardia euroa eli yhteensä huojennettuja osinkoja nostettiin lähes 2,4 miljardia euroa. Verotuen suuruudesta ja verovapaiden osinkojen valtavasta määrästä johtuen on tärkeää, että osinkoverojärjestelmän hyötyjen jakautumisesta on saatavilla ajantasaista tietoa.

Seuraavissa luvuissa tarkastellaan, miten listaamattomista osakeyhtiöistä nostetut osinkoverohuojennuksen vuoksi verovapaat osingot jakautuvat eri tuloluokkien ja alueiden kesken¹³. Lisäksi tarkastelemme listaamattomista yhtiöistä nostettujen verovapaiden osinkojen jakautumista eri ikäluokkien ja sukupuolten kesken. Tarkastelu pohjautuu Verohallinnon ja Tilastokeskuksen tilastotietokannoissa saatavilla olevaan dataan. Koska suurinta osaa tarvittavista tiedoista ei ollut tätä raporttia laadittaessa vielä saatavilla vuosien 2021 ja 2022 osalta, vuonna 2022 laadittu seurantaraportti pohjautuu kokonaisuudessaan vuoden 2020 tilastoihin.

Verovapaiden huojennettujen osinkojen jakautuminen eri tuloluokkien kesken käy ilmi Verohallinnon tulotasotilastosta¹⁴. Tilastossa verovapaat huojennetut osingot on esitetty veronalaisiin tuloihin perustuviin tuloluokkiin eriteltynä. On huomionarvoista, etteivät em. tilaston tuloluokat sisällä lainkaan esimerkiksi tarkastelun kohteena olevia verovapaita osinkotuloja. Todellisuudessa kuhunkin tuloluokkaan kuuluvien henkilöiden kokonaistulot voivat siten olla huomattavasti korkeammat kuin mitä veronalaiseen tuloon perustuva tuloluokka antaa ymmärtää. Tulotasotilastosta saa tästä huolimatta muodostettua hyvän yleiskuvan siitä, miten verovapaat huojennetut osingot jakautuvat alempien ja ylempien tuloluokkien kesken.

Kaiken kaikkiaan huojennettuja verovapaita osinkoja nostettiin vuonna 2020 lähes 1,8 miljardia euroa. Kokonaismäärä on yli 265 miljoonaa euroa suurempi kuin edellisen raportin kohteena olleena vuonna 2017 (2017: 1,5 miljardia euroa). Saajien lukumäärä oli nyt 313 173 (2017: 324 922) henkilöä, huojennettujen verovapaiden osinkojen keskiarvo 5 731 (2017: 4 706) euroa ja mediaani 373 (2017: 150) euroa. Siinä missä osinkomäärät ovat nousseet, saajamäärä on siis laskenut vuodesta 2017. Vuonna 2020 Suomeen levinneellä koronapandemialla on voinut olla saajamääriä leikkaava vaikutus. Samaan aikaan osinkojen kokonaismäärä, keskiarvo ja mediaani ovat kasvaneet.

Verohallinnon tulotasotilastossa tuloluokat on esitetty varsin tarkalla jaottelulla, ja luokkaväli muuttuu useaan kertaan pienimmästä luokasta kohti suurinta siirryttäessä. Tuloluokkien kokonaismäärä on 203. Jotta kokonaisuudesta saisi selkeämmän kuvan, osinkotiedot on tässä selvityksessä summattu 11 tuloluokkaan, joiden luokkaväli on 100 000 euroon asti 10 000 euroa. Kaikki yli 100 000 euroa veronalaisia tuloja vuoden aikana saaneet on esitetty ylimmässä tuloluokassa.¹⁵

Kuvaajasta 3 ilmenee, että osingonsaajia on lukumääräisesti eniten tuloluokissa
10 000–20 000 euroa ja 20 000–30 000 euroa, mutta euromääräisesti osinkoja nostetaan enemmän huomattavasti korkeammissa tuloluokissa. Keskimääräisen osingon määrä kasvaakin merkittävästi tuloluokan noustessa.

Verohallinnon tulotasotilaston alimmassa tuloluokassa (0–5 000 euroa tienanneet) verovapaiden huojennettujen osinkojen keskiarvo on 479 euroa, kun se kaikkein ylimmässä tuloluokassa (> 10 miljoonaa euroa tienanneet) on 83 963 euroa. Toisin kuin Finnwatchin vuonna 2020 julkaistussa osinkoverohuojennuksen jakautumista tarkastelleessa raportissa, tuloluokkien mediaaneja ei pystytty tällä kertaa vertailemaan. Tämä johtuu siitä, että tulotasotilastossa ei nykyisellään näytetä mediaania niille tuloluokille, joihin kuuluu alle 50 tulonsaajaa¹⁶. Tämä verohallinnon tilastojen normaaleista peittosäännöistä poikkeava tunnusluvun esittämättä jättäminen on uusi käytäntö¹⁷. Vielä vuonna 2020, mediaani oli saatavilla kaikille tuloluokille, joihin kuului vähintään 5 tulonsaajaa. Tuolloin havaittiin, että kaikista ylimmässä tuloluokassa, samoin kuin useissa muissa yläpään tuloluokissa, saatujen verovapaiden huojennettujen osinkojen mediaani oli 112 500 euroa. Tämä tarkoittaa, että ko. tuloluokissa yleisin nostettu osinkomäärä oli vuonna 2017 yhtä suuri kuin tuloverolaissa määritetty huojennetun verovapaan osingon maksimimäärä¹⁸. Nyt maksimimäärän yleisyyttä ei pystytty muuttuneiden peittosääntöjen vuoksi tarkastelemaan.

Yläpään tuloluokkia tarkastelemalla selviää, että suurituloiset nostavat edelleen leijonanosan kaikista Suomessa listaamattomista yhtiöistä maksetuista verovapaista huojennetuista osingoista. Ylimmän tulodesiilin eli isotuloisimman kymmenyksen osuus kaikista selvityksen kohteena olevista verovapaista osingoista on yli 71 %. Euroissa tämä tarkoittaa, että ylin tulodesiili nosti vuoden aikana yli 1,27 miljardia näitä verovapaita osinkoja. Myös suurituloisten keskuudessa osingot jakautuvat hyvin epätasaisesti kaikista suurituloisimpien kerätessä suurimmat osingot. Ylimmän prosentin eli hyvätuloisimman sadasosan osuus verovapaista huojennetuista osingoista on yli 31 % (yli 547 miljoonaa euroa) ja kaikista hyvätuloisimman promillen eli tuhannesosan osuus vähintään 9 % (yli 155 miljoonaa euroa).¹⁹

Lukuja on havainnollistettu kuvassa 1. Kuvan ruudukko ilmentää osingonsaajien määriä ja sen vieressä näkyvät pallot saatujen osinkojen määriä. Pylväskuviossa on puolestaan esitetty saadut osingot siten, että kunkin saajaryhmän (alin 90 %, ylin tulodesiili ja ylin 1 %) nostamat osingot on jaettu tasan ko. ryhmän sisällä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tuloluokkatarkastelun perusteella listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennus hyödyttää selvästi eniten kaikista suurituloisimpia tulonsaajia. Jos osinkoverohuojennukseen liittyvän verotuen määränä käytetään valtiovarainministeriön arviota vuoden 2020 tuesta²⁰, on ylimpään tulodesiiliin kuuluvan saajajoukon osuus 405 miljoonan euron verotuesta ollut vuonna 2020 vähintään 288 miljoonaa euroa. Mikäli ylimmän tulodesiilin osuus on säilynyt sen jälkeen ennallaan, nousee ko. tulodesiiliin kohdistuvan verotuen määrä vuonna 2022 jo yli 575 miljoonaan euroon²¹. Verotuki vaikuttaa tämän valossa hyvin kyseenalaiselta, sillä keskiverto pienyrittäjä näyttää tilastojen valossa hyötyvän siitä hyvin rajallisesti suurituloisten korjatessa valtaosan verovapaista huojennetuista osingoista (tyypillisin verovapaan huojennetun osingon määrä on 373 euroa)²².

Verohallinnon tilastotietokannassa voidaan tarkastella henkilöverotuksen alaisia tulotietoja myös ikäluokittain ja sukupuolittain²³. Näissä tilastoissa osinkotuloja ei kuitenkaan ole eritelty yhtä tarkalla tasolla kuin esimerkiksi edellä käsitellyssä tulotasotilastossa, joten jakaumia ei voida muodostaa pelkän verovapaan huojennetun osingon osalta. Tilastoista nähdään kuitenkin listaamattomista yhtiöistä nostettujen verovapaiden osinkojen kokonaismäärän jakautuminen sukupuolten ja ikäluokkien kesken. Listaamattomista yhtiöistä nostettujen verovapaiden osinkojen kokonaismäärä pitää sisällään raportin muissa luvuissa tutkitun verovapaan huojennetun osingon ohella myös huojennuksen ylärajat ylittävän osingon verovapaat osuudet. Verovapaa huojennettu osinko muodostaa kuitenkin valtaosan kokonaissummasta, joten tällä aineistolla muodostettujen sukupuoli- ja ikäjakaumien voi olettaa vastaavan olennaisesti verovapaan huojennetun osingon jakaumaa. Erien suhteet käyvät ilmi alla olevasta taulukosta.

Tilastoista käy ilmi, että valtaosa osingoista maksetaan miehille: miesten osuus listaamattomista yhtiöistä nostettujen verovapaiden osinkojen kokonaismäärästä on peräti 78 %. Osingonsaajien lukumäärien kohdalla ero ei ole aivan yhtä radikaali, mutta myös osingonsaajista selkeä enemmistö on miehiä: miesten osuus saajista on 62 % ja naisten osuus 38 %. Miehillä sekä saadun osingon keskiarvo että mediaani ovat huomattavasti naisten vastaavia lukuja korkeampia.

Samalla tausta-aineistolla muodostetussa ikäjakaumassa korostuvat keski-ikäiset. Heistä 50–59-vuotiaat nostavat kokonaispotista lähes 30 %, ja jos tarkastelun kohteeksi otetaan 45–65-vuotiaat, muodostuu osuudeksi 55 %.

Sukupuoli- ja ikäjakaumatilastojen perusteella näyttää siis siltä, että suurimpia osinkoverohuojennuksesta hyötyjiä ovat keski-ikäiset miehet.

Verovapaiden huojennettujen osinkojen maantieteellistä jakaumaa voidaan tarkastella Verohallinnon elinkeinoverotilastojen puolelta löytyvistä osinkotilastoista²⁴. Samasta tilastosta löytyvät sekä maakuntakohtaiset että kuntakohtaiset tiedot osinkojen jakautumisesta. Koska osinkojen absoluuttiset euromäärät maakunnittain tai paikkakunnittain kuvastavat lähinnä eroja asukasmäärissä, on tässä tarkastelussa nähty tarkoituksenmukaiseksi vertailla eri alueiden keskiarvoja, mediaaneja ja asukaslukuun suhteutettuja osinko- ja osingonsaajamääriä. Maakuntien ja kuntien asukasmäärät on haettu Tilastokeskuksen väestötilastoista²⁵, ja ne kuvastavat vuoden 2020 viimeisen päivän tilannetta.

Maakuntien asukasmäärään suhteutettuna verovapaita huojennettuja osinkoja nostetaan eniten Ahvenanmaalla, Pohjanmaalla ja Uudellamaalla, ja vähiten Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Etelä-Karjalassa. Asukasmäärään suhteutettu osinkomäärä vaihtelee maakunnissa Ahvenanmaan 503 eurosta Kymenlaakson 180 euroon. Myös verovapaita huojennettuja osinkoja saavien osuudet maakunnan asukasluvusta vaihtelevat suuresti: Päijät-Hämeessä yli 16 % asukkaista sai vuonna 2020 kyseisiä osinkoja, kun samaan aikaan kahdeksassa maakunnassa osingonsaajien osuus jää alle 3 %:iin asukkaista. Ero osinkoja saavien osuuksissa ei kuitenkaan ollut yhtä suuri kuin edellisen selvityksen kohteena olleena vuonna 2017, jolloin peräti 26 % ahvenanmaalaisista sai verovapaita huojennettuja osinkoja. Vuonna 2020 osingonsaajien lukumäärä laski Ahvenanmaalla alle puoleen edellisten vuosien saajamääristä.

Maantieteellisesti asukasmääriin suhteutetut verovapaat huojennetut osingot menevät isoilta osin maan etelä- ja länsirannikolle, mikä ilmenee selkeästi alla esitetystä maakuntakartasta. Maan itäosissa sekä osinkojen asukaslukuun suhteutetut euromäärät että saajien osuus asukkaista jäävät alhaisemmiksi.

Verovapaiden huojennettujen osinkojen keskiarvoissa ja mediaaneissa on isoja maakuntakohtaisia eroja, ja näiden vertailussa kärki näyttää hyvin erilaiselta kuin asukaslukuun suhteutettuja osinkoja vertaillessa. Sekä keskiarvon että mediaanin osalta korkeimmalle yltävät Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala. Asukaslukuihin suhteutetuissa osingoissa kärkipaikkaa pitävä Ahvenanmaa löytyy puolestaan mediaanivertailussa maakuntien neljänneksi alimmalta sijalta.

Näistä luvuista voi päätellä, että vaikka Ahvenanmaan osinkokertymä on kokonaistasolla asukaslukuun suhteutettuna isohko ja osingonsaajia on asukaslukuun nähden verrattain paljon (vuonna 2020 11 %, vuonna 2017 26 %), jää tyypillisesti saatu osinko ko. maakunnassa pienehköksi.

Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa em. osingonsaajia on puolestaan hyvin pieni osuus asukkaista (molemmissa alle 3 %), mutta ne, jotka osinkoja nostavat, pystyvät keskimäärin nostamaan suurempia osinkoja kuin muissa maakunnissa asuvat osingonsaajat. Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa myös saatujen osinkojen keskiarvon suhde mediaaniin näyttäisi olevan maan alhaisinta: keskiarvo on kyseisissä maakunnissa mediaaniin nähden noin 3–3,5 kertainen, kun se toisessa ääripäässä Pohjois-Pohjanmaalla on lähes 140 kertainen. Suuri ero keskiarvon ja mediaanin välillä kertoo siitä, että osinkojen jakauma poikkeaa merkittävästi normaalijakaumasta: Pohjois-Pohjanmaalla yleisimmin saatu verovapaa huojennettu osinko on hyvin pieni, mutta keskiarvoa nostaa joukko merkittävästi suurempia osinkoja. Kokonaisuudessaan huojennettuja verovapaita osinkoja nostetaan eniten maan etelä- ja länsiosissa.

Maakuntatilastoja tarkasteltaessa on huomioitava, että maakuntiin kuuluu hyvin erilaisia kuntia. Kuntatason tilastoista voidaan siten saada maakuntatason tilastoja huomattavasti tarkempaa tietoa. Kuntatasolla tarkasteltuna osinkojen jakautuminen noudattaa niin ikään selkeää itä-länsijakoa: asukasmääriin suhteutettuna verovapaita huojennettuja osinkoja saadaan eniten maan etelä- ja länsiosissa. Itä-Suomen kuntiin verovapaita huojennettuja osinkoja maksetaan asukasmääriin suhteutettuna pääsääntöisesti huomattavasti vähemmän. Myös osingonsaajien asukaslukuun suhteutettu määrä noudattelee pääosin samaa jakoa: Länsi-Suomessa osinkojen nostaminen on yleisempää kuin Itä-Suomessa.

Kartat havainnollistavat verovapaiden huojennettujen osinkojen epätasaista jakautumista Suomen sisällä. Kärkipaikkaa pitää Uudellamaalla sijaitseva Kauniainen, jossa asukaslukuun suhteutettu osinkomäärä on 1 780 euroa/asukas, kun se häntäpäätä pitävällä Ahvenanmaalla sijaitsevalla Kökarilla on vain 18 euroa/asukas. Siinä missä Varsinais-Suomessa sijaitsevan Kustavin asukkaista lähes 29 % nostaa listaamattomista yhtiöistä verovapaita huojennettuja osinkoja, on näiden osinkojen nostajien osuus Keski-Suomessa sijaitsevalla Kivijärvellä vain 0,6 % kunnan asukkaista. Yli kahdessasadassa suomalaisessa kunnassa osinkoja saavien osuus jää alle 5 %:iin kunnan asukkaista. Nämä kunnat muodostivat 66 % kaikista Suomen 310:sta kunnasta vuonna 2020.

Nostettujen osinkojen keskiarvoja vertaillessa kärkijoukon muodostavat Halsua, Sievi ja Kauniainen. Häntäpäätä pitävät puolestaan Geta, Lumparland ja Kökar, jotka sijaitsevat kaikki Ahvenanmaalla. Keskiarvojen haitari on iso: Halsuassa keskimääräinen nostettu osinko on 24 988 euroa, kun se Getassa on 547 euroa.

Keskiarvovertailussa toisiksi korkeimmalle sijoittunut Sievi johtaa myös mediaanivertailua. Seuraavaksi korkeimmat mediaaniosingot löytyvät verohallinnon tilastossa Alavieskasta ja Perhosta. Mediaanitilaston häntäpäätä pitävät Hämeenlinna, Hattula ja Janakkala, joissa kaikissa mediaaniosinko on vain 17 euroa. Kärkisijaa pitävässä Sievissä mediaani nousee puolestaan 9 021 euroon ollen noin 530-kertainen häntäpään kuntiin verrattuna.

Toisin kuin muissa vertailuissa, mediaanivertailussa ei kuitenkaan ole mukana kaikkia kuntia, sillä verohallinnon muuttuneista peittosäännöistä (ks. alaviite 17) johtuen mediaanitieto puuttuu kaikkien niiden kuntien osalta, joissa osingonsaajien lukumäärä jää alle 50:een. Tällaisia kuntia on yhteensä 36. Siten on mahdollista, että osa kunnista, joiden mediaanitietoa ei ole saatavilla, kiilaisi todellisuudessa edellä esitettyjen kärki- ja häntäpään kuntien ohi²⁶.

Kuntakohtaiset tiedot vahvistavat jo maakuntatilastoista saatua kuvaa: asukaslukuun suhteutettuna verovapaita huojennettuja osinkoja maksetaan eniten maan etelä- ja länsiosiin, joissa myös osingonsaajien osuus kunnan asukkaista on pääsääntöisesti korkein. Itä-Suomessa verovapaita huojennettuja osinkoja saa harva, mutta saajakohtainen saatu osinko on usein korkeampi kuin Länsi-Suomessa.

Listaamattomien osinkoverojärjestelmään liittyvällä tulonmuunnolla, jossa ansiotuloja pyritään muuttamaan osinkotuloiksi, on todennäköisesti myös suoria negatiivisia vaikutuksia yksittäisten kuntien talouteen: tulonmuunto ei pelkästään pienennä kokonaisverokertymää, vaan myös siirtää verotuloja kunnilta valtiolle, koska ansiotuloista maksetaan kunnallisveroa pääomatuloverojen mennessä kokonaisuudessaan valtiolle. Kun kunnan alueella asuvat hyvätuloiset tulonsaajat nostavat tulonsa palkan sijaan pääomatuloina, kunta menettää kunnallisverotuloja.²⁷ Ilmiön laajuudesta ja vaikutuksista kuntatalouteen on kuitenkin heikosti tietoa saatavilla.

Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu osinkoverohuojennuksen hyötyjen jakautumista yhteiskunnassa. Tutkimus on seurantatutkimus aiempaan vuonna 2020 julkaistuun raporttiin, ja sen aineistona on käytetty Verohallinnon ja Tilastokeskuksen vuoden 2020 tilastoja. Seurantatutkimus osoittaa, että listaamattomista osakeyhtiöistä nostettavat verovapaat huojennetut osingot jakautuvat edelleen hyvin epätasaisesti sekä maantieteellisesti että eri tuloluokkien, sukupuolten ja ikäryhmien välillä.

Huojennettujen verovapaiden osinkojen kokonaismäärä oli vuonna 2020 peräti 17 prosenttia suurempi kuin vuonna 2017. Kasvun on myös ennakoitu kiihtyvän entisestään tulevina vuosina. Tämä käy selkeästi ilmi valtiovarainministeriön verotukien määrää koskevista ennusteista, joissa osinkoverohuojennuksesta syntyvän verotuen on arvioitu kasvavan vuoden 2020 405 miljoonasta peräti 830 miljoonaan euroon vuoteen 2023 mennessä²⁸.

Osinkoverojärjestelmän rakenne suosii jo lähtökohtaisesti kaikkein varakkaimpia, sillä mahdollisuus nostaa kevyesti verotettuja huojennettuja osinkoja on sidoksissa yhtiöön kerrytettyyn nettovarallisuuteen. Tilastojen tarkempi tarkastelu osoittaa lisäksi, että järjestelmästä hyötyvät kaikkein eniten yhteiskunnan suurituloisimmat. Suurituloisin kymmenys nostaa 71 prosenttia kaikista huojennetuista verovapaista osingoista, mikä tarkoittaa tälle ryhmälle 1,28 miljardin euron verovapaita osinkotuloja. Myös suurituloisimpien keskuudessa verovapaat osingot jakautuvat epätasaisesti: hyvätuloisin prosentti nostaa 31 prosenttia kaikista huojennetuista verovapaista osingoista, ja kaikkein suurituloisimman promillen osuus verovapaista osingoista on 9 prosenttia. Tosiasiassa isotuloisten osuudet verovapaista osingoista ovat vielä suuremmat, sillä Verohallinnon tuloluokkatilastoissa on huomioitu vain veronalaiset tulot. Tästä johtuen tuloluokat eivät etenkään suurituloisten kohdalla kuvasta tulonsaajien todellisia kokonaistuloja.  

Sukupuolten välillä verovapaat osinkotulot jakautuvat niin ikään erittäin epätasaisesti: miehet nostavat 78 prosenttia kaikista verovapaista osingoista²⁹. Ilmiö on yhteiskunnallisesti kiinnostava, sillä verotuloilla on merkittävä vaikutus naisten tasa-arvoon Suomessa: verotuloilla ylläpidetään monia naisten kannalta keskeisiä palveluja, kuten päivähoito- ja terveyspalveluja, ja maksetaan useilla naisvaltaisilla aloilla työskentelevien palkat³⁰. Ikäjakaumavertailun perusteella suurimpia osinkoverohuojennuksesta hyötyjiä ovat keski-ikäiset: yksin 50–59-vuotiaiden osuus nousee lähes 30 prosenttiin osinkojen kokonaismäärästä.

Maantieteellisesti osinkojen jakautumisessa on havaittavissa selkeä ero maan itä- ja länsiosien välillä. Sekä asukasmääriin suhteutettujen osinkojen määrä että saajien suhteellinen osuus ovat korkeimpia maan etelä- ja länsiosissa. Ero itäiseen Suomeen on selkeä. Maakuntien asukasmäärään suhteutettuna verovapaita huojennettuja osinkoja nostetaan eniten Ahvenanmaalla, Pohjanmaalla ja Uudellamaalla, ja vähiten Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Etelä-Karjalassa. Kuntatasolla osinkoja nostetaan suhteellisesti eniten Kauniaisissa, Brändössä ja Föglössa. Osingonsaajien osuus asukkaista on puolestaan korkeinta Päijät-Hämeessä, Satakunnassa ja Pohjanmaalla, ja matalinta Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Kymenlaaksossa. Itä–länsijako on selkeästi nähtävissä sekä maakuntakohtaisissa että kuntatason tilastoissa.

Listaamattomien osinkoverojärjestelmään liittyvällä tulonmuunnolla, jossa ansiotuloja pyritään muuttamaan osinkotuloiksi, on myös suoria vaikutuksia kuntatalouteen: tulonmuunto pienentää kunnallisverokertymää, koska pääomatuloista ei makseta kunnallisveroa. Tulonmuunnon vaikutuksista kuntatalouteen ei kuitenkaan ole juurikaan tietoa saatavilla. Listaamattomien osinkoverojärjestelmän verovaikutuksia tulisikin jatkossa arvioida myös kuntatalouden näkökulmasta.

Päättäjille

• Listaamattomien yhtiöiden osinkoverojärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja monin tavoin hyvän verojärjestelmän vastainen. Osinkoverojärjestelmää voitaisiin korjata esimerkiksi:
  
  - laskemalla huojennetun osingon laskennassa käytettävää tuottoprosenttia (kiinteän prosentin sijaan tuottoprosentti olisi hyvä sitoa markkinakorkoihin), korottamalla huojennetun osingon veronalaista osuutta ja laskemalla osinkoverohuojennuksen euromääräistä ylärajaa sekä
  
  - edellyttämällä huojennettuja osinkoja nostettaessa, että pääomatulona nostettavan osingon ylärajan määrittävää yhtiön nettovarallisuutta laskettaessa huomioidaan ainoastaan elinkeinotoiminnan käytössä ollut varallisuus.
  
• Pitkällä tähtäimellä Suomen tulee selvittää listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen muuttamista niin, että sillä varmistettaisiin tulojen progressiivinen maksukykyyn perustuva verotus. Tämä onnistuisi esimerkiksi porrastetulla osinkoverolla, jossa pienimpiin osinkoihin sovellettaisiin matalampaa verokantaa ja suuremmissa osingoissa verotus nousisi korkeammaksi. 
  
• Verotietojen julkisuutta tulee laajentaa. Tällä hetkellä julkiset verotiedot pitävät sisällään ainoastaan veronalaiset tulot. Verovapaat tulot, kuten verovapaa osuus listaamattoman yhtiön maksamasta osingosta, puuttuvat kokonaan julkisista verotiedoista ja sen myötä mm. medialle toimitettavista tulolistauksista. Tämä heikentää julkisten verotietojen informaatioarvoa merkittävästi.
  
• Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotuksen yhteiskunnallisista vaikutuksista, kuten vaikutuksista kuntatalouteen, olisi perusteltua laatia arvioita päättäjien ja kansalaisten käyttöön.

Kansalaisille

• Suurin osa suomalaisista ei hyödy lainkaan listaamattomien yhtiöiden osinkoverojärjestelmästä, päinvastoin – järjestelmä rapauttaa veropohjaa ja on suora verotuki varakkaimmille ja hyvätuloisimmille.
  
• Kansalaisten tulisi olla selvillä oman puolueensa ja edustajansa tukemasta veropolitiikasta sekä pyrkiä vaikuttamaan politiikkaan omalla aktiivisuudella ja kansalaisjärjestöjen kautta.