Ilmastokriisin ja luontokadon ratkaiseminen edellyttää merkittäviä muutoksia siihen, miten materiaalia ja energiaa käytetään. Tämä tarkoittaa muutosta myös siihen, millaisilla tuotteilla tai palveluilla erilaisia tarpeita täytetään. Seurauksena työpaikat ja globaalit tuotantorakenteet ovat ennennäkemättömän muutospaineen edessä. Jotta ratkaisu planetaaristen rajojen ylittämiseen on sosiaalisesti kestävä, on oikeudenmukainen siirtymä huomioitava alusta lähtien. Oikeudenmukaisen siirtymän tarve on tunnistettu ensimmäisenä fossiilisen energiantuotannon kohdalla kuten kivihiilikaivoksissa ja -voimaloissa, mutta periaate on pikaisesti ymmärrettävä myös laajemmin.

Vaate- ja tekstiiliteollisuus on esimerkki toimialasta, jossa yhdistyvät merkittävät ympäristö- ja työllisyysvaikutukset, mikä tekee sen alttiiksi murrosvaiheen sosiaalisille ongelmille. Vaate- ja tekstiiliteollisuuden kohdalla puhutaan usein niin sanotusta pikamuodista eli siitä, että vaatteita hankitaan paljon ja yksittäisiä vaatekappaleita käytetään vähän. Euroopan ympäristöviraston selvityksen mukaan eurooppalaiset kuluttavat aiempaa enemmän tekstiilejä, vaikka niihin käytetään aiempaa pienempi osuus tuloista. Eurooppalaisen keskivertokuluttajan arvioidaan hankkivan vuosittain 26 kilogrammaa tekstiilejä.¹ Vastaavasti vaatteiden käyttökerrat ovat laskeneet samalla ajanjaksolla noin kolmanneksella. Kuluttajat haaskaavat vuosittain jopa 460 miljardin dollarin arvosta vaatteita heittämällä ne pois käyttökelpoisina.²

Globaalisti vaate- ja tekstiiliteollisuus on ympäristöongelma jo pelkästään ilmastopäästöjensä vuoksi. Alan osuuden kaikista kasvihuonepäästöistä arvioidaan olevan noin 4–10 prosenttia³. Ilmastopäästöjen lisäksi vaate- ja tekstiiliteollisuus käyttää huomattavia määriä luonnonvaroja, maapinta-alaa ja vettä, ja aiheuttaa päästöjä muun muassa vesistöihin⁴.

Aivan kuten alan ympäristövaikutukset myös sitä koskettavan ekologisen siirtymän aiheuttamat sosiaaliset vaikutukset tulevat olemaan sekä paikallisia että maailmanlaajuisia. Ympäristövaikutusten vähentämiseen liittyvät toimet ovat kuitenkin vasta alkutekijöissään. Hitaasti käynnistymässä oleva globaali siirtymä fossiilisista polttoaineista päästöttömään energiantuotantoon auttaa jonkin verran, minkä lisäksi esillä on ollut erilaisia keinoja kiertotalouden edistämiseksi tai kulutuskulttuurin muuttamiseksi esimerkiksi vuokraus- ja korjauspalveluita suosivaksi⁵. Tulevaisuudessa välttämätön kierrätysprosessien tehostuminen että kuluttajien käyttäytymisen muutos tulevat aiheuttamaan negatiivisia työllisyysvaikutuksia sekä vaate- ja tekstiiliteollisuuden perinteisissä tuottaja- että kuluttajamaissa.

YK:n taloudellisten ja sosiaalisten asioiden pääosasto DESA:n vuonna 2020 julkaiseman World Social Reportin mukaan oikeudenmukainen siirtymä vihreään talouteen edellyttää ilmastotoimien integroimista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan, koulutukseen sekä erilaisiin muutostukiin⁶. Oikeudenmukainen siirtymä on toistaiseksi konkretisoitunut lähinnä työn luonteen muutoksen edellyttämänä koulutustarpeena esimerkiksi silloin, kun fossiilisen energian tuotannon työpaikat vähenevät ja uusiutuvan energian tuotannon työpaikat lisääntyvät. Pikamuodin kohdalla oikeudenmukainen siirtymä voi kuitenkin olla huomattavasti pelkkää työntekijän muuntokoulutusta monimutkaisempi kysymys, sillä pikamuodin aiheuttaman ympäristörasitteen vähentäminen voi edellyttää tuotantotapamuutosten lisäksi myös toimia, joilla vaatteiden kokonaiskysyntä vähenee. Silloin kyse ei ole pelkästään siitä, että yhdenlaiset työpaikat muuttuvat toisenlaisiksi, vaan siitä, että työpaikkoja voi siirtyä esimerkiksi Aasian tuotantomaista lähellä kuluttajia oleviin vuokraus- tai korjauspalveluihin, taikka peräti siitä, että koko globaalin toimialan työllisyys vähenee.

Oikeudenmukainen siirtymä on yritysvastuukysymys. Yritysten tulee kantaa vastuuta ilmastonmuutoksen haitallisista ihmisoikeusvaikutuksista vähentämällä tehokkaasti kasvihuonekaasupäästöjään ja tukemalla ilmastonmuutokseen sopeutumista. Ilmastotieteen mukaiset päästövähennykset eivät kuitenkaan riitä ihmisoikeusvastuun kantamiseksi vaan niiden edellyttämät toimenpiteet tulee toteuttaa ihmisoikeuksia kunnioittaen ja asianmukaista ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuutta noudattaen. Tämä tarkoittaa, että yritykset eivät voi päästöjä vähentäessään esimerkiksi sivuuttaa vaikutuksia työntekijöihin niiden arvoketjuissa. Vaikka valtioiden rooli oikeudenmukaisen siirtymän varmistamisessa on olennainen, tulee yritysten tarvittaessa käyttää vaikutusvaltaansa ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeudenmukaisen siirtymän edistämiseksi.⁷

Tämä raportti käsittelee vaate- ja tekstiiliteollisuuden murrosta ja yritysten vastuuta alan oikeudenmukaisessa siirtymässä. Seuraava luku käsittelee vaate- ja tekstiiliteollisuuden globaalia tilaa, ilmastopäästöjä ja kehitystrendejä. Luvussa kolme käsitellään kiertotaloutta tapana pienentää vaate- ja tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutusta. Luvussa neljä esitellään oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet. Luvussa viisi arvioidaan, millaisia vaikutuksia vaate- ja tekstiiliteollisuuden kestävyysmurroksella on, millaiset lähtökohdat ja valmiudet merkittävillä globaalissa etelässä sijaitsevilla vaate- ja tekstiilialan tuotantomailla on tämän murroksen kohtaamisessa. Luku kuusi käsittelee vaate- ja tekstiilialan yritysten vastuuta alan oikeudenmukaisessa siirtymässä.

Vaatteiden ja tekstiilien arvoketjut ovat pitkiä ja globaaleja. Kuluttajalle päätyvä tuote saa alkunsa raaka-aineen tuotannossa eli esimerkiksi puuvillan viljelyssä, josta se etenee langan valmistuksen, tekstiilin valmistuksen ja vaatteen valmistuksen kautta myyntiin. Jokaisesta vaiheesta voi huolehtia yksi tai useampi eri yritys. Varsinkin tuotantoketjun alkupää voi olla jakautunut useampaan ketjuun, jolloin esimerkiksi yksittäisen vaatekappaleen valmistuksessa ja logistiikassa voi olla mukana kymmeniä yrityksiä.

Vaate- ja tekstiiliala on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä: globaalin kulutuksen arvioidaan yli kaksinkertaistuneen vuosina 1975–2018 ja tuotannon noin kaksinkertaistuneen vuoden 2000 jälkeen. Alan kasvun on arvioitu jatkuvan edelleen. Kasvu on osittain mahdollista siksi, että ostettuja vaatteita käytetään aiempaa vähemmän. Käytetyt tuotteet päätyvät usein tekstiilijätteeksi, jota syntyy globaalisti vuosittain 92 miljoonaa tonnia.⁸

Ellen MacArthur -säätiön raportissa arvioidaan, että arvoketju huomioiden pelkästään vaatetoimialan vuosittainen arvo on 1 300 miljardia dollaria ja työllistävä vaikutus 300 miljoonaa⁹. WTO:n tilastoissa vaatteiden ja tekstiilien kansainvälinen kauppa oli vuonna 2020 arvoltaan lähes 800 miljardia dollaria. Yksittäisistä maista merkittävin tuottaja on Kiina, jonka osuus on noin kolmannes kansainvälisestä kaupasta. Muita merkittäviä tuottajia ovat muun muassa Bangladesh, EU, Intia, Turkki ja Vietnam.¹⁰ Käytettyjen vaatteiden osuus vaatekaupan arvosta on tilastopalvelu Statistan mukaan noin kaksi prosenttia¹¹.

EU on merkittävä toimija sekä tuotannossa että kulutuksessa. Vaate- ja tekstiilialan etujärjestö Euratexin arvion mukaan EU:n vaate- ja tekstiiliteollisuuden liikevaihto on 162 miljardia euroa, ja alan arvioidaan työllistävän Euroopan unionissa noin 1,5 miljoonaa henkilöä noin 160 000 eri yrityksessä. Kulutus on EU-alueella huomattavasti tuotantoa suurempaa, sillä vaatteiden ja tekstiilien vienti unionista oli vuonna 2019 arvoltaan noin 61 miljardia euroa ja tuonti noin 109 miljardia euroa.¹²

Suomessa vaate- ja tekstiilialan arvioidaan työllistävän noin 18 000 henkeä, joista noin puolet tukku- ja vähittäiskaupassa, noin 35 prosenttia tuotannossa ja noin 15 prosenttia vaate- ja tekstiilihuollon työtehtävissä. Vuonna 2019 alan liikevaihto Suomessa oli 3,95 miljardia euroa.¹³

Vuosittain Suomeen tuodaan vaatteita ja tekstiilejä noin 120 000 tonnia¹⁴. Vuoden 2020 tuonti oli arvoltaan noin 2,3 miljardia euroa, josta vaatteiden osuus oli noin 1,4 miljardia euroa. Tuontimaista ylivoimaisesti merkittävin oli Kiina 38 prosentin osuudella. Seuraavina tulivat Bangladesh seitsemän prosentin, Turkki ja Saksa noin viiden sekä Ruotsi noin neljän prosentin osuuksilla. Vienti oli selvästi pienempää, yhteensä 551 miljoonan euron arvoista, ja siitä valtaosa kohdistui Eurooppaan. Tuonnin ja viennin erotus on kasvanut vuosina 2006–2020, sillä vaatteiden ja tekstiilien tuonti kasvoi ajanjaksolla 25 prosenttia, kun taas vienti supistui 13 prosenttia.¹⁵

Yhtä asukasta kohden laskettu rahankäyttö vaatteisiin ja tekstiileihin yli kaksinkertaistui vuosina 1993–2011, mutta on sittemmin vakiintunut hieman yli 800 euroon vuodessa. Vuonna 2019 vaatteisiin käytettiin yhteensä 4,1 miljardia euroa ja kodintekstiileihin 0,5 miljardia euroa.¹⁶ Asukasmäärään suhteutettuna summat ovat eurooppalaista keskitasoa.¹⁷

Tilastokeskuksen uusimmassa kotitalouksien kulutusta koskevassa tilastojulkaisussa kotitalouskohtaiset kulutusmenot vaatteisiin ovat kasvaneet vuosina 2001–2016 noin 27 prosenttia eli jokseenkin linjassa yleisen kulutusmenojen kasvun kanssa, kun taas kodintekstiileihin käytetty rahamäärä on pysynyt jokseenkin ennallaan. Kulutusmenot luokassa, jossa ovat mukana “vaatteiden pesu, valmistus ja vuokraus”, ovat saman jakson aikana laskeneet yli kolmanneksella ja vastasivat vuonna 2016 vain noin yhtä prosenttia vaatteisiin käytetystä summasta.¹⁸

Globaalisti tekstiiliteollisuuden arvioidaan olevan hyvin merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja. Arviot vaihtelevat riippuen siitä, mitä kaikkia tuoteryhmiä lasketaan mukaan, sekä siitä, huomioidaanko vain tuotannon vai myös käytön ja loppukäytön päästöt. Tyypillisesti vaate- ja tekstiiliteollisuuden osuus globaaleista päästöistä arvioidaan noin 4–10 prosentiksi¹⁹.

Esimerkiksi konsulttiyhtiö McKinsey on arvioinut, että muotiteollisuuden päästöt olivat 2,1 miljardia tonnia vuonna 2018. Tästä noin 71 prosenttia syntyy tuotannossa, 6 prosenttia kuljetuksista ja vähittäismyynnistä ja loput 23 prosenttia käytössä ja käytöstä poistamisessa. Arvion mukaan puolentoista asteen tavoite edellyttäisi alan päästöjen puolittamista vuoteen 2030 mennessä, mutta ilman lisätoimia päästöjen ennustetaan kasvavan noin 30 prosenttia.²⁰

Samassa McKinseyn raportissa arvioitiin myös erilaisilla toimenpiteillä saavutettavien päästövähennysten suuruutta ja hintaa. Merkittävimmät päästövähennykset olisi mahdollista saavuttaa tuotannossa muun muassa parantamalla energiatehokkuutta ja lisäämällä päästöttömän energian käyttöä sekä tehostamalla raaka-aineiden valmistusta esimerkiksi kohdentamalla tarkemmin lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä puuvillan tuotannossa. Merkittäviä vähennyksiä voitaisiin saavuttaa myös vähentämällä vaatteiden ylituotantoa²¹ sekä vähentämällä vaatteiden pesemistä ja koneellista kuivaamista käyttövaiheessa.²²

Suomessa vaate- ja tekstiilialan ilmastovaikutusta ja tulevaisuutta kartoitettiin vuonna 2020 julkaistussa Hiilineutraali tekstiiliteollisuus -tiekarttaraportissa²³. Suomen rajojen sisäpuolella syntyviin päästöihin keskittyneen arvion mukaan vaate- ja tekstiilialan päästöt olivat vuonna 2018 noin 59 300 tonnia eli noin 0,1 prosenttia Suomen kansallisista päästöistä. On kuitenkin huomioitava, että valtaosa alan päästöistä syntyy ulkomaille ulottuvissa arvoketjuissa. Suomalaisen tekstiili- ja muotialan globaaleja ilmastopäästöjä vuonna 2021 tarkastelleessa raportissa arvioitiin, että vaatteiden ja tekstiilien kotimaisen tuotannon ja Suomeen tuotujen vaatteiden ja tekstiilien yhteenlasketut elinkaaripäästöt ovat noin 1 689 000 tonnia²⁴. Tässä Suomen tekstiili ja muoti -etujärjestön teettämässä ja konsulttiyhtiö Clonetin kirjoittamassa raportissa tuontantovaiheen osuus arvioitiin selvästi suuremmaksi (89 prosenttia) kuin McKinseyn edellä esitetty arvio (71 prosenttia).

Ilman erillisiä toimia Suomen rajojen sisällä syntyvien vaate- ja tekstiilialan päästöjen arvioidaan noin puolittuvan vuoteen 2050 mennessä erityisesti saatavilla olevan energian tuotannon puhdistumisen myötä. Alan omilla päästövähennystoimilla, kuten energiatehokkuuden parantamisella, sähköautojen käyttöönotolla logistiikassa, öljylämmityksestä luopumalla ja siirtymällä omassa energiantuotannossa maakaasusta biokaasuun, voitaisiin saada kansallisesti syntyvät päästöt laskemaan noin kymmenesosaan nykyisestä. Näiden päästöjen kompensaatiolla ala voisi saavuttaa hiilineutraaliuden vuonna 2035 eli samaan aikaan Suomen kansallisen hiilineutraaliustavoitteen kanssa.²⁵

Vaate- ja tekstiiliteollisuuden ilmastokuormaa voidaan tarkastella myös kulutuksen päästöjen näkökulmasta. Suomalaisten kulutuksen päästöjä koskevassa raportissa arvioitiin, että vuonna 2016 jokaisen suomalaisen vaate- ja jalkinehankinnoista aiheutui keskimäärin 262 kilogramman päästöt, mikä vastasi noin kolmea prosenttia kulutuksen per capita päästöistä. Raportissa käytettyjen lukujen perusteella on myös arvioitavissa, että pelkkien vaatteiden osuus päästöistä oli noin 90 prosenttia eli noin 235 kiloa²⁶.

On arvioitu, että puolentoista asteen ilmastotavoite tarkoittaa suomalaisten kulutuksen päästöjen leikkaamista nykyisestä noin kymmenestä tonnista vuodessa 2,5 tonniin 2030 mennessä, 1,4 tonniin 2040 mennessä ja 0,7 tonniin 2050 mennessä. Toisaalta on syytä huomioida, että näiden lukujen takana on lämpenemisen puoleentoista asteeseen vain 50 prosentin todennäköisyydellä rajoittavan hiilibudjetin globaali tasajako.²⁷ Kun lähtökohdaksi otetaan IPCC:n tuoreimman, elokuussa 2021 julkaistun raportin arvioima hiilibudjetti, jolla lämpeneminen rajoitetaan 83 prosentin todennäköisyydellä puoleentoista asteeseen²⁸, ja jaetaan se maksukykyperiaatteen²⁹ mukaisesti, pitäisi suomalaisten kulutuksen päästöt saada nollaan jo muutamassa vuodessa³⁰.

Suomen tekstiili- ja muotialan arvoketjun päästöihin voidaan vaikuttaa erilaisilla toimilla. Suurimmat päästövähennykset olisi saavutettavissa sillä, että vaatteita käytettäisiin kaksi kertaa enemmän, jolloin uusien vaatteiden tarve vähenisi (46 prosentin vähennys), sekä siirtymällä tuotannossa uusiutuvaan energiaan (40 prosentin vähennys). Jos taas kaikki neitseellinen puuvilla ja polyesteri korvattaisiin kierrätyskuiduilla, arvoketjujen päästöt voisivat vähentyä 19 prosenttia. Raportti kuitenkin toteaa, ettei tämä ole nopeasti saavutettavissa kierrätyskuitujen rajallisen saatavuuden ja soveltuvuuden vuoksi.³¹

Seuraavissa alaluvuissa esitellään konsepteja ja hankkeita, joiden puitteissa alan päästöjä on pyritty ja pyritään vähentämään. Näitä ovat yrityskohtaiset ilmastotavoitteet sekä erilaiset muut ohjelmat ja aloitteet päästöjen vähentämiseksi. Luvussa kolme käsitellään tarkemmin kiertotaloutta, jonka alle suuri osa konkreettisista toimenpiteistä kuuluu.

Yrityksissä ilmastotoimet käynnistetään yleensä laatimalla ilmastotavoitteita, jotka voivat koskea esimerkiksi tietynsuuruista päästövähennystä tavoitevuoteen mennessä tai päästökompensaatiolla saavutettavaa hiilineutraaliutta. Varsinkin viime vuosina yritysten ilmastotavoitteissa ovat yleistyneet niin sanotut nettonollatavoitteet, joissa yhdistyvät ilmastotieteen mukaiset päästövähennyspolut ja viimeisten päästöjen kompensoiminen sitomalla hiiltä pois ilmakehästä.³⁹

Varsinkin vaate- ja tekstiiliteollisuudessa, jossa arvoketjut ovat pitkiä ja monimutkaisia, on olennaista määritellä ilmastotavoitteessa selvästi se, mitä yrityksen päästöjä lasketaan tavoitteen piiriin. Yritysten päästöjen kohdalla puhutaan tyypillisesti niin sanotun GHG-protokollan mukaisista scope 1, 2 ja 3 -päästöistä. Scope 1 kattaa oman toiminnan suorat päästöt, scope 2 hankitun energian tuotannon päästöt ja scope 3 arvoketjun päästöt. Scope 3 jakautuu vielä niin sanottuihin upstream- ja downstream-päästöihin riippuen siitä, onko kyse päästöistä, jotka syntyvät yritysten omiin hankintoihin liittyen (upstream) vai vasta tuotteiden käyttö- tai käytöstäpoistovaiheessa syntyvistä päästöistä (downstream).⁴⁰

Se, miten päästöt jakautuvat arvoketjun eri vaiheisiin, riippuu suuresti toimialasta⁴¹. Esimerkiksi oman toiminnan scope 1 päästöt voivat vaihdella suuresti: valtavasti fossiilisia polttoaineita polttavan Finnairin scope 1 -päästöt olivat vuonna 2020 noin 82 prosenttia yhtiön kaikista scope 1–3 päästöistä ⁴², kun taas muiden yritysten valmistamia tuotteita myyvän S-ryhmän scope 1 -päästöt olivat samana vuonna noin prosentin⁴³.

Myös vaate- ja tekstiiliteollisuudessa päästöt painottuvat tyypillisesti alihankintaan sekä tuotteiden myynnin jälkeiseen käyttöön eli scope 3 -päästöihin. Esimerkiksi Levi Strauss & Co. kertoo vastuullisuusraportissaan, että sen scope 1 ja scope 2 päästöt ovat yhteensä ainoastaan 0,55 prosenttia yrityksen kokonaispäästöistä ja että valtaosa sen päästöistä syntyy tuotannossa (60 prosenttia) ja käyttövaiheessa (28 prosenttia) loppujen jakautuessa muun muassa logistiikkaan ja käytöstä poistoon⁴⁴.

Levi Strauss & Co. on asettanut tavoitteekseen vähentää omia scope 1 ja 2 -päästöjään 90 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2025 mennessä. Yrityksen teettämien tuotteiden päästöjä, eli scope 3 upstream-päästöjä, vähennetään 40 prosenttia samalla ajanjaksolla. Yrityksen ilmastotavoite ei kata niin sanottuja scope 3 downstream-päästöjä, eli esimerkiksi myytyjen vaatteiden käyttövaiheen päästöjä. Yrityksen oman toiminnan scope 1 ja 2 -päästöjen vähentämisessä tärkein toimi on ollut siirtyminen uusiutuvaan energiaan, jonka osuus on jo vuosina 2016–2020 nostettu 24 prosentista 76 prosenttiin, ja tavoitteena on 100 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Tämän ja muiden toimien seurauksena scope 1 ja 2 -päästöt ovat laskeneet jo 57 prosenttia. Kokoluokaltaan huomattavasti merkittävämpiä alihankinnan päästöjä on saatu vähennettyä vain 14 prosenttia vuoden 2016 tasosta. Vaatimattomat vähennykset on saatu aikaan siirtymällä osittain kestävämpiin raaka-aineisiin sekä sähköverkkoon tehdyillä parannuksilla joissain tuotantopaikoissa. Scope 3 -päästöjen vähentämisessä tärkein työkalu on päästövähennystavoitteiden edellyttäminen materiaalien ja vaatteiden valmistajilta. Yrityksen mukaan sen tärkeimmät tavarantoimittajat ovat sitoutuneet vähentämään päästöjään 40–60 prosenttia – aikajännettä ja lähtötasoa ei tosin vastuullisuusraportissa avata.⁴⁵

Tällainen koko arvoketjun kattava päästöjen hallinta on olennainen osa yrityksen ilmastovastuuta. YK:n alainen UNECE nosti marraskuussa 2021 alihankintaketjujen hallinnan ja läpinäkyvyyden keinona tunnistaa ja vähentää vaate- ja tekstiiliteollisuuden kasvihuonekaasupäästöjä⁴⁶. Lisäksi sen helmikuussa 2021 hyväksytyssä politiikkasuosituksessa peräänkuulutetaan hallituksilta poliittisia päätöksiä, jotka edistävät vaate- ja tekstiiliteollisuuden arvoketjujen läpinäkyvyyttä kattaen muun muassa raaka-aineet ja tuotantoprosessit sekä taloudellisen että sosiaalisen vastuullisuuden.⁴⁷

Finnwatchin kyselyissä, joihin on vastannut myös joukko suomalaisia vaate- ja tekstiilialan yrityksiä, on käynyt ilmi, että vain hyvin harvat yritykset edellyttävät alihankkijoiltaan päästöraportointia tai päästövähennystoimia. Koska päästöjä ei huomioida jo ostosopimuksia ja alihankkijoita valittaessa, yrityksillä on vaikeuksia jälkikäteen saada luotettavia lukuja alihankinnan päästöistä⁴⁸. Tyypillisesti scope 3 -päästöjä arvioidaankin laskentatyökaluilla, joissa on esimerkiksi oletusarvot eri materiaalien päästöille. Suomessa tekstiilialan etujärjestö STJM tarjoaa tällaisen laskurin sen Hiilineutraali tekstiiliala 2035 -sitoumukseen liittyville yrityksille⁴⁹. Vaikka staattiset laskurit lisäävät yleisesti yritysten tietoisuutta ja ymmärrystä arvoketjujen päästöistä, ne eivät suoraan kerro yrityksen oman arvoketjun päästöjä tai kannusta arvoketjussa olevia toimijoita päästövähennyksiin⁵⁰.

Alihankinnan päästöjen hallintaa voidaan edistää myös esimerkiksi ympäristövaikutusten hallinnointiin tarkoitetulla Amfori BEPI -ympäristöjärjestelmällä. Suomalaisista vaate- ja tekstiilialan yrityksistä muun muassa Basic-Fashion, North Outdoor ja Vallila ovat siinä mukana, mutta järjestelmän hyödyntäminen tuotantolaitosten kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan on vielä toistaiseksi harvinaista⁵¹.

Yritysten omat hankinta- ja investointipäätökset sekä muut valinnat vaikuttavat suoraan siihen, millaiset ovat sen scope 1 ja 2 päästöt sekä scope 3:n upstream-päästöt. Muun muassa tuotekehityksen kautta yrityksillä on mahdollisuus vaikuttaa myös scope 3:n downstream-päästöihin. Nettonollatavoitteissa edellytetään tyypillisesti koko arvoketjun päästöjen huomioimista⁵². Kun ne asetetaan tyypillisesti melko kauas, jopa vuosikymmenten päähän, voidaan katsoa, että koko arvoketjun päästöt ovat yrityksen hallinnassa⁵³.

Yritysten itsenäisten toimien ohella päästövähennyksiin on kannustettu ja ohjattu erilaisilla hankkeilla. Kun yritykset esimerkiksi puhuvat tieteeseen perustuvista ilmastotavoitteista, kyseessä on usein niin sanottu Science Based Targets -järjestelmä. Esimerkiksi edellisessä luvussa kuvatut Levis Strauss & Co:n tavoitteet ovat järjestelmän mukaiset.

Järjestelmän ovat kehittäneet yhteistyössä yritysten ilmastotavoitteita seuraava Carbon Disclosure Project, YK:n Global Compact -aloite, Maailman luonnonvarainstituutti WRI ja Maailman luonnonsäätiö WWF. Tammikuussa 2022 järjestelmään oli liittynyt yhteensä 2 392 yritystä, joista 1 123 on asettanut järjestelmän mukaisen tavoitteen ja loput sitoutuneet tekemään näin kahden vuoden aikana. Vaate- ja tekstiilialan yrityksiä on vähintään sitoumuksella mukana 152, joiden lisäksi suuri osa 125 järjestelmään kuuluvasta vähittäistavarakaupan toimijasta myy tai jopa teettää vaatteita. ⁵⁴

Science Based Targets -järjestelmään liittyvän yrityksen tulee asettaa itselleen 5–10 vuoden välein koko konsernin kattava ja järjestelmän kriteerit täyttävä ilmastotavoite, joka sisältää puolentoista tai selvästi alle kahden asteen tavoitteen mukaiset päästövähennykset. Lisäksi tietyille toimialoille on julkaistu yksityiskohtaisempia oppaita. Esimerkiksi vaate- ja tekstiilialan oppaassa on erillinen osio siitä, miten vaatteiden käyttövaiheen päästöt, eli esimerkiksi pesemiseen liittyvän energiankulutuksen päästöt, voi huomioida, joskaan sitä ei edellytetä. Opas suosittelee myös materiaalivalintoihin tai käyttäjiin kohdistuvaan viestintään liittyviä toimia, joilla voidaan pyrkiä vähentämään tuotteiden pesemistä. Oppaassa on myös esitelty muutamien alan yritysten SBT-tavoitteita.

Se, että vaate- ja tekstiilialalla suuri osa päästöistä syntyy arvoketjussa, ei kuitenkaan tarkoita, että alan yrityksiltä edellytettäisiin SBT-järjestelmässä sen laajempaa näiden päästöjen huomioimista kuin muillakaan toimialoilla. Lastenvaateyhtiö Reima ilmoitti tammikuussa 2022 sitotuneensa ensimmäisenä suomalaisena vaateyhtiönä asettamaan itselleen SBT-tavoitteet⁵⁵. Reiman tavoitteet julkaistaan vuoden 2022, kun niille on saatu SBT-järjestelmän hyväksyntä.

Finnwatch kävi tätä raporttia varten läpi vaate- ja tekstiilialan yritysten asettamat SBT-tavoitteet, joita oli tammikuussa 2022 yhteensä 63 yrityksellä mukaan lukien muun muassa Adidas, Hugo Boss, Ralph Lauren ja Zalando⁵⁶. Lähes kaikkien yritysten (59 kpl) tavoitteet oli arvioitu puolentoista asteen ilmastotavoitteen mukaisiksi. Kolmella yrityksellä oli selvästi alle kahden asteen SBT-tavoite ja yhdellä yrityksellä kahden asteen SBT-tavoite.

Järjestelmän säännöt ovat huomattavasti tiukemmat scope 1 ja 2 -päästötavoitteiden osalta, joten tarkastelussa keskityttiin scope 3 -tavoitteisiin, jotka tyypillisesti kattavat valtaosan vaate- ja tekstiiliyritysten päästöistä ja joiden asettamisessa SBT-antaa enemmän vapauksia⁵⁷. Järjestelmä ei esimerkiksi edellytä absoluuttista päästövähennystä scope 3 -päästöille vaan tavoitteen voi asettaa suhteessa esimerkiksi ostojen määrään. Lisäksi yritys voi tietyin ehdoin valita esimerkiksi sen, kattaako sen scope 3 -tavoite vain ostot vai myös esimerkiksi tuotteiden käytön päästöt.

Lähes puolet yrityksistä (30 kpl) oli asettanut scope 3 -vähennystavoitteen suhteessa johonkin liiketoiminnan tunnuslukuun, mikä ei siis tarkoita päästöjen vähenemistä esitetyn prosenttitavoitteen mukaisesti tai välttämättä lainkaan, jos yrityksen toiminta kasvaa nopeasti. Yhteensä 13 yritystä oli asettanut absoluuttisen päästövähennyksen osalle scope 3 -päästöistä, käytännössä usein ostettujen tuotteiden valmistuksen päästöille. Loput 20 yritystä olivat asettaneet joko yhteisen vähennystavoitteen scope 1, 2 ja 3 -päästöjen absoluuttiselle vähentämiselle (11 kpl) tai scope 1 ja 2 -tavoitteesta erillisen tavoitteen scope 3 -päästöjen vähentämiselle (9 kpl).

Niistä 33 yrityksestä, jotka olivat asettaneet absoluuttisen vähennystavoitteen ainakin osalle scope 3 -päästöistään, vain 11 oli valinnut päästövähennysprosentin, joka vastasi tai ylitti SBT-järjestelmän scope 1 ja 2 -päästöiltä edellyttämää vuosittaista vähennystahdin. Neljällä yrityksellä scope 3 -päästöjen tavoitteen vähennystahti oli hyvin vaatimaton, eli kaksi prosenttia vuodessa tai sen alle.⁵⁸

Käytännössä harva näistä yrityksistä on kuitenkaan esittänyt julkisesti kovin selkeitä suunnitelmia siitä, miten scope 3 -päästöjä vähennetään. Esimerkiksi muotitalo Burberry, joka on yksi scope 3 -päästöjen absoluuttiselle vähentämiselle tavoitteen asettaneista yrityksistä⁵⁹, mainitsee vastuullisuusraportissaan alihankkijoihin vaikuttamisen, jota on tehty muun muassa opastamalla tuottajia uusiutuvan energian käyttöön⁶⁰. Monella muullakin Science Based Targets -järjestelmän mukaisen tavoitteen asettaneella yrityksellä konkreettiset kuvaukset tehdyistä tai suunnitelluista päästövähennyksistä keskittyvät scope 1 ja 2 -päästöihin.

Science Based Targets on myös osa vuonna 2019 Ranskan G7-kokouksessa sovittua The Fashion Pactia, jonka on allekirjoittanut 77 vaate- ja tekstiilialan yritystä muun muassa Armani, Burberry, Prada ja Ralph Lauren. Allekirjoittajat sitoutuvat asettamaan SBT-tavoitteen ja saavuttamaan nettonollan viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Ilmaston lisäksi sitoumuksen kaksi muuta pilaria ovat luonnon monimuotoisuus ja merien tila, joiden edistämiseksi edellytetään muun muassa metsäkadon vastaisia toimia ja pakkauksissa käytettävän muovin vähentämistä.⁶¹

Vaate- ja tekstiilialan toimijat sopivat vuonna 2018 Puolan Katowicessa järjestetyssä YK-ilmastokokouksessa myös alan yhteisestä visiosta, jossa nettonollapäästöt saavutetaan vuoteen 2050 mennessä⁶². Fashion Industry Charter for Climate Action -peruskirjan on allekirjoittanut yli sata yritystä joukossa alan merkittävimpiä toimijoita kuten Adidas, H&M, Levi Strauss, Nike ja Primark⁶³.

Allekirjoittajat sitoutuvat muun muassa selvittämään, seuraamaan ja raportoimaan päästöjään sekä vähentämään koko arvoketjun kattavia (scope 1, 2 ja 3) päästöjä vähintään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä käyttäen vertailuun vuoden 2015 tai sitä myöhemmän vuoden päästöjä. Lisäksi allekirjoittaja sitoutuvat muun muassa edistämään kiertotalousmalleja ja valistamaan kuluttajia erityisesti tekstiilien käytön ja käytöstä poiston ilmastovaikutuksista.⁶⁴

Omien toimien lisäksi allekirjoittajat ovat sitoutuneet yhteistyöhön, jota tehdään työryhmissä, jotka keskittyvät muun muassa raaka-aineisiin, tuotannossa käytettyyn energiaan, rahoitukseen ja vähittäismyyntiin⁶⁵. Fashion Industry Charter for Climate Action ei sisällä raportointi- tai valvontamekanismia, ja se keskittyy lähinnä päästöihin, joten siihen ei ole sisällytetty kirjauksia esimerkiksi työntekijöiden oikeudesta oikeudenmukaiseen siirtymään.

YK:n ilmastoneuvotteluorganisaatio UNFCCC ja kestävämpää materiaalien käyttöä tekstiilialalla ajava Textile Exchange -järjestö haastoivat vuonna 2021 vaate- ja tekstiilialan yritykset kasvattamaan kierrätetyn polyesterin osuutta 14 prosentista 45 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Kierrätetyn polyesterin päästöjen arvioidaan olevan noin 70 prosenttia pienemmät kuin neitseellisellä polyesterillä. Jotta kampanjan tavoite voitaisiin saavuttaa globaalisti, mukaan lähtevien yritysten suositellaan pyrkivän omassa toiminnassaan 80–100 prosentin kierrätysosuuteen käyttämässään polyesterissä. Käynnistysvaiheessa mukaan lähti 85 brändiä, muun muassa Adidas, H&M ja Helly Hansen.⁶⁶

Suomessa vaate- ja tekstiilialan päästövähennyksiä on pyritty vauhdittamaan alan niin sanotun tiekarttatyön yhteydessä käynnistetyllä Hiilineutraali tekstiiliala 2035 -sitoumuksella, johon on toistaiseksi sitoutunut 15 yritystä⁶⁷ mukaan lukien muun muassa Image Wear, Novita ja Uhana. Sitoumuksessa edellytetään hiilineutraaliutta viimeistään vuonna 2035 oman toiminnan osalta sekä päästövähennysten edistämistä arvoketjuissa. Ohjelmaan kuuluu allekirjoittajille tarjottava koulutus ja tuki muun muassa päästöjen laskentaan, vähentämiseen ja kompensaatioiden käyttöön.⁶⁸

Vaate- ja tekstiilialalla on herätty alan suureen ilmastokuormaan asettamalla yrityskohtaisia päästövähennystavoitteita ja käynnistämällä erilaisia aloitteita alan päästöjen vähentämiseksi. Toistaiseksi näitä pyrkimyksiä läpileikkaava ongelma on se, että alihankintaketjujen päästöihin – jotka ovat usein valtaosa koko arvoketjun päästöistä – kiinnistetään huomattavasti vähemmän huomiota kuin yritysten omiin suoriin päästöihin. Tämä on näkynyt esimerkiksi Suomessa alan kotimaisiin päästöihin keskittyneessä tiekarttatyössä ja maailmalla Science Based Targets -järjestelmän vaatimuksissa, ja sen puitteissa asetetuissa tavoitteissa. Jotta alan ilmastolle aiheuttama kuormitus aidosti vähenee, on arvoketjun päästöjen vähentämiseen saatava enemmän vauhtia.

Vaate- ja tekstiilialan uusina kehitystrendeinä on tunnistettu työvoimakustannusten nousun aiheuttama tuotannon siirtyminen Kiinasta joko Afrikkaan tai takaisin länsimaihin, tuotantoketjun automatisaation ja digitalisaatio lisääntyminen, älykkäämmät kulutusmallit kuten vaatteiden vuokraaminen sekä siirtymä ekologisemmin tuotettuihin kuituihin⁶⁹.

Vaate- ja tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutusten saattaminen kestävälle tasolle edellyttää, että kaikkien muiden toimien lisäksi myös tuotantoa ja kulutusta supistetaan⁷⁰. Toistaiseksi suunta ei kuitenkaan ole tämä vaan kiertotaloudella ja muilla ilmasto- tai ympäristövaikutuksia vähentävillä toimilla saavutettua hyötyä rajoittaa se, että alalle povataan yhä vahvaa kasvua. Esimerkiksi vaatetuotannon arvioidaan kasvavan tällä vuosikymmenellä 2,7 prosenttia vuosittain (ks. myös luku 2)⁷¹. Koronapandemiasta toipumisen jälkeen alan kasvun taustalla on muun muassa Kiinan keskiluokan kasvavat tulot, ja niiden myötä lisääntyvä kulutus⁷².

Vaate- ja tekstiiliteollisuus on varsin työvoimavaltaista ja tuotantokustannuksista on viime vuosikymmeninä tullut yhä tärkeämpi kilpailutekijä. Tehtaita ja tuotantomaita kilpailutetaan jatkuvasti, ja tuotteet valmistetaan tekstiili- ja vaatebrändien omien tuotantolaitoksien sijaan alihankkijoiden toimesta. Tuotanto ei tyypillisesti vaadi korkeasti koulutettua työvoimaa tai paikallisia luonnonvaroja, joten alihankintaketjut voivat suuntautua nopeastikin uusiin maihin esimerkiksi palkkatasojen muuttuessa.⁷³

Tämä muutosherkkyys on näkynyt muun muassa siinä, että palkkatason nousun myötä Kiinan osuus kansainvälisestä vaateviennistä on laskenut 36,6 prosentista 31,6 prosenttiin vuosina 2010–2020⁷⁴. Nousevia tuotantomaita ovat olleet muun muassa Bangladesh, Turkki ja Vietnam sekä tuoreempina esimerkkeinä myös Etiopia, Honduras ja Kambodža⁷⁵. Myös konsulttiyhtiö Quantisin selvityksessä vuodelta 2018 arvioitiin, että yksi vaate- ja tekstiilialan trendeistä on nousevien työvoimakustannusten ajama tuotannon siirtyminen halvempien työvoimakustannusten maihin tai takaisin globaaliin pohjoiseen, jolloin alan kokonaistyöllisyys vähenisi automatisaation ja robotisaation vuoksi. Quantisin arvion mukaan ympäristövaikutusten kannalta olisi kuitenkin parempi, jos tuotanto siirtyisi esimerkiksi Afrikan tuotantomaiden sijaan sellaisiin maihin, joissa ympäristövaikutusten sääntely on pidemmälle kehittynyttä.⁷⁶

Tulevaisuudessa kustannustason lisäksi alihankintaketjujen sijoittumiseen vaikuttaa yhä enemmän myös ulkoisten shokkien – kuten koronapandemian – aiheuttamiin häiriöihin varautuminen ja riskihallinta⁷⁷. Konsulttiyhtiö McKinseyn vaate- ja tekstiiliteollisuuden johtajille tekemien haastatteluiden perusteella tämä voi tarkoittaa pyrkimystä aiempaa vakiintuneempiin alihankintasuhteisiin. Vaate- ja tekstiiliala on varsin altis erilaisille ulkopuolisista häiriöistä – kuten pandemioista, äärisäistä tai luonnonkatastrofeista – johtuville katkoille alihankintaketjuissa. Erikseen mainitaan Bangladeshin ja Vietnamin alttius kuumuuskausille ja tulville.⁷⁸ Yhä suurempaan rooliin alihankintaketjujen riskienhallinnassa ovat nousemassa myös erilaiset sitovat yritysvastuulait ja pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden maahantuontikiellot, joiden myötä esimerkiksi työolojen polkeminen tuotantomaissa voi johtaa taloudellisiin tai oikeudellisiin seuraamuksiin⁷⁹. Tällaisia lakeja on säädetty jo muun muassa Ranskassa ja Saksassa, ja parhaillaan on käynnissä vastaavien lakien valmistelu myös Suomessa⁸⁰ sekä koko EU:n tasolla⁸¹. Pakkotyöllä tuotettujen tuotteiden maahantuontia rajoittavat muun muassa Yhdysvallat⁸² ja Kanada⁸³, ja myös Euroopan unioniin suunnitellaan⁸⁴ vastaavaa sääntelyä.

Koronapandemian vaikutukset iskivät rajusti Aasian vaate- ja tekstiiliteollisuuteen. Pandemian alkuvaiheessa vaatteiden myynti väheni 60–70 prosentilla, joten tuotantoa ajettiin alas ja miljoonia työntekijöitä lomautettiin tai irtisanottiin. Bangladeshilaisille vaatevalmistajille maaliskuun 2020 lopussa tehdyn kyselyn mukaan harva tilausperuutusten kohteeksi joutunut tuottaja sai akuutissa tilanteessa ostajayrityksiltä korvauksia esimerkiksi jo hankituista materiaaleista eivätkä useimmat tuottajat siten omien sanojensa mukaan pystyneet akuutissa tilanteessa tukemaan työnsä menettäneiden työntekijöiden toimeentuloa⁸⁵. Pelkästään Bangladeshissa arviolta noin miljoona tekstiilialan työntekijää jäi vaille työtä⁸⁶, joiden lisäksi työllisten ansiot pienenivät noin 8 prosenttia⁸⁷. On myös arvioitu, että pandemia katkaisi köyhyyden vähenemisen Bangladeshissa⁸⁸.

Pandemian aiheuttamat poikkeukselliset olosuhteet nopeuttivat kaupankäynnin siirtymistä entistäkin enemmän verkkoon. Konsulttiyhtiö McKinseyn selvityksen mukaan pandemia saattaa myös johtaa siihen, että vaate- ja tekstiiliteollisuus pystyy tehostamaan arvoketjujaan kaventamalla tuotevalikoimiaan, pienentämällä varastoinnin tarvetta ja siirtymällä aiempaa tarkemmin kuluttajien kysyntään vastaavaan tuotantoon. Kuluttajien mieltymysten ennakointiin liittyvistä vaikeuksista johtuen arviolta vain noin 60 prosenttia vaatteista myydään normaalihinnalla.⁸⁹

Suomessa tekstiilialan tulevaisuutta on hahmoteltu muun muassa vuonna 2020 julkaistussa vähähiilisyystiekartassa ja vuonna 2021 julkaistussa tulevaisuusvisiossa. Tiekarttaraportissa arvioitiin, että vaate- ja tekstiilimarkkina voi jakaantua erilaisiksi segmenteiksi esimerkiksi sen perusteella, ovatko asiakkaat valmiita maksamaan enemmän ilmaston kannalta kestävämmistä tuotteista vai eivät⁹⁰. Kaikki kuluttajat eivät siten ole välttämättä valmiita maksamaan ylimääräistä siitä, että yritys tekee niitä päästövähennyksiä, jotka ovat välttämättömiä ilmastokriisin ratkaisemiseksi.

VTT:n elokuussa 2021 julkaisemassa tutkimusraportissa hahmoteltiin tulevaisuutta, jossa “Suomeen nousee vastuullinen ja tietämyspohjainen tekstiiliteollisuus”. Vuoteen 2035 sijoittuvassa tulevaisuusvisiossa Suomesta tulisi edelläkävijä sekä sellupohjaisten tekstiilikuitujen että kierrätyskuitujen kehityksessä. Suomessa voitaisiin kierrättää jopa viidennes EU:ssa syntyvässä tekstiilijätteestä. Vision toteutuminen voisi luoda Suomen tekstiilialan arvoketjuun jopa 16 900 uutta työpaikkaa. Vision mukaan osa tuotannosta olisi jatkossakin ulkomailla, muun muassa Aasiassa, mutta sielläkin hyödynnettäisiin Suomessa kehitettyä teknologiaa.⁹¹

Komission odotetaan julkaisevan vuoden 2022 alkupuolella EU:n tekstiilistrategian, jonka on määrä sisältää toimenpiteitä alan kilpailukyvyn ja kiertotalouden edistämiseksi. Hankkeen kuvauksessa mainitaan mahdollisina keinoina muun muassa kannustimet kestävien liiketoimintamallien ja teknologioiden kehittämiseksi sekä tekstiilien kierrätyksen ja vihreiden julkisten hankintojen edistämisen.⁹²

Kiertotaloudella tarkoitetaan talousjärjestelmää, joka perustuu liiketoimintamalleihin, joissa elinkaarella ei ole päätepistettä vaan materiaalien käyttöä vähennetään ja niitä käytetään uudelleen ja kierrätetään. Yhteensä 114 tieteellisessä kirjallisuudessa esitettyä kiertotalouden määritelmää arvioinut tutkimus arvioi, että määritelmissä on eroavaisuuksia ja heikoimmillaan kiertotaloudella tarkoitetaan pelkkää kierrättämistä, jolloin sivuutetaan se systeeminen muutos, joka on välttämätön kiertotaloudelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkijoiden mukaan kiertotalouden kattavaan määritelmään sisältyy siten myös se, että sillä tavoitellaan kokonaisvaltaista kestävää kehitystä kattaen niin ympäristön laadun, taloudellisen vaurauden kuin sosiaalisen tasaveroisuuden (equity). Määritelmään sisältyy ajatus siitä, että kiertotalouden tulee hyödyntää sekä nykyisiä että tulevia sukupolvia.⁹³

Kiertotalouden asiantuntija Jacqueline Cramer on kuvannut⁹⁴ kiertotalouden kattavuutta yhdeksällä osa-alueella, jotka on esitelty kuvassa 3.

Kiertotalouden lisäämistä on esitetty yhdeksi tavaksi vähentää vaate- ja tekstiiliteollisuuden ilmastokuormaa. Vaate- ja tekstiiliteollisuudessa kiertotaloudella tarkoitetaan järjestelmää, jossa vaatteita, kankaita ja kuituja arvostetaan ja hyödynnetään siten, että ne palaavat aina uuteen käyttöön päätymättä koskaan jätteeksi⁹⁵. McKinseyn vuonna 2021 haastattelemista vaate- ja tekstiilialan johtajista 60 prosenttia kertoi investoineensa tai aikovansa investoida kiertotalouden edistämiseen⁹⁶, mutta käytännössä kiertotalous on vasta siirtymässä ideasta käytäntöön. Esimerkiksi Ellen MacArthur -säätiön raportti vuodelta 2017 arvioi, että vain prosentti vaatteisiin käytetystä materiaalista kierrätetään uusiksi vaatteiksi, ja peräti 73 prosenttia päätyy joko kaatopaikalle tai polttoon⁹⁷. Osa tästä jätteestä on täysin käyttämättömiä ja käyttökelpoisia joko myymättömiä tai asiakkaiden palauttamia tuotteita⁹⁸. Sen lisäksi, että käytetyt tekstiilit pitäisi saada kiertämään paremmin, tarvitaan ratkaisuja myös tuotantovaiheen hävikin pienentämiseksi. On arvioitu, että esimerkiksi Bangladeshissa noin neljännes vaate- ja tekstiiliteollisuuden käyttämästä raaka-aineesta jää hyödyntämättä jo tuotantovaiheessa⁹⁹.

Kierrätysratkaisujen vaatimaton nykykäyttö näkyy myös siitä, miten vaatimatonta kierrätysmateriaalien hyödyntäminen on tekstiilien valmistuksessa. Vuonna 2021 julkaistun arvion mukaan muihin kierrätysmateriaaleihin kuin käytettyihin muovipulloihin perustuvien kierrätysmateriaalien osuus vaate- ja tekstiiliteollisuudessa käytetyistä kuiduista on vain noin puoli prosenttia¹⁰⁰. Puuvillan kohdalla kierrätyskuidun osuudeksi arvioitiin noin prosentti ja villan kohdalla noin kuusi prosenttia.

Euroopan ympäristöviraston raportti vuodelta 2018 luokittelee kiertotaloutta tekstiiliteollisuudessa edistävät toimet viiteen kategoriaan: Ensinnäkin raaka-aineissa tulisi päästä kestävästi tuotettuihin raaka-aineisiin, mikä tarkoittaa esimerkiksi ekologisempaa luonnonkuitujen tuotantoa ja haitallisten kemikaalien käytön välttämistä. Toisekseen vaatteiden suunnittelussa tulisi huomioida, että vaatteet suunnitellaan sekä rakenteellisesti että tyylillisestä pitkäkestoisiksi, minkä lisäksi tulisi huomioida myös kierrätettävyys. Kolmanneksi itse tuotannon tulisi olla kestävää, mihin voidaan päästä esimerkiksi parantamalla energiatehokkuutta, vähentämällä luonnonvarojen käyttöä, siirtymällä uusiutuvaan energiaan sekä pienentämällä jätteeksi päätyvän hävikkimateriaalin määrää. Neljäntenä kategoriana esitetään kestävä käyttö, mikä tarkoittaa sitä, että tuotettuja vaatteita käytetään enemmän esimerkiksi edistämällä vaatteiden kierrätystä uuteen käyttöön ja lainapalveluiden laajempaa käyttöä. Viimeisenä kategoriana on käytettyjen vaatteiden kerääminen ja kierrätys materiaalina.¹⁰¹

McKinseyn raportin mukaan kiertotalouden edistäminen valmiiden vaatteiden tasolla vaatii kolmen haasteen ratkaisemista. Ensinnäkin tuotteet ja niissä käytetyt materiaalit tulisi suunnitella helposti kierrätettäviksi. Toisekseen logistiikan pitäisi kuluttajan päässä toimia molempiin suuntiin, eli valmistaja tai tämän valtuuttama taho ottaisi vastaan tai jopa ostaisi takaisin käytetyt tuotteet asiakkailta, jolloin ne voitaisiin myydä käytettyinä uuteen käyttöön. Kolmanneksi varsinkin vanhempien kuluttajien ennakkoluuloja esimerkiksi käytettyihin vaatteisiin liittyen pitäisi murtaa.¹⁰²

Suomessa tekstiilialan kiertotaloutta on edistetty muun muassa VTT:n Telaketju-hankkeessa, jossa tunnistettiin kiertotalouden edistämisen esteitä vaatteiden elinkaaren eri vaiheissa. Tuotannossa esteenä pidettiin muun muassa sitä, etteivät politiikka ja markkinat tarjoa riittäviä kannustimia kestävään tuotantoon, vaikka teknisiä ratkaisuja on jo saatavilla. Vähittäiskaupan ja kuluttajien kohdalla nostettiin esiin muun muassa korjauspalveluiden huono saatavuus ja haasteet käytettyjen vaatteiden löytämisessä sekä niiden kuntoon ja hygieniaan liittyvät huolet. Käytön jälkeisessä vaiheessa kiertotalouden hidasteena nähtiin se, etteivät vaatteiden kierrättämiseen liittyvät teknologiset ratkaisut ole taloudellisesti houkuttelevia, vaikka määrät ovatkin suuria.¹⁰³

Telaketju-hankkeessa on myös arvioitu tekstiilikierrätyksen haasteita ja ympäristövaikutusten arviointiin käytettäviä työkaluja. Kuluttajille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella suomalaisten enemmistö odottaa, että kierrätyskuidusta valmistetun vaatteen tulisi olla saman hintainen tai edullisempi kuin vastaavan, uudesta raaka-aineesta valmistetun tuotteen. Kierrätyskuituihin perustuvan vaatteen hankinnassa laatua, helppokäyttöisyyttä, hintaa ja mukavuutta pidetään selvästi tärkeämpänä kriteerinä kuin ympäristöystävällisyyttä, vastuullisuutta tai imagosyitä.¹⁰⁴ Telaketju-hankkeessa kehitettiin kiertotalousmalleja myös yhdessä tekstiili- ja kierrätysalan toimijoiden kanssa. Esimerkiksi kierrätystekstiiliyritys Pure Waste kehitti ja testasi konseptia, jossa asiakas saa arkivaatetuksensa vuokrapalveluna. Yhdessä hankkeessa etsittiin taas käytännön ratkaisuja siihen, miten työvaatteissa oleva työnantajan logo olisi helppo vaihtaa toiseen vaatteiden vuokraustoiminnan mahdollistamiseksi. ¹⁰⁵

Kiertotalouteen siirtyminen voi vähentää raaka-aineiden tuotannosta aiheutuvia tai niiden saatavuuteen liittyviä riskejä, mutta se ei poista kaikkia pikamuotiin liittyviä ongelmia. Systeemimuutoksen sisältävään kattavaan kiertotalouteen siirtymiseen on kuitenkin vielä paljon matkaa. On arvioitu, että vaate- ja tekstiilialan kiertotaloustoimet ovat toistaiseksi painottuneet nykyisen järjestelmän optimointiin eikä rakenteiden muuttamiseen¹⁰⁶.

Toistaiseksi on vaikea arvioida, miten kiertotalousratkaisujen yleistyminen vaikuttaa alan tuotannon rakenteisiin ja sitä kautta niihin Bangladeshin kaltaisiin kehittyviin talouksiin, joissa vaate- ja tekstiiliteollisuus on nykyisellään merkittävät työllistäjä. Jos vaatteita huolletaan aiempaa enemmän tai kierrätetään vaatteina esimerkiksi vuokra- ja jälleenmyyntipalveluiden kautta, kiertotalous voi tarkoittaa vaate- ja tekstiiliteollisuuden arvoketjujen palautumista lähemmäs kuluttajia. Toisaalta taas siltä osin kuin käytettyjä vaatteita kierrätetään uusiksi tekstiilikuiduiksi, keskeinen kysymys on työvoiman ja logistiikan hinta ja tarve. Käytettyjä vaatteita on jo vanhastaan kuljetettu muun muassa Intiaan, Pakistaniin ja moniin Afrikan maihin¹⁰⁷, joten logistiikka ei liene este sille, että käytetyt tekstiilit kulkisivat jossain määrin jatkossakin edullisen työvoiman maihin, joissa niistä valmistettaisiin uusia tuotteita. Toisaalta automatisaation ja robotisaation kehitys voi vähentää edullisen työvoiman saatavuuden merkitystä vaate- ja tekstiiliteollisuuden tuotantoketjuissa huomattavastikin jo 2020-luvun aikana¹⁰⁸.

Globaalisti vaate- ja tekstiiliteollisuuden tarpeisiin tuotetaan vuosittain yli sata miljoonaa tonnia erilaisia kuituja, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin vuosituhannen alussa ja tarkoittaa noin 14 kilogrammaa jokaista maailman ihmistä kohden. Käytetyimmät materiaalit ovat polyester (52 prosenttia volyymista) ja puuvilla (24 prosenttia volyymista). Tuotettujen tekstiilikuitujen kokonaismäästä vain noin kahdeksan prosenttia on kierrätettyä. Nämä kierrätyskuidut tulevat yli 90-prosenttisesti tekstiilialan ulkopuolelta, enimmäkseen käytetyistä PET-muovipulloista, eli vaatteissa käytettyjen materiaalien kierto uusiksi vaatteiksi on vielä hyvin kehittymätöntä.¹⁰⁹

Marraskuussa 2021 julkaistu Scaling Circularity -raportti arvioi, että jo käytössä oleva teknologia¹¹⁰ riittäisi siirtämään vaate- ja tekstiiliteollisuuden käytettyjen materiaalien osalta 80-prosenttisesti kiertotalouteen. Tästä 75 prosenttiyksikköä toteutuisi lisäämällä tekstiilien kierrätystä tekstiileiksi ja loput viisi prosenttia hyödyntämällä muiden teollisuudenalojen materiaalivirtoja. Tämä edellyttäisi, että käytöstä poistuvista vaatteista pitäisi saada globaalisti kerättyä erikseen 80 prosenttia nykyisen 25 prosentin sijaan.¹¹¹

Raportin mukaan vaikka kierrätysprosessit vaativat nekin energiaa ja luonnonvaroja, ovat ne esimerkiksi puuvillan ja polyesterin kohdalla vähemmän ympäristöä kuormittavia ja edullisempia kuin neitseelliset raaka-aineet. Kustannustehokkuuden saavuttaminen edellyttää kuitenkin suuria investointeja. Niiden osalta raportti tunnistaa muna vai kana -ongelman: tuottajat eivät uskalla investoida tarvittavaan laitteistoon, kun kierrätysmateriaalin riittävä saatavuus on epävarmaa, ja vastaavasti investointeja keräyslogistiikkaan jarruttaa epävarmuus siitä, kuinka paljon kerätyille tekstiileille on kysyntää. Ratkaisuksi esitetään yritysten välistä niin sanottua esikilpailullista yhteistyötä, johon voi kuulua käytön jälkeisen kierrätysinfrastruktuurin kehittämisen lisäksi esimerkiksi yhteisten kierrätysmateriaaleista kertovien pakkausmerkintöjen käyttöönottoa. Esikilpailullista yhteistyötä tekstiilien paikallisessa kierrätyksessä on pilotoitu Bangladeshissa, ja tätä hanketta käsitellään tarkemmin tämän raportin luvussa 5.2.¹¹²

Kiertotalouteen liittyvissä visioissa on huomioitava myös se, että kilpailu kierrätetyistä raaka-aineista kovenee, kun kiertotalouteen siirrytään myös muilla toimialoilla. Esimerkiksi vaate- ja tekstiilikuitumarkkinoita käsittelevä raportti vuodelta 2021 arvioi, että alan ylivoimaisesti tärkeimmän kierrätyskuidun lähteen, käytettyjen muovipuollojen polyesterin, saatavuus voi heikentyä, kun virvoitusjuomateollisuus pyrkii hyödyntämään muovipullojen materiaalin uusien pullojen raaka-aineena. Tästä syystä raportti korostaa tarvetta pyrkiä kiertotalouteen, jossa käytetyt tekstiilit pystytään kierrämään uusina tekstiileinä ilman riippuvuutta muiden toimialojen materiaalivirroista.¹¹³

Vastuullista liiketoimintaa edistävä Changing Markets -säätiö kritisoikin vuonna 2021 julkaistussa raportissaan vaatebrändejä öljyperäisten synteettisten kuitujen runsaasta käytöstä ja siihen liittyvästä viherpesusta. Raportin mukaan yritykset nojaavat ympäristövaikutuksensa pienentämisessä liikaa muun muassa käytettyjen muovipullojen käyttöön, eikä niillä ole kunnollisia suunnitelmia tekstiilikuitujen kierrättämisestä. Se nosti esiin muun muassa huonosti perustellut väitteet tuotteiden kierrätettävyydestä silloin, kun yrityksellä ei ollut käytössään käytettyjen tuotteiden vastaanottoon liittyvää palvelua. Raportin mukaan kestäviin materiaaleihin liittyvät markkinointiväitteet ja -termit olivat usein puuttellisesti määriteltyjä ja perusteltuja.¹¹⁴

Polyesterin ohella myös toisen nykyään suositun raaka-aineen eli puuvillan käytön kohdalla voi tulla eteen ainakin jaksottaisia haasteita. Vuonna 2021 julkaistun arvion mukaan neljään maailman johtavasta kuudesta puuvillan tuotantomaasta kohdistuu korkeita tai erittäin korkeita riskejä muun muassa kuivuuden, tulvien tai maastopalojen muodossa¹¹⁵.

Vaate- ja tekstiiliteollisuudessa onkin nähty tarvetta kokonaan uudenlaisten kuitujen kehittämiselle. Osa alan kiertotalousvisiota on siirtyminen esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta polyesteristä ja runsaasti maata, vettä ja kemikaaleja vaativasta puuvillasta muun muassa biosynteettisiin eli keinotekoisesti valmistettuihin luonnonkuituihin tai selluloosapohjaisiin materiaaleihin¹¹⁶. Esimerkiksi VTT:llä on kehitetty sienirihmaston valmistamaa nahkamaista materiaalia¹¹⁷. Suomalainen Infinited Fiber puolestaan kehittää puuvillajätteestä ja selluloosasivuvirroista Infinna-tekstiilikuitua menetelmällä, jota tarjotaan lisenssillä myös muiden käyttöön¹¹⁸. Vuonna 2024 käyttöön otettavan tehtaan arvioidaan tuottavan vuosittain 30 000 tonnia Infinna-kuitua, mikä vastaa määränä noin 100 miljoonassa T-paidassa olevia tekstiilikuituja¹¹⁹. Toinen kotimainen startup-yritys Spinnova tuottaa tekstiiliteollisuuden tarpeeseen kuitua paperisellusta ja nahkajätteestä¹²⁰. Spinnovan ensimmäisen tehtaan on määrä valmistua Jyväskylään vuoden 2022 loppuun mennessä¹²¹.

Suomessa kehitetään myös ratkaisuja tekstiilien kierrätykseen. Lounais-Suomen jätehuolto käynnisti Paimiossa marraskuussa 2021 laitoksen, jossa valmistetaan kuluttajien poistotekstiileistä materiaaleittain lajiteltua kierrätyskuituraaka-ainetta. Samassa yhteydessä toimii myös Resterin käsittelylaitos, jossa käsitellään yrityksissä syntyviä poistotekstiilejä ja sivuvirtoja ja valmistetaan niistä uusiokuitua kotimaisen tekstiili- ja rakennusteollisuuden käyttöön. Lounais-Suomen Jätehuollon on myös määrä avata poistotekstiilin jalostuslaitos Turussa vuonna 2025.¹²²

Materiaalien kiertoon liittyvien toimien kanssa ei tule myöskään unohtaa isoa kuvaa. Esimerkiksi konsulttiyhtiö Quantis arvioi vuonna 2018, että uusiutuvan energian käyttöön ja energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävät toimet vähentävät tekstiilialan kasvihuonekaasupäästöjä ja muuta ympäristökuormitusta tehokkaammin kuin pelkkä kuitujen kierrätyksen lisäys¹²³. Kuten luvun kolme alussa todettiin, kiertotalous tuleekin mieltää laajemmaksi kestävyyssiirtymäksi pelkän kierrätyksen sijaan.

Vaate- ja tekstiiliteollisuudessa tarvittava ekologinen siirtymä aiheuttaa laajoja heijastevaikutuksia tuotantomaiden yhteiskuntaan. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana oikeudenmukaisesta siirtymästä (engl. just transition) on tullut nopeasti yleistynyt viitekehys ilmastotoimille. Käsite on kuitenkin ollut käytössä jo ainakin 1990-luvun puolivälistä lähtien ja sen juuret ovat jäljitettävissä vähintään 1980-luvulle yhdysvaltalaisen ammattiyhdistysliikkeen ja ympäristöjärjestöjen väliseen yhteistyöhön.¹²⁹ Sittemmin oikeudenmukainen siirtymä on alettu ymmärtää laajemmin suunnitelmalliseksi lähestymistavaksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään siirtymään.¹³⁰

Oikeudenmukaisessa siirtymässä yhdistyvät kestävän kehityksen¹³¹ ja ihmisarvoisen työn¹³² agendat: hallitsematon ilmastonmuutos uhkaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, kun taas oikeudenmukainen siirtymä on hallittu prosessi, joka edistää ihmisarvoista työtä ja sosiaalista inkluusiota ja vähentää köyhyyttä. Sekä kestävän kehityksen että ihmisarvoisen työn agendojen keskiössä ovat ihmisoikeudet. Lisäksi yksi kestävän kehityksen perusperiaatteista on, että ketään ei jätetä kehityksessä jälkeen¹³³. Tämä ohjaa kiinnittämään siirtymätilanteissa erityistä huomiota haavoittuvassa ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja heidän oikeuksiensa toteutumiseen.¹³⁴

Keskeinen oikeudenmukaisen siirtymän mahdollistava työkalu on työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien välinen vuoropuhelu. Työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien osallistaminen ilmastotoimien suunnitteluun, toteutukseen ja päätöksentekoon lisää paitsi sitoutumista ilmastotoimiin myös toimenpiteiden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä.¹³⁵

Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteita ovat kehittäneet erityisesti ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC¹³⁶ ja Kansainvälinen työjärjestö ILO¹³⁷. Myös YK:n ilmastosopimuksen sihteeristö on julkaissut työvoiman oikeudenmukaista siirtymää käsittelevän muistion¹³⁸. Vaikka on yleisesti hyväksyttyä, että siirtymässä vähähiiliseen talouteen oikeudenmukaisuutta tulee tarkastella paitsi globaalilla, kansallisella ja paikallisella tasolla myös sektorikohtaisesti ja mikrotasolla sekä eri aikahorisonteissa, hahmotellaan näissä eri periaatelinjauksissa lähinnä ylätason suuntaviivoja valtiollisille oikeudenmukaisen siirtymän edellyttämille politiikkatoimille, jotka tulee toteuttaa vuoropuhelussa työmarkkinaosapuolten kanssa. Esimerkiksi ILO:n toimintaohjeet ohjaavat valtioita ryhtymään ekologisen siirtymän vaatimiin makrotaloudellisiin ja toimialakohtaisiin sekä sosiaali- ja työvoimapoliittiisiin toimenpiteisiin kuten työelämävalmennukseen ja työvoimakoulutukseen. Lisäksi niissä korostetaan työelämän oikeuksien ja työmarkkinavuoropuhelun merkitystä.

Myös YK:n äärimmäisen köyhyyden ja ihmisoikeuksien erikoisraportoija Olivier de Schutter on julkaissut raportin oikeudenmukaisesta siirtymästä. De Schutterin mukaan ihmisoikeudet huomioiva lähestymistapa oikeudenmukaiseen siirtymään edellyttää muun muassa progressiiviseen verotukseen perustuvaa rahoituspohjaa, työntekijöiden ja yhteisöjen suojaamista siirtymän haitallisilta vaikutuksilta heidän toimeentuloonsa, työntekijöiden ja yhteisöjen osallisuutta kansallisten siirtymien suunnitteluun ja toteutukseen, sekä tavoitteellista yhteiskunnallisen epätasa-arvoisuuden kitkemistä.¹³⁹

Oikeudenmukaisen siirtymän tarpeen tunnustaminen on pisimmällä toimialoilla, joiden ydintoiminta on fossiilisten polttoaineiden tuotantoa tai käyttöä – maailmalla erityisesti hiiliteollisuudessa ja Suomessa turvealalla. Ilmastokriisin ja laajemman ekologisen kestävyyskriisin ratkaiseminen tulee kuitenkin muuttamaan talouden rakenteita huomattavasti pelkkää energiantuotantoa laajemmin. Ekologisen siirtymän sosiaalisille vaikutuksille ovat alttiita myös vaate- ja tekstiiliteollisuuden kaltaiset toimialat, vaikka niiden ympäristöjalanjälki ei ole yhtä suoraviivainen kuin energiantuotannossa. Niin ympäristövaikutusten kuin oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvien riskien tunnistaminen voi olla tällaisilla aloilla huomattavasti haastavampaa, kun tuotanto jakautuu pitkiin ja jatkuvasti muuttuviin arvoketjuihin, joiden eri vaiheissa syntyy erilaisia kuormituksia ympäristölle.

Sekä ajatushautomo Institute for Human Rights and Business IHRB¹⁴⁰ että Finnwatchin syksyllä 2021 julkaisema raportti nostavat oikeudenmukaisen siirtymän tukemisen osaksi yritysten ihmisoikeusperustaista ilmastovastuuta. Yrityksillä on vastuu paitsi päästöjensä vähentämisestä, jäljelle jäävien päästöjen kompensaatiosta myös siitä, että ilmastotoimia toimeenpannaan YK-periaatteiden¹⁴¹ mukaista ihmisoikeuksia koskevaa asianmukaista huolellisuutta noudattaen. Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet nostavat huolellisuusvelvoiteprosessin keskiöön aineellisten ihmisoikeuksien rinnalle menettelytavalliset oikeudet ja velvollisuudet haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä kohtaan. Laajemman yhteiskunnallisen siirtymän suunnittelussa ja siihen varautumisessa valtioiden rooli on ensisijainen, mutta yritysten tulee tarvittaessa käyttää vaikutusvaltaansa oikeudenmukaisen siirtymän edellytysten parantamiseksi ja pidättäydyttävä vastustamasta siihen tähtääviä toimenpiteitä.¹⁴² Oikeudenmukaista siirtymää yritysvastuukysymyksenä käsitellään tarkemmin tämän raportin luvussa kuusi.

Ekologisen siirtymän vaikutusten hallintaa on tarkasteltu lukuisissa selvityksissä. Melko harva niistä keskittyy nimenomaisesti vaate- ja tekstiiliteollisuuteen, mutta varsinkin oikeudenmukaisen siirtymän periaatteita kiertotalouteen sovittavat raportit ovat hyödyllisiä myös vaate- ja tekstiiliteollisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi tutkimuslaitos Chatham Housen julkaisema raportti vuodelta 2020 arvioi, että kiertotalouteen siirtyminen muuttaa työllisyyden rakenteita ja voi tehdä sitä neljällä eri tavalla: uusien työpaikkojen syntyminen, vanhojen työpaikkojen siirtyminen tai lakkaaminen sekä työpaikkojen tai työtehtävien määritteleminen uudelleen¹⁴³. Raportissa hahmotellaan oikeudenmukaisen siirtymän ulottuvuuksien huomioimista siirryttäessä kiertotalouteen (ks. kuva 5).

Raportin mukaan oikeudenmukainen siirtymä kiertotalouteen edellyttää viiden näkökulman huomioimista. Ensinnäkin tarvitaan laajaa sidosryhmien osallistamista, sillä kiertotalous muuttaa sitä, miten hyvinvointi jakautuu maiden, yritysten, työntekijöiden ja kuluttajien kesken. Toisekseen ilman oikeudenmukaisen siirtymän tarpeen tunnustamista, kiertotalous ei tuo sosiaalisia hyötyjä kuten terveyden tai työolojen paranemista tai eriarvoisuuden pienenemistä. Kolmanneksi tukimekanismeja tarvitaan erityisesti matala- ja keskituloisissa maissa, jotka ovat riippuvaisia yksittäisistä toimialoista, joista yhtenä esimerkkinä mainitaan tekstiiliteollisuus. Neljänneksi oikeudenmukaisen kiertotalouden periaatteet tulisi huomioida kansainvälisessä kaupassa ja esimerkiksi WTO:n Aid for Trade -ohjelmaa voitaisiin hyödyntää kehittyvien maiden tukemiseen muutoksessa. Viidenneksi kiertotaloussiirtymää tulee koordinoida kansainvälisellä tasolla.¹⁴⁴

Vaate- ja tekstiiliteollisuudessa oikeudenmukaista siirtymää on tarkasteltu melko vähän ja silloinkin rajallisesti. Drift-tutkimuslaitoksen vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan vaate- ja tekstiilialan siirtymä kestävämpään liiketoimintaan tapahtuu kuutta polkua pitkin: tiiviimpi yhteistyö aiempaa lyhyemmissä ja läpinäkyvämmissä arvoketjuissa, työntekijöiden aseman vahvistaminen, tiukempaa lainsäädäntöä muun muassa ympäristövaikutusten pienentämiseksi ja työolojen parantamiseksi, tuotteiden ja tuotannon innovaatiot, ympäristövaikutusten avoin raportointi ja uudet, esimerkiksi kiertotalouteen nojaavat liiketoimintamallit. Raportissa esitetyt toimenpiteet työntekijöiden aseman vahvistamiseen ovat osittain samanlaisia kuin oikeudenmukaisen siirtymän periaatteissa: esimerkiksi koulutus muuttuviin työtehtäviin ja työntekijöiden kuuleminen. Seuraavassa alaluvussa kattavammin käsiteltävään alan työpaikkojen kohtaloon Driftin raportti ei juurikaan ota kantaa. Se tyytyy vain toteamaan, että automatisaatio voi viedä jopa miljoonia työpaikkoja, mutta osa näistä voi olla pelastettavissa, jos ala kehittyy siihen suuntaan, että työt vaativat enemmän ammattitaitoa ja ovat vaikeammin ulkoistettavissa koneille.¹⁴⁵

Vaate- ja tekstiiliteollisuudessa vallitsee monta samanaikaista trendiä, joiden lähitulevaisuuden yhteisvaikutusta alan työpaikkoihin on vaikea ennakoida. On esimerkiksi epäselvää, kuinka nopeasti kiertotalouden periaatteita otetaan käyttöön ja miten siirtymä pikamuotikulttuurista kestävämpään kuluttajakäyttäytymiseen etenee. On arvioitu, että alan ympäristövaikutusten saattaminen kestävälle tasolle edellyttää tuotannon muutoksien lisäksi kulutuksen vähentämistä, eli vaatteiden ostamista harvemmin ja niiden käyttämistä pidempään¹⁴⁶. Vastakkaiseen suuntaan vaikuttaa se, että ainakin toistaiseksi tuotannon odotetaan kasvavan¹⁴⁷. Pidemmällä aikavälillä automatisaatio, välttämättömät luontokato- ja ilmastotoimet sekä brändien varautuminen pandemioihin, sään ääri-ilmiöihin ja kasvavaan vastuullisuussääntelyyn vähentävät suurella todennäköisyydellä työpaikkoja nykyisissä, varsin haavoittuvassa asemassa olevissa tuotantomaissa.

Esimerkiksi Euroopan ympäristöviraston raportissa vuodelta 2019 katsotaan, että kiertotalousmallien yleistyminen voisi siirtää tuotantoa takaisin Eurooppaan, lyhentää siten tuotantoketjuja ja vähentää haitallisia vaikutuksia nykyisissä tuotantomaissa¹⁴⁸. ILO:n raportti vuodelta 2016 puolestaan ennakoi, että myös automaattisten ompelurobottien kehitys voi siirtää työpaikkoja takaisin lähemmäs kuluttajia¹⁴⁹. Saman raportin mukaan vaate- ja tekstiiliala on yksi eniten automaation työllisyyttä vähentäville vaikutuksille altis toimiala. McKinseyn raportti arvioi, että myös esimerkiksi EU:n hiilitullit voisivat tukea eurooppalaisia työpaikkoja edistämällä vaatteiden paikallista kierrätystä ulkomaantuonnin sijaan¹⁵⁰.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n vuonna 2019 julkaisemassa vihreää siirtymää käsittelevässä raportissa on kokonainen luku oikeudenmukaisesta siirtymästä Aasian vaate- ja tekstiiliteollisuudessa. Raportin melko epärealistiseksi lähtökohdaksi on kuitenkin otettu se, että olemassa oleva tuotanto muuttuu kestävämmäksi, eikä esimerkiksi työpaikkojen lukumäärä juuri muuttuisi, eli uusien työpaikkojen sijaan kyse on lähinnä osaamisen kehittämisestä. Samaisessa raportissa tunnistetaan viisi oikeudenmukaisen siirtymän ulottuvuutta: politiikka ja instituutiot, koulutus, sosiaalinen dialogi, tiedottaminen ja rahoitus.¹⁵¹ ILO:n tuoreempi, syksyllä 2021 julkaisema raportti korostaa, että oikeudenmukainen siirtymä Aasian vaate- ja tekstiiliteollisuudessa edellyttää muun muassa vahvempaa kansallista ympäristöpolitiikka, joka sovitetaan sosiaalisessa kestävällä tavalla yhteiskunnan muuhun kehitykseen, sekä työntekijöitä ja muita sidosryhmiä osallistavaa dialogia erityisesti naisten roolia korostaen. Se tunnistaa, että siirtymä vaikuttaa työpaikkoihin eikä uusien työpaikkojen syntyminen ole itsestään selvää, mutta ei käsittele aihetta sen tarkemmin.¹⁵²

Päästöjä vähentävä kansallinen ympäristöpolitiikka voi auttaa suojaamaan työpaikkoja kahdella tavalla. Ensinnäkin luvussa 2.2 kuvatun mukaisesti monet länsimaissa toimivat vaate- ja tekstiilialan yritykset pyrkivät vähentämään alihankinnan päästöjä, mikä vaikuttaa tulevaisuudessa yhä enemmän siihen, mihin maihin niiden tulevat osto- ja tuotantopäätökset vaikuttavat. Samaan tapaan ne maat, jotka pystyvät puhdistamaan energiantuotantoaan nopeammin, saattavat saada jatkossa kilpailuetua niillä vientimarkkinoilla, joilla hinnoitellaan tuontituotteiden päästöjä¹⁵³.

Uusien vaatteiden kulutuksen vähentäminen vähentäisi todennäköisesti myös työvoiman tarvetta. On myös esitetty, että jos kuluttajat ostavat jatkossa vähemmän uusia vaatteita, kierrättävät niitä ja pitävät niistä parempaa huolta, on alan työpaikkojen suhteen kaksi vaihtoehtoa: joko työpaikkojen määrä vähenee kysynnän vähentyessä tai sama määrä työntekijöitä tekee aiempaa pienemmän määrän vaatteita laadukkaammin ja paremmissa työoloissa¹⁵⁴.

Kiertotalouden on toisaalta arvioitu tuovan myös kokonaan uusia työpaikkoja. On esimerkiksi arvioitu, että nykyisessä vaatteiden kierrätyksessä jokainen miljoona kiloa vaatetta työllisti vuonna 2015 noin 20 henkeä¹⁵⁵. Samalla suhteella kaiken vaatejätteen kierrättäminen voisi työllistää Euroopassa yli 100 000 henkeä. Sitran kiertotalouden työllisyysvaikutuksia käsittelevä raportti toisaalta muistuttaa, että murroksessa syntyvät työpaikat (esimerkiksi kierrätyksessä, kuitujen uudelleenkäytössä tai erilaisissa vuokra- ja korjauspalveluissa) voivat sijoittua nykyisten tuotantomaiden sijaan Eurooppaan, jos kiertotalouteen siirtyminen tarkoittaa paikallisempia tuotantoketjuja¹⁵⁶. Chatham Housen vaate- ja tekstiilialaa käsittelevä raportti arvioi, että osa tuotannon työpaikoista voi kyllä säilyä nykyisissä tuotantomaissa, mutta ne muuttuvat uuden teknologian käyttöön liittyvää uudenlaista osaamista vaativiksi¹⁵⁷.

Kierrätyksen tehostumisella voi olla vaikutuksia myös vaatteiden loppukäyttöön liittyvään työllisyyteen globaalissa etelässä. Esimerkiksi Pohjoismaisen ministerineuvoston raportti vuodelta 2016 arvioi, että Pohjoismaista Afrikkaan vietävien vaatteiden myynti esimerkiksi toreilla voi työllistää ja elättää arviolta 12 000 henkeä. Raportti tosin muistuttaa, että vaatteiden vienti voi toisaalta haitata paikallista vaatetuotantoa, jolloin työllistävä vaikutus ei todellisuudessa ole näin suuri.¹⁵⁸

Ekologinen siirtymä tulee todennäköisesti olemaan suuri haaste Bangladeshissa, koska maa on hyvin riippuvainen vaate- ja tekstiiliteollisuudesta, ja sen kansalaisille suunnatut yhteiskunnalliset turvaverkot ovat kehittymättömiä. Maan talous ja väestö ovat siten hyvin alttiit mille tahansa muutoksille, joita vaate- ja tekstiiliteollisuuden tuotantoketjuissa tai kysynnässä tulee lähitulevaisuudessa tapahtumaan, kun erilaiset ympäristövaikutusten vähentämiseen tähtäävät toimet otetaan laajamittaiseen käyttöön.

Bangladesh on Kiinan jälkeen yksi merkittävimmistä vaate- ja tekstiiliteollisuuden tuotantomaista, jonka vetovoima perustuu erityisesti matalaan palkkatasoon¹⁵⁹. Vuonna 2015 maassa oli noin 7 000 vaatetehdasta, mutta sittemmin määrä on laskenut noin 5 000:een, kun tuotantoa on keskitetty aiempaa suurempiin yksiköihin¹⁶⁰. Ala työllistää Bangladeshissa 4,5 miljoonaa henkeä, joista 3,1 miljoonaa työskentelee vaatteiden valmistuksessa. Vaate- ja tekstiiliala vastaa siten 54 prosentista maan kaikista teollisuustyöpaikoista.¹⁶¹ Vielä työllisyyttä merkittävämpi on koko vaate- ja tekstiilisektorin osuus maan viennistä, sillä sen arvioitiin olevan noin 87 prosenttia vuonna 2020.¹⁶²

Vientiä kohdistuu nykyisin paljon Eurooppaan (62 prosentin osuus viennin arvosta), mutta on arvioitu, että Bangladeshin vienti Eurooppaan voi vähentyä, kun Vietnamin suhteellinen kilpailukyky paranee sen solmittua kauppasopimuksen EU:n kanssa¹⁶³. Bangladeshin osuus suoraan Suomeen tuoduista vaatteista ja tekstiileistä nousi vuosina 2006–2020 noin 2,5 prosentista noin 6,0 prosenttiin. Samalla se on noussut muun muassa Ruotsin ja Saksan ohi ja Kiinan jälkeen toiseksi merkittävimmäksi Suomeen tuotavien tekstiilien tuotantomaaksi¹⁶⁴.

Vuosina 2016–2017 Bangladeshin työttömyysaste arvioitiin 4,2 prosenttiin (miehet 3,1 ja naiset 6,7 prosenttia). Jo ennen koronapandemiaa arvioitiin, että Bangladeshin väestö kasvaa nopeammin kuin työpaikkojen määrä, minkä arvioitiin johtavan joko kasvavaan työttömyyteen tai siihen, että työikäinen väestö lähtee siirtotyöläisiksi muualle.¹⁶⁵ Bangladesh on myös hyvin altis ilmastonmuutoksen tuhoisille vaikutuksille, mikä voi aiheuttaa työttömyyttä muilla toimialoilla¹⁶⁶. Esimerkiksi rannikkotulvat voivat lisätä maaperän suolaantumista, mikä vaikeuttaa maataloutta.

Maan vaateteollisuus on merkittävä työllistäjä, mutta myös altis erilaisille häiriöille. Koronapandemian vaikeimpina aikoina jopa joka viidennen työikäisen on arvioitu olleen vailla työtä, eikä tästä ole vieläkään täysin palauduttu. Kesän 2020 aikana lähes sadalla tehtaalla raportoitiin levottomuuksia, jotka liittyivät maksamattomiin palkkoihin tai tehtaiden sulkemisten vastustukseen. Koronapandemian on arvioitu vieneen jopa 16,5 miljoonaa, etupäässä epävirallisesti työllistynyttä, bangladeshilaista takaisin köyhyysrajan alapuolelle.¹⁶⁷ Erilaisten muutosten vaikutuksia väestöön syventää se, että maan sosiaaliturva on heikko ja hajanainen. Bangladeshissa on käytössä 119 erilaista sosiaaliturvaksi laskettavaa ohjelmaa, joista suurimmat liittyvät ruoka-apuun tai vanhusten tukemiseen¹⁶⁸ Sekä ILO¹⁶⁹ että Maailmanpankki¹⁷⁰ ovat arvioineet, että laaja erilaisten ohjelmien joukko on puutteellisesti koordinoitu, eikä siten välttämättä saavuta niitä, jotka tarvitsevat apua eniten. Työttömyysturvaa ei ole, mutta sen edellytyksiä ja käyttöönottoa virallisten työsuhteiden kohdalla selvitetään ILO:n toteuttamassa ja vaatekauppaketju Uniqlon emoyhtiön rahoittamassa hankkeessa¹⁷¹. Myös koronapandemian vaikutuksia maan vaateteollisuuteen vuonna 2021 arvioinut raportti päätyi suosittamaan, että maan sosiaaliturvaa tulisi vahvistaa esimerkiksi ottamalla käyttöön perustulo tai muu mekanisi, jolla voidaan välttää työnsä menettävien ihmisten luisuminen köyhyyteen.¹⁷²

Sosiaaliturvan ja muiden yhteiskunnan tukiverkkojen vahvistamista vaikeuttavat Bangladeshin verojärjestelmä ja -politiikka, jossa harmaa talous ja lukuisat erilaiset veropohjan aukot heikentävät valtion mahdollisuuksia kerätä verotuloja. Maan taloudelle keskeinen vaate- ja tekstiiliteollisuus maksaa huomattavasti muuta yritystoimintaa matalampaa yhteisöveroa. Bangladeshin nimellinen yhteisöverokanta vaihtelee tavallisesti 22,5–30 prosentin välillä yritysmuodosta riippuen¹⁷³, mutta vaateteollisuus maksaa yhteisöveroa vain 12 prosenttia. Jo vuodesta 2015 sovellettua verohelpotusta jatkettiin jälleen vuonna 2020 koronatilanteeseen vedoten¹⁷⁴. Maa myöntää myös lukuisille muille yrityssektoreille anteliaita verolomia. Esimerkiksi vuoden 2021 heinäkuusta voimaan astuivat uudet verolomat muun muassa elintarvike- ja autoteollisuudelle. Näille valituille sektoreille perustettujen uusien yritysten ei tarvitse maksaa yhteisöveroja kymmeneen vuoteen. Maa houkuttelee ulkomaisia investointeja myös kahdeksalla erikoistalousalueella, joissa yrityksille tarjotaan erilaisten verolomien lisäksi muun muassa kevyempiä lupaprosesseja sekä vapautuksia tullimaksuista.¹⁷⁵

Bangladeshilta puuttuvat monet verovälttelyä torjuvat verolait. Maassa ei ole esimerkiksi korkovähennysrajoituksia eikä väliyhteisölakeja.¹⁷⁶ Korruptio läpileikkaa koko yhteiskuntaa, ja vuonna 2021 Bangladesh sijoittui Transparency Internationalin korruptio-indeksissä sijalle 147 (vrt. Suomi sijalla 1)¹⁷⁷. Korruption on katsottu vaikeuttavan oikeudenmukaisen siirtymän toteuttamista ja esimerkiksi ilmastorahoituksen vastuullista käyttöä¹⁷⁸.

Työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua kollektiivisesti oikeudenmukaisen siirtymän suunnitteluun heikentää se, että ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC:in mukaan Bangladeshissa on useita puutteita ammattiyhdistysliikkeen toiminnan vapaudessa. Maan lait sallivat ammattiliittojen toiminnan, kollektiiviset neuvottelut työehdoista ja kieltävät ammattiliittojen jäsenten syrjimisen, mutta lakien yksityiskohdat ja toimeenpano ovat puutteellisia, ja esimerkiksi lakko-oikeutta rajoitetaan ankarasti. ITUC:in mukaan liittojen toiminnan vapautta rajoitetaan myös erilaisilla niiden hallintoa koskevilla määräyksillä.¹⁷⁹

Riidat vaate- ja tekstiilialan työnantajien ja työntekijöiden välillä koskevat tyypillisesti palkkaa tai ylitöiden teettämistä¹⁸⁰. Lyhyet ja epävarmat työsuhteet ovat yleisiä kaikilla toimialoilla¹⁸¹.

Bangladeshin vientiteollisuuden keskuksen Chattogramin (ent. Chittagong) kaupungin vaatetehtaiden työntekijöihin kohdistuneen tutkimuksen mukaan työntekijöiden järjestäytymisaste on matala ja ammattiyhdistystoiminta johtaa herkästi irtisanomiseen. Saman selvityksen mukaan työntekijöille järjestettävä koulutus ei tähtää uusien taitojen kehittämiseen vaan on pinnallista ja perustuu lähinnä ostajien välittömien vaatimusten täyttämiseen.¹⁸²

Lähitulevaisuudessa Bangladeshin vaate- ja tekstiiliteollisuuden työpaikkojen tulevaisuutta voi vielä tukea se, että työpaikkoja siirtyminen Kiinasta halvemman kustannustason maihin jatkuu. Pidemmällä aikavälillä työllisyyteen alkavat vaikuttaa myös kiertotalouden lisäämiseen tähtäävät trendit, jotka voivat esimerkiksi vähentää uusien vaatteiden kysyntää ja korvata sitä korjauspalveluilla, jotka sijaitsevat lähellä loppukäyttäjiä.

Bangladeshin tekstiiliteollisuus on jo alkanut kohdistua kiertotalouteen liittyviä vaatimuksia kansainvälisiltä markkinoilta. Nämä ovat koskeneet muun muassa jätehuoltoa tai materiaalien kierrättämistä¹⁸³. Toisaalta on arvioitu, että tuotantolaitokset ovat olleet hitaita reagoimaan ja investoimaan ostajien uudistuvien, esimerkiksi materiaaleihin ja monipuolisempaan viimeistelyyn vaatimusten mukaisesti¹⁸⁴. Tämä tarkoittaa, että Bangladeshin riippuvuus yksinkertaisten ja halvalla tuotettavien vaatteiden viennistä jatkuu toistaiseksi.

Kiertotalousratkaisuja pilotoidaan parhaillaan Bangladeshin vaate- ja tekstiiliteollisuudessa. Circular Fashion Partnership -hankkeessa vaatebrändit, vaatevalmistajat ja kierrätysyritykset pyrkivät yhteistyössä siirtymään neitseellisistä raaka-aineista kierrätysmateriaaleihin. Hankkeessa käytettävällä Reverse Resources -alustalla pyritään yhdistämään erilaisten materiaalivirtojen tarjonta ja kysyntä edistäen siten aiemmin jätteeksi päätyneen tekstiilimateriaalin hyödyntämistä. Mukana on 43 tekstiilialan valmistajaa, 17 kierrätysalan toimijaa sekä 20 vaatebrändiä, muun muassa Benetton, H&M ja Peak Performance. Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena on kartoittaa, millaisia määriä mitäkin materiaalia jää käyttämättä kiertotalousratkaisuissa hyödynnettäväksi, jotta kierrätysmateriaaleista kiinnostuneet yritykset uskaltavat investoida sitä hyödyntäviin ratkaisuihin. Syntyvien materiaalivirtojen seurannan piirissä arvioitiin olevan loppuvuodesta 2021 kuukausittain noin 200 tonnia tekstiilikuituja, mikä vastaa alle 0,1 prosenttia maan vuosittaisesta puuvilla- ja puuvilla-elastaanijätteen määrästä. Osuuden arvioidaan kuitenkin voivan kasvaa 10–20 prosenttiin kaikesta tekstiilijätteestä, jos olemassaolevat kiertotalousratkaisut saataisiin täysimittaisesti käyttöön sekä kuidun keräyksen että kysynnän osalta. Tällöin tekstiilikierrätyksestä voisi tulla vuosittaiselta liikevaihdoltaan 1,2 miljardin dollarin toimiala, joka työllistää 20 000 henkeä. Osa työpaikoista olisi uusia ja vaatisi uudenlaista osaamista, osa taas nykyisin epävirallisen talouden piirissä olevien jätteiden käsittelyyn liittyvien töiden muuttumista virallisiksi työpaikoiksi.¹⁸⁵

Kiertotalouden edistäminen edellyttää myös useiden esteiden purkamista. Esimerkiksi Bangladeshin jätehuolto perustuu nykyisellään suurilta osin epäviralliseen talouteen, jolloin materiaalivirtoja ei tunneta kunnolla tai pystytä hallinnoimaan. Tämän lisäksi olisi huomioitava se, miten tekstiilijätettä hyödynnetään nykyisellään.¹⁸⁶ Puuvillan leikkuujätettä hyödynnetään muun muassa vaatteita vaatimattomampien tekstiilituotteiden kuten pyyhkeiden tai vilttien raaka-aineena, minkä lisäksi sitä viedään raaka-aineeksi muun muassa Intiaan ja Kiinaan, joissa on käytössä kehittyneempää jalostusteknologiaa kuin Bangladeshissa¹⁸⁷. Paikoin puuvillajätettä on kerrottu jopa poltettavan energiaksi, koska sitä on runsaasti ilmaiseksi saatavilla. Kehittyneempien kierrätysratkaisujen edellytyksenä on siten se, että materiaalista voidaan maksaa enemmän kuin vientimarkkinoilla tai polton kohdalla riittävästi vaihtoehtoisen energialähteen rahoittamiseksi.¹⁸⁸

Hankkeessa on havaittu, että kiertotalouden edistäminen edellyttää vaate- ja tekstiiliteollisuudelta yhteistyötä ja läpinäkyvyyttä, jotta materiaalivirrat saadaan hyödynnettyä. Lisäksi on tunnistettu, että tehokas kiertotalouden edistäminen edellyttää, että kaupallisten toimijoiden lisäksi myös poliittiset päättäjät ja paikallisyhteisöt – kuten ne, jotka käsittelevät jätteitä epävirallisen talouden piirissä – osallistetaan hankkeeseen. Jotta paikallinen tai kansallinen politiikka tukisi kiertotalouden edistämistä, raportissa katsotaan tarpeelliseksi se, että alan yritykset viestivät yhdessä ja johdonmukaisesti poliittisten uudistusten tarpeesta.¹⁸⁹

Kiertotalouden paikallinen tai kansallinen lisääminen Bangladeshissa on työllisyysvaikutuksiltaan kuitenkin melko vähäistä. Vaikka Scaling Circularity -raportin arvio 20 000 työpaikasta toteutuisi ja tarkoittaisi pelkästään täysin uusia työpaikkoja, vastaa se vain alle prosenttia koko maan vaate- ja tekstiilialan työllisistä, eikä riitä siten paikkaamaan työllisyysvaikutuksia, joita syntyisi esimerkiksi vaatteiden kokonaiskysynnän pienenemisestä.

Luvussa neljä käsitellyn oikeudenmukaisen siirtymän tarve on yleensä tunnistettu parhaiten esimerkiksi fossiilisessa energiantuotannossa, mutta samat periaatteet koskevat myös muuta yritystoimintaa. Esimerkiksi vaate- ja tekstiiliteollisuudessa kyse voi olla siitä, että vaatebrändin siirtyminen vuokramallistoon, jonka vaatteita huolletaan paikallisesti, aiheuttaa tuotantotyöpaikkojen vähenemisen kautta tuotannossa työskentelevien ihmisten oikeuksia heikentävän vaikutuksen.

Kansainvälisissä yritysvastuustandardeissa on käsitelty liiketoimintasuhteesta vetäytymistä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa yrityksellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa toiminnan haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin (esimerkiksi tilanteessa, jossa alihankkijan tehtaalta löytyy pakkotyövoimaa eikä alihankkija suostu korjaaviin toimenpiteisiin). Yritysvastuustandardien mukaan vetäytyminen on perusteltua silloin kun haitallisia vaikutuksia ei ole mahdollista muutoin ehkäistä tai lieventää edes kasvattamalla yrityksen vaikutusvaltaa, tai jos yrityksen vaikutusvallan kasvattaminen ei ole mahdollista.

Tässä raportissa käsitellyn vaate- ja tekstiiliteollisuuden murroksen kohdalla vastaava tilanne voisi olla se, että liiketoimintasuhde katkaistaan sellaiseen toimittajaan, jolla ei ole mahdollisuutta vähentää tuotannon päästöjä kestävälle tasolle. Toisaalta oikeudenmukainen siirtymä on huomioitava myös sellaisessa tilanteessa, jossa vaatteita teettävä yritys siirtyy myynnistä vuokrapalvelun suuntaan, jolloin teetettävien vaatteiden määrä voi vähentyä selvästi liiketoiminnallisen ratkaisun seurauksena ja liiketoimintasuhteita tuottajiin katketa riippumatta niiden mahdollisuuksista vähentää päästöjään. Tällöin vetäytymispäätöstä ei tehdä ihmisoikeusperustaisesti vaan liiketaloudellisista syistä, mutta työntekijöillä on silti oikeus oikeudenmukaiseen siirtymään. Se, että vaate- ja tekstiiliteollisuudessa kuten monilla muillakin toimialoilla, liiketoimintasuhteet ovat jatkuvassa muutoksessa, ei riitä perusteeksi sille, että toiminnan laajemmasta uudelleenjärjestelystä aiheutuvat ihmisoikeusvaikutukset voisi sivuuttaa.

Oikeudenmukaisen siirtymän voi katsoa sisältyvän YK-periaatteiden kirjaukseen siitä, että yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia kattaa kaikki kansainvälisesti tunnistetut ihmisoikeudet¹⁹⁰. Ihmisoikeudet voidaan jakaa sisällöllisiin oikeuksiin ja proseduraalisiin oikeuksiin sekä tiettyihin velvollisuuksiin, jotka koskevat tiettyihin ryhmiiin kuuluvia yksilöitä, kuten naisia, lapsia tai alkuperäiskansoja. Kaikki kolme näkökulmaa nousevat esiin myös oikeudenmukaisen siirtymän kohdalla ja ovat siten olennaisia suunniteltaessa vaate- ja tekstiilialan ilmastotoimia. Siirtymätilanteessa ihmisoikeuksien jaottelu sisällöllisiin ja proseduraalisiin oikeuksiin sekä velvollisuuksiin tiettyjä ryhmiä kohtaan on hyödyllinen, sillä se tarjoaa yrityksille työkaluja integroida toimenpiteet siirtymän oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi niiden ihmisoikeuksia koskevaan asianmukaisen huolellisuuden prosessiin. Samalla se on keino yrityksille paitsi tunnistaa mahdollisimman kattavasti myös priorisoida ja hallita siirtymään liittyviä ihmisoikeusriskejä.

Tuotantorakenteiden muuttumiseen liittyvä työpaikan katoaminen voi ilman asianmukaisia turvaverkkoja johtaa sisällöllisten eli aineellisten ihmisoikeuksien heikkenemiseen, eli esimerkiksi toimeentulon menettämiseen. Proseduraalisten oikeuksien osalta olennaista on taas vaikutusten kohteena olevien sidosryhmien tunnistaminen ja kuuleminen, mikä on myös yksi osa YK:n yritysvastuuperiaatteiden mukaista asianmukaisen huolellisuuden prosessia. Siten myös se, ettei tällaista prosessia käynnistetä riittävän ajoissa, voi itsessään muodostua ihmisoikeusriskiksi, jos vaikutusten kohteena olevilla ihmisillä ja yhteisöillä ei ole riittävästi aikaa varautumiseen, neuvotteluun ja kuulluksi tulemiseen heitä koskevissa asioissa.

Esimerkiksi työmarkkinavuoropuhelu ja sidosryhmien kuuleminen ovat elimellinen osa paitsi oikeudenmukaisen siirtymän periaatteita myös YK-periaatteissa määriteltyä asianmukaisen huolellisuuden prosessia. YK-periaatteiden mukaan keskeisiä sidosryhmiä, joita yritysten on pyrittävä osallistamaan asianmukaisen huolellisuuden prosessissa ovat erityisesti (potentiaalisten) haitallisten ihmisoikeusvaikutusten kohteena olevat ryhmät. Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteiden mukaisesti toimenpiteet tulee suunnitella ja toimeenpanna yhteistyössä ammattiliittojen ja muiden sidosryhmien kanssa. Kansainvälisen vaatebrändin kohdalla tämä tarkoittaa, että pelkän alihankkijan lisäksi keskusteluja tulisi käydä myös esimerkiksi työntekijöiden ja näitä edustavien tahojen kuten ammattiliittojen kanssa.

OECD:n toimintaohjeiden mukaan vetäytymistilanteen haitallisia vaikutuksia tulee pienentää mahdollisimman paljon muun muassa informoimalla ajoissa työntekijöitä ja paikallisia viranomaisia sekä osallistumalla lieventävien toimenpiteiden hahmottelemiseen¹⁹¹.

Konkreettiset ehkäisevät ja lieventävät toimenpiteet, joihin yrityksen tulee ryhtyä, riippuvat kulloinkin käsillä olevista olosuhteista ja esimerkiksi yhteiskunnallisen turvaverkon kattavuudesta. Joissain tapauksissa vetäytymispäätöksillä voi olla jopa merkittäviä vaikutuksia valtioiden työllisyysasteeseen ja verotuloihin, mikä puolestaan saattaa heikentää valtioiden mahdollisuuksia huolehtia julkisista palveluista ja etenkin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten ihmisoikeuksien toteutumisesta. Eli varsinkin jos yhteiskunnallisessa turvaverkossa on puutteita, voivat yritykset siirtymätilanteissa joutua paikkaamaan myös sosiaaliturvaa ja puuttuvia palveluita niiltä osin, kuin ne koskettavat yrityksen työntekijöitä tai sen toiminnan vaikutuksen kohteena olevia yhteisöjä. Yritysten on huomioitava nämä laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset osana ihmisoikeusriskien kartoitusta, ja tunnistettava oma kontribuutionsa sosiaaliturvaan ja verotuloihin niiden ihmisoikeusvastuun piiriin kuuluvaksi asiaksi. Niihin vastaaminen kuitenkin usein edellyttää laajempaa yhteistyötä muun muassa paikallisen ja kansallisen hallinnon kanssa tuotantomaissa. YK:n taloudellisten ja sosiaalisten asioiden pääosasto DESA korostaa tulonmenetyksiä pehmentävän ja kotitalouksien sopeutumista edistävän sosiaaliturvan merkitystä oikeudenmukaisessa siirtymässä. Se muistuttaa, että tällaiset muutoksen uhkaamia ihmisryhmiä tukevat mekanismit voivat vähentää päästövähennyksiin tähtäävien politiikkatoimien vastustusta. DESA:n mukaan julkinen valta voi tukea muutosta myös määräaikaisilla työllisyysohjelmilla sekä tukemalla yrityksiä työntekijöiden uudelleenkoulutuksen järjestämisessä.¹⁹²

Kansainväliset yritysvastuustandardit edellyttävät myös, että yritykset noudattavat aina vähintään kansallisia lakeja¹⁹³. Tämä tarkoittaa myös kaupallisten sopimusten kunnioittamista eli sitä, ettei niistä vetäydytä yksipuolisesti tai jätetä peruutusten jälkeen jo syntyneitä kuluja korvaamatta kuten esimerkiksi koronapandemian kohdalla on arvioitu tapahtuneen¹⁹⁴.

Ihmisoikeuksiin liittyvät velvollisuudet kattavat myös velvollisuudet tiettyjä, heikoissa ja haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä kohtaan. Kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt voivat tarvita erityistä mukauttamista tai suojelua pystyäkseen nauttimaan ihmisoikeuksistaan täysimääräisesti. He voivat myös olla suurimmassa riskissä syrjäytyä. YK-periaatteiden mukaan yritysten tulee osana asianmukaisen huolellisuuden prosessejaan kiinnittää huomiota haavoittuvassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden ryhmien oikeuksiin, tarpeisiin ja haasteisiin varmistaakseen, etteivät yritykset ylläpidä tai pahenna näiden ryhmien syrjintää. Esimerkiksi Etelä- ja Kaakkois-Aasian vaateteollisuudessa työskentelee erityisesti nuoria naisia¹⁹⁵, jotka voivat usein olla siirtolaisia ja/tai olla maasta riippuen myös kastisyrjinnän kohteena. Muita erityisryhmiä, joiden työllistymismahdollisuudet ja syrjäytymisriskit on syytä arvioida erikseen, ovat esimerkiksi erilaiset uskonnolliset vähemmistöt.

Myös oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet (ks. luku 4) edellyttävät, että siirtymätilanteissa haavoittuvassa ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja heidän oikeuksiensa toteutumiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Tämä edellyttää olemassa olevan epätasa-arvoisuuden ja siihen vaikuttavien tekijöiden (esim. ikä, sukupuoli, etnisyys, sosiaalinen ryhmä, alkuperäiskansa) kartoittamista ja arvioimista jo ennakolta sekä siirtymäprosessien suunnittelemista niin, että haavoittuvassa ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien osallistumiselle toimenpiteiden suunnitteluun ja päätöksentekoon on olemassa yhdenvertaiset mahdollisuudet.

Myös toimenpiteiden vaikutusten kohdentumiseen eri ryhmiin tulee kiinnittää huomiota niin suunnittelussa, toimeenpanossa kuin vaikutusten seurannassa ja raportoinnissa. Esimerkiksi siirtymässä mahdollisesti syntyvien uusien työpaikkojen kohdentumista heikossa ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille tulee seurata. Uusien työpaikkojen tulee myös olla ihmisarvoisia. Niistä tulee esimerkiksi maksaa elämiseen riittävää palkkaa, ja työntekijöiden tulee voida järjestäytyä ammatillisesti ja neuvotella työehdoista kollektiivisesti.

Oikeudenmukaisessa siirtymässä onkin usein kyse rakenteellisista muutoksista, jotka Pariisin sopimuksen mukaisesti tulee toteuttaa kansallisesti asetettujen kehitystavoitteiden puitteissa. OECD:n asianmukaisen huolellisuuden ohjeiden mukaan vaikka yritykset eivät ole vastuussa valtioiden kyvyttömyydestä toimia ja suojella ihmisoikeuksia, yritysten päätös toimia olosuhteissa, joissa esiintyy rakenteellisia ongelmia vaikuttaa asianmukaisen huolellisuuden luonteeseen ja laajuuteen¹⁹⁶. Tämä koskee myös vetäytymistilanteita. OECD:n asianmukaisen huolellisuuden ohjeiden mukaan yritykset voivat käsitellä rakenteellisiin ongelmiin liittyviä riskejä esimerkiksi tekemällä yhteistyötä yli toimialarajojen, tunnistamalla ja tukemalla olemassa olevia tehokkaita aloitteita riskien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi tai osallistamalla julkishallintoa käyttämällä vaikutusvaltaansa paikallista tai kansallista julkishallintoa kohtaan. Yritysten tuleekin vaikuttamistyössään tukea oikeudenmukaisen siirtymän periaatteiden ja sitä edistävien politiikkojen laatimista ja toimeenpanoa ja pidättäytyä vastustamasta ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Paitsi, että oikeudenmukainen siirtymä on noussut keskeiseksi ihmisoikeus- ja yritysvastuukysymykseksi, yritysten varautumista siirtymään on myös alettu arvioida. Oikeudenmukaisen siirtymän yrityskohtaiseen arviointiin tähtäävää työtä on tehty World Benchmarking Alliancessa (WBA), joka julkaisi kesällä 2021 oikeudenmukaisen siirtymän indikaattorit. Ne kattavat muun muassa siirtymän suunnittelun, korvaavien työpaikkojen, koulutuksen ja laajempien yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin¹⁹⁷. Syksyllä 2021 WBA julkaisi ensimmäiset indikaattoreita hyödyntäneet yrityskohtaiset arviot¹⁹⁸. Arvio kattoi 180 energia- ja autoteollisuuden yritystä ja tulokset olivat heikkoja. Tarkastelussa mukana olleiden yritysten tulosten keskiarvo oli 2,7/16 pistettä, ja peräti 32 yritystä sai arvioinnissa nolla pistettä. Myös omistamiensa yritysten ilmastovaikutuksista kiinnostuneiden sijoittajien yhteistyöaloite Climate Action 100 on ottanut oikeudenmukaisen siirtymän huomioimisen yhdeksi arvioitavaksi osa-alueeksi niin sanotussa nettonollakriteeristössä, jota se kehittää¹⁹⁹.

Koska vaate- ja tekstiilialan arvoketjut ovat pitkiä ja monimutkaisia, ovat myös oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvien vastuiden tunnistaminen ja jakaminen haastavampaa kuin esimerkiksi kivihiilen tuotannossa ja kulutuksessa, jossa yritysten päätösten vaikutukset heijastuvat ennen kaikkea omiin tai muutaman lähimmän kumppanin työntekijöihin. Samat periaatteet kuitenkin pätevät riippumatta siitä, millaisista arvoketjuista on kyse.

Kuten luvussa 2 kuvataan, vaate- ja tekstiilialan aiheuttama ympäristökuormitus on kestämättömällä tasolla, ja tähän haetaan kuumeisesti ratkaisuja muun muassa erilaisilla kiertotalousratkaisuilla. Jotta tämä siirtymä ekologisesti kestävään vaatteiden ja tekstiilien tuotantoon ja kulutukseen on oikeudenmukainen, pitää oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet huomioida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Yritysten tulee selvittää ilmastovaikutuksensa koko arvoketjun osalta, tehdä suunnitelma päästövähennyksistä ja minimoida ilmastotoimista tai muista ympäristökuormitusta vähentävistä toimista tuotantoketjun työntekijöille ja muille vaikutusten kohteena oleville ryhmille aiheutuvat haitalliset ihmisoikeusvaikutukset. Käytännössä tämä tarkoittaa myös varhaista ja avointa keskustelua kumppanien kanssa siitä, mihin suuntaan toiminta on muuttumassa, sekä näiden muutosten vaikutusten arvioimista. Lähellä loppukuluttajaa olevan vaatebrändin tai kauppaketjun tapauksessa tämä dialogin tarve voi tarkoittaa paitsi tavarantoimittajia ja näiden työntekijöitä myös pidemmällä arvoketjussa olevia raaka-ainetoimittajia ja paikallisia viranomaisia.

Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC:in ja kestävää liiketoimintaa edistävän The B Team -järjestön vuonna 2018 julkaisema opas oikeudenmukaisesta siirtymästä sisältää kahdeksan periaatetta, jotka yritysten tulisi huomioida hankintoja koskevissa periaatteissaan, liiketoiminnan suunnittelussa, työllistämissuunnitelmissa sekä päästövähennysstrategioissa. Periaatteissa korostetaan ilmastotoimien vaikutusten ennakointia, sosiaalista dialogia sidosryhmien kanssa sekä oikeudenmukaista siirtymää ja sosiaaliturvaa edistävän politiikan tukemista.²⁰⁰

Maailman luonnonvarainstituutti WRI on puolestaan julkaissut oppaan, jonka tavoitteena on auttaa erityisesti vaatealan yrityksiä tunnistamaan ympäristövaikutuksien pienentämiseen – erityisesti kiertotalouteen – tähtäävien toimien sosiaalisia vaikutuksia. Opas jakaa toimet kolmeen vaiheeseen: 1) Oman toiminnan vaikutuspiirin tunnistaminen ja määritteleminen sisältäen liiketoimintakumppanit, työntekijät, yhteisöt ja muut sidosryhmät. 2) Tiedon kerääminen edellä mainittuihin sidosryhmiin kohdistuvista vaikutuksista huomioiden erityisesti saatavilla olevat työpaikat, sukupuolten tasa-arvo, elämiseen riittävät palkat sekä paikallisyhteisöt. 3) Seurannan kehittäminen, jotta muutoksen hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti, sekä oman vastuun ja vaikutusmahdollisuuksien määrittely. Opas kannustaa käyttämään ulkopuolisia asiantuntijoita prosessin eri vaiheissa.²⁰¹

Ensimmäisessä vaiheessa, eli oman vaikutuspiirin tunnistamisessa WRI:n raportti kehottaa huomioimaan sekä suoran vaikutuksen kohteena olevat työntekijät sekä ne ihmiset kuten perheenjäsenet ja paikallisyhteisöt, joihin liiketoimintapäätökset vaikuttavat epäsuorasti. Tarkastelun tulisi kattaa myös koko tuotantoketju ja sisältää analyysi siitä, millaisiin ihmisiin vaikutukset kohdistuvat, sisältäen muun muassa ikä- ja sukupuolirakenne, koulutustaso, kuuluminen erityisen haavoittuviin ryhmiin, työsuhteiden luonne ja maantieteellinen sijainti. WRI kehottaa huomioimaan myös kuluttajat, sillä kiertotalouteen siirtyminen voi vaikuttaa heihin esimerkiksi muuttamalla vaatteisiin tarvittavaa rahasummaa.²⁰²

Myös siirtymän vaikutusten kohdalla on huomioitava sekä suorat että epäsuorat vaikutukset. Suorat vaikutukset tarkoittavat muun muassa työpaikkojen määrän, luonteen, koulutustarpeen, palkkatason ja sijainnin muutoksia sekä sitä miten nämä muutokset kohdistuvat erilaisiin ryhmiin kuten esimerkiksi osa-aikaisiin työntekijöihin tai naisiin. Kuluttajien osalta tulisi huomioida muun muassa se, miten uuden liiketoimintamallin tuotteissa ja saatavuudessa huomioidaan erilaisten erityisryhmien tarpeet. Epäsuorien vaikutusten osalta tulisi huomioida vaikutukset esimerkiksi paikallisyhteisöihin, mikä voi tarkoittaa paitsi työpaikkojen muutoksista aiheutuvia seurauksia myös esimerkiksi sitä, millaisia paikallisia vesistövaikutuksia – positiivisia tai negatiivisia – on sillä, että siirrytään uusien kuitujen käytöstä kuitujen kierrättämiseen. Epäsuoria vaikutuksia voi syntyä myös sitä kautta, että työpaikkojen muuttumisen myötä siirtotyöntekijöiden kotimaihinsa lähettämät rahavirrat muuttuvat.²⁰³

Vaikutusten arvioinnin jälkeen yrityksen tulisi tehdä toimintasuunnitelma, jonka toimenpiteet tulisi WRI:n mukaan priorisoida vaikutusten vakavuuden ja yrityksen vaikutusmahdollisuuksien perusteella. Vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi yrityksen tulisi tunnistaa sidosryhmiä, jotka estävät tai edistävät toimenpiteiden toteuttamisessa. Tässä analyysissä tulisi huomioida muun muassa ympäristöstä, työpaikoista ja taloudesta vastaavat ministeriöt, järjestöt, ammattiliitot, työnantajajärjestöt, kilpailevat yritykset, paikallisyhteisöt sekä tiedotusvälineet.²⁰⁴

Ostojensa kautta köyhempiin maihin kytkeytyvien yritysten voi olla tarpeen tarkastella myös omaa kontribuutiotaan paikalliseen sosiaaliturvaan. Kyse voi olla paikalliseen politiikkaan vaikuttamisesta tai erilaisista kehityshankkeista omien kumppanien kanssa tai laajemmin. Esimerkiksi vaatekauppaketju Uniqlon omistava Fast Retailing on rahoittanut 1,8 miljoonalla dollarilla YK:n kansainvälinen työjärjestö ILO:n hanketta, jossa selvitetään työmarkkinoiden toimintaa ja sosiaaliturvaa seitsemässä Aasian maassa, joissa sen myymiä tuotteita valmistetaan²⁰⁵.

Raporttia varten tehdyn selvitystyön perusteella on selvää, että vaate- ja tekstiilialan ympäristövaikutusten saattaminen kestävälle tasolle edellyttää nopeaa ja mittavaa muutosta siihen, miten näitä tuotteita valmistetaan, kuten myös alan tuotantovolyymien selvää vähentämistä. Yhdessä ja erikseen näillä muutoksilla tulee olemaan mittavia vaikutuksia alan työllisyyteen. Jotta siirtymä olisi oikeudenmukainen alan työntekijöille, on alan yritysten huomioitava ilmastotoimien sosiaaliset vaikutukset erityisesti Aasian tuotantomaissa.

Vaate- ja tekstiiliteollisuuden suuri vahingollinen vaikutus ympäristöön on ollut tiedossa jo pitkään. Alan arvioidaan aiheuttavan noin 4–10 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä, ja valtaosa tästä syntyy uusien vaatteiden tuotannossa. Keskivertosuomalaisen vaate- ja jalkinehankinnat aiheuttavat noin 262 kilogramman kasvihuonekaasupäästöt. Vaikka tämä on vain muutaman prosentin osuus suomalaisten kulutuksen päästöistä, edellyttää kestävyyskriisin ratkaiseminen kaikkien kulutuspäästöjen nopeaa leikkaamista. On arvioitu, että suomalaisten kulutuksen päästöt pitäisi saada pudotettua tällä vuosikymmenellä korkeintaan neljännekseen nykyisestä, minkä jälkeen tulee jatkaa yhä pienempiin päästöihin. Uusimman ilmastotieteen valossa tämäkin tahti voi olla liian hidas.

Näin nopean muutoksen saavuttaminen edellyttää merkittäviä muutoksia siihen, miten vaatteita tuotetaan ja kulutetaan. Lineaarisesta taloudesta, joka perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja päätymiseen jätteeksi, tulee päästä kiertotalouteen, jossa enegiaa ja materiaalia hyödynnetään tehokkaasti aiheuttamatta luonnonvarojen kulutusta tai kuormittamalla ympäristöä jätteillä tai päästöillä, jotka päätyvät ilmakehään tai vesistöihin.

Raportissa tarkastellut vaate- ja tekstiilialan yritysten toimet ilmastopäästöjen leikkaamiseksi ja kiertotalouden edistämiseksi näyttävät toistaiseksi kaksijakoisilta. Valtava ympäristöjalanjälki on tunnistettu alalla, ja monet yritykset ovat asettaneet omia tavoitteitaan esimerkiksi päästöjen vähentämiseksi tai kierrätysmateriaalien käytön lisäämiseksi. Toistaiseksi toimet ovat kuitenkin olleet pintapuolisia. Ilmastotoimissa painotus on ollut oman toiminnan suorissa päästöissä, vaikka suurimmat päästöt syntyvät vaatteiden alihankintana tapahtuvassa tuotannossa. Osa yrityksistä pyrkii profiloitumaan edelläkävijöinä asettamalla itselleen Science Based Targets -järjestelmän mukaisia ilmastotavoitteita, mutta myös tällaisissa tavoitteissa alihankinnan päästöt jäävät liian pienelle huomiolle. Tätä raporttia varten tehdyn katsauksen perusteella vain noin puolella yrityksistä Science Based Targets -tavoite sisältää absoluuttiset päästövähennystavoitteet arvoketjun päästöille. Suomessa alan yritysten ilmastotoimien osalta on ollut merkillepantavaa se, että vain pieni joukko yrityksiä on sitoutunut alan etujärjestö Suomen tekstiili ja muodin käynnistämään Hiilineutraali tekstiiliala 2035 -aloitteeseen.

Kierrätysmateriaaleissa pääpaino on ollut käytettyjen muovipullojen hyödyntämisessä polyesteriksi, kun alan sisäisten materiaalivirtojen – kuten tuotannon hukkapalojen ja käytettyjen tekstiilien – laajamittainen hyödyntäminen tuotannossa on monin osin vasta kehitysvaiheessa. Yrityksissä tehtävien tehostamistoimien hyötyä nakertaa se, että alan tuotannon ennakoidaan kasvavan tällä vuosikymmenellä.

Tuotannon muutoksien lisäksi vaate- ja tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutusten saattaminen kestävälle tasolle edellyttääkin niin sanotusta pikamuodista luopumista. Käytännössä tämä tarkoittaa muutosta siihen suuntaan, että vaatteita ostetaan harvemmin, huolletaan enemmän, vuokrataan varsinkin kertaluontoiseen käyttöön ja pidennetään siten yksittäisten vaatekappaleiden elinkaarta mahdollisimman paljon. Tähän tähtäävää toimintaa kehitetään ja pilotoidaan jo monessa yrityksessä, mutta valtavirtaistuminen vaatii myös muutosta kuluttajien ja muiden ostajien kuten yritysten tai julkisten toimijoiden käyttäytymisessä.

Koska vaate- ja tekstiiliteollisuus on työvoimavaltaista ja arvoketjut pitkiä, on alan murroksella fossiilitaloudesta hiilivapaaseen kiertotalouteen väistämättä suuria vaikutuksia arvoketjujen eri vaiheissa. Vaate- ja tekstiiliteollisuuden arvioidaan työllistävän arvoketjujen eri vaiheissa jopa 300 miljoonaa henkeä. Esimerkiksi Bangladeshissa vaate- ja tekstiiliala työllistää noin 4,5 miljoonaa henkeä, mikä tarkoittaa 54 prosenttia maan teollisista työpaikoista. Alan osuus maan viennistä on peräti 87 prosenttia.

Sekä kuluttajien siirtyminen pikamuodista entistä enemmän esimerkiksi korjaus- ja vuokrauspalveluiden käyttäjiksi että tuotannon muuttuminen luonnonvaroja kuluttavasta kestäväksi kiertotaloudeksi muuttavat merkittävästi työvoiman kysyntää alan arvoketjuissa. Tämä voi tarkoittaa työpaikkojen siirtymistä maasta toiseen (esimerkiksi nykyisistä tuotantomaista Aasiassa lähemmäs kuluttajia Euroopassa), työpaikkojen siirtymistä toimialalta toiselle (esimerkiksi puuvillan viljelystä käytettyjen vaatteiden jalostamiseen) tai tarvittavan osaamisen muuttumiseen (esimerkiksi käytettävien materiaalien myötä). Mittava muutos voi hyvin tarkoittaa myös alan globaalien työpaikkojen lisääntymistä tai vähentymistä, mutta kattavia arvioita murroksen kokonaisvaikutuksista ei ole toistaiseksi tehty.

Osa yritysten ihmisoikeusperusteista ilmastovastuuta on vastuu oikeudenmukaisesta siirtymästä. Se ei tarkoita, etteikö päästöjen tai muun ympäristökuorman pienentämistä tulisi tehdä silloinkin, kun sillä voi olla vaikutuksia melko heikossa asemassa oleviin työntekijöihin, vaan sitä, että nämä työntekijät lähipiireineen tunnistetaan ja heille taataan oikeudenmukainen siirtymä ihmisoikeuksia kunnioittaen. Siksi oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet tuleekin tunnustaa osana vaate- ja tekstiiliteollisuuden ilmastotoimia ja huomioida kattavasti niissä toimenpiteissä, jotka tähtäävät ympäristökuormituksen pienentämiseen.

Jotta nämä vaikutukset tulevat huomioiduiksi, yritysten tulee päästövähennysten suunnittelun yhteydessä tunnistaa, keihin sen arvoketjun vaikutuspiirissä oleviin ihmisiin nämä muutokset vaikuttavat, ja selvittää, millaisia vaikutuksista on kyse ja miten niitä voidaan lievittää. Ensisijainen toimenpide on tyypillisesti avoin dialogi paitsi arvoketjun muiden yritysten myös työntekijöiden, ammattiliittojen, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa.

Koska vaate- ja tekstiiliteollisuuden arvoketjut kytkeytyvät tässä raportissa kuvatulla tavalla moniin maihin, joissa sosiaaliturva on olematonta tai puutteellista, korostuu yritysten vastuu päätöstensä ihmisoikeusvaikutuksista. Siten yritysten tulee tarkastella omaa rooliaan pelkkää suoraa työllisyysvaikutusta laajemmin. Ennakoiva lähestysmistapa oikeudenmukaisen siirtymän toteuttamiseen voi edellyttää esimerkiksi sitä, että keskeisissä tuotantomaissa varmistetaan oma osuus yhteiskunnan tukemisessa verojen maksun kautta, parannetaan työoloja ja -ehtoja, vaikutetaan poliittisesti työntekijöiden muutosturvan parantamiseksi ja osallistutaan esimerkiksi hankkeisiin työvoiman uudelleenkouluttamisen ja liikkuvuuden parantamiseksi.

Yrityksille:

• Yritysten tulee sitoutua puolentoista asteen tavoitteeseen, ja saavuttaa niin sanottu nettonolla mahdollisimman nopeasti koko arvoketjun osalta. Päästöjen raportoiminen ja päästövähennystavoitteiden asettaminen tulee tehdä yleisesti hyväksyttävillä tavoilla hyödyntäen kansainvälisiä standardeja. Esimerkiksi päästövähennysten minimitasona tulisi pitää Science Based Targets -järjestelmän vaatimuksia. Riskimaissa sijaitsevien arvoketjujen päästöjen selvittämisessä ja hallinnassa on suositeltavaa käyttää Amfori BEPI:ä tai muuta vastaavaa ympäristövaikutusten hallintaan tarkoitettua järjestelmää.
• Omien ilmastotoimien ja -tavoitteiden lisäksi yritysten on suotavaa edistää alan yleistä siirtymää osallistumalla yhteisiin aloitteisiin kuten The Fashion Pactiin tai YK:n ilmastoneuvotteluiden alaisuudessa muodostettuun Fashion Industry Charter for Climate Action -julistukseen. Suomessa yritysten ilmastoyhteistyötä edistetään Suomen tekstiili ja muodin vetämässä Hiilineutraali tekstiiliala 2035 -sitoumuksessa.
• Tie kohti nettonollaa edellyttää tavallisesti muutoksia yritysten strategiaan ja liiketoimintamalliin. Näissä muutoksissa ja päästövähennysten suunnittelussa yritysten tulee huomioida oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet. Tämä tarkoittaa toimenpiteiden vaikutusten kartoittamista koko arvoketjun osalta sekä avointa ja laajaa dialogia arvoketjun toimijoiden ja sidosryhmien kesken. Asianmukaisen huolellisuuden prosesseissa on myös kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa ja syrjäytymisvaarassa oleviin ryhmiin. Ilmastotoimien raportoinnissa on käytettävä myös sellaisia mittareita, jotka tuovat esiin oikeudenmukaisuusnäkökohtia ja huomioivat vaikutukset heikoimmiksi tunnistettuihin ihmisryhmiin.
• Yritysten on osallistuttava sellaisten haitallisten ihmisoikeusvaikutusten korjaamiseen, jotka ne ovat aiheuttaneet tai joiden aiheutumiseen ne ovat myötävaikuttaneet. Kun mahdollisia haitallisia vaikutuksia tunnistetaan, tulee niitä pyrkiä välttämään ja lieventämään.
• Yritysten tulee huolehtia, että ne itse ja niiden liiketoimintakumppanit, tukevat omalla toiminnallaan arvoketjun eri vaiheissa sijaitsevia paikallisyhteisöjä ja yhteiskuntia esimerkiksi maksamalla veroja ja mahdollistamalla ja tukemalla ammattiyhdistysliikkeen toimintaa. Tarvittaessa yritysten tulee pyrkiä vaikuttamaan myös poliittisesti, jotta politiikka tukee päästövähennyksiä sekä sosiaaliturvaa ja muita turvaverkkoja, jotka tukevat tuotantorakenteiden murroksessa työpaikkansa menettäviä.
• Raportoinnissa on käytettävä mittareita, jotka kattavat myös oikeudenmukaisuusnäkökohtia. Esimerkiksi tuotantolaitoksia suljettaessa tai tietystä toiminnasta vetäydyttäessä on eriteltävä työllisyys- ja muiden tukitoimien vaikutukset lähtökohtaisesti heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin. 

Poliittisille päättäjille:

• Vaate- ja tekstiilialan aiheuttaman ympäristökuorman vähentämiseksi julkisen sektorin tulee edistää alan murrosta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi suosimalla julkisissa hankinnoissa kierrätysratkaisuja kuten vuokrauspalveluita tai kierrätysmateriaaleihin perustuvia tuotteita. Julkisten hankintojen ilmastovaikutusten pienentämisessä voi hyödyntää esimerkiksi Keino-verkoston tuottamaa Vähähiilisten hankintojen pelikirjaa²⁰⁶.
• Myös yritysten edellytyksiä tuotekohtaisten hiilijalanjälkien selvittämiseen tulee edistää. Tuotannon päästöjä koskevan tiedon keruuta tulee edistää esimerkiksi edellyttämällä hiilijalanjälkitietoa julkisissa hankinnoissa.
• Hankintoja koskevaa lainsäädäntöä tulee kehittää sisällyttämällä ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioiminen julkisia hankintoja koskevan lain 3 §:ään julkisissa hankinnoissa noudatettavana periaatteena.
• Vaatteiden ja tekstiilien kestävämpää käyttöä ja kiertotaloutta tulee edistää selvittämällä korjauspalveluiden alempaa arvonlisäverokantaa, harkitsemalla myös pikamuotia koskevaa ilmastolle haitallisen mainonnan kieltoa sekä jatkamalla tekstiilien kierrätysasteen nostoa. Pelkän tekstiilijätteen keräämisen kehittämisen lisäksi olisi tarpeen selvittää, voitaisiinko kierrätyskuitujen kysyntää, kuten synteettisten tekstiilikuitujen uusiokäyttöä, edistää esimerkiksi sekoitevelvoitteella joillain teollisuudenaloilla.
  
• Vaate- ja tekstiiliteollisuuden kiertotalousratkaisut tulee tunnistaa vihreässä siirtymässä tärkeäksi kotimaiseksi toimialaksi, jossa on iso innovaatio- ja vientipotentiaali. Kohdentamattomien veropohjaa puhkovien t&k-verotukien sijaan, suoria t&k-tukia tulisi kohdentaa tällaisille vihreää siirtymää tukeville kasvualoille.
• Sekä Suomessa että koko EU:n tasolla tulee säätää huolellisuusvelvoitteeseen perustuva yritysvastuulaki. Samalla tulee määritellä sitovat kriteerit yritysten päästövähennystavoitteille, joiden tulee olla 1,5 asteen tavoitteen mukaisia. Yritysvastuulain tulee velvoittaa yritykset noudattamaan ihmisoikeuksia koskevaa asianmukaista huolellisuutta niiden koko arvoketjussa ja siihen tulee sisältyä paitsi mahdollisuus ennaltaehkäiseviin korjaaviin toimenpiteisiin myös mahdollisuus uhreille sen nojalla nostaa vahingonkorvauskanteita niin Suomessa kuin Euroopan unionin jäsenvaltioissa emo- tai johtoyrityksiä vastaan. Myös mahdollisuutta sellaisen kansainvälisen rahaston perustamiseksi, josta uhrien kärsimät vahingot voitaisiin korvata, tulee selvittää.
  

Kansalaisille:

• Kulutuksessa tulee luopua ympäristöä kuormittavasta pikamuodista. Tämä tarkoittaa, että ensisijalla tulee olla nykyisten vaatteiden pitkäikäisyyttä tukeva käyttö, huoltaminen ja korjaaminen. Hankinnoissa on laitettava etusijalle hankkiminen käytettynä tai vuokraaminen tarpeen mukaan. Vaatteiden hankkimista uutena kertaluontoiseen käyttöön tulee pidättäytyä.
• Vaatteita, tekstiilejä tai näihin liittyviä palveluita hankittaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, onko tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksesta kerrottu avoimesti ja kattavasti. Yrityksiltä on suositeltavaa pyytää tietoa ympäristövaikutuksista myös julkisesti esimerkiksi sosiaalisen median kanavia käyttäen.
• Kansalaisten tulee vaatia päättäjiltä ripeitä toimia yritysvastuulainsäädännön laatimiseksi ja voimaan saattamiseksi Suomessa ja Euroopan unionin alueella.

Raporttiin on korjattu 10.2.2022 luvussa 2.4 ollut lause, jossa kerrottiin, miten Kiinan osuus kansainvälisestä vaateviennistä on muuttunut. Alunperin raportissa luki, että osuus on laskenut 71 prosentista 29 prosenttiin vuosina 2005–2018, vaikka oikeat luvut ovat 36,6 prosentista 31,6 prosenttiin vuosina 2010–2020. Raporttiin lukuihin 5.2 ja 7 on myös päivitetty 24.2.2022 tuoreempi arvio siitä, mikä on vaate- ja tekstiilialan osuus Bangladeshin viennistä. Alkuperäisessä versiossa käytettiin vuoden 2015 osuutta, joka oli 89 prosenttia. Luku on nyt päivitetty vuoden 2020 tiedon mukaisesti 87 prosenttiin.