Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden oikeudet eivät Suomessa aina toteudu. Viime vuosina uutisotsikoihin on noussut karuja kertomuksia työperäisestä hyväksikäytöstä muun muassa ravintola-, siivous-, maatalous- ja rakennusaloilla.¹ Joissain tapauksissa on ollut kyse jopa ihmiskaupasta.²

Työperäisen hyväksikäytön kohteeksi joutuvat henkilöt eivät usein osaa suomea, ruotsia tai englantia, eivätkä he välttämättä tunne omia oikeuksiaan, Suomen työlainsäädäntöä tai työehtosopimuksia. He eivät aina myöskään tiedä, mistä tarvittaessa hakea apua. Joissain tapauksia heitä on saatettu jopa varoittaa kääntymästä viranomaisten tai esimerkiksi ammattiliittojen puoleen.

Väärinkäytöksiin syyllistyville yrityksille työntekijöiden hyväksikäyttö voi olla erittäin kannattavaa liiketoimintaa, ja ne saavat siitä epäreilua kilpailuetua. Kiinnijäämisen riski on pieni, ja mahdolliset hallinnolliset seuraamukset tai rikosoikeudelliset rangaistukset harvalukuisissa langettavissa tuomioissakin yleensä lieviä. Työntekijää hyväksikäyttänyt yritys ei myöskään välttämättä joudu maksamaan palkkasaatavia uhrille.

Suomessa työskentelevät ulkomaiden kansalaiset³ voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan: EU/ETA-maiden kansalaisiin, EU/ETA-maiden ulkopuolelta Suomeen työntekoon oikeuttavalla oleskeluluvalla tulleisiin niin sanottujen kolmansien maiden kansalaisiin, sekä työntekijöihin joita koskee ulkomaalaislain niin sanottu poikkeuspykälä⁴, kuten lähetettyihin työntekijöihin. Lähetetty työntekijä on työntekijä, joka tavallisesti työskentelee jossain muussa valtiossa kuin Suomessa, mutta jonka hänen toisessa valtiossa toimintaa harjoittava työnantajansa työsuhteen aikana lähettää rajoitetuksi ajaksi tilapäiseen työhön Suomessa.⁵ Lähettäminen voi tapahtua joko alihankinnan, yrityksen sisäisen siirron tai vuokratyön kautta, ja lähetetyt työntekijät voivat olla niin EU/ETA-maiden kuin kolmansien maiden kansalaisia.

Työntekijöitä lähetetään Suomeen erityisesti rakennusalalle. Rakennusalalla työvoiman lähettäminen perustuu yleensä suomalaisen ja ulkomaalaisen yrityksen väliseen urakkasopimukseen (alihankinta) tai työvoiman vuokrasopimukseen.⁶ Lähetettyjen työntekijöiden lisäksi rakennusalalla työskentelee paljon myös muita ulkomaiden kansalaisia, jotka on palkattu paikallisesti Suomessa tai jotka työskentelevät suomalaiselle työnantajalle. Aiemmissa tutkimuksissa lähetetyt työntekijät on kuitenkin tunnistettu erityisen haavoittuvassa asemassa olevaksi ryhmäksi.⁷ Heistä kaikkein alttiimpia työperäiselle hyväksikäytölle ovat kolmansien maiden kansalaiset, joiden kotimaassa palkkataso on selvästi alhaisempi kuin Suomessa. Myös kolmansien maiden kansalaisten luvaton työskentely etenkin Etelä-Suomen rakennustyömailla on viime vuosina lisääntynyt (ks. luku 2).

Lähetetyt työntekijät ovat Suomessa työskentelyn aikana oikeutettuja yhdenvertaiseen kohteluun, mukaan lukien soveltuvien yleissitovien työehtosopimusten mukaiseen palkkaan. Lähetettyjen työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehtojen toteutumista valvoo Suomessa työsuojeluviranomainen. Lähetettyjen työntekijöiden työperäiseen hyväksikäyttöön on kuitenkin usein haasteellista puuttua alueellisten työsuojeluviranomaisten käytössä olevilla työkaluilla osin siksi, että sekä lähetetty työntekijä että lähettävä yritys saattavat toimia Suomessa vain lyhyen aikaa (ks. luku 4).

Tässä raportissa tarkastellaan rakennusalan toimijoiden ja erityisesti pääurakoitsijoiden roolia lähetettyjen työntekijöiden työperäisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyssä ja mahdollisten haitallisten ihmisoikeusvaikutusten korjaamisessa ja korvaamisessa uhreille. Raportti lähestyy aihetta kansainvälisissä yritysvastuustandardeissa ja erityisesti YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa ohjaavissa periaatteissa⁸ määritellyn yritysten ihmisoikeusvastuun näkökulmasta (ks. luku 5).

Raportin kirjallisiin lähteisiin ja asiantuntijahaastatteluihin pohjautuvat luvut 1–4 taustoittavat lähetettyjen työntekijöiden asemaa ja hyväksikäyttöä sekä ilmiöön liittyvää viranomaisvalvontaa Suomessa. Raporttia varten on kesäkuussa 2021 – tammikuussa 2022 haastateltu työsuojelu- ja maahanmuuttoviranomaisia sekä aihepiirin parissa pitkään työskennelleitä tutkijoita. Tavoitteena oli haastatella henkilöitä, joilla on asiantuntijaosaamista ja käytännön kokemusta tarkastellusta ilmiöstä. Haastatteluissa asiantuntijat eivät edustaneet työnantajaorganisaatiotaan, ja siksi asiantuntijahaastatteluista nostetuissa suorissa sitaateissa haastateltavien henkilöllisyys on suojattu, eikä haastateltavien nimeä, tarkkaa ammattinimikettä tai työpaikkaa kerrota. Luvussa 5 käydään läpi pääurakoitsijoina toimivien rakennusalan yritysten vastuullisuuskäytäntöjä. Luku perustuu yrityksille tehtyyn kyselyyn ja vuoropuheluun niiden kanssa. Lisäksi Finnwatch on käynyt raporttia varten läpi yli 260 Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastuskertomusta vuosilta 2018–2020⁹. Niissä tarkastuksen kohteena oli rakennusalalla toimivia lähettäviä yrityksiä, tai kyse oli työmaatarkastuksista, joilla valvottiin ulkomaisen lähetetyn työvoiman käyttöön liittyviä pääurakoitsijan tai tilaajan velvollisuuksia. Luvussa 6 esitetään raportin yhteenveto ja luvussa 7 annetaan suosituksia yrityksille, ammattiliitoille, julkisille hankkijoille ja poliittisille päättäjille. Raportin on rahoittanut Rakennusliitto ry.

– Työnteko-oikeudettomiahan tulee tällä hetkellä valvonnassa ovista ja ikkunoista, varsinkin ukrainalaisia rakennusalalle.
Finnwatchin haastattelema työsuojeluviranomainen

– Nimenomaan ukrainalaisissa ja valkovenäläisissä työnteko-oikeudettomissa on paljon lähetettyjä työntekijöitä joilla sitten myös on ongelmia työsuhteen ehdoissa.
Finnwatchin haastattelema työsuojeluviranomainen

Rakennusalalla työskentelee aiempaa useammin työnteko-oikeudettomia kolmansien maiden kansalaisia, mikä kertoo alan sisällä tapahtuneesta muutoksesta.¹⁰ Esimerkiksi vielä vuonna 2015 Etelä-Suomen alueellisen työsuojeluviranomaisen mukaan työnteko-oikeudettomia työntekijöitä kohdattiin rakennusalalla “vain vähän”.¹¹ Sittemmin tilanne on muuttunut. Pelkästään Etelä-Suomen alueella työsuojeluviranomainen havaitsi vuosina 2017–2020 rakennusalan yrityksissä yli 250 työnteko-oikeudetonta työntekijää, joista suurin yksittäinen ryhmä oli Ukrainan kansalaiset.¹² Toinen merkittävä ryhmä on Valko-Venäjän kansalaiset.

Työnteko-oikeudettomia rakennusalan työntekijöitä tulee Suomeen etenkin Viron kautta. Kun koronapandemian aikana Helsingin satamissa otettiin sisärajavalvonta tilapäisesti käyttöön, rajavalvontaviranomainen raportoi alueelliselle työsuojeluviranomaiselle viikoittain kolmansien maiden kansalaisista, jotka pyrkivät Suomeen.¹³ Näistä työntekijöistä useat olivat suomalaisen yrityksen palveluksessa, mutta työnteko-oikeudettomuus on yleistynyt myös lähetettyjen työntekijöiden kohdalla. Tulijoiden määrä yllätti jopa työsuojeluviranomaiset.¹⁴

Vuonna 2020 rakennusalalla Etelä-Suomen alueella 56 prosentissa työsuojeluviranomaisten tarkastuksissa, joissa työntekijöiden työnteko-oikeutta arvioitiin, tuli vastaan työnteko-oikeudettomia ulkomaalaisia (45/81 tarkastusta).¹⁵ Muualla Suomessa tilaajille ja lähettäville yrityksille annettiin yhteensä 11 ulkomaalaisen työntekijän työnteko-oikeuden varmistamiseen liittyvää toimintakehotusta yhteensä 90 tarkastuksessa.¹⁶ Työnteko-oikeudettomuus usein altistaa jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevan työntekijän entistä vakavammalle hyväksikäytölle.

Ulkomaalaisen työntekijän työnteko-oikeuden määräytyminen riippuu työntekijän kansalaisuudesta. Esimerkiksi EU/ETA-maiden kansalaisilla on työnteko-oikeus Suomessa, sillä työntekijöiden vapaa liikkuvuus on EU:n keskeisiä periaatteita.¹⁷ Myös lähetetty työntekijä, joka ei ole EU/ETA-maiden kansalainen, voi tietyin edellytyksin tehdä yhteensä 90 päivää töitä Suomessa (kuuden kuukauden aikana) ilman erillistä työntekoon oikeuttavaa oleskelulupaa (niin sanottu rajoitettu työnteko-oikeus, ks. lisää alla). Kyseessä tulee olla myös aidosti tilapäinen työ eikä esimerkiksi rakennusurakkaa saa keinotekoisesti pilkkoa pienempiin osiin.¹⁸

Muiden kuin EU/ETA-maiden kansalaiset, jotka lähetetään Suomeen töihin edellä mainittua pidemmäksi ajaksi tarvitsevat täällä työskennelläkseen Suomen maahanmuuttoviranomaisen myöntämän työntekoon oikeuttavan oleskeluluvan. Myös muut näiden niin sanottujen kolmansien maiden kansalaiset tarvitsevat Suomessa työskentelyä varten yleensä joko työntekijän oleskeluluvan tai muun ansiotyöhön oikeuttavan oleskeluluvan. Vuonna 2020 niin sanottuja ensimmäisiä oleskelulupia myönnettiin rakentamisen toimialalle Maahanmuuttoviraston mukaan 859 kappaletta.¹⁹

Kaikista maahanmuuttoviranomaisen työn perusteella myöntämistä ensimmäisistä oleskeluluvista hieman yli puolet (4 504/8 508) myönnettiin vuonna 2020 osaratkaisua edellyttävää työntekoa varten eli työhön, johon sovelletaan saatavuusharkintaa.²⁰ Saatavuusharkinta tarkoittaa, että työperusteista oleskelulupaa ei myönnetä jos työpaikkaan katsotaan olevan saatavilla kohtuullisessa ajassa työvoimaa EU/ETA-maiden alueelta.²¹ Saatavuusharkintaan liittyy viranomaisten suorittamaa ennakkovalvontaa työsuhteen ehdoista ja työnatajavelvollisuuksista suoriutumisesta. Työnantajan on esimerkiksi avattava hakemuksessa palkan määräytymisen perusteet ja ilmoitettava työntekijälle Suomessa maksettava palkka euroissa.²²

Aiemmissa tutkimuksissa²³ sekä tätä raporttia varten tehdyissä asiantuntijahaastatteluissa saatavuusharkintaan liittyvää ennakkovalvontaa on pidetty yhtenä tärkeänä ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttöä ennaltaehkäisevä tekijänä. Käytännössä sitä voidaan kuitenkin kiertää esimerkiksi lähettämällä kolmansien maiden kansalaisia Suomeen lähetettyinä työntekijöinä keinotekoisten järjestelyjen kautta. Toisaalta saatavuusharkintaa ei myöskään sovelleta kaikkiin toimialoihin tai ammattinimikkeisiin. Ne toimialat ja ammattinimikkeet, joihin saatavuusharkintaa sovelletaan, määritellään työvoimapoliittisin perustein elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskusten (ely-keskukset) toimesta. Rakennusliiton selvityksen mukaan useiden ely-keskusten toimialueella linjauksia on kevennetty, ja osalle rakennusalan ammattinimikkeistä myönnetään työnteko-oikeus ilman saatavuusharkintaa.²⁴ Äärimmäinen esimerkki on Lappi, missä kaikki rakennusalan ammattinimikkeet ovat avustavia töitä lukuunottamatta vapautettu saatavuusharkinnasta.

Ulkomaalaislain mukaan on työnantajan velvollisuus varmistaa, että tämän palveluksessa olevalla, tai palvelukseen tulevalla, ulkomaalaisella on vaadittava työntekijän oleskelulupa tai että työntekijä ei tarvitse oleskelulupaa. Niin työskentely ilman työnteko-oikeutta²⁵ kuin työnteko-oikeudettoman työntekijän pitäminen palveluksessa²⁶ ovat rikoslain nojalla rangaistavia tekoja (ns. ulkomaalaisrikkomus).²⁷ Rakennusalalla, jos rakennustyömaalla työskentelevä ulkomaalainen työntekijä on ulkomaalaisen urakoitsijan tai aliurakoitsijan palveluksessa, velvollisuus varmistaa työntekijän työnteko-oikeus kohdistuu työantajan sijaan kuitenkin pääurakoitsijaan tai rakennuttajaan.²⁸ Myös työnantajan rangaistusvastuu kohdistuu tällaisissa tapauksissa pääurakoitsijaan tai rakennuttajaan työnantajan sijaan. Pääurakoitsijan/rakennettujan varmistusvelvollisuuden osalta ei ole merkitystä sillä, missä kohtaa urakkaketjua ulkomainen yritys on.²⁹

Työsuojeluviranomaisella on ulkomaalaislain nojalla velvollisuus ilmoittaa poliisille jos sillä on todennäköisiä perusteita epäillä ulkomaalaisrikkomuksen tapahtuneen.³⁰ Vuonna 2019 työnantajan ulkomaalaisrikkomuksesta epäiltyjä oli 99, ja vuonna 2020 134. Ulkomaalaisrikkomuksen osalta vastaavat luvut olivat 702 ja 1 430. Luvuissa ovat mukana vain ne epäillyt, joiden vakavin epäilty rikos kyseisen vuoden aikana on ollut (työnantajan) ulkomaalaisrikkomus.³¹

Sekä työnantajajärjestö Rakennusteollisuus RT että alan työntekijöitä edustava Rakennusliitto suosittelevat, että pääurakoitsijat/rakennuttajat varmistaisivat työnteko-oikeuden kaikilta niiden työmailla työskenteleviltä ulkomaalaisilta työntekijöiltä.³² Rakennusteollisuus RT:n mukaan tämä vähentäisi mahdollisuuksia “piilotella” työnteko-oikeudettomia työntekijöitä urakkaketjussa. Se on myös ehdottanut, että ulkomaalaislakia muutettaisiin työmarkkinajärjestöjen suositusta vastaavasti siten, että pääurakoitsija/rakennuttaja velvoitettaisiin varmistamaan työnteko-oikeus kaikilta ulkomaalaisilta työntekijöiltä riippumatta siitä, onko kyseinen työntekijä suomalaisen vai ulkomaalaisen urakoitsijan tai aliurakoitsijan palveluksessa.³³ Työnteko-oikeuden tarkistaminen kaikilta ulkomaalaisilta työntekijöiltä on jo nyt hyvä käytäntö, jota monet yritykset pyrkivät noudattamaan, mutta “sitten nämä yritykset, joilta [pääurakoitsijat] tähän liittyen pyytävät tietoja, saattavat sanoa, että tämä ei ole lainsäädännön edellyttämää tietoa.”³⁴

Työnteko-oikeudettomia työntekijöitä voidaan piilotella urakkaketjussa esimerkiksi siten, että alihankintasopimuksen pääurakoitsijan kanssa solminut Suomeen rekisteröity yritys ketjuttaa urakan siihen kytköksissä olevalle virolaiselle (pöytälaatikko)yritykselle (tai muulle ulkomaalaiselle yritykselle). Ketjutettu yritys lähettää työntekijät, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, Suomeen. Työntekijät lähetetään eteenpäin heti heidän saavuttuaan Viroon ilman että he työskentelisivät päivääkään rakennustyömaalla Virossa. Työntekijän henkilötunnisteeseen (esimerkiksi Valtti-kortti³⁵) voidaan myös merkitä Suomeen rekisteröidyn yrityksen nimi työnantaja-kohtaan, ja/tai työntekijä ei esimerkiksi kirjaa itseään sisälle työmaan kulunvalvontajärjestelmään saapuessaan työmaalle.³⁶ Toisaalta kuten edellä on todettu, myös suoraan suomalaisten yritysten palveluksessa on työnteko-oikeudettomia kolmansien maiden kansalaisia.

Rakennusalalla (lähetettyjen) työntekijöiden työnteko-oikeus tarkistetaan tyypillisesti työmaaperehdytyksen yhteydessä työntekijän saapuessa ensimmäistä kertaa töihin työmaalle. Työnteko-oikeuden perusteet on varmistettava työntekijän kansalaisuuden osoittavista virallisista matkustusasiakirjoista, joita ovat passi tai EU-kansalaisen ID-kortti sekä mahdolliset lähtömaan myöntämät oleskeluluvat. Finnwatchin tätä raporttia varten läpikäymistä Etelä-Suomen alueellisen työsuojeluviranomaisen tarkastuskertomuksista käy ilmi, että joissain tapauksissa työntekijän työnteko-oikeus on saatettu varmistaa matkustusasiakirjojen sijaan pelkästään työntekijöiden esittämistä A1-todistuksista jotka osoittavat ainoastaan, minkä maan sosiaaliturvan piiriin työntekijä kuuluu (ks. lisää luku 2.1).³⁷

Rakennusliitto onkin huomauttanut, että työmaajohdon osaaminen ei aina riitä monimutkaisten lupa-asioiden tarkistamiseen.³⁸ Esimerkiksi jotta lähetettyjä työntekijöitä, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, koskevan rajoitetun työnteko-oikeuden ehdot täyttyisivät, on pääurakoitsijan varmistuttava työntekijän kansalaisuuden lisäksi siitä, ettei työntekijän tehtyjen työpäivien määrä ylitä kuuden kuukauden tarkastelujaksolla 90 päivää. Lisäksi on varmistuttava siitä, että työntekijä on vakituisessa työsuhteessa toiseen EU/ETA-maahan sijoittuneeseen lähettävään yritykseen. Vakiintuneen hallintokäytännön mukaan tämä tarkoittaa, että työntekijällä tulee olla oleskeluun ja työntekoon oikeuttava lupa lähtömaassa, joka on voimassa vähintään vuoden ja vielä tilapäisen työskentelyn päätyttyä Suomessa.³⁹ Tällöin myös luvan pituus tukee sen edellytyksen täyttymistä, että kyse on lähettävän yrityksen vakituisesta työntekijästä. Työntekijän työskentelyoikeuden varmistaminen lähtömaassa voi kuitenkin olla hyvin haasteellista, sillä työntekijän esittämät asiakirjat ovat yleensä vieraskielisiä. Ratkaisuksi ongelmaan on esitetty muun muassa EU/ETA-maiden digitaalisten järjestelmien kehittämistä siten, että lähtömaan myöntämien lupien aitouden varmistaminen oli helposti varmennettavissa myös kohdemaassa.⁴⁰

Työntekijän on tarvittaessa esitettävä myös selvitys työsuhteestaan. Pääurakoitsijat eivät Finnwatchin tätä raporttia varten tekemän yrityskyselyn mukaan aina kuitenkaan tarkista työntekijöiden työsuhteen laatua esimerkiksi työsopimuksista (ks. lisää luku 5). Myös Rakennusliiton tarkastuksissa on tullut ilmi tapauksia, joissa lähetetyllä työntekijällä, joka on Valko-Venäjän kansalainen, on oleskeluun ja työntekoon oikeuttava D-viisumi⁴¹ Viroon vuodeksi, mutta vain määräaikainen työsopimus, jossa työntekopaikaksi on Viron sijaan merkitty Suomi, ja sopimus on allekirjoitettu Helsingissä. Tällaisissa tapauksissa työntekijällä ei ole viisumin pituudesta huolimatta työnteko-oikeutta Suomessa, koska työsuhde ei työsopimuksen mukaan ole vakituinen. Toisaalta asiantuntijat Finnwatchin tätä raporttia varten tekemissä haastatteluissa nostivat myös esiin, että työsopimuksia saatetaan joissain tapauksissa myös “tehtailla” vilpillisessä mielessä osoitukseksi vakituisesta työpaikasta.

Rakennusliitto ilmoittaa kaikista havaitsemistaan työnteko-oikeudettomista työntekijöistä työsuojeluviranomaisille, pääurakoitsijoille ja työn tilaajille. Jos pääurakoitsija tai tilaaja ovat Rakennusteolllisuus RT:n jäseniä, myös Rakennusteollisuus RT:lle ilmoitetaan.

On myös mahdollista, että henkilö työskentelee Suomessa useamman eri pääurakoitsijan työmailla ilman että 90 päivän raja ylittyy yhdenkään yksittäisen pääurakoitsijan työmaalla. Tällöin vaikka jokainen pääurakoitsija rajoittaisikin henkilön työskentelyn omilla työmaillaan 90 päivään, eivät pääurakoitsijat välttämättä tiedä mitään henkilön muusta työskentelystä Suomessa. Työnteko-oikeuden tarkistamiseen liittyvät haasteet nousivat esiin myös Finnwatchin tätä raporttia varten tekemässä yrityskyselyssä. Yrityskyselyn tuloksia käsitellään tämän raportin luvussa 5.

Suomessa työskentelevien lähetettyjen työntekijöiden tarkka lukumäärä ja kansalaisuus ovat pitkään olleet hämärän peitossa. Tähän asti joitain viitteitä lähetettyjen työntekijöiden lukumäärästä on saatu työsuojeluviranomaisen ja Eläketurvakeskuksen ylläpitämistä tilastoista sekä työmarkkinajärjestöjen kyselytutkimuksista. Tilanne on kuitenkin muuttumassa.

Työntekijöitä lähettävien yritysten on ennen työnteon aloittamista tehtävä ennakkoilmoitus työntekijöiden lähettämisestä Suomen työsuojeluviranomaiselle. Työsuojeluviranomaisen vastaanottamien ennakkoilmoitusten perusteella vuonna 2020 Suomeen arvioitiin lähetettävän yhteensä 19 947 työntekijää, joista suurin osa (10 419) Etelä-Suomen alueelle. Toiseksi eniten (3 304) lähetettyjä työntekijöitä arvioitiin lähetettävän Lounais-Suomen alueelle. Ennakkoilmoituksia vastaanotettiin yhteensä 5 648 kappaletta, yhteensä 59 maasta. Yleisimmät lähtömaat olivat Viro, Saksa ja Puola.⁴⁹ Lukumääräisesti eniten lähettämisilmoituksia annettiin talonrakennusalalle. Talonrakennusalan lisäksi muita yleisiä toimialoja olivat koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus ja muu rakentaminen.⁵⁰

Lokakuuhun 2021 asti ennakkoilmoitukset perustuivat lähettävien yritysten arvioon lähetettyjen työntekijöiden lukumääristä eivätkä työsuojeluviranomaisten tähänastiset tilastot siksi kerro lähetettyjen työntekijöiden tarkkaa lukumäärää. Osa lähettävistä yrityksistä myös laiminlyö ilmoitusvelvollisuutensa ja jättää ennakkoilmoituksen tekemättä, jolloin niiden tiedot eivät näy työsuojeluviranomaisen tilastoissa.⁵¹ Työntekijöiden lähettämisestä annettuun lakiin vuonna 2020 tehtyjen muutosten seurauksena lokakuusta 2021 lähtien ennakkoilmoitusten on tullut sisältää kunkin lähetetyn työntekijän yksilöintiin tarvittavat tiedot, kuten muun muassa henkilötiedot, asuinvaltion verotunniste, työntekopaikka tai -paikat Suomessa sekä lähettämisen alkamis- ja (arvioitu) päättymisaika.⁵² Rakennusalalla vaaditut tiedot kattavat myös muun muassa jokaisen työntekijän veronumeron. Lakimuutoksen tarkoitus on parantaa viranomaisvalvonnan edellytyksiä (ks. myös Laki takaa lähetetyille työntekijöille yhdenvertaisen kohtelun).⁵³ Jos ennakkoilmoituksessa annetut tiedot muuttuvat olennaisesti, lähettävän yrityksen on tehtävä niistä täydennysilmoitus.⁵⁴

Kaikki Suomessa työskentelevät työntekijät vakuutetaan lähtökohtaisesti aina Suomessa. Lähetetyt työntekijät, joiden lähtömaa on EU/ETA-maa (tai maa, jonka kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus⁵⁵), ovat poikkeus tähän pääsääntöön.⁵⁶ Käytännössä tämä tarkoittaa, että heidän kohdallaan lähettävä yritys jatkaa sosiaalivakuutusmaksujen maksamista lähtömaahan koko lähettämisen keston ajan. Osoitukseksi lähtömaan sosiaaliturvan piiriin kuulumisesta lähetetty työntekijä tarvitsee henkilökohtaisen, lähtömaan myöntämän niin sanotun A1-todistuksen⁵⁷ (aiemmin E101-todistus). Vuonna 2020 Eläketurvakeskus (ETK) vastaanotti A1-todistuksia lähtömaiden viranomaisilta yhteensä 29 194 kappaletta, joista lähes ⅔ Virosta.⁵⁸ ETK:n vastaanottamien A1-todistusten määrä ei kuitenkaan suoraan vastaa lähetettyjen työntekijöiden todellista lukumäärää, sillä kaikki EU-maat eivät toimita A1-todistuksia tiedoksi muille maille.⁵⁹ Tästä johtuen ETK ei saa kaikkia Suomessa työskentelevien A1-todistuksia rekisteröityä. Myöskään lähettävien yritysten tai lähetettyjen työntekijöiden ei tarvitse toimittaa A1-todistuksia ETK:lle.⁶⁰ Sen sijaan tilaajan on tilaajavastuulain nojalla selvitettävä lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvan määräytyminen viimeistään ennen työnteon aloittamista.⁶¹ ETK ei tilastoi, millä aloilla työskentelyä varten sen vastaanottamat A1-todistukset on myönnetty.⁶²

Rakennusteollisuus RT ry on arvioinut rakennusalalla koko Suomessa työskentelevien lähetettyjen työntekijöiden lukumääräksi noin 15 000.⁶³ Arvio perustuu sen jäsenyrityksille säännöllisesti tehtyyn kyselyyn. Monet tätä raporttia varten haastatellut asiantuntijat pitivät Rakennusteollisuus RT:n arviota luotettavimpana arviona alalla työskentelevien lähetettyjen työntekijöiden määrästä.

Rakennusteollisuus RT:n mukaan rakennusalalla työskentelee yhteensä keskimäärin noin 198 000 henkilöä, joista noin 110 000 on työntekijöitä ja loput toimihenkilöitä tai yrittäjiä. Talonrakennusalalla ja siihen liittyvässä erikoisurakoinnissa ulkomaalaisia työntekijöitä on kaiken kaikkiaan noin 30 000, infrarakentamisessa huomattavasti vähemmän, noin 6 500. Uudellamaalla ulkomaalaisten työntekijöiden osuus on suurempi kuin muualla maassa, peräti 33 prosenttia.⁶⁴ Noin 60 prosenttia Rakennusteollisuus RT:n jäsenkyselyyn vastanneista alan yrityksistä uskoo ulkomaalaisten työntekijöiden osuuden pysyvän lähivuosina ennallaan, ja 36 prosenttia uskoo ulkomaalaisten osuuden kasvavan. Kyselyn tuloksista käy myös ilmi, että talonrakennusalan työntekijöistä Uudellamaalla vain 13 prosenttia ja muualla Suomessa 22 prosenttia on Rakennusteollisuus RT:n jäsenyritysten omia työntekijöitä. Loput ovat vuokratyöntekijöitä tai (ali)urakoitsijoiden palveluksessa.⁶⁵

Rakennusalalla toimii siis paljon ulkomaalaisia työntekijöitä, joista arviolta yli 40 prosenttia (tai 15 000 henkilöä) on lähetettyjä työntekijöitä. Sen lisäksi että lähetettyjä työntekijöitä on alalla paljon, on heidän joukossaan entistä useammin myös työnteko-oikeudettomia kolmansien maiden kansalaisia erityisesti Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Lähetetyistä työntekijöistä erityisesti kolmansien maiden kansalaiset, joiden kotimaassa palkkataso on selvästi alhaisempi kuin Suomessa, on tunnistettu erityisen alttiiksi työperäiselle hyväksikäytölle Suomessa. Näin on siitä huolimatta, että lain mukaan lähetetyt työntekijät ovat oikeutettuja yhdenvertaiseen kohteluun Suomessa työskentelyn aikana (ks. luku 3).

– Mä nään että tää ukrainalaisten tilanne on niin huono et en mä tiedä maksetaanko yhdellekään tessin mukaista palkkaa.
Finnwatchin haastattelema työsuojeluviranomainen

Suomessa ulkomaalaisten tai ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden oikeudet eivät aina toteudu. Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytöstä Suomessa on uutisoitu jo ainakin 2000-luvun alusta lähtien.⁷² YK:n yhteydessä toimivan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin HEUNIn mukaan yleisimpiä ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden hyväksikäytön muotoja Suomessa ovat alipalkkaus, palkkasyrjintä, velka- ja riippuvuussuhde työnantajasta, työntekijöiden psykologinen kontrolli ja yleinen vaihtoehdottomuus, joka estää työntekijää lähtemästä.⁷³

Osa väärinkäytöksistä on erittäin vakavia. Vakavimmissa tapauksissa on kyse ihmiskaupasta. Vuonna 2020 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkaaksi otettiin 247 henkilöä (231 ulkomaiden kansalaista ja 16 Suomen kansalaista), joista 122 (95 miestä ja 27 naista) oli mahdollisia pakkotyön uhreja. Suurin osa mahdollisista pakkotyön uhreista (78) oli tullut hyväksikäytetyksi Suomessa. Ihmiskauppa on rikollista toimintaa, joka tarkoittaa henkilöiden värväämistä, kuljettamista tai vastaanottamista hyväksikäyttötarkoituksessa.⁷⁴ Ihmiskaupan tunnistaminen on usein haasteellista, ja Suomessa jopa poliisilla on vaikeuksia tunnistaa ihmiskaupan tunnusmerkistö esitutkinnassa.⁷⁵ Yksi työperäiselle ihmiskaupalle alttiimmista aloista on Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän mukaan rakennusala.⁷⁶

Myös lähetettyjen työntekijöiden Suomessa kohtaamat ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Esimerkiksi jo vuonna 2010 julkaistiin tutkija (nyk. kansanedustaja) Anna Kontulan selvitys lähetettyjen työntekijöiden asemasta ja arjesta Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyömaalla, jossa kiinnitettiin huomiota ulkomaalaisten työntekijöiden kehnoihin työoloihin ja -ehtoihin sekä alipalkkaukseen.⁷⁷ Vuotta myöhemmin julkaistun Poliisihallituksen teettämän selvityksen mukaan “lähetettyjen työntekijöiden kohdalla alipalkkaus ja työsuhteen ehtojen polkeminen on vallitseva käytäntö”.⁷⁸ Tällä hetkellä alipalkkaus vaikuttaa työsuojeluviranomaisten valvontahavaintojen perusteella olevan riski erityisesti sellaisten lähetettyjen työntekijöiden kohdalla, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia ja joiden kotimaissa tulotaso on huomattavasti Suomen tulotasoa alhaisempi. Finnwatchin tätä raporttia varten haastattelemien asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi virolaisten (lähetettyjen) työntekijöiden palkkataso on noussut ja vastaa aiempaa useammin työehtosopimusten mukaista peruspalkkaa.

Lähetettyjen työntekijöiden osuutta ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkuuksista ei tilastoida erikseen. Asiakkaiden joukossa on kuitenkin ollut myös lähetettyjä työntekijöitä, ja he ovat lähes poikkeuksetta työskennelleet rakennusalalla. Tyypillisesti he ovat olleet kolmansien maiden kuten Ukrainan kansalaisia, jotka ovat matkustaneet biometrisilla passeilla EU-alueelle, kuten naapurimaahan Puolaan,⁷⁹ ja joille on sen jälkeen myönnetty työntekoon oikeuttava D-viisumi esimerkiksi Viroon. Käytännössä heidät työnantajansa Virossa on ollut (pöytälaatikko)yhtiö, jolla ei ole ollut rakentamiseen liittyvää toimintaa ko. maassa vaan sen ainoa tarkoitus on ollut lähettää työntekijöitä Suomeen. Osa tapauksista on edennyt esitutkintaan kiskonnantapaisena työsyrjintänä tai jopa ihmiskauppana, osassa on ollut kyse työvoiman törkeästä hyväksikäytöstä. Tapauksiin on liittynyt muun muassa alipalkkausta ja väkivallalla uhkailua.⁸⁰

Alipalkkaukseksi kutsutaan tilannetta, jossa työnantaja jättää noudattamatta yleissitovan työehtosopimuksen palkanmaksun vähimmäisehtoa.⁸¹ Käytännössä kyse voi olla esimerkiksi siitä, että työntekijälle on maksettu hänen koulutustaan tai kokemustaan alemman palkkaryhmän mukaista palkkaa tai että osa työehtosopimuksen mukaisista lisistä, kuten yli- tai sunnuntaityökorvauksista, on jätetty maksamatta. Rakennusalalla palkanmaksun epäkohdat koskevat yleensä palkanlisiä kun taas esimerkiksi ravintola-alalla ongelmat peruspalkassa ovat yleisempiä.⁸²

Alipalkkaus on välillisesti myös harmaan talouden ilmiö, sillä se vähentää verotuloja ja sosiaaliturvamaksuja. Ajantasaisia kokonaisarvioita alipalkkauksen takia maksamatta jääneistä palkkatuloista (tai verotuloista) ei Finnwatchin tietojen mukaan kuitenkaan ole olemassa. Lähetettyjen työntekijöiden osalta alipalkkauksen euromääräisistä vaikutuksista on tehty arvioita, mutta ne koskevat vuotta 2010.⁸³ Rakennusalalla harmaan talouden kitkemiseksi on tehty paljon – usein alan työmarkkinajärjestöjen Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusliiton yhteisestä aloitteesta – ja toimenpiteiden, kuten veronumeron ja ilmoitusvelvollisuuden yhteisvaikutus on tuonut palkkatuloja näkyväksi 300 miljoonan euron edestä (josta veroja maksetaan noin 100 miljoonaa euroa).⁸⁴ Alipalkkaus on kuitenkin alalla edelleen verrattain yleistä etenkin tilanteissa joissa sekä työnantaja että työntekijä ovat ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia.⁸⁵

Yritysten alipalkkauksesta saama taloudellinen hyöty voi olla merkittävää. Esimerkiksi vuonna 2011 Sähköliitto haastoi Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyömaalla aliurakoitsijana toimineen puolalaisen Elektrobudowa SA -yrityksen oikeuteen sähköasentajien palkka- ja muiden saatavien vuoksi. Kaiken kaikkiaan sähköliitto haki vuosina 2008–2016 kertyneitä saatavia yhteensä 186 työntekijälle. Sähköliitto voitti jutun, ja käräjäoikeus määräsi vuonna 2018 Elektrobudowan korvaamaan lähetetyille työntekijöille lähes 8 miljoonaa euroa palkkasaatavia viivästyskorkoineen. Lisäksi yritys tuomittiin maksamaan Sähköliitolle useiden satojen tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut. Elektrobudowa valitti tuomiosta hovioikeuteen. Lopulta juttu sovittiin Sähköliiton ja Elektrobudowan kesken yrityksen huonontuneen taloudellisen tilanteen takia. Asian sopimista puolsi Sähköliiton mukaan myös suuret oikeudenkäyntikulut ja se, että lopullisen tuomion saaminen ja sen täytäntöönpano olisi voinut kestää vielä useita vuosia lisää jo valmiiksi erittäin pitkän oikeusprosessin päälle.⁸⁶

Myös yksittäisen työntekijän kohdalla palkkasaatavat voivat olla jo kolmen kuukauden työskentelynkin jälkeen tuhansia euroja.⁸⁷ Esimerkiksi Ylen syyskuussa 2020 julkaistua, työperäistä hyväksikäyttöä rakennusalalla käsittelevää Pimeää hommaa -selvitystä varten haastattelemia työnteko-oikeudettomia ukrainalaisia lähetettyjä työntekijöitä oli Suomessa kierrätetty työmaalta toiselle. Välillä he olivat työskennelleet jopa 300 tuntia kuukaudessa kun taas noin kuuden viikon ajan heillä ei ollut ollut töitä lainkaan heidän työnantajansa ajauduttua vaikeuksiin verottajan kanssa. Tuona aikana he olivat saaneet työnantajalta vain pieniä summia rahaa ruokaostoksiin. Luvatusta palkasta (n. 12 euroa tunnilta, mikä vastaa työehtosopimuksen mukaista aloittelevan työntekijän tai harjoittelijan palkkaa) heille oli maksettu vain osa, ja lähettämisen loppua kohden palkanmaksu oli loppunut kokonaan. Yksi Ylen haastattelema työntekijä kertoi työnantajan olevan hänelle velkaa yli 10 000 euroa.⁸⁸

Vuonna 2020 työsuojeluviranomaiset tekivät Etelä-Suomen alueella 26 tarkastusta lähettäviin yrityksiin. Niissä havaittiin paljon puutteita, esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden palkkaus oli kunnossa vain noin joka kolmannessa tarkastuskohteessa.⁸⁹ Rakennusalalla lähetettyjen työntekijöiden palkkaus oli kunnossa vain kolmessa tarkastuskohteessa kahdestakymmenestä (15%, ks. myös tarkempia tietoja palkanmaksun puutteista taulukko 1).⁹⁰ Muualla Suomessa lähetettyjen työntekijöiden palkkaukseen liittyen yrityksille annettiin toimintaohjeita noin puolessa tehdyistä tarkastuksista (19/39, ks. taulukko 2). Työsuojeluviranomaisten mukaan tilastoja tarkasteltaessa on syytä muistaa, että ulkomaalaistarkastuksia tehdään vain pieneen osaan kaikista lähettävistä yrityksistä, ja esimerkiksi Etelä-Suomessa tarkastuskohteet valikoidaan pitkälti vihjeiden perusteella. Jos tarkastuskohteet valittaisiin satunnaisotannalla, puutteita havaittaisiin todennäköisesti harvemmin eivätkä tarkastustulokset ole siksi yleistettävissä koskemaan kaikkia lähetettyjä työntekijöitä. Etelä-Suomessa alueellinen työsuojeluviranomainen saa kaikista aloista eniten vihjeitä mahdollisista ongelmista juuri rakennusalaa koskien.⁹¹

Työsuojeluviranomaisten tarkastuksissa usein toistuva ongelma on se, ettei palkanmaksun oikeellisuutta voida tarkistaa puuttuvan tai puutteellisen työaikakirjanpidon takia. Räikeimmissä tapauksissa palkkaa ei välttämättä ole maksettu ollenkaan⁹², tai ainakaan palkanmaksua ei voida todentaa.

“Se on oikeesti se kaiken avain se työaikapuolen haltuunsaanti, tai avain tai kaiken avain, mutta siis ainakaan ilman työaikaa koskevaa käsitystä me ei voida tehdä hirveen helposti yhtään mitään johtopäätöksiä siitä että onko palkkaus ollut soveltuvan lainsäädännön mukainen.”
Työsuojeluviranomainen

Alipalkkauksen ja pitkien työtuntien lisäksi muita lähetettyjen työntekijöiden Suomessa kohtaamia ongelmia ovat muun muassa rekrytointimaksut, epäinhimilliset asuinolot ja uhkailu. Esimerkiksi ainakin yksi Ylen Pimeää hommaa -selvitystä varten haastattelemista ukrainalaisista työntekijöistä kertoi Ylelle maksaneensa erilaisia rekrytointimaksuja yhteensä noin 700 euroa. Rekrytointimaksujen periminen työntekijöiltä on yksi Kansainvälisen työjärjestö ILO:n laatimista pakkotyön indikaattoreista.⁹⁹ Rekrytointiin liittyviä maksuja ei tulisikaan koskaan periä työntekijöiltä.¹⁰⁰ Suomessa työnvälitysmaksujen periminen työntekijöiltä on lailla kielletty.¹⁰¹ Työnvälitystä koskeva maksukielto koskee myös Suomeen lähetettyjä työntekijöitä mutta on mahdollista, että rekrytointiin liittyviä maksuja peritään työntekijöiltä esimerkiksi heidän kotimaassaan.

Suomessa ollessaan Ylen haastattelema ukrainalainen työntekijä asui työnantajan järjestämässä majoituksessa. Kolmion jakoi seitsemän henkilöä, joista jokainen maksoi työnantajalle vuokraa asunnosta 300 euroa kuukaudessa. Myös sisäministeriön poliisiosaston mukaan talousrikostutkintojen yhteydessä on tullut ilmi tapauksia, joissa kymmeniä lähetettyjä työntekijöitä on ollut sijoitettuna pieneen yksiöön tai vastaaviin tiloihin. Olosuhteista huolimatta työntekijöiltä on saatettu periä poliisiosaston “kohtuuttomaksi” luonnehtimia maksuja asumisesta. Lähetetyiltä työntekijöiltä on poliisiosaston mukaan myös edellytetty maksuja, jolla rahoitetaan jo seuraavien työntekijöiden matkakuluja. Työnantaja on kuitannut summat työntekijöiden palkoista.¹⁰²

Ylen lisäksi ukrainalaisten rakennusalan työntekijöiden hyväksikäytöstä ovat raportoineet myös ainakin Suomen Kuvalehti, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat.¹⁰³ Julkisuuteen nousseet tapaukset ovat pääpiirteiltään hyvin samantapaisia vahvistaen siten lähetettyjen (ja muiden ulkomaalaisten) työntekijöiden hyväksikäytöstä rakennusalalla piirtyvää kuvaa.

Rekrytointimaksuihin, asuinoloihin¹⁰⁴ tai uhkailuun liittyvät mahdolliset ongelmat eivät kuitenkaan ole työsuojeluviranomaisten valvonnan kohteena. Lokakuussa 2021 työ- ja elinkeinoministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö asettivat yhteisen työryhmän kehittämään ulkomaalaisten työntekijöiden asuinolojen valvontaa.¹⁰⁵ Työryhmän toiminta on osa pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman työperäisen hyväksikäytön torjuntaa koskevaa kokonaisuutta.¹⁰⁶ Kokonaisuuden ensimmäisenä valmistunut uudistus liittyi ulkomaalaislain muutoksiin työperäisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi sekä hyväksikäytön uhrin oikeusaseman parantamiseksi.¹⁰⁷ Ne koskevat kuitenkin vain oleskeluluvan nojalla Suomeen tulevia tai täällä työskenteleviä henkilöitä, ei lähetettyjä työntekijöitä.¹⁰⁸ Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmän alatyöryhmässä on pohdittu myös uusia keinoja puuttua alipalkkaukseen, kuten hallinnollisia sanktioita tai alipalkkauksen kriminalisointia (ks. myös luku 4).¹⁰⁹

Työntekijöiden lähettämisestä annetun lain mukaan jos lähetetty työntekijä ilmoittaa pääurakoitsijalle tai rakennuttajalle, että hänelle ei ole maksettu soveltuvan työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa, pääurakoitsijan/rakennuttajan on välittömästi ilmoituksen saatuaan pyydettävä palkanmaksusta selvitys lähettävältä yritykseltä.¹¹⁶ Yritykseltä saatu selvitys on toimitettava työntekijälle, ja työntekijän pyynnöstä sekä työntekijän ilmoitus että työnantajan selvitys on toimitettava myös työsuojeluviranomaisille. Esimerkiksi Finnwatchin tätä raporttia varten tekemän yrityskyselyn mukaan (ks. luku 5), lähetetyt työntekijät kuitenkin ilmoittavat pääurakoitsijoille palkanmaksuun liittyvistä ongelmista vain hyvin, hyvin harvoin. Toisaalta pääurakoitsijoiden näkökulmasta etenkin pitkiä urakkaketjuja on vaikea valvoa. Yritysten yhteydenpito urakkaketjuihin kulkee tyypillisesti niiden suorien sopimuskumppanien kautta, mikä vaikeuttaa ja hidastaa tiedonkulkua.

Aiemmissa tutkimuksissa on tunnistettu useita syitä sille, miksi vain osa lähetettyjen työntekijöiden hyväksikäyttötapauksista tulee ilmi. Ensinnäkin lähetetyt työntekijät eivät välttämättä aina tiedä, että Suomessa työskentelyn aikana heidän työsuhteensa ehtojen tulisi määräytyä Suomen lain mukaan. Työntekijät eivät myöskään aina tunne Suomen työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, mikä altistaa heidät hyväksikäytölle. Jos henkilö ei osaa suomen, ruotsin tai englannin kieltä, asioista voi myös olla vaikea ottaa selvää. Työnantaja (lähettävä yritys) on velvollinen ilmoittamaan Suomessa työskentelyn aikana sovellettavat työehdot työntekijälle.¹¹⁷ Hyväksikäyttötilanteissa suurin välitön hyötyjä on kuitenkin työnantaja itse, joten on selvää, että kaikki lähettävät yritykset eivät täytä velvoitettaan tiedottaa työehdoista. Päinvastoin osa yrityksistä voi jopa tietoisesti pyrkiä käyttämään hyväkseen työntekijän haavoittuvaa asemaa. Toisaalta muun muassa Harmaan talouden selvitysyksikkö on huomauttanut, että oikean palkkauksen selvittäminen voi rakennusalalla olla myös aidosti haasteellista ulkomaalaiselle työnantajalle.¹¹⁸ Esimerkiksi talonrakennusalan työehtosopimuksen mukaan työt tehdään joko urakkapalkalla, aikapalkalla tai palkkiopalkalla. Aika- ja palkkiopalkassa palkkaryhmä¹¹⁹ määräytyy työntekijän ammattitaidon perusteella, ja palkanmaksun oikeellisuus riippuu työntekijän oikeasta luokittelusta. Palkkaryhmän päälle maksetaan aina henkilökohtainen palkanosa, josta työnantaja ja työntekijä sopivat keskenään, ja yleensä myös työkohtainen lisä. Jos kyseessä on palkkiopalkka, työntekijän henkilökohtaisen tuntipalkan päälle maksetaan lisäksi suoriteperusteista palkkiota, jonka perusteesta sovitaan työnantajan ja työntekijän välillä.

Luonnollisestikaan se, että työehtosopimuksen mukaisen palkkauksen selvittämiseen voi liittyä haasteita, ei vähennä työnantajan vastuuta maksaa työntekijöille heille kuuluvaa palkkaa. Myös tilaajavastuulaki edellyttää urakoitsijaa toimittamaan tilaajalle selvityksen työsuhteeseen sovellettavista vähimmäisehdoista. Selvitykseksi kuitenkin riittää esimerkiksi pelkkä viittaus soveltuvaan työehtosopimukseen ilman tarkempaa erittelyä palkan maksun perusteista tai euromääristä (vrt. luvussa 2.1 käsitelty saatavuusharkintaan liittyvä ennakkovalvonta ja siinä palkkauksesta pyydetyt tiedot).

EU-säännösten mukaan EU:n jäsenmaiden on lisättävä tietoisuutta ja läpinäkyvyyttä lähetettyihin työntekijöiden sovellettavista työehdoista ja työehtosopimuksista maksutta yhdellä virallisella kansallisella verkkosivustolla. Suomessa tällaista verkkosivustoa¹²⁰ ylläpitää työsuojeluviranomainen. Verkkosivusto on saatavilla vain suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Työsuojeluviranomaisen mukaan sivustoa tulee parantaa erityisesti lisäämällä sinne tietoa yleissitovista työehtosopimuksista. Viranomainen kuitenkin katsoo, että koska sillä ei ole toimivaltaa tulkita työehtosopimuksia, ja toisaalta myös koska yleissitovia työehtosopimuksia on niin monta, työehtosopimusten tiivistäminen ja kääntäminen eri kielille kuuluu sopimusosapuolille.¹²¹ Esimerkiksi Rakennusliitto ei ole kääntänyt solmimiaan työehtosopimuksia kokonaisuudessaan, mutta työehtosopimusten mukaista palkkausta koskevia lehtisiä on saatavilla Rakennusliiton sivuilta ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja viroksi.¹²²

Toiseksi lähetetyt työntekijät voivat olla haluttomia ryhtymään ajamaan parannuksia omaan asemaansa, tai perimään palkkasaataviaan, silloinkin kun he tietävät tulleensa hyväksikäytetyiksi.

"Esimerkiksi telakalla, no se ei oo rakennusalaa mutta tätä samaa ilmiöö... mä oon jutellu lähetettyjen työntekijöiden kanssa ja kysynyt et "maksetaanko ylityö?" "Ei makseta!" Mä sanon et "Suomessa pitäs maksaa" niin ne sanoon et "No tiedän, mut jos mä kieltäydyn tästä niin mut laitetaan pois ja toinen tulee tilalle". Heidän näkökulmastaan tilanne menee ojasta allikkoon jos rupeaa tekemään asiasta isoa numeroa."
Työsuojeluviranomainen

Tätä raporttia varten haastateltujen asiantuntijoiden mukaan tämä saattaa johtua esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden Suomessa työskentelyn suhteellisen lyhyestä kestosta ja jo lähtökohtaisesta tilapäisyydestä. Myös esimerkiksi Kontulan mukaan “puolalainen rakennustyöläinen [...] ei vertaa palkkojaan suomalaisen palkkoihin, koska tietää, että työpaikan saaminen samoilla ehdoilla on epärealistista ja oma palkka käytetään pääosin kotimaassa, missä sen ostovoima on korkeampi.”¹²³ Samoin Ylen Pimeää hommaa -selvityksessä huomautetaan, että osa hyväksikäytön uhreista sietää tilannetta, koska se voittaa kotimaan elinolot. “Surkeakin palkka on parempi kuin ukrainalainen palkka,” sanoo eräs Ylen haastattelemista ukrainalaisista rakennustyömiehistä.¹²⁴ Joskus työntekijät ryhtyvät hakemaan korvauksia vasta jo poistuttuaan Suomesta.

Toisaalta, kuten luvussa 2 tuli esiin, erityisesti työnteko-oikeudettomien työntekijöiden voi olla vaikea tuoda ilmi kohtaamaansa hyväksikäyttöä myös oman heikon asemansa takia. Osa työntekijöistä ei myöskään välttämättä tiedä, mistä apua voisi saada, tai luota esimerkiksi viranomaisiin. Lähetetyistä työntekijöistä vain harvat ovat suomalaisten ammattiliittojen jäseniä. Esimerkiksi Rakennusliiton arvion mukaan lähetettyjen työntekijöiden jäsenmäärä jää kymmeniin, korkeintaan muutamaan sataan. Sen mukaan ammattiliiton jäseneksi liittyneet lähetetyt työntekijät ovat todennäköisesti henkilöitä, jotka ovat itse saaneet (tai joiden lähipiirissä joku on saanut) ennen jäseneksi liittymistään apua ammattiliitolta. Tilapäisesti Suomessa työskentelevän lähetetyn työntekijän näkökulmasta suomalaiseen ammattiliittoon liittyminen jäsenmaksuineen ei välttämättä näyttäydy houkuttelevana. Myös Kontulan mukaan lähetetyille työntekijöille tyypillistä on, että tyytymättömyys työoloihin tai palkkaan ratkaistaan yksilöllisesti, viime kädessä vaihtamalla työpaikkaa (ja/tai maata).¹²⁵ Toisaalta ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä on joskus jopa varoitettu olemasta yhteydessä tai liittymästä ammattiliittoon.¹²⁶

Liittojen tietoon tulee kuitenkin joitakin alipalkkaustapauksia tai muita epäkohtia vuosittain. Rakennusliiton mukaan tämä on useimmiten seurausta sen omasta aktiivisuudesta kuin siitä, että työntekijät itse lähestyisivät liittoa. Ne alipalkkaustapaukset, jotka liittojen tietoon tulevat, yleensä sovitaan työnantajan ja työntekijän välillä liiton toimiessa asiamiehenä. Jos työnantaja on urakkaketjuun kuuluva yritys, Rakennusliitto tiedottaa tapauksista pääurakoitsijoita. Rakennusliiton mukaan osa pääurakoitsijoista ryhtyy tiedon saatuaan aktiivisiin toimenpiteisiin asian selvittämiseksi, osa ei. Jo vuonna 1997 solmitun, ja edelleen voimassa olevan, rakennusalan työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan liitesopimuksen mukaan tilaaja vastaa viime kädessä siitä, että sen sopimuskumppanin työntekijän palkka, lomakorvaus ja urakan pohjarahat¹²⁷, jonka työntekijä on ansainnut tilaajan työmaalla, tulee maksetuksi. Tämä kattaa kuitenkin vain sellaiset saatavat, joista työntekijä tai luottamusmies ilmoittaa tilaajalle tai tämän edustajalle viimeistään seitsemäntenä kalenteripäivänä sen jälkeen kun saatava työehtosopimuksen mukaan olisi tullut työntekijälle maksaa. Rakennusliiton mukaan kaikki pääurakoitsijat eivät pidä seitsemän päivän aikarajasta tiukasti kiinni vaan soveltavat työehtosopimuksen mukaista menettelytapaa myös sellaisiin alipalkkaustapauksiin, joista ilmoitetaan myöhemmin.

Räikeimmissä hyväksikäyttötapauksissa, tai jos palkkasaatavia ei ole Rakennusliiton asettamassa määräajassa saatu maksuun, Rakennusliitto on asettanut työnantajayrityksen saartoon. Saarron tarkoitus on, etteivät muut yritykset työskentele saarrossa olevan yrityksen kanssa tai että työntekijät kieltäytyvät hakeutumasta sellaiseen yritykseen töihin. Saarto puretaan, kun yritys on esimerkiksi maksanut palkkasaatavat työntekijöilleen. Vuonna 2020 Rakennusliitto asetti saartoon kolme yritystä, joista kaksi oli virolaisia yrityksiä ja yksi suomalainen. Virolaisia yrityksiä koskevat saarrot liittyivät palkka- ja muihin työsuhdesaataviin; suomalaisen yrityksen kohdalla kyseessä oli hakusaarto.¹²⁸ Vuonna 2020 saartoon asetettujen yritysten lukumäärä oli vähäinen aiempiin vuosiin verrattuna. Kaikki vuonna 2020 asetetut saarrot on jo purettu (ne kestivät yhdestä kahteen kuukautta), mutta siitä huolimatta marraskuussa 2021 Rakennusliiton voimassa olevia saartoja oli 169 kappaletta.¹²⁹ Ainakin osa yrityksistä, joiden kohdalla saarto on vielä voimassa, on sittemmin lopettanut toimintansa kokonaan. On kuitenkin mahdollista, että niiden vastuuhenkilöt ovat sen jälkeen perustaneet uusia yrityksiä. Rakennusalalla paitsi bulvaanien myös niin sanottujen lyhyen elinkaaren yritysten käyttö on Verohallinnon alaisen Harmaan talouden selvitysyksikön mukaan selvästi yleisempää kuin muilla aloilla keskimäärin.¹³⁰

– Onhan ne aika hampaattomia ne avin keinot puuttua näihin. Et sä saat sieltä jonku huomautuksen… ei niillä paljon sellaista pelottavaa vaikutusta ole.
Finnwatchin haastattelema tutkija

Työperäiseen hyväksikäyttöön liittyviä ongelmia on hankala havaita myös viranomaisvalvonnassa etenkin silloin, kun sekä lähetetty työntekijä että lähetettävä yritys toimivat Suomessa vain lyhyen aikaa. Esimerkiksi lähettävien yritysten työsyrjintärikosten tutkinta on harmaan talouden selvitysyksikön mukaan lähes mahdotonta, jos yritys ja lähetetyt työntekijät ovat ehtineet poistua maasta.¹³⁷ Joskus jo pelkästään sen selvittäminen, kuka lähetetyn työntekijän työnantaja tosiasiassa on, voi olla haasteellista.

Kuten edeltävistä luvuista käy ilmi, työntekijöiden lähettämisestä annettua lakia valvoo Suomessa työsuojeluviranomainen. Niin sanottuja ulkomaalaistarkastajia on Suomessa ollut pitkään hyvin vähän. Työsuojelu kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallintoalaan. Finnwatchin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan ulkomaalaisvalvonta on sosiaali- ja terveysministeriössä ollut jopa lapsipuolen asemassa. Vuonna 2020 ulkomaalaisvalvontaan käytettiin noin 21 henkilötyövuotta, mutta vuonna 2021 aluehallintoviranomaisen ulkomaalaisen työvoiman valvonnan resurssointia lisättiin 15 henkilötyövuoden edestä.¹³⁸ Työsuojeluviranomaisten valvonta kohdistuu aina lähettävään yritykseen (työnantajaan) tai toiminnan harjoittajaan (esimerkiksi pääurakoitsijan velvollisuus varmistaa työntekijöiden työnteko-oikeus, tai tilaajan velvollisuus huolehtia ennakkoilmoituksen tekemisestä) , ei työntekijään. Valvonnan päälinjoja ovat ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden sekä työsuhteen vähimmäisehtojen täyttymisen valvonta. Työnteko-oikeuden ja työsuhteen vähimmäisehtojen lisäksi työsuojeluviranomaisten ulkomaalaistarkastusten asialistalla on muun muassa syrjinnän kiellon noudattamisen valvonta. Tarkastukset tehdään joko asiakirjoista tai paikan päällä niin sanottuina kenttätarkastuksina. Esimerkiksi lähettäviin yrityksiin tarkastukset tehdään tyypillisesti asiakirjoista.

“Se on vähän haastava yhtälö koska ne ei ehkä mee ihan yks yhteen... Vaikka niinku se et me havaitaan luvatonta työvoimaa ja tehdään siitä ilmoitus poliisille niin siitä tulee niinku epäsuoria negatiivisia vaikutuksia sille työnteko-oikeudettomalle työntekijälle. Kun taas työsuhteen vähimmäisehtojen valvonnan kannalta meidän pitäs nimenomaan pystyä olemaan niinku vuorovaikutuksessa näiden työntekijöiden kanssa ja rakentaa luottamusta sinne suuntaan että me saatas parempi käsitys siitä mitä siellä työpaikalla tapahtuu.”
Työsuojeluviranomainen

Tarkastuksen tueksi työsuojeluviranomainen saattaa tehdä tietopyyntöjä muille viranomaisille, kuten Verohallinnolle. Työsuojeluviranomainen tekee myös yhteistarkastuksia etenkin poliisin mutta myös Verohallinnon ja Eläketurvakeskuksen kanssa. Tarkastusten tekeminen yhteistyössä varmistaa yhdenmukaisen kuvan työpaikalla vallitsevasta tilanteesta eri viranomaisten kesken. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämässä, lokakuussa 2021 julkaistussa vertailevassa selvityksessä suositellaan muun muassa moniviranomaisyhteistyön rakenteiden vahvistamista, yhteistarkastusten määrällistä lisäämistä ja tiedonvaihdon tiivistämistä eri viranomaisten kesken keskeisinä keinoina ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytön torjumiseksi.¹³⁹

Myös Harmaan talouden selvitysyksikön tuoreessa tutkimuksessa kävi ilmi, että Verohallinnon ja Maahanmuuttoviraston tietokantojen ristiin ajolla olisi mahdollista saada merkittäviä hyötyjä ulkomaalaisen työvoiman valvontaan. Tutkimuksen mukaan tietokantojen havaintojen yhdistämisellä voitaisiin esimerkiksi todentaa työluvanhakijan hakemuksessaan esittämän palkan toteutuminen ja työnantaja. Valvonnan piiriin saataisiin alipalkkauksen ilmiöt, kuten tosiasiassa maksetut palkat kuukausittain. Selvityksen mukaan tietojensaannin katveeseen jäisivät kuitenkin henkilöt, joita ei rekisteröidä Maahanmuuttoviraston tietokantaan, kuten kolmannen maan kansalaiset, jotka on lähetetty Suomeen töihin niin sanotun rajoitetun työnteko-oikeuden piirissä (työnteko kestää alle 90 päivää kuuden kuukauden aikana, ks. lisää luku 2).¹⁴⁰

Nykylainsäädännön mukaan havaitessaan lähettävän yrityksen toiminnassa lainvastaisuuksia, ulkomaalaistarkastaja voi antaa yritykselle toimintaohjeen poistaa tai korjata säännösten vastainen olotila.¹⁴¹ Jos lähettävä yritys ei noudata saamaansa toimintaohjetta, sille voidaan antaa kirjallinen kehotus. Jos työnantaja ei noudata myöskään saamaansa kehotusta, se voidaan määrätä noudattamaan sitä. Määräystä voidaan tarvittaessa tehostaa esimerkiksi uhkasakolla.

Kehotus voidaan myös antaa suoraan, jos tilanteesta aiheutuu vähäistä suurempaa haittaa, kuten esimerkiksi silloin jos lähettävä yritys rikkoo syrjinnän kieltoa. Syrjinnän osoittaminen on esimerkiksi alipalkkaustilanteissa kuitenkin usein haasteellista. Työsuojeluviranomaisen mukaan esimerkiksi tapauksissa, joissa kaikki yrityksen työntekijät ovat ulkomaalaisia, mutta osalle heistä maksetaan soveltuvan työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja osalle ei, on haasteellista näyttää syrjivän teon ja syrjintäperusteen välistä syy-yhteyttä. Tällaisessa tilanteessa ainut työsuojeluviranomaisen käytössä oleva keino on antaa työnantajalle toimintaohje tilanteen korjaamiseksi tulevaisuudessa.¹⁴² Sen valvominen, että työnantaja noudattaa toimintaohjetta ja tekee korjaavat toimenpiteet, tarkoittaa käytännössä uutta samaan työnantajaan kohdistuvaa tarkastusta myöhempänä ajankohtana.

Myös työsuojeluviranomaisen antamat kehotukset ja määräykset kohdistuvat aina tulevaan toimintaan. Toisin sanoen, työsuojeluviranomaiset eivät voi esimerkiksi havaitessaan ongelmia palkanmaksussa määrätä työnantajaa maksamaan työntekijälle palkkasaatavia, vaan ainoastaan maksamaan palkat asianmukaisesti tulevaisuudessa. Jos työntekijät haluavat periä palkkasaataviaan, heidän tulee riitauttaa asia itse. Myös silloin jos asia etenee työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä rikosoikeuteen, asianosaisen on itse vaadittava korvauksia ja perusteltava vaatimuksensa (ks. luku 4.1).

“Se johtaa sit siihen että me joudutaan käytännössä antamaan työaikakirjanpidosta kehotus ja valvomaan se yritys uudestaan ja sitte arvioimaan niitä palkkoja.” Työsuojeluviranomainen

Aluehallintoviranomaiset voivat myös määrätä lähettäville yrityksille, tilaajille, rakennuttajille tai pääurakoitsijoille hallinnollisen sanktion eli laiminlyöntimaksun tiettyjen työntekijöiden lähettämisestä annetun lain velvoitteiden laiminlyönneistä (esimerkiksi ennakkoilmotusta, edustajan asettamista tai tietojen säilyttämistä koskevat velvoitteet). Laiminlyöntimaksu on vähintään 1 000 euroa ja enintään 10 000 euroa.¹⁴³ Kuitenkaan esimerkiksi puutteellisesta tai kokonaan puuttuvasta työaikakirjanpidosta laiminlyöntimaksua ei lain mukaan voida määrätä vaikka myös työaikakirjanpidosta huolehtiminen on lähettävän yrityksen lakisääteinen velvollisuus. Tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvoitteen laiminlyönnistä voidaan määrätä tilaajalle enintään 20 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu. Jos tilaaja solmii sopimuksen liiketoimintakieltoon asetetun yrityksen kanssa, laiminlyöntimaksu voi olla peräti 65 000 euroa.¹⁴⁴

Jos ulkomaalaistarkastuksen yhteydessä herää epäilys rikoslain mukaisesta työrikoksesta¹⁴⁵, kuten esimerkiksi työsyrjinnästä tai kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, on työsuojeluviranomaisilla velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille. Marraskuussa 2021 voimaanastuneen lakimuutoksen myötä työsuojeluviranomaisten ilmoitusvelvollisuus koskee myös epäiltyä työperäistä ihmiskaupparikosta.¹⁴⁶ Kuten luvussa 2 todettiin, työsuojeluviranomaisten on myös aina tehtävä ilmoitus poliisille epäilystä ulkomaalaisrikkomuksesta.

Finnwatchin tätä raporttia varten tekemissä asiantuntijahaastatteluissa työsuojeluviranomaisen käytössä olevia keinoja puuttua lähetettyjen työntekijöiden hyväksikäyttöön pidettiin tehottomina. Erityisesti esiin nousi viranomaisprosessien pitkä kesto ja viranomaisten käytössä olevat puutteelliset sanktiointikeinot:

“Sit ku me mennään näihin viranomaissanktioihin ne on usein ihan järjettömän pieniä ja prosessit on pitkiä. Et se on aika hampaaton se järjestelmä jos meidän pitäs vaan siihen luottaa.”
Tutkija

Myös työsuojeluviranomaiset itse ovat pitäneet käytössään olevia keinoja tehottomina puuttua ongelmiin: “työvoiman hyväksikäyttö on tällä hetkellä todella kannattavaa toimintaa, koska kiinnijäämisriski on olematon ja sanktiot eivät pure.”¹⁴⁷ Tilanne on pysynyt samanlaisena jo vuosikausia. Ulkomaalaistarkastajien käytössä olevat keinot on laadittu “sellaisia työnantajia varten, jotka ottavat opikseen ohjeistuksesta”.¹⁴⁸ Ulkomaalaisten (lähetettyjen) työntekijöiden hyväksikäyttö on kuitenkin usein tarkoituksellista ja jopa rikollista toimintaa. “Jos tarkastajat käyvät vuodesta toiseen samoilla tiloilla, syynä ovat vuodesta toiseen tulevat yhteydenotot ja ilmoitukset epä­kohdista. (...) Tällainen työnantaja ei hänen mukaansa syystä tai toisesta halua tai osaa panna asioita kuntoon. Saattaa olla, että avien toimet eivät ole tarpeeksi paha pelote.”¹⁴⁹ Kuten edellä on todettu, työllisyyden edistämisen ministerityöryhmän alatyöryhmässä on pohdittu myös uusia keinoja puuttua alipalkkaukseen, kuten hallinnollisia sanktioita tai alipalkkauksen kriminalisointia. Tällä hetkellä räikeimmät alipalkkaustapaukset saattavat edetä käräjäoikeuteen työsyrjinnän tai kiskonnantapaisen työsyrjinnän rikosnimikkeillä, mutta tuomiot ovat harvassa.

Lähetettyjen työntekijöiden työperäisessä hyväksikäytössä on yleisimmin, ja usein myös kaikkein vakavimmissa tapauksissa, kyse alipalkkauksesta. Lähtökohtaisesti alipalkkauksessa on kyseessä sopimusrikkomus, joka myös ulkomaalaisen (lähetetyn) työntekijän tulee riitauttaa yksityisoikeudellisesti palkkasaatavien perimiseksi. Alipalkkaus voi kuitenkin tietyissä tapauksissa täyttää rikoslain mukaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää neljän ehdon toteutumista: 1) työnantaja tai työnantajan edustaja on asettanut 2) työntekijän epäedulliseen asemaan (syrjivä teko) 3) kansallisen tai etnisen alkuperän tai kansalaisuuden takia (syrjintäperuste) 4) ilman painavaa, hyväksyttävää syytä.¹⁵⁸ Rikoslaissa säädetään myös kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, mikä on työsyrjintää vakavampi rikos. Sille ominaista on, että työntekijä on asetettu “huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi esimerkiksi työntekijän tietämättömyyttä”.¹⁵⁹

Harmaan talouden selvitysyksikön tekemän oikeustapausanalyysin mukaan työsyrjintää ja kiskonnantapaista työsyrjintää koskevia rikosilmoituksia tehdään vuosittain noin sata, joista noin joka kymmenes koskee alipalkkausta.¹⁶⁰ Moni tapauksista ei etene tuomioistuinten käsittelyyn vaan niissä joko poliisi tai syyttäjä tekee päätöksen, että oikeuskäsittelylle ei ole edellytyksiä. Rikosoikeuteen päätyy vain "jäävuoren huippu".¹⁶¹

Oikeustapausanalyysissa alipalkkausta koskevia työsyrjinnän ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän rikosnimikkeillä annettuja käräjäoikeuden päätöksiä löytyi 18 ja hovioikeuden päätöksiä 12 vuosina 2014–2016. Selvityksen mukaan yksi syy vähäiseen kokonaismäärään on työrikosten lyhyt vanhemisaika ja toisaalta rikosprosessien pitkä kesto. Toisin sanoen, tapauksia vanhenee kesken prosessin toistuvasti. Merkittävässä osassa tapauksia (12/30) alipalkkaukseen liittyvät syrjintärikossyytteet oli oikeuden käsittelyssä hylätty. Harmaan talouden selvitysyksikön mukaan hylättyjen tapausten suhteellisen korkea osuus kuvastaa näytön hankkimisen vaikeutta sekä oikeudellisen arvion haasteita alipalkkaustapauksissa.¹⁶² Koska syrjintää on vaikea osoittaa eikä alipalkkaa aina makseta syrjivästi, Suomessa on myös keskusteltu muiden rikosnimikkeiden, kuten petoksen ja kiskonnan, soveltamisesta alipalkkaustapauksiin sekä alipalkkauksen kriminalisoinnista uutena palkkarikoksena.¹⁶³

Oikeustapausanalyysissä käsitellyissä käräjä- ja hovioikeuksien langettavissa tuomioissa sekä uhri että tekijä olivat lähes poikkeuksetta ulkomaalaisia. Noin puolessa niistä oli kyse myös muusta rikoksesta, kuten esimerkiksi työaikasuojelurikoksesta tai kirjanpitorikoksista. Tekijöille määrätyt rangaistukset olivat rangaistusasteikon alapäästä, työsyrjinnästä joitakin kymmeniä päiväsakkoja ja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä yleensä joidenkin kuukausien ehdollisia vankeusrangaistuksia. Yhdessä tapauksessa tekijä tuomittiin useista rikoksista, mukaan lukien kiskonnantapainen työsyrjintä, 2 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.¹⁶⁴

Korvauskäytäntö oli tarkastelluissa langettavissa tapauksissa hyvin vaihtelevaa. Työsyrjinnän nimikkeellä käsitellyissä tapauksissa uhreille ei vaadittu eikä tuomittu maksettavaksi korvauksia maksamattomista palkoista. Sen sijaan kiskonnantapaisen työsyrjinnän uhreille oli yleensä maksettu korvauksia maksamattomista palkoista ja/tai kärsimyskorvausta vahingonkorvauslain nojalla. Yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä oli määrätty maksettavaksi yhdessä tapauksessa. Kuten Harmaan talouden selvitysyksikkö huomauttaa, "korvauksia ei voida määrätä jos niitä ei vaadita". Se, ettei korvauksia vaadita voi oikeustapausanalyysin mukaan johtua esimerkiksi siitä, että asianomistaja ei koe joutuneensa rikoksen uhriksi tai siitä, että hänellä ei ole oikeusavustajaa, joka auttaisi häntä korvausvaatimuksen laatimisessa. Avustajan puuttuminen johtunee yleensä kustannussyistä.¹⁶⁵

Muun muassa edellä mainituista syistä tätä raporttia varten haastatellut asiantuntijat pitivät ulkomaalaisten työntekijöiden alipalkkauksen lievää sanktiointia työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä ongelmallisena. Käytäntöä pidetään tehottomana keinona ennaltaehkäistä alipalkkausta:

“Sitte ihan vaan kiskonnantapainen työsyrjintä. Niistä on seurauksena yleensä käytännössä pieni sakko, jollon se on ihan täysin kannattava liiketoimintamalli sille yritykselle että sä säästät niissä palkkakuluissa ihan järjettömät summat rahaa ja sit sä maksat pienet sakot ja sit sä vaan jatkat toimintaa. Et sä ees joudu korvaamaan sitä rikoshyötyä minkä sä oot saanu.”
Tutkija

“Jos puhutaan rikosoikeudellisista sanktioista niin tällä hetkellähän ne on aika naurettavia jostain kiskonnantapaisesta syrjinnästä. Eihän se sitä firmaa paljon hetkauta, saa viissataa sakkoja mut sit se että syyttäjä hakee niitä maksamattomia palkkoja niin sehän se on mitkä sit tuntuu. Et sitä prosessia pitäs tehostaa.” Työsuojeluviranomainen

Matalaa kiinnijäämisriskiä ja lieviä rangaistuksia voidaan pitää paitsi tehottomina keinoina ennaltaehkäistä työperäistä hyväksikäyttöä, joka on usein systemaattista ja ammattimaista, myös hyväksikäyttöä ruokkivina tekijöinä. Esimerkiksi ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön ehkäisyn työryhmän mukaan työperäinen hyväksikäyttö ei “poistu kertaluontoisin toimin vaan etsiytyy sinne ja lisääntyy siellä, missä tilaa on”.¹⁶⁶ Tehottomat keinot puuttua työperäiseen hyväksikäyttöön saattavat vaikuttaa myös uhrien halukkuuteen raportoida väärinkäytöksistä viranomaisille negatiivisesti. Tällaisessa tilanteessa myös rakennusalan yritysten kansainvälisten yritysvastuuperiaatteiden mukainen ihmisoikeusvastuu hyväksikäytön ehkäisemisessä korostuu.

Valtioilla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia alueellaan tai lainkäyttöalueellaan, ja varmistaa niiden toteutuminen. Velvollisuus kattaa kaikki yksilöt kansalaisuuteen katsomatta. Valtioilla on myös velvollisuus suojella ihmisoikeuksia kolmansien osapuolten, kuten yritysten, aiheuttamilta ihmisoikeusloukkauksilta.

Kuten edeltä käy ilmi, ongelmat lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien toteutumisessa Suomessa eivät ole uusi ilmiö vaan ne ovat olleet tiedossa jo pitkään. Vaikka valtio on pyrkinyt puuttumaan niihin lainsäädännön keinoin, tilanne ei ole täysin korjaantunut. Myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n komitea on kiinnittänyt huomiota ulkomaalaisten (siirto)työntekijöiden alipalkkaukseen Suomessa. Maaliskuussa 2021 se muun muassa kehotti Suomea tutkimaan ilmoitukset mahdollisista alipalkkaustapauksista, lisäämään valvontaa niillä talouden sektoreilla, joilla alipalkkaus on todennäköistä, helpottamaan ilmoitusten tekemistä, edistämään uhrien mahdollisuuksia saada korvauksia tai hyvityksiä, sekä varmistamaan että työnantajia rangaistaan silloinkin kun he ovat ulkomaalaisia.¹⁶⁷

Toisaalta yrityksillä on valtioiden velvollisuudesta erillinen ja itsenäinen vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia niiden koko arvoketjussa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että pääurakoitsijoiden tulee kantaakseen oma vastuunsa ihmisoikeuksista huolehtia siitä, että lähetettyjen työntekijöiden oikeudet niiden urakkaketjuissa toteutuvat. Yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia on määritelty YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa ohjaavissa periaatteissa.¹⁶⁸ YK-periaatteiden noudattaminen ei vielä toistaiseksi ole yrityksille lakisääteistä, mutta sekä Suomessa kansallisella tasolla että EU-tasolla on käynnissä sääntelyhankkeita, jotka tähtäävät YK-periaatteisiin perustuvien yritysvastuulakien säätämiseen.¹⁶⁹

YK-periaatteiden mukaan yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia tarkoittaa sitä, että yritysten on vältettävä omassa toiminnassaan aiheuttamasta tai myötävaikuttamasta haitallisten ihmisoikeusvaikutusten aiheutumiseen, ja puututtava haitallisiin vaikutuksiin jos niitä esiintyy. Lisäksi yritysten on pyrittävä ehkäisemään tai lieventämään niiden toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin liiketoimintasuhteiden perusteella liittyviä haitallisia vaikutuksia silloinkin kun ne eivät ole itse myötävaikuttaneet niiden aiheutumiseen. Haitalliset ihmisioikeusvaikutukset poistavat henkilöltä mahdollisuuden nauttia omista ihmisoikeuksistaan tai heikentävät sitä.

Työelämän oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia kattaa paitsi YK:n ihmisoikeussopimuksissa myös Kansainvälisen työjärjestö ILO:n julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista mainitut oikeudet.¹⁷⁰ Nämä asiakirjat kieltävät muun muassa syrjinnän, sekä takaavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista. Niitä ovat muun muassa kohtuullinen ja sama palkkaus samanarvoisesta työstä, sekä lepo, vapaa-aika ja kohtuullinen työaika sekä kausittaiset palkalliset lomat ja palkka julkisilta lomapäiviltä. Myös elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus.¹⁷¹ Tilanteissa, joissa kansallinen lainsäädäntö ei riitä turvaamaan ihmisoikeuksia kansainvälisissä ihmisoikeusstandardeissa määritellyllä tasolla, pelkkä kansallisen lain noudattaminen ei riitä täyttämään yritysten vastuuta. Tämä koskee myös tilanteita, joissa kansallisten lakien toimeenpano tai valvonta on puutteellista.

YK-periaatteiden mukaaan täyttääkseen velvollisuutensa kunnioittaa ihmisoikeuksia yrityksten on ensinnäkin sitouduttavan kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Tämä tarkoittaa, että yritysten on pyrittävä johdonmukaisuuteen niiden ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevan vastuun ja niiden liiketoimintaa ja -suhteita laajemmin säätelevien käytäntöjen ja menettelyjen, kuten ostokäytäntöjen ja (ali)urakointisopimusten ehtojen, välillä. Toisekseen, niillä on oltava käytössään asianmukaisen huolellisuuden prosessi ihmisoikeusriskien tunnistamiseksi, niiden ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi, sekä toimenpiteiden vaikutusten seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi.

Jotta yritykset voivat arvioida riskejä ja ihmisoikeusvaikutuksia tarkasti, niiden tulee pyrkiä [l]kuulemaan mielekkäällä tavalla ja mahdollisimman suoraan vaikutusten kohteena olevia sidosryhmiä siten, että kuulemisessa otetaan huomioon esimerkiksi kielelliset ja muut mahdolliset osallistumisen esteet. Myös ehkäisevien ja lieventävien toimenpiteiden tehokkuutta arvioitaessa on otettava huomioon vaikutusten kohteena olevilta sidosryhmiltä saatu palaute.

Kolmanneksi yritysten tulee korjata aiheuttamansa haitalliset vaikutukset tai osallistua sellaisten haitallisten vaikutusten korjaamiseen, joiden aiheutumiseen ne ovat myötävaikuttaneet. Korjaavia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi taloudelliset tai muut kuin taloudelliset korvaukset sekä haitan toteutumisen tai toistumisen estäminen.

Tätä tutkimusta varten haastatellut asiantuntijat pitivät poikkeuksetta yritysten omaa vastuullisuustyötä tärkeänä työkaluna työperäisen hyväksikäytön kitkemiseksi. Erityisesti haastatteluissa korostui vastuullisuustyön ennaltaehkäisevä vaikutus:

Oon vahvasti sitä mieltä, että yritysten tehtävä ei oo ottaa viranomaisen roolia mut sit yritykset voi just esimerkiks ohjata näitä ihmisiä viranomaisavun piiriin tai fasilitoida sitä [...] Meillä on kyllä hyvät viranomaisprosessit sitte ku se tilanne tulee päälle mutta se ongelma on että me ei vaan tiedetä niistä [ongelmista] ja me ei tiedetä niistä tarpeeksi aikaisin.
Maahanmuuttoviranomainen

Yritykset pystyy tekemään sellasta proaktiivista ja ennakoivampaa ja ketterämpää puuttumista näihin asioihin ku sitte taas viranomaisilla ne prosessit kestää tosi kauan että ne saa vihjeen tai ne tunnistaa… näitä tapahtuu hirveän paljon että ne tunnistaa näitä vasta sit siinä vaiheessa kun joku työntekijä tulee valittamaan ja ne kaikki toimijat on jo lähteny maasta tai menny johonkin takasi et sit sitä on ihan hirveän vaikea selvittää jälkikäteen.
Tutkija

Etenkin suurilla [yrityksillä] niillähän on aivan valtava valta et mihin ne suuntaa ja kenen kanssa ne tekee yhteistyötä… et se vaikuttaa siihen mitä kentällä tapahtuu.
Tutkija

“Kyllä mä nään että tässä pääurakoitsija on se taho jos haluaa niinku vastuullisesti toimia jolla on parhaat keinot lähteä selvittää [lähettävien yritysten työoloja]… Ja sitte se että sitte voi olla erilaisia niinku sanktioita siellä et jos joku tällanen selvittämistyö ei kiinnosta niin sitte pidätetään osa urakkasummasta ennen ku selvitykset toimitetaan tai että ei pääse enää työmaille. Kyllähän tämmöset rupeaa motivoimaan niinku paremmin kuin joku meidän tarkastuskertomuksen ohje.”
Työsuojeluviranomainen

Tätä raporttia varten Finnwatch kartoitti Suomessa pääurakoitsijoina toimivien rakennusalan yritysten ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyviä vastuullisuuskäytäntöjä. Vastuullisuuskäytäntöjä arvioidaan YK-periaatteissa määriteltyä ihmisoikeuksia koskevaa asianmukaisen huolellisuuden prosessia vasten. Arvioinnissa on keskitytty erityisesti rakennusalalle tyypillisiin ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyviin ihmisoikeusriskeihin.

Tarkastelun kohteeksi valikoitui seitsemän talonrakennusalan yritystä. Finnwatch valitsi yritykset Rakennuslehden Suurimmat-palvelua hyödyntäen. Palveluun on kerätty Suomen suurimpien rakennus- ja kiinteistöalan yhtiöiden tulostietoja. Tarkastelussa on mukana neljä liikevaihdon perusteella alan suurinta yritystä, YIT Oyj, Skanska Oy, SRV Yhtiöt Oyj ja NCC, sekä kolme muuta yritystä, jotka kuuluvat alan viime vuosien suurimpiin kasvajiin, Lehto Group Oyj, Pohjola Rakennus Oy ja T2H Rakennus Oy. Myös nämä yritykset kuuluvat alan 20 suurimman yrityksen joukkoon liikevaihdolla mitattuna. YIT, Skanska, SRV Yhtiöt, NCC ja Lehto Group kuuluvat myös alan suurimpiin työllistäjiin.¹⁷⁴

Yritykset kontaktoitiin kyselyllä. Kyselyn kysymykset koskivat muun muassa yritysten rakennustyömailla työskentelevien lähetettyjen työntekijöiden lukumääriä ja kansalaisuutta. Pääurakoitsijat ovat velvollisia ilmoittamaan työntekijämääriä koskevat kuukausittaiset tiedot verottajalle, ja Finnwatchin kyselyssä työntekijöiden lukumäärää koskevat tiedot pyydettiin huhtikuun 2021 osalta. Ulkomaalaisten työntekijöiden lukumäärät olivat kyseisenä ajankohtana monen pääurakoitsijan kohdalla todennäköisesti tavallista alhaisemmat koronapandemiatilanteesta johtuen. Työntekijämäärien lisäksi kyselyssä kysyttiin yrityksiltä, mitä lähetettyjä työntekijöitä koskevia ihmisoikeusriskejä ja -vaikutuksia ne ovat tunnistaneet tai havainneet ja miten niihin on puututtu. Kaksi yritystä, Lehto Group ja T2H Rakennus, eivät vastanneet Finnwatchin kyselyyn.

Kyselyn lisäksi Finnwatch pyrki myös haastattelemaan kaikkien kyselyyn vastanneiden yritysten edustajia tätä raporttia varten. Yrityksistä kolme, YIT, SRV Yhtiöt ja Pohjola Rakennus, vastasivat myös Finnwatchin haastattelupyyntöön.

Suomen suurimman rakennusliikkeen YIT:n liikevaihto oli vuonna 2020 noin 3,1 miljardia euroa. YIT toimii neljällä eri segmentillä, joita ovat asuminen, kiinteistöt, toimitilat ja infra. Yritys työllistää noin 7 400 henkilöä 10 maassa: Suomessa, Venäjällä, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Puolassa.¹⁷⁵

YIT:n mukaan yksi sen vastuullisuustyön painopistealueista on vastuullisen aliurakoinnin toteuttaminen. Yrityksellä on käytössään eettinen ohjeistus¹⁷⁶, jonka noudattamista se edellyttää kaikilta sen yhteistyökumppaneilta, eli niin urakoitsijoilta kuin tavarantoimittajilta. Ohjeistuksen mukaan yhteistyökumppaneiden tulee varmistaa, että niiden omat alihankkijat myös noudattavat YIT:n ohjeistusta. YIT:n eettinen ohjeistus kattaa keskeiset työelämän oikeudet, jotka on määritelty Kansainvälisen työjärjestö ILOn yleissopimuksissa.¹⁷⁷ Ohjeistuksen mukaan YIT edellyttää yhteistyökumppaneiltaan myös lain tai soveltuvien työehtosopimusten mukaisen vähimmäispalkan maksamista työntekijöille, ja “kannustaa [niitä] elämiseen riittävän palkan maksuun”. Edelleen yhteistyökumppanin tulee varmistaa, että sen työntekijät itse eivät maksa millekään tahoille rekrytoitipalkkioita tai työn vastaanottamiseen liittyviä kuluja. Lisäksi ohjeistukseen sisältyy työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia kohtia. Urakoitsijoiden osalta vastuullisuusvaatimusten valvonta perustuu YIT:n oman hankintatiimin suorittamiin työmaa-auditointeihin.

Eettisen ohjeistuksen lisäksi myös YIT:n urakkasopimuksiin sisältyy vastuullisuuteen liittyviä vaatimuksia. Yrityksen mukaan sen vakiosopimusehdot muun muassa velvoittavat urakoitsijat toimittamaan pyydettäessä urakoitsijan oman (tai sen aliurakoitsijoiden) työaika- ja palkkakirjanpidon YIT:n nähtäväksi. Yrityksen mukaan se pyytää urakoitsijoiden tai aliurakoitsijoiden palkkatietoja nähtäväksi useita kertoja vuodessa. Tarvittaessa sopimus urakoitsijan kanssa voidaan purkaa palkanmaksuun liittyvien laiminlyöntien tähden, ja urakoitsija asettaa ostokieltoon, riippumatta siitä, missä kohtaa urakkaketjua ongelmia palkanmaksussa on ollut. Yrityksen mukaan se on viime vuosina asettanut vuosittain noin 10–15 aiemmin urakoitsijaa ostokieltoon esiin tulleiden epäkohtien takia. Palkanmaksun puutteista ei kuitenkaan voi seurata esimerkiksi sopimussakkoa.

Työntekijöiden henkilökohtainen suostumus palkkatietojen jakamiseen varmistetaan ennakolta perehdytyksen yhteydessä. Perehdytys on kaikille YIT:n työmailla työskenteleville henkilöille pakollinen, ja koostuu kahdesta osasta: verkossa tehtävästä ennakkoperehdytyksestä¹⁷⁸ ja työmaalla tehtävästä työmaaperehdytyksestä, josta vastaa työmaajohto ja jonka yhteydessä myös työntekijöiden työnteko-oikeus varmistetaan. Työnteko-oikeus varmistetaan matkustusasiakirjoista (passi, ID-kortti) ja mahdollisista oleskeluluvista. Kolmansien maiden lähetetyiltä kansalaisilta tarkistetaan työsopimus, ja kaikilta lähetetyiltä työntekijöiltä katsotaan myös A1-todistukset. Ennakkoperehdytys sisältää tietoa muun muassa soveltuvien yleissitovien työehtosopimusten sisällöstä. Kirjautuakseen sisään verkkoperehdytykseen työntekijä tarvitsee Valtti-kortin. Työntekijät saavat Valtti-kortit pääsääntöisesti Suomessa, ja osa työntekijöistä tekee ennakkoperehdytyksen vasta työmaalla ennen työmaaperehdytystä.

YIT edellyttää sen urakoitsijoilta Vastuu Groupin Luotettava kumppani -palvelun käyttöä. Luotettava kumppani -palvelu on rakennusalan yritysten yleisesti käyttämä työkalu tilaajavastuulain vaatimusten täyttämisen todentamiseen (ks. tekstilaatikko Tilaajavastuulaki velvoittaa varmistamaan sopimuskumppanin velvoitteidenhoidon paperilla mutta ei käytännössä. Tilaajavastuulain edellyttämät tiedot tarkistetaan ennen urakkasopimuksen allekirjoittamista. Sen jälkeen tiedot päivittyvät automaattisesti YIT:n työmailla käytössä olevaan Vastuu Groupin tarjoamaan Valvoja-palveluun. Vaikka tilaajavastuulain vaatimukset kattavat vain urakkaketjujen niin sanotun ensimmäisen portaan (YIT/pääurakoitsija – sopimuskumppani eli tässä ‘urakoitsija’), kertoo YIT ulottavansa tilaajavastuulain mukaiset vaatimukset myös aliurakoitsijoihin. Urakkasopimuksissa urakoiden ketjuttaminen on rajattu niin sanottuun toiseen portaaseen (YIT/pääurakoitsija – sopimuskumppani/urakoitsija – urakoitsijan sopimuskumppani eli tässä ‘aliurakoitsija’). Urakoiden ketjuttamiseen tarvitaan perusteltu syy, ja ketjuttaminen tulee hyväksyttää kirjallisesti etukäteen. Jos urakkaketjuun kuuluva toimija ei voi kotimaansa¹⁷⁹ puolesta kuulua Luotettava kumppani -palveluun, vastaavat selvitykset pyydetään kirjallisesti.

YIT valvoo urakoiden ketjuttamista työmaiden sisäisillä auditoinneilla. Niiden aikana tarkistetaan työmaan urakkasopimukset sekä mahdolliset ketjutusluvat. Sisäisiä auditointeja tehdään 1–2 kertaa rakennusprojektin aikana. Vuodessa YIT auditoi noin 8 500 urakkasopimusta. Luvattomista ketjutuksista annetaan huomautus, ja ne käydään läpi työmaajohdon kanssa. Niistä myös raportoidaan konsernin liiketoimintayksikön johdolle. Vaikka ketjuttamiskielto lisää läpinäkyvyyttä urakkaketjuissa ja edesauttaa luotettavien yhteistyökumppanien haarukoimista, on alalle valitettavan ominaista esimerkiksi bulvaanien käyttö mikä omalta osaltaan murentaa ketjuttamiskiellon tehoa. YIT:n mukaan alan sisällä tarvitaankin pitkällä aikavälillä rakenteellista muutosta ja aliurakointikentän keskittämistä esimerkiksi aiempaa pitkäkestoisempien yhteistyökumppanuussuhteiden avulla.

YIT teetti vuonna 2019 kolmannella osapuolella koko konsernia koskevan ihmisoikeusriskien kartoituksen. Yrityksen mukaan ulkomaalaisen työvoiman osalta kartoitus toi esiin “tavanomaisia” riskejä, jotka liittyvät työnteko-oikeuteen, asumisoloihin, palkanmaksuun, työtunteihin ja loma-aikoihin. YIT antaa julkisuuteen vain 12 kuukauden rullaavaan yhdistetyn tapaturmataajuuden, joka kattaa sekä sen oman henkilökunnan että urakkaketjun työntekijät. Yrityksen mukaan sen työmailla työterveyden ja -turvallisuuden toteutumisessa ei kuitenkaan ole merkittäviä eroja sen oman henkilöstön ja urakkaketjun työntekijöiden välillä. Syyskuussa 2021 YIT:n tapaturmataajuus oli 9,8 vähintään yhden päivän poissaoloon johtanutta työtapaturmaa per miljoona työtuntia. Urakoitsijalle voidaan määrätä sopimussakko mahdollisista työturvallisuusrikkeistä.

Lisäksi yritys teki vuonna 2020 sisäisen selvityksen ulkomaisen työvoiman työlupien ja -ehtojen toteutumisesta pääkaupunkiseudulla. Selvitys tehtiin osittain ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden asemasta Suomessa käydyn julkisen keskustelun seurauksena. Osana selvitystä yritys teetti sen työmailla työskenteleville ulkomaalaisille työntekijöille kyselyn, johon se sai lähes 60 vastausta.¹⁸⁰ Se myös haastatteli selvitystä varten eri sidosryhmiä ja asiantuntijoita, kuten työperäiseen hyväksikäyttöön perehtyneitä tutkijoita.

Työntekijöille suunnattu kysely toteutettiin toimittamalla YIT:n työmaille yhdeksälle eri kielelle käännettyjä kyselylomakkeita. Kysymykset koskivat muun muassa palkanmaksua, vuosilomia, työnvälitysmaksuja ja asuinoloja. Siinä myös kartoitettiin työntekijöiden käsityksiä alan yleissitovista työehtosopimuksista. Kyselyn laatimisessa hyödynnettiin HEUNIn kehittämiä materiaaleja. Tätä kirjoittaessa yrityksen tarkoitus oli uusia kysely vielä vuoden 2021 aikana. Uuden kyselyn tulokset eivät olleet loppuvuodesta 2021 saatavilla.

Selvityksessä ei yrityksen mukaan havaittu toteutuneita haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia. Kuitenkin yrityksen mukaan esimerkiksi vain 80 prosenttia vastaajista koki saavansa vähintään Suomen työehtosopimusten mukaista vähimmäispalkkaa. Suurin osa lopuista vastaajista eivät olleet varmoja asiasta.

YIT on kuitenkin aiemmin havainnut epäkohtia sen työmailla liittyen muun muassa palkanmaksuun. Yrityksen mukaan esimerkiksi päivärahoja on jätetty maksamatta, tai työntekijälle on maksettu palkkaa liian alhaisen palkkaryhmän mukaisesti. Lähetettyjen työntekijöiden kohdalla asumiskustannukset on saatettu veloittaa työntekijältä, vaikka ne kuuluvat lain mukaan työnantajan maksettavaksi. Edellä mainitut epäkohdat ovat tulleet YIT:n tietoon pääosin luottamushenkilöiden kautta. Niihin on puututtu edellä kuvatun prosessin mukaisesti, eli YIT on muun muassa vaatinut kyseisten urakoitsijoiden tai aliurakoitsijoiden palkkakirjanpidon nähtäväkseen ja edellyttänyt saatavien korvaamista työntekijöille. Vaikeimmissa tapauksissa YIT sanoo pidättäneensä urakoitsijan maksusaatavista vaadittavat summat ja korvanneensa niistä työntekijöille näiden palkkasaatavat. Yrityksellä on myös käytössään anonyymi ilmoituskanava, joka on saatavilla 10 eri kielellä. Ilmoituskanavan kautta YIT saa konsernitasolla keskimäärin 25 yhteydenottoa vuodessa, mutta lähettyjen työntekijöiden asemaan liittyviä yhteydenottoja sen kautta ei ole tullut ollenkaan.¹⁸¹

Jatkotoimenpiteenä edellä mainitulle sisäiselle selvitykselle YIT on työstänyt HEUNIn avustuksella ohjeistuksen työperäisen hyväksikäytön tunnistamiseksi sen työmaille.¹⁸² Ohjeistuksessa muun muassa painotetaan avoimen vuorovaikutuksen ja turvallisen ilmapiirin rakentamista työmailla, sekä lain vaatimuksia pidemmälle menevää yritysvastuuta. Ohjeistukseen sisältyy myös muistilista työperäisen hyväksikäytön havaitsemiseksi ja ohjeet siitä, miten toimia jos havaitsee epäkohtia. Yrityksen mukaan sen tavoitteena on, että ohjeistusta voivat hyödyntää myös muut alan yritykset omilla työmaillaan. Yrityksellä on lisäksi käytössä sisäiset, ei-julkiset menettelytapaohjeet epäkohtiin puuttumiseksi silloin kun niitä on syytä epäillä.

YIT on myös päättänyt edellyttää jatkossa kaikilta sen työmailla työskenteleviltä EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta työntekijöiltä Suomen maahanmuuttoviranomaisen myöntämää työskentelyyn oikeuttavaa oleskelulupaa Suomeen.¹⁸³ Käytännössä päätös rajoittaa EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien lähetettyjen työntekijöiden käyttöä YIT:n työmailla. Vaatimus on koskenut lokakuusta 2021 lähtien kaikkia YIT:n urakointi- ja aliurakointisopimuksia. Jatkossa lähetetyt työntekijät, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, voivat työskennellä YIT:n työmailla ilman työntekijän oleskelulupaa vain tarkoin määritellyissä poikkeustapauksissa (ks. myös luku 2.1).

Päätökseen vaikutti yrityksen mukaan viranomaistilastot ja tutkimustieto, joiden mukaan EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevat lähetetyt työntekijät ovat kaikkein alttiimpia heikoille työoloille. Toinen tekijä päätöksen taustalla koskee EU/ETA-maiden ulkopuolelta Suomeen lähetettyjen työntekijöiden työnteko-oikeuden varmistamiseen liittyviä käytännön haasteita. Yrityksen mukaan vaikka kaikkien sen työmailla työskentelevien ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeus tarkistetaan, useista eri maista lähetettyjen työntekijöiden vieraskielisten dokumenttien ymmärtäminen on usein vaikeaa. Toisaalta myös työnteon kestosta on vaikea saada takeita, sillä YIT ei käytännössä voi tietää, ovatko sen työmaille lähetetyt työntekijät työskennelleet myös muiden pääurakoitsijoiden työmailla Suomessa.

Vuonna 2020 Yle uutisoi, että YIT:n Länsimetron työmaalla on työskennellyt 50 ukrainalaista työnteko-oikeudetonta työntekijää. YIT:n Ylelle antamien kommenttien mukaan työntekijöiden perehdytykseen liittyvässä työnteko-oikeuden tarkastuksessa oli tapahtunut virhe: “perehdyttäjällä on ollut tässä kohtaa puutteelliset tiedot ja käytännöt ja kulkuluvat on myönnetty virheellisin perustein.” Tässä tapauksessa työnteko-oikeudettomat työntekijät olivat kolmen eri aliurakoitsijan palveluksessa, joista kahdella oli jo aiemmin ollut sekä työsuojeluviranomaisen että Rakennusliiton mukaan huomattavia ongelmia palkanmaksun oikeellisuudessa.¹⁸⁴ YIT:n mukaan jos jonkun sen urakoitsijan toiminnassa on havaittu puutteita toisen pääurakoitsijan työmaalla, se ei välttämättä saa niistä tietoa. Ei esimerkiksi ole olemassa mitään yhtenäistä tietokantaa, jossa rakennusalan toimijat voisivat jakaa tietoa työntekijöihin kohdistuvista väärinkäytöksistä. Yksi lähde, mistä pääurakoitsijat voivat tällaista tietoa kerätä, on edellä mainittu Rakennusliiton saartolista yrityksistä, jotka rikkovat työehtoja räikeästi. Toinen on työsuojeluviranomaisten tarkastuskertomukset, jotka ovat julkisia asiakirjoja.

Vuosina 2016–2020 Rakennusliitto on julistanut yhteensä 7 YIT:n työmailla toiminutta aliurakoitsijaa saartoon. Saarroista kaksi (vuosilta 2016 ja 2019) ovat edelleen voimassa. Vaikuttaa siltä, että kyseiset yritykset ovat sittemmin lopettaneet toimintansa ainakin Suomessa: toista niistä ei löydy patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämästä yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä ja toinen on poistettu mm. Verohallinnon ennakkoperintä- ja työnantajarekistereistä vuonna 2020. On kuitenkin mahdollista, että niiden vastuuhenkilöt ovat sittemmin perustaneet uusia yrityksiä.

Rakennusliiton mukaan saarto voi joskus jäädä voimaan, vaikka pääurakoitsija olisi kuitannut urakkaketjuun kuuluvien työntekijöiden palkkasaatavat jos työntekijöiden oma työnantaja ei niin tee. Tällaisissa tapauksissa on usein kyse siitä, että työnantajayrityksellä ei ole varaa maksaa saatavia, esimerkiksi sopimuksen alihinnoittelun takia. Jos työt työmaalla on saatu päätökseen eikä työnantajayrityksellä ole urakkaan liittyviä maksusaatavia voi sen Rakennusliiton mukaan olla kannattavampaa jäädä saartoon kuin jatkaa toimintaansa. Yrityksen johtohenkilöt kuitenkin saattavat perustaa uuden yrityksen, jonka kautta toimintaa jatketaan.

Finnwatchin läpikäymistä Etelä-Suomen alueellisen työsuojeluviranomaisen tarkastuskertomuksista 13 liittyi YIT:hen. Niistä seitsemässä tarkastuksen kohteena oli YIT. Neljässä näistä tarkastuksista tarkastuksen kohteena olevista asioista ei löytynyt puutteita, joiden johdosta YIT:lle olisi tullut antaa toimintaohjetta tai kehotusta. Kahdella työmaalla kuitenkin havaittiin Romanian matkustusasiakirjoilla esiintyviä henkilöitä, joiden oikean henkilöllisyyden ja kansalaisuuden selvittäminen jäi Rajavartiolaitokselle.¹⁸⁵

Kolmella muulla tarkastuksella YIT:lle annettiin toimintakehotuksia liittyen

• ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden varmistamisvelvollisuuteen (työmaalla tavatulla työntekijällä ei ollut ollut työntekoon oikeuttavaa oleskelulupaa Suomeen, vaan työskentely- ja oleskeluoikeus toiseen EU-valtioon; kyseinen työntekijä oli työskennellyt YIT:n rakennuskohteessa lähes viiden kuukauden ajan eli enemmän kuin kolme kuukautta)¹⁸⁶
• ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden perusteen varmistamiseen asiakirjasta, tilaajan velvollisuuteen huolehtia siitä, että ennakkoilmoitus työntekijöiden lähettämisestä on tehty, ja työntekijäluetteloon (työmaakierroksen yhteydessä kohdattiin kaksitoista työmaalla työskennellyttä henkilöä, joita ei ollut merkitty tarkastuksella esitettyyn rakennustyömaan työntekijäluetteloon)¹⁸⁷
• ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden varmistamisvelvollisuuteen (työmaalla toimineen kahden ulkomaisen aliurakointiyrityksen kahdella ulkomaalaisella työntekijällä ei ollut työnteko-oikeutta; työntekijöille oli myönnetty toisen valtion oleskelu- ja työntekoon oikeuttava lupa alle vuodeksi, kun työnteko-oikeutta varten luvan olisi tullut olla myönnetty vähintään vuodeksi).¹⁸⁸

Viisi tarkastuskertomusta koski YIT:n työmailla toimineita lähettäviä yrityksiä. Näistä tarkastuksista peräti neljä liittyi Soukan metrotyömaahan, ja niitä on käsitelty luvussa 3 (tapausesimerkki 3). Myös viidennessä Finnwatchin läpikäymässä YIT:n työmailla toimineeseen lähettävään yritykseen tehdyssä tarkastuksessa virolaiselle lähettävälle yritykselle annettiin useita toimintaohjeita työaikakirjanpitoon, palkkaukseen ja ylitöiden korvaamiseen liittyen. Myös työntekijöiden lähettämisestä tehdyssä ennakkoilmoituksessa havaittiin puutteita. Siinä oli esimerkiksi työnantajan edustajan paikalle merkitty työntekijän nimi eikä ilmoitusta ollut täydennetty vaikka työntekijöiden työskentely työmaalla oli jatkunut alunperin ilmoitettua pidempään. Tässä tapauksessa tarkastus lähettävään yritykseen tehtiin sen jälkeen, kun YIT:n työmaalle tehdyllä aiemmalla tarkastuksella tavattiin 12 Suomeen rekisteröidyn yrityksen palveluksessa olevaa työnteko-oikeudetonta työntekijää. Tarkastuksen jälkeen kyseinen yritys ilmoitti, että em. 12 työntekijää eivät työskentelekään sen palveluksessa vaan että he ovat aiemmin mainitun virolaisen lähettävän yrityksen palveluksessa olevia lähetettyjä työntekijöitä.¹⁸⁹ Tapaus kuvastaa, miten haasteellista työntekijöiden oikean työnantajan selvittäminen voi käytännössä olla jopa ulkomaalaistarkastuksia tekeville työsuojeluviranomaisille.

Skanska Oy kuuluu kansainväliseen Skanska-konserniin. Vuonna 2020 Skanska työllisti 2 177 henkilöä Suomessa. Skanska rakentaa asuntoja, toimisto- ja tuotantotiloja sekä infraa. Koko Skanska AB -konsernin liikevaihto oli vuonna 2020 noin 13,4 miljardia euroa, Pohjoismaissa 5,4 miljardia euroa. Konsernilla on rakennustoimintaa Suomen ja Ruotsin lisäksi Norjassa, Puolassa, Tšekissä, Slovakiassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.¹⁹⁰

Skanska on kartoittanut ihmisoikeusriskejä vuodesta 2016 lähtien. Riskikartoitus päivitetään vuosittain, viimeksi maaliskuussa 2021. Kartoituksessa yrityksen ihmisoikeusriskeiksi on tunnistettu työturvallisuus, epäasialliset asuinolot, yhdistymisvapauden loukkaukset, syrjintä ja henkilökohtainen koskemattomuus. Skanskan mukaan riskeille kaikkein alttiimpia ovat lähetetyt työntekijät, Suomessa työluvalla työskentelevät muiden kuin EU/ETA-maiden kansalaiset sekä ulkomaalaiset vuokratyöntekijät. Riskiä nostaa, jos henkilö ei puhu suomea tai englantia. Yrityksen tunnistamia erityisesti ulkomaalaisia ja lähetettyjä työntekijöitä koskevia riskejä ovat edellä mainittujen lisäksi alipalkkaus ja työaikarikkomukset.

Skanska on pyrkinyt ehkäisemään riskejä muun muassa ottamalla käyttöön eettiset ohjeet, jotka kattavat Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimuksissa määritellyt oikeudet.¹⁹¹ Ohjeisiin sisältyy myös työterveyteen ja turvallisuuteen liittyviä vaatimuksia. Niissä ei kuitenkaan esimerkiksi erikseen kielletä rekrytointiin liittyvien maksujen perimistä työntekijöiltä. Urakoitsijoiden edellytetään varmistavan, että Skanskan eettisten ohjeiden periaatteet toteutuvat myös niiden toimitusketjuissa. Eettisten ohjeiden vastainen toiminta voi johtaa urakkasopimuksen purkamiseen. Kaikille yrityksen työmailla työskenteleville työntekijöille pakollisessa verkkoperehdytyksessä¹⁹² kerrotaan työntekijöiden oikeuksista ja mihin mahdollisista epäkohdista voi ilmoittaa (mm. anonyymi ilmoituskanava). Verkko- ja työmaaperehdytyksestä koostuvaa perehdytysprosessia on uudistettu vuonna 2021. Skanskan mukaan työntekijät tekevät verkkoperehdytyksen yleensä hyvin lähellä työnteon aloittamista, jopa vasta edellisenä tai edellisinä päivinä.

Monikieliset ohjeet epäkohdista ilmoittamiseen löytyvät myös yrityksen työmailta. Yritys kertoo saavansa vuosittain noin 5–10 yhteydenottoa ilmoituskanavan kautta. Niistä yksikään ei kuitenkaan ole liittynyt lähetettyjen työntekijöiden asemaan. Yrityksessä toimii myös eettinen komitea, jota voi lähestyä kysymyksillä ja huolenaiheilla. Lähetetyt työntekijät eivät ole hyödyntäneet myöskään tätä kanavaa.

Skanskan työmailla on QR-koodin kautta ladattavissa Rakennusliiton tuottamaa materiaalia työehtosopimusten mukaisesta palkkauksesta. Yritys kertoo kannustavansa työmaajohtoa pitämään suoraan yhteyttä urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden työntekijöihin osana yrityksen työturvallisuuskulttuurin¹⁹³ kehittämistä. Työmaajohtoa on koulutettu tunnistamaan työvoiman hyväksikäyttöä. Kaikilla työmailla myös käydään työmaajohdon vetämänä eettinen keskustelu aiheesta “urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden työntekijöiden työolot- ja ehdot”.

Kaikkien Skanskan työmailla työskentelevien ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeus tarkistetaan työmaaperehdytyksen yhteydessä tai sitä ennen. Työntekijän kansalaisuus tarkistetaan virallisista matkustusasiakirjoista. Lähetetyiltä työntekijöiltä, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, tarkistetaan myös työntekoon lähtömaassa oikeuttavat oleskeluluvat, sekä myös mm. A1-todistukset. Yrityksen mukaan perehdyttäjien ohjeet työnteko-oikeuden todentamiseen olivat loppuvuodesta 2021 päivitettävänä.

Lisäksi yrityksen käytössä olevat vakiosopimusehdot¹⁹⁴ edellyttävät, että urakoitsijoiden tulee noudattaa Suomen työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Palkat on maksettava työntekijöille Suomessa toimivan rahalaitoksen välityksellä. Vakiosopimusehdoissa palkanmaksuun liittyvät laiminlyönnit on määritelty 19.3.2021 alkaen “vakaviksi sopimusrikkomuksiksi”.¹⁹⁵ Tämä tarkoittaa, että Skanska voi laiminlyöntitapauksissa purkaa urakkasopimuksen välittömästi antamatta yritykselle ensin huomautusta laiminlyönnistä ja kehotusta korjata toimintaansa purku-uhan alla. Epäselvissä tilanteissa urakoitsija (tai tämän aliurakoitsija) on velvollinen toimittamaan Skanskalle yhdessä viikossa Skanskan pyytämät palkan tai muiden soveltuvan työehtosopimuksen mukaisten velvoitteiden maksuun liittyvät selvitykset, ml. tapauksesta riippuen esimerkiksi työaikakirjanpidon. Skanska voi vakiosopimusehtojen nojalla myös pidättää maksamattomasta urakkahinnasta urakkaketjun työntekijöille maksamatta jääneet palkat. Yksittäisen työntekijän palkkauksen selvittäminen vaatii aina ko. työntekijän suostumuksen.

Urakan ketjuttaminen on hyväksytettävä etukäteen, mutta ketjuttamista ei ole kategorisesti rajattu mihinkään tiettyyn urakkaketjun portaaseen. Etukäteishyväksynnän tarkoitus on Skanskan mukaan varmistaa, että mahdollinen aliurakoitsija ei ole ostokiellossa ja että aliurakoitsija täyttää tilaajavastuulain mukaiset vaatimukset. Etukäteishyväksynnän laiminlyönti voi yrityksen käytössä olevien vakiosopimusehtojen mukaan johtaa 3 000 euron sopimussakkoon. Ketjuttamista valvotaan käytännössä perehdytyksen ja työntekijän kulkuluvan myöntämisen yhteydessä: jos työntekijän työnantajana toimivaa yritystä ei ole hyväksytty, ei työntekijälle myönnetä kulkulupaa. Skanska edellyttää paitsi sen urakoitsijoilta myös niiden aliurakoitsijoilta Vastuu Groupin Luotettava kumppani -palvelun jäsenyyttä. Lisäksi Skanskalla on käytössä Vastuu Groupin Valvoja-palvelu tilaajavastuutietojen urakanaikaiseen valvontaan.

Vuonna 2020 Skanska teki urakoitsijoilleen kyselyn, jossa selvitettiin urakoitsijoiden työvoimaa, palkkausta ja palkanmaksukäytäntöjä. Kysely kattoi viisi työmaata, joilla oli paljon urakoitsijoita. Urakoitsijoiden riskipisteitä nosti, jos ne ketjuttivat työtä edelleen, käyttivät paljon ulkomaista työvoimaa, ilmoittivat perivänsä työntekijöiltä maksuja tai pidättävänsä palkkoja tai ilmoittivat, että työntekijöillä on suulliset työsopimukset. Korkeimmat riskipisteet saaneet yritykset haastateltiin, ja niille annettiin opastusta ja ohjeistusta.

Skanskan mukaan sen työmailla toteutuneita ulkomaalaisia ja lähetettyjä työntekijöitä koskevia haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia ovat olleet alipalkkaus, työaikasäännösten rikkominen, väkivallan uhka tai muu työntekijän painostus sekä työturvallisuusrikkomukset. Nämä ovat tulleet yrityksen tietoon joko työntekijöiden itsensä kertomana¹⁹⁶ tai Rakennusliiton kautta. Skanskan mukaan, jos ilmoitus tulee muualta kuin työntekijältä itseltään, työntekijää pyritään kuulemaan suoraan. Skanskan mukaan työntekijät eivät kuitenkaan aina ole halukkaita keskustelemaan ongelmistaan, etenkään silloin, jos he vielä työskentelevät sen työmaalla. Halukkuus tuoda esiin epäkohtia sen jälkeen, kun työnteko on jo loppunut voi olla suurempi.

Korjaavina toimenpiteinä Skanska on muun muassa velvoittanut urakoitsijoita tai aliurakoitsijoita korjaamaan työntekijöiden palkkausta tai maksamaan työntekijöille takautuvasti väärin maksetut palkat. Jos epäilty hyväksikäyttö on ollut vakavaa, yritys on kannustanut työntekijää tekemään rikosilmoituksen. Yrityksen mukaan se on itse kahdesti tehnyt rikosilmoituksen työntekijän puolesta tilanteessa, jossa henkilö ei ole uskaltanut tai halunnut tehdä rikosilmoitusta itse.

Vuoden 2021 osalta tapaturmataajuus Skanskan työmailla oli elokuuhun mennessä omien työntekijöiden osalta 8,6 per miljoona työtuntia, ja urakkaketjuihin kuuluvien työntekijöiden osalta 4,9.

Yrityksen mukaan se on laatinut toiminta- ja seuraamusmenettelyt työperäiseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia varten. Menettelytapaohjeet eivät sellaisinaan ole julkisia, mutta yrityksen mukaan niistä saa viitteitä sen käyttämistä vakiosopimusehdoista (ks. yllä). Rakennusliiton lisäksi Skanska kertoo myös tehneensä yhteistyötä esimerkiksi Rikosuhripäivystyksen ja Suomen Pakolaisapu -järjestön Reilu työelämä -hankkeen¹⁹⁷ kanssa.

Rikosuhripäivystys auttoi Skanskaa tekemään monikielisen julisteen oikeudenmukaisista työoloista ja ilmoituksen tekemisestä joko työmaajohdolle, Skanskan eettiselle komitealle tai sen ilmoituskanavan kautta tai rikosuhripäivystykselle. Juliste[n] on jaettu kaikille Skanskan työmaille. Syksystä 2021 alkaen Suomen Pakolaisapu on puolestaan haastatellut ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä Skanskan työmailla. Haastatteluissa on Skanskan mukaan käyty läpi työntekijöiden tilannetta ja sitä, miten hyvin he ymmärtävät oikeutensa Suomessa. Skanskan näkökulmasta haastattelujen tarkoitus on kartoittaa, miten hyvin työntekijät ovat ymmärtäneet perehdytyksessä läpikäydyt asiat. Lisäksi HEUNI on perehdyttänyt Skanskan henkilöstöä laatimaansa vastuullisen toimitusketjun työkalupakkiin.¹⁹⁸

Vuoden 2021 ensimmäisellä puoliskolla Skanska kertoo selvittäneensä kirjallisesti ja haastatteluilla kuutta epäiltyä työvoiman hyväksikäyttötapausta ja tehneensä yhden oman auditoinnin. Yrityksen mukaan pistokokeet ja auditoinnit ovat sen käytettävissä oleva keino aktiivisesti selvittää mahdollisia epäkohtia sen lisäksi, että se pyrkii valitsemaan yhteistyökumppaninsa huolella. Toimittaja-auditoinneilla arvioidaan yrityksen mukaan mm. sen arvojen jalkautumista (ali)urakoitsijoiden omaan toimintaan ja kehitetään yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Jos auditointiin liittyy niin sanottu tuotantokierros tai vierailu työmaalla, sen aikana pyritään haastattelemaan (ali)urakoitsijoiden työntekijöitä. Ostokiellossa Skanskalla on keskimäärin 30 yritystä koko ajan. Viimeisen vuoden aikana ostokieltoon on asetettu kaksi yritystä palkkaepäselvyyksien takia.

Vuosina 2016–2020 Rakennusliitto on julistanut yhteensä 7 Skanskan työmailla toiminutta urakoitsijaa tai aliurakoitsijaa saartoon. Kaksi saarroista on edelleen voimassa. Skanskan mukaan se avustaa jokaisessa sen tietoon tulevassa tapauksessa Rakennusliittoa sen käytössä olevin keinoin, esimerkiksi kehottamalla aliurakoitsijaa toimittamaan Rakennusliitolle pyydetyt selvitykset ja korjaamaan puuttuvat palkat. Jos
tilanne ei korjaudu Rakennusliiton asettamaan määräaikaan mennessä, yritys voi hyödyntää sen käytössä olevia painostuskeinoja kuten maksujen jäädyttämistä sekä purku- ja ostokieltouhkaa.

Yksi Rakennusliiton vuonna 2020 saartoon asettamista Skanskan työmailla työskennelleistä yrityksistä on Skanskan urakoitsijan aliurakoitsijana Lippulaivan työmaalla Espoossa toiminut virolainen yritys. Lippulaivan työmaan tapaus muistuttaa monilta osin edellä kuvattua Olympiastadionin työmaan tapausta (ks. luku 3.1, tapausesimerkki 5).
Skanskan mukaan Rakennusliitto teki useampaan Lippulaivan työmaalla toimineeseen yritykseen tarkastuksen työntekijältä tulleen ilmiannon perusteella. Tarkastuksissa tuli ilmi palkanmaksuun liittyviä ongelmia. Osa yrityksistä korjasi puutteet nopeasti, mutta yhden yrityksen Rakennusliitto asetti saartoon ennen kuin palkat korjattiin. Saarto on sittemmin purettu. Lisäksi Skanska kertoo tehneensä toisesta yrityksestä tutkintapyynnön poliisille palkanmaksuun liittyen. Sen mukaan koska se ei ole tapauksessa asianomistajana, sillä ei ole tiedossa miten tapauksen tutkinta on edennyt. Kyseinen yritys on myös asetettu ostokieltoon.

Finnwatchin läpikäymistä Etelä-Suomen alueellisen työsuojeluviranomaisen tarkastuskertomuksista neljä liittyy jollain tavalla Skanskaan. Niistä yhdellä Skanska on saanut toimintaohjeen ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden perusteen varmistamiseen liittyen. Tarkastuskertomuksen mukaan tarkastuksen aikana oli havaittu todennäköisiä syitä epäillä yhden ulkomaalaisen yrityksen palveluksessa työskennelleen ulkomaalaisen työntekijän työnteko-oikeutta Suomessa.¹⁹⁹ Toisessa tapauksessa puolestaan kävi ilmi, että Skanska oli laiminlyönyt velvollisuuttaan tilaajana huolehtia siitä, että lähettävä yritys on tehnyt ennakkoilmoituksen työsuojeluviranomaiselle ennen työntekijöiden lähettämistä Suomeen. Työmaatarkastuksen yhteydessä havaittiin myös, että yhdellä työntekijällä oli käytössä vanha henkilötunniste. Epäkohdat korjattiin nopeasti, ja niiden todetaan jo tarkastuskertomuksessa tulleen hoidetuiksi kuntoon.²⁰⁰ Olympiastadionin työmaahan liittyen työsuojeluviranomainen on vuonna 2018 antanut Skanskalle toimintaohjeen ulkomaalaisten työntekijöiden tietojen säilyttämisvelvollisuuteen liittyen. Työmaalla ei ollut ollut saatavilla tietoja ulkomaalaisen työntekijän työnteko-oikeuden perusteista (ks. luku 3.1, tapausesimerkki 5).²⁰¹

Neljäs tarkastuskertomus koskee Skanskan työmaalla toiminutta lähettävää yritystä, ja se on toimitettu Skanskalle tiedoksi. Siinä lähettävälle yritykselle on annettu toimintaohje puutteellisesta työaikakirjanpidosta sekä työntekijöiden alipalkkaukseen liittyen. Työntekijöille ei tarkastuskertomuksen mukaan ollut korvattu ylityötunteja tai maksettu korvauksia loppiaisena tehdystä työstä. Palkkakirjanpidosta ei myöskään käynyt ilmi, että työntekijöille olisi maksettu henkilökohtaista palkanosaa. Talonrakennusalan työehtosopimuksen mukaan tuntipalkka muodostuu palkkaryhmittelyyn perustuvasta tuntipalkasta ja henkilökohtaisesta palkanosasta.²⁰²

SRV:n liikevaihto oli vuonna 2020 noin 976 miljoonaa euroa. Yritys työllisti noin 1 000 henkilöä. SRV rakentaa asuntoja, liike- ja toimitiloja sekä infraa. Suomen lisäksi SRV toimii myös Venäjällä ja Virossa.²⁰³

SRV on arvioinut sen ihmisoikeusvaikutuksia vuodesta 2018 lähtien. Vaikutustenarvioinnin avulla yritys on tunnistanut rakennusalaa yleisesti koskevia merkittäviä ihmisoikeusriskejä liittyen työterveyteen ja -turvallisuuteen, palkkaukseen, syrjimättömyyteen ja pakkotyön kieltoon. Lisäksi yritys on tunnistanut kiusaamiseen, häirintään ja uhkailuun liittyviä riskejä. SRV seuraa sen oman henkilöstön kokemuksia syrjinnästä ja häirinnästä säännöllisesti. Tätä kirjoittaessa yrityksen suunnitelmissa oli kuitenkin vielä vuoden 2021 aikana toteuttaa kysely, jonka avulla se pyrkii kartoittamaan laajemmin sen työmailla työskentelevien henkilöiden kokemuksia syrjinnästä ja häirinnästä. Kyselyn tulokset eivät olleet vuoden 2021 loppuun mennessä saatavilla.

SRV pyrkii ehkäisemään ihmisoikeusriskejä muun muassa työntekijöille pakollisen verkkoperehdytyksen yhteydessä. Perehdytys on saatavilla viidellä eri kielellä²⁰⁴, ja siinä käydään läpi muun muassa Suomen työlainsäädäntöä ja soveltuvia työehtosopimuksia. Yrityksen mukaan raportoidut tai muuten esiin nousseet harmaan talouden tai syrjinnän ilmiöt käsitellään viikoittaisissa sisäisissä työmaakokouksissa sekä kvartaaleittain kokoontuvissa työmaiden turvaryhmien kokouksissa. Yrityksen mukaan paikalliset Rakennusliiton toimitsijat kutsutaan kaikkiin turvaryhmien kokouksiin.

Yrityksen mukaan se käy vuoropuhelua myös sen käyttämien henkilöstövuokrausyritysten kanssa työperäisen hyväksikäytön ehkäisyyn liittyen. Vuoropuhelun tarkoitus on SRV:n mukaan varmistua henkilöstövuokrausyritysten luotettavuudesta ja vastuullisuudesta. Vuoropuhelun aikana läpikäytäviä seikkoja ovat muun muassa henkilöstövuokrausyrityksen työvoiman rakenne, mahdollisten turvapaikanhakijoiden rekrytointiprosessi, työntekijöiden asumiseen liittyvät järjestelyt jos he asuvat työnantajan tarjoamassa majoituksessa sekä asunnon ja työntekijöiltä perityn vuokran taso, sekä se, miten yritys tiedottaa työntekijöilleen soveltuvien työehtosopimusten ehdoista.

Se, että potentiaalinen yhteistyökumppani sitoutuu SRV:n eettisiin ohjeisiin²⁰⁵ on yrityksen mukaan urakkasopimuksen solmimisen edellytys. Eettiset ohjeet edellyttävät SRV:n yhteistyökumppaneilta työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua, syrjinnän ja häirinnän kieltoa, ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä turvallista työympäristöä. Rekrytointiin liittyvien maksujen perimisestä työntekijöiltä ei ohjeissa kuitenkaan mainita mitään. Yhteistyökumppanien edellytetään varmistavan, että niiden omat aliurakoitsijat ja alihankkijat noudattavat ohjeita. Ohjeiden vastaiset käytännöt urakkaketjussa voivat johtaa urakkasopimuksen purkamiseen.

SRV:n mukaan urakkasopimus voidaan purkaa yksipuolisesti myös jos urakoitsijan tai aliurakoitsijan todetaan käyttäneen niin sanottua harmaata työvoimaa tai muulla tavoin rikkoneen työnantajavelvoitteitaan tai tilaajavastuulain velvoitteita. Tietyt käytännöt voivat johtaa myös sopimussakkoon. Näitä ovat hyväksymätön, sopimuksenvastaisesti ketjutettu tai muuten sopimuksen vastainen aliurakoitsija (sakko 10 000 euroa), vähimmäisehtojen vastainen työsuhde (sakko 10 000 euroa) sekä se, että liiketoimintakiellossa oleva henkilö käyttää yrityksessä määräysvaltaa (sakko 50 000 euroa).

Vuonna 2021 SRV on ryhtynyt sisällyttämään vastuullisuusteemoihin liittyviä kysymyksiä osaksi sen toimittajarekisteriin ilmoittautumista. Toimittajarekisteri kattaa yrityksen kaikki suorat sopimuskumppanit, jotka voivat olla niin tavarantoimittajia kuin urakoitsijoita. Rekisteriin ilmoittautumisen yhteydessä sopimuskumppaneiden tulee vastata kysymyksiin, jotka käsittelevät muun muassa yhteistyökumppanin omia eettisiä ohjeita, ilmoituskanavia, harmaan talouden torjuntamenettelyjä sekä menettelyjä syrjinnän ja häirinnän ehkäisemiseksi. Lisäksi yhteistyökumppaneilta kysytään menettelyistä sen varmistamiseksi, että niiden ulkomaalaiset työntekijät ymmärtävät Suomessa työskentelyyn soveltuvat työehdot. Lisäksi lomakkeessa pyydetään ilmoittamaan paitsi ulkomaalaisten työntekijöiden osuus yhteistyökumppanin työvoimasta myös erikseen EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien työntekijöiden osuus.

SRV:n urakkaketjut on rajattu kahteen portaaseen (SRV/pääurakoitsija – sen sopimuskumppani eli tässä ‘urakoitsija’ – urakoitsijan sopimuskumppani eli tässä ’aliurakoitsija’). Kaikkien urakkaketjun toimijoiden tilaajavastuulain mukaisten vaatimusten täyttäminen tarkastetaan paitsi sopimushetkellä myös kolmen kuukauden väliajoin. Myös SRV käyttää tilaajavastuulain mukaisten vaatimusten todentamiseksi ja seuraamiseksi Vastuu Groupin Luotettava kumppani- ja Valvoja -palveluita.

SRV teki päätöksen urakkaketjujen rajoittamisesta kahteen portaaseen jo vuonna 2010. Ketjuttamiskieltoa valvotaan yrityksen mukaan niin sanotun verkostorekisterin²⁰⁶ avulla. Verkostorekisteri on SRV:n yhteistyössä Verohallinnon kanssa kehittämä työkalu harmaan talouden torjuntaan. Järjestelmän avulla helpotettiin veronumeron käyttöönoton valvontaa sekä vastattiin tilaajavastuulain vaatimusten tiukentumiseen, ja se mm. mahdollistaa työmaiden työntekijätietojen keräämisen keskitetysti. Lisäksi sen tarkoituksena on varmistaa alihankkija- ja työntekijätasoilla tilaajavastuulain, työturvallisuuslain ja ulkomaalaislain velvoitteiden täyttäminen reaaliaikaisesti. Käytännössä rekisterissä yhdistyy yrityksen sopimustenhallintajärjestelmä ja työmaakohtainen kulunvalvonta. Työntekijöille ei myönnetä kulkulupaa, jos työntekijöiden työnantajaa ei ole hyväksytty toimimaan työmaalla. Yrityksen mukaan työntekijöiden työskentelyoikeus varmennetaan kulloinkin voimassa olevien viranomaiskäytäntöjen mukaisesti. Matkustusasiakirjat tarkistetaan, ja ajoittain myös työntekijöiden työsopimukset.

Yrityksen mukaan sen eettiset ohjeet sekä tiedot yrityksen käytössä olevasta ilmoituskanavasta²⁰⁷ löytyvät kaikkien sen työmaiden sosiaali- ja taukotiloista useilla eri kielillä. Materiaalien saatavuus tarkistetaan työmaakatselmusten yhteydessä. Yritys kertoo vastaanottaneensa kanavan kautta kolme ilmoitusta vuoden 2020 aikana. Ne eivät kuitenkaan liittyneet ulkomaalaisten tai lähetettyjen työntekijöiden asemaan tai oikeuksiin. SRV:n sisäisissä työmaa-auditoinneissa on kuitenkin muutamissa tapauksissa havaittu työnteko-oikeudettomia työntekijöitä sekä tilanteita, joissa SRV:n aliurakoitsija on jättänyt tekemättä ennakkoilmotuksen lähetetyistä työntekijöistä työsuojeluviranomaisille. Syyskuussa 2021 SRV ilmoitti YIT Oyj:n vanavedessä edellyttävänsä jatkossa kaikilta sen työmailla työskenteleviltä kolmansien maiden kansalaisilta Suomen viranomaisten myöntämää työntekoon oikeuttavaa oleskelulupaa.²⁰⁸

SRV:n mukaan sen toteutuneet, ulkomaiden kansalaisten tai lähetettyjen työntekijöiden asemaan liittyvät haitalliset ihmisoikeusvaikutukset koskevat työturvallisuutta. Kumulatiivinen 12 kuukauden tapaturmataajuus oli vuonna 2020 yrityksen omien työntekijöiden osalta 4,8 miljoonaa työtuntia kohti kun se urakkaketjun työntekijöiden osalta oli 17,9 miljoonaa työtuntia kohti. SRV:n mukaan työmaatason turvallisuuskäytäntöjä kehitetään yhdessä urakoitsijoiden ja sen muiden yhteistyökumppanien kanssa yhdessä. Se kertoo myös kartoittavansa mahdollisuutta edellyttää urakoitsijoilta jo sopimusvaiheessa työturvallisuuden toimintajärjestelmää.

Yrityksen tietoon on myös ajoittain tullut palkkaukseen liittyviä puutteita sen urakkaketjuissa. Yleensä yritys on kuullut näistä joko sen omalla palkkalistalla olevilta henkilöltä, Rakennusliiton toimitsijoilta tai aluehallintoviraston ulkomaalaistarkastajilta – mutta ei alipalkatuilta työntekijöiltä itseltään. Tapaukset käsitellään yrityksen harmaan talouden torjuntaohjelman²⁰⁹ mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa yrityksen mukaan maksuliikenteen katkaisemista koko urakkaketjuun asian selvittämisen ajaksi. Palkanmaksun asianmukaisuus todennetaan korjatuista dokumenteista. SRV:n mukaan se tekee palkkaepäselvyyksissä aktiivista yhteistyötä Rakennusliiton ja viranomaisten kanssa. Ostokiellossa SRV:llä on vuosittain keskimäärin 1–2 yritystä, mutta ostokieltojen syynä ovat olleet muut sopimustekniset taloudelliset asiat, ei ongelmat palkanmaksussa.

Vuosina 2016–2020 Rakennusliitto on julistanut yhteensä 5 SRV:n työmailla toiminutta aliurakoitsijaa saartoon. Saartoon joudutaan, jos esimerkiksi palkanmaksuun liittyviä epäkohtia ei saada korjattua Rakennusliiton asettamaan määräaikaan mennessä. Silloin SRV katkaisee saartoon asetettavien yritysten työntekijöiden kulkuluvat työmaille sekä maksuliikenteen koko urakkaketjuun. Saarroista yksi (vuodelta 2017) on edelleen voimassa. Kyseinen yritys on kuitenkin sittemmin patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämän yritys- ja yhteisötietojärjestelmän mukaan lopettanut toimintansa. On kuitenkin mahdollista, että sen vastuuhenkilöt ovat sittemmin perustaneet uusia yrityksiä.

Finnwatchin läpikäymistä Etelä-Suomen alueellisen työsuojeluviranomaisen tarkastuskertomuksista kolme liittyi SRV:hen. Kaksi tarkastuksista kohdistui SRV:n työmaihin, eivätkä ne johtaneet toimintaohjeisiin tai kehotuksiin SRV:lle. Työsuojeluviranomainen teki kuitenkin tarkastuksen myös toisella työmaista toimineeseen liettualaiseen lähettävään yritykseen, joka oli SRV:n ulkomaalaisen sopimuskumppanin aliurakoitsija. Tarkastuksessa todettiin ettei kyseinen liettualainen yritys ollut huolehtinut työterveyshuollon järjestämisestä työntekijöilleen Suomessa. Lisäksi yrityksen palkkakirjanpidossa oli puutteita: siitä ei käynyt ilmi, että se olisi maksanut työntekijöilleen työehtosopimuksen mukaista henkilökohtaista palkanosaa. Liettualaiselle yritykselle annettiin näistä seikoista toimintakehotus.²¹⁰

NCC:n ydintoimintoja on rakentaminen ja kiinteistökehittäminen. NCC:n liikevaihto oli Suomessa vuonna 2020 noin 670 miljoonaa euroa, ja se työllisti 1 400 henkilöä. Suomen yritykset NCC Suomi Oy, NCC Property Development Oy ja NCC Industry Oy ovat osa NCC AB -konsernia. Koko konsernin liikevaihto oli vuonna 2020 noin 5,1 miljardia euroa, ja työntekijöitä konsernissa oli 14 500. Konsernilla on toimintaa Suomen lisäksi Ruotsissa,  Norjassa ja Tanskassa.²¹¹

NCC on arvioinut sen ihmisoikeusriskit konsernitasolla. Kartoitus kattaa konsernin kaikki toiminnot, mutta yritys ei vastauksissaan avannut millaisia riskejä kartoituksessa on tunnistettu ulkomaiden kansalaisten tai lähetettyjen työntekijöiden asemaan liittyen. Henkilöstövuokrauksen osalta kausisopimustoimittajilta edellytetään riskien itsearviointia ja yritysten taustat tarkistetaan ennen sopimuksen solmimista. NCC:n mukaan yksittäisissä tapauksissa on ulkopuolisissa taustaselvityksissä tullut ilmi työntekijöiden palkkaukseen ja työsuhteisiin liittyneitä riita- ja oikeustapauksia, jotka henkilöstövuokrausyritys on itsearvioinnissa salannut. Tällaisissa tapauksissa kyseiset yritykset on asetettu ostokieltoon.

NCC:llä on käytössään eettinen ohjeistus, joka koskee myös sen urakoitsijoita ja niiden aliurakoitsijoita.²¹² Ohjeistus kattaa muun muassa ammatillisen järjestäytymisvapauden. Siinä myös kielletään syrjintä, häirintä ja kiusaaminen sekä pakko- ja lapsityön käyttö. Lisäksi työntekijöiden henkilöllisyystodistusten takavarikointi kielletään erikseen, mutta esimerkiksi rekrytointiin liittyvien maksujen perimistä työntekijöiltä ei. Työehtojen ja -olojen tulee olla lakien ja alan käytäntöjen mukaisia.

Myös NCC edellyttää sen suomalaisilta ja virolaisilta sopimuskumppaneilta Vastuu Groupin Luotettava kumppani -palveluun kuulumista tilaajavastuulain mukaisten vaatimusten todentamiseksi.²¹³ Muun maalaisilta urakoitsijoilta vastaavat selvitykset pyydetään kirjallisesti. Yrityksen urakkasopimusten vakiosopimusehtojen²¹⁴ mukaan sen sopimuskumppanit (eli tässä ‘urakoitsijat)’ ovat velvollisia varmistamaan, että myös niiden mahdollisesti käyttämät suomalaiset tai virolaiset aliurakoitsijat ovat Luotettava kumppani -palvelun jäseniä. Selvitykset tarkistetaan vähintään 12 kuukauden välein. Urakoiden ketjuttaminen on hyväksytettävä etukäteen, mutta ketjuttamista ei rajoiteta mihinkään tiettyyn ketjun portaaseen. Urakan ketjuttamisen hyväksyntä tapahtuu viimeistään ennen aliurakoitsijan tietojen kirjaamista työmaan kulunvalvontajärjestelmään. Ilman hyväksyntää aliurakoitsijan työntekijöille ei voida myöntää kulkulupia.

NCC:n mukaan sen aliurakkasopimuksissa edellytetään yhteistyökumppaneilta Suomen työlainsäädännön ja soveltuvien työehtosopimusten noudattamista. Sopimusehdot velvoittavat urakoitsijoita pyydettäessä myös esittämään sen omien ja sen käyttämien aliurakoitsijoiden työntekijöiden työsopimukset, tositteet maksetuista ja vastaanotetuista palkoista ja suoritetuista työnantajamaksuista. Näiden ehtojen rikkomuksista on mahdollista määrätä 10 prosentin sopimussakko.

NCC:n sen työmailla havaitsemat toteutuneet lähetettyjä työntekijöitä koskevat epäkohdat ovat liittyneet soveltuvien työehtosopimusten noudattamiseen. Työntekijöille ei esimerkiksi ole maksettu oikean palkkaryhmän mukaista korvausta työstä. Tapaukset ovat tulleet yrityksen tietoon Rakennusliiton kautta. Tilanteen korjaamiseksi NCC kertoo pysäyttäneensä omat maksunsa sopimuskumppanille/urakoitsijalle, kunnes puuttuneet palkkaerät on maksettu työntekijöille ja esimerkiksi Rakennusliitto on todennut ne oikein maksetuiksi. Jos ongelmat ovat koskeneet aliurakoitsijan työntekijöitä on NCC velvoittanut omaa sopimuskumppaniaan edesauttamaan asian selvittämisessä. NCC:n mukaan jos työntekijöiden työnantaja ei olisi suorittanut puuttuvia maksuja, olisi NCC maksanut ne itse ja pidättänyt vastaavan summan urakan laskutuksesta. Käytäntö on NCC:n mukaan rakennusalan työehtosopimukseen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan liitesopimuksen mukainen (ks. luku 3.1). Samalla urakkasopimus kyseisen urakoitsijan kanssa olisi purettu.

NCC:llä on käytössään ilmoituskanava.²¹⁵ Kanavan käyttöä on yrityksen mukaan tehostettu monikielisillä julisteilla työmailla. Se ei kuitenkaan ole saanut kanavan kautta ulkomaisten tai lähetettyjen työntekijöiden asemaan liittyviä yhteydenottoja. Yrityksen käytössä olevien vakiosopimusehtojen mukaan sen sopimuskumppanit/urakoitsijat ovat velvollisia tiedottamaan mahdollisesti käyttämilleen lähetetyille työntekijöille lähetetyistä työntekijöistä annettua lakia valvovan ja lakia koskevissa kysymyksissä neuvontaa antavan viranomaistahon. Kaikkien yrityksen työmailla työskentelevien henkilöiden on osallistuttava NCC:n tarjoamaan perehdytykseen²¹⁶. Yrityksellä on pääsääntöisesti käytössään verkkoperehdytys, eikä siinä käydä läpi Suomen työlainsäädäntöä tai soveltuvien työehtosopimusten vähimmäisehtoja.

Kaikkien ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeus tarkistetaan perehdytyksen yhteydessä työnantajayrityksen kotimaasta riippumatta. Yrityksen käytössä olevien vakiosopimusehtojen mukaan urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden on toimitettava työntekoon ja oleskeluun oikeuttavat luvat suomen, ruotsin, tai englannin kielellä tai jollekin näistä kielistä käännettynä. Työnteko-oikeus tarkistetaan henkilön virallisesta matkustusasiakirjasta. Lähetetyiltä työntekijöiltä, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia tarkistetaan myös työntekoon lähtömaassa oikeuttavat työluvat, joiden tulee olla vähintään vuoden mittaisia. Työntekijöiden työsopimuksia ei työnteko-oikeuden varmistamisen yhteydessä tarkisteta. NCC:n 1.1.2022 jälkeen tehdyissä sopimuksissa edellytetään kolmansien maiden kansalaisilta, tai ilman kansalaisuutta olevilta henkilöiltä, joko Suomen maahanmuuttoviranomaisen myöntämää työntekoon oikeuttavaa oleskelulupaa tai pysyvää työntekoon oikeuttavaa oleskelulupaa työnantajayrityksen kotimaassa.

Yritys on laatinut menettelytapaohjeet työturvallisuuden laiminlyönteihin puuttumiseksi.²¹⁷ Ne kattavat myös urakkaketjussa tapahtuvat laiminlyönnit. NCC:n työmailla kumulatiivinen tapaturmataajuus ajalta 10/2020–9/2021 oli sen omien työntekijöiden osalta 6,1 ja urakkaketjujen työntekijöiden osalta 14,0. Menettelytapaohjeissa on yksilöity työturvallisuudesta vastaava taho ja laiminlyönneistä seuraavat sanktiot. Poikkeuksellisen vakavat, hengenvaaralliset laiminlyönnit voivat johtaa urakkasopimuksen purkamiseen.

Vuosina 2016–2020 Rakennusliitto on julistanut yhteensä neljä NCC:n työmailla toiminutta aliurakoitsijaa saartoon. Kaksi saarroista kesti vain yhden päivän kun taas kaksi niistä (vuodelta 2019) on edelleen voimassa. NCC:n mukaan voimassaolevien saartojen osalta sille ei ole esitetty palkkasaatavia koskevia vaatimuksia. Jos palkkasaatavia koskevia vaatimuksia esitetään urakoitsijalle (tai ketjuun kuuluvalle aliurakoitsijalle) annetaan mahdollisuus korjata ja maksaa työntekijöille puuttuvat tai virheellisesti maksetut palkat tai korvaukset ennen saartoa, ja saartoon joudutaan jos (ali)urakoitsija ei Rakennusliiton asettamassa määräajassa niin tee.

Finnwatchin läpikäymien ESAVIn työsuojelun vastuualueen tarkastuskertomusten joukossa oli viisi tapausta, jotka liittyivät NCC:hen. Yhdellä tarkastuksella NCC:lle oli annettu toimintaohje, joka koski työntekijäluetteloa: tarkastushetkellä työntekijäluettelosta puuttuivat kahden työmaakierroksella tavatun työntekijän nimet. Luetteloon ei ollut myöskään merkitty ulkomaisten yritysten edustajien nimiä eikä heidän yhteystietojaan Suomessa.²¹⁸

Tarkastuksista neljä ei johtanut toimintaohjeisiin tai kehotuksiin NCC:lle.²¹⁹ Yhdellä niistä kuitenkin havaittiin, että NCC:n työmaalla toimiva virolainen yritys ei ollut tehnyt ennakkoilmoitusta työntekijöiden lähettämisestä työsuojeluviranomaiselle. Työmaan johdon mukaan kyseinen lähettävä yritys ei ollut suoraan sopimussuhteessa NCC:hen vaan se oli NCC:n suomalaisen urakoitsijan sopimuskumppani.²²⁰ NCC:n vakiosopimusehtojen mukaan jos urakkaketjussa on lähetettyjä työntekijöitä, sen sopimuskumppanin/urakoitsijan olisi kuitenkin tullut toimittaa NCC:lle selvitys sen aliurakoitsijan tekemästä ennakkoilmoituksesta. Samantapainen laiminlyönti havaittiin NCC:n mukaan sen työmaalle syksyllä 2021 tehdyllä tarkastuksella. Tässä tapauksessa NCC:n sopimuskumppanina toiminut sähköurakoitsija ei ollut tehnyt työsuojeluviranomaisella ennakkoilmoitusta työntekijöiden lähettämisestä, ja NCC oli laiminlyönyt oman velvollisuutensa tarkistaa, että ennakkoilmoitus on tehty.

Lehto Groupin liikevaihto oli vuonna 2020 noin 545 miljoonaa euroa, ja yritys työllisti vuoden lopussa 1 034 henkilöä. Lehto Group rakentaa toimitiloja ja asuntoja. Lehto Group ei useista muistutuksista huolimatta vastannut Finnwatchin kyselyyn.

Yrityksellä on vuodesta 2019 lähtien ollut käytössään eettinen ohjeistus²²¹ ja ilmoituskanava. Yritys on myös julkaissut sen riskienhallintapolitiikan, jonka mukaan: “Rakennusalalla yleisesti ongelmaksi tunnistettu väärinkäytösten esiintyminen pyritään estämään Lehdolla noudattamalla huolellisia compliance-prosesseja. Prosesseilla pyritään varmistamaan, että Lehdon johto ja kaikki sen työntekijät sekä yhtiön muut yhteistyökumppanit noudattavat soveltuvia lakeja, säännöksiä, sisäisiä ohjeita ja eettisiä arvoja.”²²² Yrityksen vuoden 2020 vastuullisuusraportissa todetaan, että “Ohjeistusten rikkomuksista sekä väärinkäytösten epäilyistä voi ilmoittaa ottamalla asian puheeksi lähimmän esimiehen tai hänen esimiehensä kanssa, tai ilmoittamalla asiasta raportointikanavan kautta. Konsernin lakiasiainjohtaja vastaa raportoitujen tapausten tutkinnan käynnistämisestä yhdessä konsernin toimitusjohtajan kanssa. Vuonna 2020 käynnistettiin tutkinta kolmesta epäilystä, joista kahdessa tutkimukset ovat johtaneet jatkotoimenpiteisiin.”²²³

Kesäkuussa 2021 Rakennusliitto uutisoi, että Lehto Tilat Oy:n urakkaketjussa Ivalon koulukeskuksen työmaalla toimivat aliurakoitsijat eivät olleet toimittaneet Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ulkomaalaistarkastajille työaikakirjanpitoa, palkkalaskelmia tai selvitystä noudatettavista työehdoista. Työmaalla työskenteli sekä EU- että kolmansien maiden kansalaisia, joilla oli palkkasaatavia. Myös päivärahoja oli jätetty maksamatta.²²⁴

Finnwatchin läpikäymien ESAVIn työsuojelun vastuualueen tarkastuskertomusten joukossa oli neljä tapausta, jotka liittyivät Lehto Groupiin. Ne olivat vuosilta 2018 ja 2019. Kahdella tarkastuksella tarkastajat eivät havainneet käsittelemissään asioissa puutteita, joiden johdosta yritykselle olisi tullut antaa toimintaohje tai kehotus.²²⁵

Sen sijaan kahdella muulla tarkastuksella ulkomaalaistarkastajat löysivät puutteita, joiden johdosta yritykselle annettiin toimintakehotuksia. Yhdellä niistä yritykselle annetut toimintakehotukset koskivat ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden varmistamista ja työntekijäluetteloa. Lisäksi tarkastuksella saatujen tietojen perusteella työmaalla oli työskennellyt neljä ulkomaalaista työntekijää, joilla ei ollut ollut työnteko-oikeutta Suomessa. Lisäksi tarkastuskertomuksen mukaan on mahdollista, että työmaalla on työskennellyt vakuuttamatonta ulkomaalaista työvoimaa, sillä osa esitetyistä A1-todistuksista oli puutteellisia.²²⁶ Toista toimintakehotukseen johtanutta tapausta on käsitelty luvussa 2 (tapausesimerkki 1).

Vuosina 2016–2020 Rakennusliitto on julistanut yhteensä seitsemän Lehto Groupin työmailla toiminutta urakoitsijaa tai aliurakoitsijaa saartoon. Niistä peräti neljä on edelleen voimassa. Yhtä niistä on käsitelty luvussa 3 (tapausesimerkki 4).

Pohjola Rakennuksen liikevaihto oli vuonna 2020 yli 315 miljoonaa euroa. Yritys rakentaa asuntoja, ja sillä on omaa henkilökuntaa noin 250 henkilöä.²²⁷

Yritys ei ole tehnyt varsinaista ihmisoikeusriskien kartoitusta. Sen mukaan yleisesti tiedossa on, että rakennusalalla lähetettyjen ja muiden ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla palkka, työajat ja asumisolot voivat olla muita heikompia, eikä palkallista vuosilomaa välttämättä ole. Yritys sanoo tunnistavansa velvollisuudekseen pyrkiä ehkäisemään näitä riskejä myös omalla kohdallaan. Yrityksen mukaan se pyrkii tekemään niin lähinnä käyttämällä suomalaisia, tunnettuja yrityksiä urakoitsijoinaan. Uusien urakoitsijoiden valintaan kiinnitetään erityistä huomiota.

Yritys on kieltänyt urakkasopimusten ketjuttamisen ilman lupaa, ja luvan kanssakin sopimuksen saa ketjuttaa vain kerran (Pohjola Rakennus eli pääurakoitsija – sen sopimuskumppani eli tässä ‘urakoitsija’ – urakoitsijan sopimuskumppani eli tässä ‘aliurakoitsija’). Toista porrasta pidemmälle menevä ketjuttaminen voidaan hyväksyä tapauskohtaisesti resurssi- tai aikataulusyistä. Urakan luvaton ketjuttaminen on sopimusrikkomus, joka voi johtaa huomautukseen ja tarvittaessa myös urakkasopimuksen purkamiseen. Ketjuttamiskieltoa valvotaan yrityksen mukaan käytännössä työmaakohtaisten kulkulupien myöntämisen yhteydessä: kulunvalvontajärjestelmään merkitään työntekijän kohdalle tiedot työnantajasta eli jos työntekijän työnantajaa ei ole hyväksytty, sen pitäisi tulla kulkuluvan myöntämisen yhteydessä ilmi. Vastauksissaan yritys korostaa, että sen työmaat ovat tyypillisesti suhteellisen pieniä. Niillä työskentelee samanaikaisesti vain muutamia kymmeniä työntekijöitä, jolloin työnjohdon on verrattain helppoa valvoa esimerkiksi sitä, ettei yrityksen työmailla työskentele työntekijöitä joiden työnantajasta ei ole selvyyttä.

Sopimuskumppaneiltaan yritys edellyttää Vastuu Groupin Luotettava kumppani -palvelun käyttöä. Luotettava kumppani -palvelua käytetään tilaajavastuulain edellyttämien tietojen tarkistamiseen. Yrityksen mukaan se edellyttää tilaajavastuulain mukaisia selvityksiä myös sen sopimuskumppanien aliurakoitsijoilta, jotka se myös tarkistaa. Myös Pohjola Rakennuksella on Luotettava kumppani -palvelun lisäksi käytössä Vastuu Groupin Valvoja-palvelu, joka automaattisesti tiedottaa mahdollisista muutoksista urakoitsijoiden tilaajavastuutiedoissa sopimussuhteen aikana.

Yrityksellä on käytössään eettiset ohjeet²²⁸, joiden noudattamista se edellyttää myös sen urakoitsijoilta ja aliurakoitsijoilta. Eettiset ohjeet edellyttävät lainsäädännön ja työehtosopimusten noudattamista, järjestäytymisvapautta ja työntekijöiden oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kohtelua. Syrjintä, häirintä ja kiusaaminen kielletään, mutta esimerkiksi rekrytointiin liittyvien maksujen perimisestä työntekijöiltä ohjeissa ei sanota mitään. Ohjeissa myös todetaan, että Pohjola Rakennuksella on oikeus valvoa ohjeiden noudattamista muun muassa urakoitsijoiden tiloihin tai työmaille tehtävillä, yhteisesti sovituilla auditoinneilla. Urakkasopimuksen purkaminen on mahdollista, jos eettisiä ohjeita ei noudateta ja epäkohtia ei korjata kohtuullisessa ajassa. Yrityksen mukaan näin ei kuitenkaan ole koskaan ollut tarpeen tehdä eikä sen tiedossa ole toteutuneita haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia sen työmailta. Se ei myöskään ole joutunut asettamaan urakoitsijoita ostokieltoon vastuullisuussyistä. Yrityksellä on käytössään whistleblowing-kanava²²⁹ epäkohtien ilmoittamiseksi, mutta se ei ole vastaanottanut ilmiantoja whistleblowing-kanavan kautta lainkaan. Kanava uudistettiin syksyllä 2021, ja se on nyt saatavilla aiemmasta poiketen suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lisäksi yritys kertoo laatineensa yhteistoiminnasta yrityksistä annetun lain edellyttämät tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat.

Jokaisen Pohjola Rakennuksen työmaille tulevan työntekijän tulee osallistua perehdytykseen. Yrityksellä ei ole käytössään erillistä, ennakkoon tehtävää verkkoperehdytystä. Perehdytyksen aikana ei yrityksen mukaan varsinaisesti käydä läpi Suomen työlainsäädäntöä tai soveltuvien työehtosopimusten vähimmäisehtoja, mutta niihin liittyvät materiaalit ovat saatavilla kaikilla sen työmailla vähintään sähköisessä muodossa suomeksi ja englanniksi. Yrityksen kumulatiivinen 12 kuukauden tapaturmataajuus oli syyskuussa 2021 omien työntekijöiden osalta 6, ja (ali)urakoitsijoiden osalta 15,5.

Yritys kertoo määritelleensä toimenpiteet harmaan talouden torjuntaan. Toimenpiteitä ovat muun muassa kaikkien sen työmailla työskentelevien työntekijöiden veronumerojen tarkastus perehdytyksen yhteydessä. Yrityksen käytössä oleva kulunvalvonta mahdollistaa ajantasaisen raportoinnin sen työmailla työskentelevistä henkilöistä työmaakohtaisesti, ja tarvittaessa sitä voidaan hyödyntää tehtyjen työtuntien tarkistamiseen. Työntekijätiedot raportoidaan verotusmenettelylain vaatimusten mukaisesti kuukausittain verottajalle.

Myös kaikkien ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeus tarkistetaan perehdytyksen yhteydessä. Yrityksen mukaan se on edellyttänyt kolmansien maiden kansalaisilta, jotka tulevat Suomeen lähetettyinä työntekijöinä, Suomen viranomaisten myöntämää työntekoon oikeuttavaa oleskelulupaa jo muutaman vuoden ajan toisin kuin esimerkiksi YIT, SRV Yhtiöt ja NCC, jotka ottivat vastaavan linjauksen käyttöön vasta vuonna 2021 tai 2022. Työnteko-oikeus varmistetaan työntekijän matkustusasiakirjoista. Tämän lisäksi Pohjola Rakennus kertoo tarkistavansa lähetettyjen työntekijöiden A1-todistukset, mutta ei rutiininomaisesti esimerkiksi työsopimuksia. Yrityksen mukaan sen työmailla on tyypillisesti työskennellyt vain vähän ulkomaiden kansalaisia, mikä on omalta osaltaan helpottanut linjauksen viemistä käytäntöön. Ulkomaalaisten työntekijöiden lukumäärä on kuitenkin lähtenyt hienoiseen nousuun samalla kun yrityksen toiminta Uudellamaalla on lisääntynyt.

Vuosina 2016–2020 Rakennusliitto ei ole julistanut yhtään Pohjola Rakennuksen työmailla toiminutta urakoitsijaa tai aliurakoitsijaa saartoon. Finnwatchin läpikäymistä Etelä-Suomen alueellisen työsuojeluviranomaisen tarkastuskertomuksista yksi liittyi Pohjola Rakennukseen. Tarkastuksella ei havaittu puutteita käsitellyssä asiassa, joka tässä tapauksessa oli ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden varmistamisvelvollisuus. Kyseisellä työmaalla toimi tarkastushetkellä yksi ulkomaalainen yritys. Ulkomaalaisen yrityksen edustajan kertoman mukaan yrityksen palveluksessa ei ollut lähetettyjä työntekijöitä, vaan työntekijät oli palkattu Suomesta.²³⁰

T2H Rakennuksen liikevaihto oli vuonna 2020 yli 124 miljoonaa euroa.²³¹ Yritys rakentaa asuntoja. Verkkosivuillaan yritys kertoo, että sen palveluksessa on noin 150 toimihenkilöä ja että sen hankkeissa työskentelee alihankintayritykset mukaan lukien yhteensä noin 800 työntekijää.²³²

T2H Rakennus kieltäytyi vastaamasta Finnwatchin kyselyyn. Finnwatch ei myöskään löytänyt yrityksen verkkosivuilta tietoa sen vastuullisuuskäytännöistä.
Helmikuussa 2021 Iltalehti uutisoi tapauksesta, jossa T2H Rakennuksen työmaalla Vantaalla työntekijöille oli kerrottu, miten heidän tulee vastata lääkärin mahdolliseen soittoon ja koronatartuntaepäilyihin. Työmaakopin seinälle kiinnitetyn ohjeistuksen mukaan työntekijöiden tuli silloin sanoa, että “on työskennelty vain oman työryhmän kanssa ja kontakteja muihin ei ole ollut työmaalla. Työmaalla on noudatettu etäisyyssuosituksia ja käytetty kasvomaskeja. Työmaatoimistoon on ollut pääsy kielletty.” Iltalehden haastattelussa T2H:n toimitusjohtaja Arto Toikkanen piti ohjeistusta asiattomana ja pyysi sitä anteeksi. Hänen mukaansa kyse oli yksittäisestä tapauksesta eikä se ollut yrityksen linjan mukainen.²³³

Finnwatchin läpikäymien ESAVIn työsuojelun vastuualueen tarkastuskertomusten joukossa oli kaksi tapausta, jotka liittyivät T2H:hon. Molemmat tapaukset olivat vuodelta 2019. Niissä kummassakin T2H:lle oli annettu toimintaohje puutteelliseen työntekijäluetteloon liittyen: kaikkia työmaalla työskenteleviä työntekijöitä ei ollut merkitty luetteloon. Yhdessä tapauksessa luettelosta puuttui myös tiedot ulkomaisen yrityksen edustajasta Suomessa. Lisäksi siinä annettiin T2H:lle toinenkin toimintaohje ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden perusteen varmistamiseen liittyen, sillä sen katsottiin tapauksessa laiminlyöneen myös velvollisuutensa varmistua virallisesta matkustusasiakirjasta työntekijöiden työnteko-oikeudesta.²³⁴

Toisessa tapauksessa T2H:lle annettiin toimintakehotus paitsi puutteellisesta työntekijäluettelosta myös liittyen tilaajan velvollisuuteen huolehtia siitä, että lähettävä yritys on tehnyt työsuojeluviranomaiselle ilmoituksen työntekijän lähettämisestä. Lisäksi tarkastuksessa kävi ilmi, että työmaan urakkaketjussa oli ollut kolme kolmannen maan kansalaista töissä väärillä EU-maan henkilökorteilla. Kyseisillä työntekijöillä ei näin ollen ollut työnteko-oikeutta Suomessa.²³⁵

Vuosina 2016–2020 Rakennusliitto on julistanut kaksi T2H Rakennuksen työmailla toiminutta urakoitsijaa tai aliurakoitsijaa saartoon. Molemmat saarrot julistettiin loppuvuodesta 2018, ja ne on jo purettu. Toisessa niistä oli Rakennusliiton julkisuuteen antamien tietojen mukaan kyse siitä, että T2H:n työmaalla Klaukkalassa työskenteli kahdeksan ukrainalaista rakennusmiestä, joiden työmaalla olosta ei ollut minkäänlaisia dokumentteja. Työntekijät olivat T2H:n Suomeen rekisteröidyn urakoitsijan²³⁶ virolaisen aliurakoitsijan palveluksessa. Työntekijöitä ei ollut perehdytetty työmaalle eikä heillä ollut pankkitilejä. Palkkasaatavia heille oli ehtinyt kertyä 17 000 euron edestä. Rakennusliiton mukaan saatavat saatiin myöhemmin maksuun työntekijöille.²³⁷

Finnwatch kartoitti pääurakoitsijoiden vastuullisuuskäytäntöjä yrityksille suunnatulla kyselyllä. Viisi yritystä, YIT, Skanska, SRV Yhtiöt, NCC ja Pohjola Rakennus vastasivat kyselyyn. Yritysten vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että tyypilliset ihmisoikeusriskit, jotka liittyvät ulkomaalaisen työvoiman käyttöön rakennustyömailla, ovat hyvin alan toimijoiden tiedossa. Yrityksistä kolme YIT, Skanska ja SRV toimittivat Finnwatchille tietoa niiden työmailla huhtikuussa 2021 työskennelleiden ulkomaalaisten ja lähetettyjen työntekijöiden lukumääristä. Yhteensä näiden kolmen pääurakoitsijan työmailla työskenteli kyseisenä ajankohtana yli 3 500 ulkomaiden kansalaista ja satoja lähetettyjä työntekijöitä. NCC:n ja Pohjola Rakennuksen kohdalla tiedot ulkomaalaisten työntekijöiden lukumääristä ovat saatavilla vain työmaakohtaisesti.

Isoimmat kyselyyn vastanneet yritykset ovat kartoittaneet niiden toimintaan liittyviä ihmisoikeusriskejä konsernitasolla siten, että kartoitus on kattanut niiden kaikki toiminnot. Tämän lisäksi Skanska on kartoittanut urakoitsijakohtaisesti joidenkin sen sopimuskumppanien omia riskienhalllintaprosesseja, ja kartoituksen perusteella kohdistanut korkean riskin toimijoiksi tunnistetuille urakoitsijoille lisäohjeistusta. SRV on sisällyttänyt osaksi sen toimittajarekisteriin rekisteröitymistä kysymyspatteriston, jonka avulla se pyrkii keräämään tietoa sen mahdollisten sopimuskumppanien sisäisistä prosesseista ja ulkomaisen työvoiman käytöstä. Hyvin toteutettuna menettely voi auttaa yritystä tuntemaan sen yhteistyökumppanit aiempaa paremmin, valitsemaan huolellisemmin sen tulevat urakoitsijat ja jalkauttamaan sen vastuullisuusvaatimukset entistä tehokkaammin sen urakkaketjuihin.

Aiemmissa tutkimuksissa hyviksi käytännöiksi torjua työperäistä hyväksikäyttöä rakennusalalla on tunnistettu muun muassa sopimushinnoittelu, jossa huomioidaan työehtosopimusten mukaiset palkat ja muut velvoitteet, sopimusehdot ja -sakot, joilla on mahdollista velvoittaa urakoitsijoita korjaamaan ja korvaamaan epäkohtia, sekä urakoiden ketjutuskiellot ja läpinäkyvyys urakkaketjuissa. Myös esimerkiksi Finnwatchin haastatteleman työsuojeluviranomaisen mukaan “[urakan] hinta muodostuu työstä. Ei tällaset torninosturifirmat oo niitä joilla on lähetettyjä työntekijöitä. Ei se hintaero muodostu siitä että olis jotain teknistä, että olis jotain patentteja siihen että miten muurataan vaan kyllä se tulee siitä työn hinnasta. (...) Se on ihan matikkaa että vaikka sille ensimmäiselle (urakka)portaalle annetaan [riittävästi] mutta jos se jaetaan viidelle portaalle [urakkaketjussa] alaspäin niin eihän siitä jää mitään.”

Finnwatchin kyselyyn vastanneet yritykset pyrkivät vastaustensa perusteella hallitsemaan urakkaketjuihin liittyviä ihmisoikeusriskejä pääsääntöisesti kolmella eri tavalla: eettisillä ohjeilla, sopimusehdoilla sekä rajoittamalla urakoiden ketjuttamista. Lisäksi osa yrityksistä pyrkii jakamaan tietoa Suomen työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista kaikille työntekijöille pakollisen perehdytyksen yhteydessä ja/tai työmaille jaetun materiaalin avulla. Eettiset ohjeet kattavat tyypillisesti vähintään keskeiset työelämän oikeudet ja työterveyden ja -turvallisuuden, mutta esimerkiksi rekrytointiin liittyvien maksujen perimisen työntekijöiltä on vain harvoin kielletty erikseen. Työntekijät tekevät perehdytyksen tyypillisesti hyvin lähellä työnteon aloittamista, joskus jopa jo työmaalla ollessaan. Sitä, että työntekijät ovat sisäistäneet annetut tiedot Suomen työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista ei välttämättä kuitenkaan varmisteta mitenkään.

Suurin osa kyselyyn vastanneista pääurakoitsijoista on kieltänyt urakoiden ketjuttamisen niin sanottua toista porrasta pidemmälle (pääurakoitsija – sopimuskumppani eli (tässä) urakoitsija – sopimuskumppanin aliurakoitsija). Yritykset, joilla ei ollut käytössä kategorista ketjuttamiskieltoa kertoivat edellyttävänsä, että mahdollinen urakan ketjuttaminen hyväksytetään etukäteeen. Yritysten vastausten perusteella ketjuttamiskieltoa valvotaan käytännössä yleisimmin työntekijöiden kulkulupien myöntämisen yhteydessä. Kulunvalvontajärjestelmiä on kuitenkin mahdollista kiertää, eikä kaikilla työmailla ole sähköisiä järjestelmiä edes käytössä. Myös vastuullisuuteen liittyvät sopimusehdot ja -sakot olivat verrattain yleisiä. Esimerkiksi Skanskan käytössä olevat vakiosopimusehdot mahdollistavat urakkasopimuksen purkamisen alipalkkaustapauksissa ilman ennakkovaroitusta. SRV:n sopimusehtojen mukainen seuraamus työsuhteen vähimmäisehtojen polkemisesta on 10 000 euron sopimussakko. Urakkasopimushinnoittelun vastuullisuutta ei Finnwatchin kyselyn puitteissa ole mahdollista arvioida. Yksikään Finnwatchin kyselyyn vastannut yritys ei vastauksissaan kuitenkaan tuonut esiin, että osana vastuullisuuskäytäntöjään ne olisivat arvioineet omaa osallisuuttaan mahdollisiin haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin, kuten esimerkiksi sopimushinnoittelun vaikutuksia. YIT kertoi valvovansa ketjutuskieltoa auditoinneilla, joilla urakkasopimukset ja ketjutusluvat tarkistetaan.

Edellä käsiteltyjen keinojen lisäksi myös tilaajavastuulaki näyttäytyi vastausten perusteella yrityksille keskeisenä ihmisoikeusriskien hallinnan välineenä. Vaikka tilaajavastuulaki kattaa vain urakkaketjujen niin sanotun ensimmäisen portaan, tarkistavat lähes kaikki Finnwatchin kyselyyn vastanneet yritykset tilaajavastuulain mukaiset selvitykset kaikilta urakkaketjun toimijoilta. Tilaajavastuulaki, jonka yhtenä tavoitteena on luoda yrityksille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyöstä tai alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa, on todettu tehokkaaksi työkaluksi harmaan talouden torjuntaan. Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjuntaan se ei kuitenkaan ole riittävä työkalu, sillä tilaajavastuulaki ei edellytä yksityiskohtaisia kohtaisia selvityksiä esimerkiksi työntekijöiden palkkauksen perusteista tai euromääristä, tai velvoita valvomaan työsuhteen vähimmäisehtojen toteutumista käytännössä. Pahimmillaan tilaajavastuulain vaatimusten mukaiset selvitykset työoloista jäävät työsuojeluviranomaisen sanoin “kuolleeksi kirjaimeksi”.

Sama riski koskee myös eettisiä ohjeistuksia ja sopimusehtoja. Aina sopimuskumppanit eivät yritysten itsensä mukaan edes lue vakiosopimuspohjiin kirjattuja ehtoja. Eettiset ohjeistukset ja sopimusehdot ovat tehokkaita työkaluja vastuullisuuden varmistamiseksi vain jos myös niiden valvonta ja toimeenpano on tehokasta. Esimerkiksi urakoitsija tai aliurakoitsija, joka teettää työntekijöillä pitkää päivää ja jättää ylityökorvaukset ja sunnuntailisät maksamatta, tietää (tai ainakin tämän tulisi tietää) rikkovansa lakia ja joissain tapauksissa toimivansa jopa rikollisesti. Näin ollen tämä epäilemättä pyrkii peittämään jälkensä mahdollisimman hyvin. Eettisen ohjeistuksen ja sopimusehtojen vastaisen toiminnan havaitseminen edellyttää yrityksiltä esimerkiksi työmaatarkastuksia ja auditointeja (ali)urakoitsijoiden toimintaan. Näitä toimenpiteitä voidaan kohdentaa vihjeiden tai erilaisten ilmoituskanavien kautta saatujen tietojen perusteella, mutta niitä tulee tehdä myös satunnaisotannalla. Vaikka osa yrityksistä tekee työmaatarkastuksia tai auditointeja, niiden aikana ei välttämättä haastatella urakkaketjujen työntekijöitä heidän työoloistaan.

Lähes kaikilla Finnwatchin kyselyyn vastanneilla yrityksillä on olemassa menettelytapoja, joiden avulla ne puuttuvat niiden tietoon tulleisiin ongelmiin. YIT kertoi pyytävänsä urakkaketjujen yrityksiltä selvityksiä työaika- ja palkkakirjanpidosta useita kertoja vuodessa, Skanska selvittäneensä kuutta epäiltyä hyväksikäyttötapauksta kirjallisesti ja haastatteluin pelkästään vuoden 2021 ensimmäisellä puoliskolla. Skanska on myös aiemmin tehnyt rikosilmoituksia epäillyn hyväksikäytön uhrien puolesta tilanteissa, joissa he eivät ole itse uskaltaneet niin tehdä.

Yrityksillä vaikuttaa kuitenkin olevan käytössään vain vähän tai ei ollenkaan tehokkaita prosesseja, joiden avulla ne saavat tietoa mahdollisesta työperäisestä hyväksikäytöstä tai alipalkkauksesta niiden työmailla. Yksikään Finnwatchin kyselyyn vastannut yritys ei esimerkiksi ollut saanut yhtään lähetettyjen työntekijöiden asemaan liittyvää yhteydenottoa niiden käytössä olevien ilmoituskanavien kautta. Rakennusliiton rooli epäkohtien ilmoittamisessa on yritysten vastausten perusteella keskeinen, ja monet yritykset kertoivat tekevänsä yhteistyötä ammattiliiton kanssa esimerkiksi palkkasaatavien selvittämisessä. Kuitenkin Rakennusliiton mukaan lähetetyt työntekijät ovat harvoin aloitteellisia ammattiliittojenkaan suuntaan. Mahdolliset hyväksikäyttötapaukset selviävät aktiivisesti kyselemällä.

Viime vuosien julkisen keskustelun seurauksena yritykset ovat ottaneet käyttöön joitakin uusia menettelyjä, jotka mahdollisesti paitsi tehostavat työperäisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyä myös edesauttavat hyväksikäyttötapausten ilmituloa. Uusia käytäntöjä kehittämässä ovat olleet myös HEUNIn kaltaiset toimijat, jotka ovat laatineet oppaita ja koulutuksia työperäisen hyväksikäytön torjuntaan liittyen.²⁴¹ Osa näistä menettelyistä liittyy yritysten tai työmaajohdon ja työperäiselle hyväksikäytölle alttiiden ryhmien välisen suoran vuorovaikutuksen edistämiseen, osa esimerkiksi työehtosopimuksista tiedottamiseen perehdytysten yhteydessä ja ilmoituskanavista kertoviin työmaille jaettaviin ohjeistuksiin ja julisteisiin. Esimerkiksi YIT on ryhtynyt keräämään tietoa työoloista ja Suomen työlainsäädännön tuntemuksesta suoraan työntekijöille suunnatuilla kyselyillä, Skanska kartoittaa sidosryhmäyhteistyössä, miten hyvin työntekijät ovat ymmärtäneet perehdytyksessä läpikäydyt asiat. Se myös kannustaa työmaajohtoa luomaan suoria kontakteja aliurakoitsijoiden työntekijöihin. Vaikutusten kohteena olevilta ryhmiltä saatua arvokasta palautetta voitaisiin hyödyntää myös ehkäisevien ja lieventävien toimenpiteiden tehokkuuden ja vaikuttavuuden seurantaan, ja tarvittaessa niiden räätälöimiseksi entistä toimivimmiksi ja myös vastaamaan muutoksiin toimintaympäristössä, kuten merkkeihin lisääntyvästä valeyrittäjyydestä. Tällaisten työkalujen kehittämisessä on kuitenkin tärkeää varmistaa, että vuoropuhelu ei jää muodolliseksi palautteen keräämiseksi vaikutusten kohteena olevilta ryhmiltä heidän käsityksistään ja olosuhteistaan. Vaikutusten kohteena olevilla ryhmillä tulee olla aidosti mahdollisuus osallistua myös ehkäisevien, lieventävien ja korjaavien toimenpiteiden tehokkuuden arvioimiseen ja kehittämiseen.

Lisäksi YIT ja Skanska ovat myös kouluttaneet tai ohjeistaneet työmaajohtoa tunnistamaan työvoiman hyväksikäyttöä. Työmaajohdon kouluttaminen on yksi keino integroida yritysten vastuullisuuskäytäntöjä niiden toimintoihin. Esimerkiksi tätä raporttia varten tehdyissä asiantuntijahaastatteluissa nousi usein esiin, että pääurakoitsijoiden eri työmaiden välillä voi olla merkittäviäkin eroja työmaajohdosta riippuen. Joidenkin pääurakoitsijoiden työmailla myös urakkaketjuun kuuluvien yritysten työntekijöiden työturvallisuusluvut olivat huomattavan paljon pääurakoitsijan omien työntekijöiden lukuja heikommat.

Aiemmissa tutkimuksissa lähetetyt työntekijät, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, on todettu erityisen haavoittuvaksi ryhmäksi hyväksikäytölle etenkin silloin kun he tulevat maista, joiden tulotaso on merkittävästi Suomea alhaisempi. Syksyllä 2021 alan isot toimijat, kuten tässä raportissa käsitellyt YIT ja SRV, sekä myöhemmin myös NCC, ryhtyivät käytännössä rajoittamaan kolmansien maiden kansalaisten mahdollisuutta työskennellä niiden työmailla lähetettyinä työntekijöinä. Vaikka rajoitusten taustalla olivat osin yritysten kohtaamat käytännön haasteet kolmansien maiden kansalaisten työnteko-oikeuden varmentamisessa, on mahdollista että niillä on myös työperäistä hyväksikäyttöä ennaltaehkäisevää vaikutusta. Pohjola Rakennuksella vastaava linjaus on ollut käytössä jo muutaman vuoden ajan.

Kaksi yritystä, Lehto Group ja T2H, eivät vastanneet Finnwatchin kyselyyn. Lehto Groupin vastuullisuustyö on yrityksen verkkosivuilta löytyvän tiedon mukaan alkutekijöissään. Lehto Group vaikuttaa heränneen kehittämään vastuullisuustyötään saatuaan surkean tuloksen valtioneuvoston teettämässä vertailevassa selvityksessä, jossa arvioitiin suomalaisyritysten ihmisoikeussuoriutumisen tasoa. T2H:n verkkosivuilta Finnwatch ei löytänyt mitään tietoa yrityksen vastuullisuudesta. Avoimuus on yksi vastuullisuuden kulmakivistä. Vastuullinen yritys viestii sidosryhmilleen niin toimintansa positiivisista kuin haitallisistakin vaikutuksista.

Ulkomaisia työntekijöitä lähetetään Suomeen paljon etenkin rakennusalalle. Alan omien arvioiden mukaan lähetettyjä työntekijöitä on rakennusalalla arviolta 15 000, ja esimerkiksi Uudellamaalla ulkomaiset työntekijät vastaavat jopa 33 prosentista talonrakennusalan työvoimasta. Työntekijöitä lähetetään Suomeen erityisesti Virosta, Saksasta ja Puolasta. Lähtömaa ei kuitenkaan välttämättä kerro lähetetyn työntekijän kotimaata. Esimerkiksi Baltian maiden kautta Suomeen lähetetään paljon Ukrainan ja Valko-Venäjän kansalaisia. Ilmiö ei ole ongelmaton, ja ulkomailta Suomeen lähetettyihin työntekijöihin liittyvät ihmisoikeusongelmat ovatkin olleet tiedossa jo pitkään. Lähetetyt työntekijät ovat usein alipalkattuja, tekevät pitkää päivää ja asuvat kehnoissa oloissa Suomessa työskennellessään. Osa on maksanut työstään rekrytointimaksuja. Räikeimmissä tapauksissa voi olla kyse jopa pakkotyöstä tai ihmiskaupasta.

Tässä raportissa on luotu tilannekuva ongelmasta sekä siitä miten lähetettyjen työntekijöiden ihmisoikeusongelmiin on pyritty puuttumaan niin yritysten kuin lainsäätäjän ja viranomaisten toimesta. Erityisesti raportti keskittyy pääurakoitsijoina toimivien rakennusalan yritysten omiin vastuullisuustoimiin niiden urakkaketjuissa.

Raporttia varten Finnwatch kävi läpi Etelä-Suomen alueellisen työsuojeluviranomaisen tarkastuskertomuksia, haastatteli ilmiöön perehtyneitä asiantuntijoita sekä kartoitti pääurakoitsijoina toimivien Suomen suurimpien rakennusalan yritysten ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyviä vastuullisuuskäytäntöjä.

Työsuojeluviranomaisten tarkastuskertomukset kertovat, että erilaiset epäselvyydet muun muassa ulkomaisten työntekijöiden työnteko-oikeudessa, palkkauksessa ja työaikaseurannassa jatkuvat. Työnteko-oikeudettomia kerrotaan tulevan Suomeen “ovista ja ikkunoista”, ja ilmiö on tullut entistä näkyvämmäksi koronapandemian myötä käyttöönotetussa rajavalvonnassa. Lähetetyille työntekijöille, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, ja joiden kotimaissa tulotaso on huomattavasti Suomen tulotasoa alhaisempi, arvioidaan maksettavan vain harvoin työehtosopimusten mukaista palkkaa. Haastatellut viranomaiset ja asiantuntijat kertoivat, että valvonnan resurssit ja lain suomat mahdollisuudet puuttua ongelmiin ovat riittämättömiä. Pääurakoitsijoiden aktiivinen rooli työperäisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyssä korostui haastatteluissa.

Finnwatchin yrityskyselyyn saatujen vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että ainakin osa rakennusalan yrityksistä on viime vuosien mediakohujen siivittämänä havahtunut omaan vastuuseensa ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä urakkaketjuissa. Nämä yritykset ovat kehittäneet ihmisoikeuksia koskevia asianmukaisen huolellisuuden prosessejaan ja ottaneet käyttöön uusia vastuullisuuskäytäntöjä. Tällaisia uusia käytäntöjä ovat esimerkiksi erilaiset haavoittuvassa asemassa oleville työntekijöille suunnatut kyselyt ja muut keinot, joiden avulla voidaan lisätä vuoropuhelua työmailla työskentelevien lähetettyjen ja muiden ulkomaalaisten tai ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden kanssa, tai koulutukset työperäisen hyväksikäytön tunnistamiseksi.

Useat Finnwatchin kyselyyn vastanneista pääurakoitsijoista ovat myös rajoittaneet kolmansien maiden kansalaisten työskentelyä niiden työmailla lähetettyinä työntekijöinä. Lähetettyjen työntekijöiden, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, työnteko-oikeuden varmistamiseen liittyy pääurakoitsijoiden näkökulmasta käytännön haasteita, jotka heikentävät pääurakoitsijoiden mahdollisuuksia täyttää työnteko-oikeuden varmistamiseen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia. Rajoituksilla on kuitenkin myös mahdollisesti työperäistä hyväksikäyttöä ehkäisevää vaikutusta.

Yritysten vastuullisuuskäytännöissä havaittiin kuitenkin myös selkeitä puutteita. Osa yrityksistä nojaa esimerkiksi edelleen vahvasti tilaajavastuulain edellyttämiin selvityksiin, vaikka asiantuntijat pitävät nykymuotoista lakia hampaattomana keinona puuttua työperäiseen hyväksikäyttöön. Paperilla, ennen sopimuksen allekirjoittamista pyydetyt selvitykset eivät takaa sitä, että esimerkiksi työehtosopimuksia noudatettaisiin käytännössä. Urakkaketjujen työolojen valvonta edellyttää jalkautumista rakennustyömaille ja auditointeja urakkaketjuihin kuuluvien yritysten toimintaan. Auditointien aikana tulee haastatella myös näiden yritysten työntekijöitä – silloinkin kun kaikki vaikuttaa esimerkiksi tilaajavastuuselvitysten valossa olevan hyvin. Myös kanavia epäkohdista ilmoittamiseksi tulee kehittää entisestään, niistä tiedottamista lisätä ja lähetettyjen työntekijöiden ymmärrystä omista oikeuksistaan Suomessa lisätä. Tällä hetkellä yritykset eivät lainkaan saa yhteydenottoja lähetettyjen työntekijöiden asemaan liittyen niiden omien ilmoituskanavien kautta. Myös ostokäytäntöihin, sopimuskumppanien valintaan ja urakoiden ketjuttamiseen tulee kiinnittää huomiota. Etenkään pitkälle ketjutetuissa urakoissa urakkahinta ei välttämättä riitä kattamaan työehtosopimusten mukaisia palkkakustannuksia.

Kaksi yritystä, Lehto Group ja T2H Rakennus eivät vastanneet Finnwatchin kyselyyn lainkaan. Lehto Groupin vastuullisuustyö on yrityksen verkkosivuilta löytyvän tiedon mukaan alkutekijöissään kun taas T2H:n verkkosivuilta Finnwatch ei löytänyt mitään tietoa yrityksen vastuullisuudesta. Avoimuus on yksi vastuullisuuden kulmakivistä. Vastuullinen yritys viestii sidosryhmilleen niin toimintansa positiivisista kuin haitallisistakin vaikutuksista.

Kun hyväksikäyttötapauksia löydetään moni uhri jää vaille oikeutta. Lähes kaikilla Finnwatchin kyselyyn vastanneilla yrityksillä oli käytössään prosesseja esimerkiksi palkkasaatavien perimiseksi urakkaketjujen toimijoilta. Yrityksistä YIT ja Skanska kertoivat selvittäneensä useita palkkaepäselvyyksiä tai epäiltyjä hyväksikäyttötapauksia vuoden 2021 aikana esimerkiksi pyytämällä urakketjuun kuuluvien yritysten työaika- ja palkkakirjanpidon nähtäväkseen tai haastatteluin. Skanska on myös aiemmin tehnyt rikosilmoituksia epäillyn hyväksikäytön uhrien puolesta tilanteissa, joissa he eivät ole itse uskaltaneet niin tehdä. Jo aiemmin tehdyt tutkimukset osoittavat, että alipalkkaustapauksista rikosoikeuteen päätyy vain “jäävuoren huippu”, rangaistuskäytäntö on lievää, ja esimerkiksi työsyrjintänä käsitellyissä tapauksissa uhrit jäävät usein kokonaan ilman korvauksia maksamattomista palkoista kun taas kiskonnantapaisessa työsyrjinnässä korvauksia määrättiin maksettavaksi. Kun rikoshyöty on merkittävä, ja siitä saatavat sanktiot epätodennäköisiä ja hyötyyn nähden pieniä, hyväksikäyttö jatkuu. Samalla jatkuva hyväksikäyttö ja siitä saatu taloudellinen hyöty heikentävät reilua kilpailua ja työoloja Suomessa myös yleisemmin.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan työvoiman maahanmuuton toimenpiteitä kehitettäessä otetaan huomioon ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunta. Hallitusohjelman mukaisia toimenpiteitä hyväksikäyttöön puuttumiseksi on valmisteltu useissa työryhmissä, mutta kaikista niistä ei ole vieläkään saatu tuloksia. Yksi edelleen auki oleva kysymys on esimerkiksi alipalkkauksen hallinnollinen sanktiointi tai kriminalisointi omalla rikosnimikkeellään. Työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi tähtäävien toimenpiteiden kehittämisen lisäksi palkkasaatavien turvaamista tulee vahvistaa ja yritysten vastuuta ihmisoikeuksien kunnioittamisesta niiden arvoketjuissa myös Suomessa tulee hallitusohjelman mukaisesti lisätä yritysvastuulailla.

Huomattavan monessa tässä raportissa nimeltä käsitellyssä hyväksikäyttöä käsittelevässä esimerkkitapauksessa on ollut kyse julkisista hankinnoista. Julkisten hankkijoiden osaamista sosiaalisesti kestävien hankintojen tekemiseen tulee lisätä. Julkisten hankkijoiden yhteistyöfoorumi Hankinta-Suomen vuoden 2021 lopulla julkaistut vastuullisuuden vähimmäisvaatimukset ja ohjeistus niiden käyttämiseksi ovat yksi hyvä työkalu vastuullisuusvaatimusten jalkauttamiseksi hankintoihin.²⁴² Lisää hyviä käytäntöjä saataneen Helsingin kaupungin, Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusliiton yhteisestä harmaan talouden torjuntakampanjasta²⁴³, jossa on jalkauduttu yhteisille valvontakäynneille kaupungin työmaille ja kehitetään kaupungin rakentamiseen liittyviä prosesseja (ks. myös tapausesimerkki 2).

Yrityksille

• Pääurakoitsijoina toimivien rakennusalan yritysten on sitouduttava kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja otettava käyttöön kansainvälisten yritysvastuustandardien²⁴⁴ mukainen ihmisoikeuksia koskeva asianmukaisen huolellisuuden prosessi. Osana tätä prosessia niiden on kartoitettava omaan toimintaansa ja arvoketjuihinsa liittyvät ihmisoikeusriskit, arvioitava oma osallisuutensa niihin, laadittava toimenpidesuunnitelma riskeihin puuttumiseksi sekä korjattava haitalliset ihmisoikeusvaikutukset, joita ne ovat aiheuttaneet tai joiden aiheutumiseen ne ovat myötävaikuttaneet. Ehkäisevät, lieventävät ja korjaavat toimenpiteet on integroitava yritysten toimintaan, mukaan lukien työmaiden johtotasolle, ja niiden tehokkuutta on seurattava ja arvioitava vuoropuhelussa vaikutusten kohteena olevien ryhmien kanssa. Asianmukaisen huolellisuuden prosessista on raportoitava julkisesti.
• Pääurakoitsijoiden on varmistuttava nykyistä tehokkaammin siitä, että niiden sopimuskumppanit ja sopimuskumppanien aliurakoitsijat, jotka ovat ulkomaalaisia, tuntevat soveltuvien työehtosopimusten määräykset ja noudattavat niitä. Tämä edellyttää nykyistä yksityiskohtaisempia selvityksiä työntekijöiden palkkauksen perusteista ja euromääräisistä palkoista sekä auditointeihin ja pistokokeisiin perustuvaa valvontaa työmailla. Auditointien aikana on kuultava urakkaketjujen työntekijöitä olosuhteissa, joissa he voivat puhua ymmärtämällään kielellä turvallisesti ja ilman pelkoa työnantajan kostotoimista. Tarvittaessa yritysten on kannettava oma vastuunsa urakkaketjun työntekijöiden asianmukaisista palkoista.
• Myös ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ymmärrystä omista oikeuksistaan ja siitä, mihin mahdollisista ongelmista ja hyväksikäytöstä voi ilmoittaa on lisättävä. Tiedon ja ilmoituskanavien on oltava saatavilla kielillä, joita haavoittuvassa asemassa olevat työntekijät ymmärtävät. Luottamusta ilmoituskanaviin ja viranomaisprosesseihin voidaan lisätä tiedottamalla läpinäkyvästi, miten yhteydenotot käsitellään ja mitä niiden mahdolliset seuraamukset eri osapuolille ovat.

Päättäjille

• Suomessa tulee hallitusohjelman mukaisesti säätää kansallinen yritysvastuulaki, joka velvoittaa yritykset huolehtimaan ihmisoikeuksista ja ympäristöstä niiden koko arvoketjussa kansainvälisten yritysvastuustandardien mukaisesti. Hallituksen esitys tulee tuoda eduskunnan käsittelyyn viimeistään kesällä 2022. Laissa arvoketjut tulee määritellä siten, että ne kattavat paitsi yritysten rajat ylittävät toiminnan myös niiden toiminnan kotimaassa. Yritysvastuulain tulee myös edistää yritystoiminnasta aiheutuvien haitallisten vaikutusten uhrien oikeussuojaa. Suomen tulee aktiivisesti edistää samankaltaista sääntelyä hallitusohjelman mukaisesti myös EU-tasolla. Komission yritysvastuulakialoite on viivästynyt jo kahdesti, ja kansalliset yritysvastuulakihankkeet ovat yksi keino viestiä komissiolle jäsenmaiden odotuksista yritysvastuusääntelyn suhteen.
• Myös muuta lainsäädäntöä, kuten esimerkiksi tilaajavastuulakia, tulee kehittää ketjuvastuun suuntaan ja alalla tunnistettujen hyvien käytäntöjen mukaisesti, siten että lain mukaiset selvitykset tulisi vaatia nähtäväksi kaikilta urakkaketjun toimijoilta, ei vain suorilta sopimuskumppaneilta. Jos ulkomaalaislakia muutettaisiin siten, että pääurakoitsijan/rakennuttajan vastuu ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden varmentamisesta koskee myös suomalaisen yritysten palveluksessa olevia työntekijöitä, vähentäisi muutos mahdollisuuksia piilotella urakkaketjuissa luvatonta työvoimaa. Myös ulkomaalaisrikkomusta koskevaa pykälää tulee muuttaa siten, että sitä ei sovelleta tilanteissa, joissa henkilö on joutunut mahdollisen työperäisen hyväksikäytön uhriksi.
  
• Työsuojeluviranomaisen toimivaltuuksia puuttua havaittuihin epäkohtiin tulee lisätä. Esimerkiksi tilanteissa, joissa työaikakirjanpito puuttuu kokonaan tai siinä on puutteita joiden takia palkanmaksun oikeellisuutta ja syrjinnän kieltoa ei voida valvoa, tulee olla mahdollista langettaa laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksuja tulee korottaa siten, että se ei kuitenkaan estä hyväksikäytön rikosoikeudellista käsittelyä. Työsuojeluviranomaisen toimivaltuuksien kehittämisen lisäksi esimerkiksi työperäisen hyväksikäytön torjuntaa on priorisoitava aiempaa enemmän ja kohdennettava riskialoille (ml. työsuojeluviranomaisten tulosohjauksessa), viranomaisille on turvattava riittävät resurssit tarkastusten tekemiseen ja moniviranomaisyhteistyötä sekä viranomaisten välistä tiedonvaihtoa on kehitettävä. Työsuojelun tulee tarjota palveluita myös esimerkiksi venäjän ja muiden mahdollisten riskiryhmiksi tunnistettujen kansallisuuksien yleisesti puhumilla kielillä. Myös viranomaisten ilmoituskanavista tiedottamista on kohdennettava ulkomaalaisille ja ulkomaalaistaustaisille työntekijöille nykyistä tehokkaammin, ja ulkomaisten työntekijöiden tietoisuutta omista oikeuksistaan on lisättävä.
  
• Alipalkkauksen rikosoikeudellista rangaistavuutta tulee kehittää siten, ettei sen tunnusmerkistöä ole sidottu syrjintään, ja tarvittaessa soveltuvien rikosnimikkeiden vanhenemisaikoja pidentää. Rikosoikeudellisia sanktioita on tiukennettava nykyisestä. Soveltuvien eri rikosnimikkeiden osalta tarvitaan koulutusta ja ohjeistusta poliisille ja syyttäjille niiden käytöstä.
  
• Sanktioinnin kehittämisessä keskeinen näkökulma tulee olla uhrien oikeuksien toteutuminen. Alipalkkaustapauksissa haavoittuvassa asemassa olevien uhrien oikeus oikeusapuun on turvattava. Palkkasaatavien saamista tulee helpottaa ja nopeuttaa, ja ne tulee turvata myös tilanteissa, joissa työnantaja on maksukyvytön tai uhri on poistunut maasta. Palkkasaatavien saamisen turvaamisella voisi myös olla työperäistä hyväksikäyttöä ennaltaehkäisevää vaikutusta, sillä se puuttuisi yritysten alipalkkauksesta saamaan taloudelliseen hyötyyn.
  
• Suomen on edistettävä EU-tasolla keskustelua työnvälityksen maksukiellosta niiden maiden kanssa, jotka eivät ole ratifioineet Kansainvälisen työjärjestö ILOn yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevaa sopimusta ja jotka sallivat työnvälitysmaksujen perimisen työntekijöiltä.
  
• Finnwatch suosittelee myös työ- ja elinkeinoministeriön HEUNI:lla teettämässä julkaisussa Selvitys ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunnan menettelyistä eri maissa²⁴⁵ esitettyjen suositusten käyttöönottoa. Julkaisun suositukset keskittyvät muun muassa eri viranomaisten ja muiden toimijoiden työn ja moniviranomaismallien kehittämiseen, lainsäädännön ja sanktioinnin vahvistamiseen ja uhrien oikeuksien parantamiseen esimerkiksi ammattiliittojen joukkokanneoikeuden avulla.
  

Julkisille hankkijoille

• Hankintayksiköiden tulee noudattaa asianmukaista ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuutta rakennusurakoiden kilpailutuksissa. Hankintojen ihmisoikeusriskit on kartoitettava, kilpailutuksiin on sovellettava vastuullisuuden vähimmäisehtoja ja urakkakohtaisia vastuullisuusvaatimuksia, jotka on integroitava myös hankintasopimuksiin. Esimerkiksi urakoiden ketjuttamista on mahdollista rajoittaa hankintasopimuksissa.²⁴⁶ Sopimushintoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Sopimusehtojen noudattamista on valvottava sopimuksen aikana, ja mahdolliset ehtojen rikkomukset sanktioitava sopimussakoin.

Ammattiliitoille

• Ammattiliittojen rooli työperäisen hyväksikäytön ja siihen liittyvien ilmiöiden tunnistamisessa ja tuomisessa viranomaisten tietoon on keskeinen. Yhteistyötä liittojen ja viranomaisten kesken tulee vahvistaa. Liittojen tulee tarjota tietoa ja monikielistä neuvontaa myös haavoittuvassa asemassa oleville ulkomaalaisille työntekijöille, jotka eivät ole niiden jäseniä.