3.4 Työntekijät ovat maksaneet isoja rekrytointimaksuja
Kaikki Finnwatchin haastattelemat intialaiset siirtotyöntekijät olivat tulleet maahan saman rekrytointiyrityksen kautta. Rekrytointiyrityksen toimisto sijaitsee Mumbaissa, mutta yrityksen käyttämä rekrytoija hankkii työntekijöitä ympäri Intiaa.
Lähes kaikki haastatellut työntekijät olivat maksaneet rekrytointimaksuja rekrytointiyrityksen tiloissa. Työntekijöiltä perittävän rekrytointimaksun suuruus on 45 000 Intian rupiaa, eli noin 500 euroa. Summa vastaa työntekijöiden kahden kuukauden palkkaa Malesiassa. Kaksi haastateltua työntekijää oli maksanut rekrytointimaksun kaksi kertaa, sillä he olivat toista kertaa töissä IOI:n tilalla. Haastatellut työntekijät ovat keränneet rahat rekrytointimaksuun sukulaisiltaan tai muilta tutuiltaan kotikylästä. “45 000 rupiaa on minulle valtavan suuri raha”, vahvistaa eräs haastatelluista työntekijöistä.
Valituksen Finnwatchille tehneen henkilön sukulainen ja hänen ystävänsä olivat kuitenkin maksaneet rekrytoinnista pankkisiirrolla vain 28 000 rupiaa, sillä he olivat tienneet, että Intian viranomaiset sallivat työntekijöiltä perittävän maksimissaan 30 000 rupiaa13.
Rekrytointiyrityksen ei kuitenkaan pitäisi periä lainkaan maksuja IOI:n työntekijöiltä, sillä IOI on jo maksanut työntekijöiden rekrytoinnista ja kieltänyt rekrytointimaksujen perimisen työntekijöiltä. Työntekijät eivät kuitenkaan ole olleet tietoisia tai eivät olleet ymmärtäneet IOI:n soveltamaa rekrytointimaksujen kieltoa. He saivat tietää IOI:n politiikasta vasta Finnwatchin kerrottua siitä heille.
Rekrytointimaksut maksetaan käteisellä rekrytoinnista vastaavan yrityksen toimistolla. Rahasta ei anneta kuittia. Haastatellut työntekijät kertoivat Finnwatchille kahden rahaa vastaanottaneen henkilön nimen. Osa haastatelluista kertoo allekirjoittaneensa Intiassa dokumentin, jossa heille kerrotun mukaan lukee, että he eivät ole maksaneet rekrytointimaksuja. Dokumentti on englanniksi eivätkä he ole ymmärtäneet mitä siinä tarkalleen lukee eikä heillä ole sopimuksesta kopiota. Osa taas kertoo, että työntekijöitä on pyydetty vahvistamaan erikseen kuvatulla videolla, että he eivät ole maksaneet rekrytointimaksuja. Yksi haastatelluista työntekijöistä kertoi kysyneensä miksi hänen pitää valehdella videolla, mutta hän sai vastaukseksi vain vihaisen kehotuksen huolehtia omista asioistaan.
IOI vetoaa vastauksessaan useisiin dokumentteihin ja edellä mainittuihin videoihin pyrkiessään kiistämään työntekijöiden kertomukset rekrytointimaksuista. Yritys vahvisti työntekijöiden kertomuksen siitä, että työntekijät allekirjoittavat oikeuden edustajan läsnäollessa erillisen englanninkielisen vakuutuksen, jonka mukaan he eivät ole maksaneet rekrytointimaksuja. Vakuutus selitetään yrityksen mukaan työntekijöille hindin kielellä ja viralliselle leimapaperille laadittu dokumentti vahvistetaan notaarin toimesta. IOI korostaa, että työntekijät ovat syyllistyneet rikkomukseen jos he ovat antaneet väärän todistuksen rekrytointimaksuista lähtömaassa. IOI vetoaa myös siihen, että työntekijöiltä kysytään uudelleen rekrytointimaksuista Malesiassa, jossa heille luetaan uudelleen Intiassa laadittu vakuutus ja heidän täytyy ruksata kyllä- ja ei-vaihtoehdoista hyväksyvätkö he vakuutuksen sisällön.
Finnwatch ei ole vakuuttunut IOI:n luoman monimutkaisen byrokratiajärjestelmän toimivuudesta rekrytointimaksut kieltävän politiikan valvonnassa. Haavoittuvassa asemassa olevat, köyhät ja matalasti koulutetut työntekijät eivät asetu poikkiteloin rekrytointiagentin tai notaarien edessä, sillä he haluavat Malesiasta luvatun työpaikan joskus jopa hinnalla millä hyvänsä. Työntekijät eivät aina ymmärrä käytettyjä käsitteitä eivätkä he välttämättä osaa lukea oikeudellisia asiakirjoja tai ymmärrä englantia. IOI:n luoma prosessi ei näytä tähtäävän rekrytointiketjun valvontaan tai väärinkäytösten esiin tuomiseen vaan siihen, että työntekijöiden kynnys nostaa esiin ongelmia pyritään pitämään korkeana.
Haastatellut työntekijät kertovat, että rekrytointimaksuja on peritty ainakin vuosien 2015–2019 välillä. Koronapandemian myötä siirtotyöntekijöiden rekrytointi Intiasta Malesiaan on keskeytetty. Intiassa toimiva rekrytointiyritys, jonka kautta haastatellut työntekijät ovat tulleet Malesiaan, on IOI:n pitkäaikainen kumppani rekrytoinnissa. Kyseinen rekrytointiyritys hankkii siirtotyöntekijöitä myös lukuisille muille Malesian palmuöljy-yrityksille.
IOI:n käyttämän rekrytointiyrityksen rekrytoimien työntekijöiden koulutusvideot on ladattu julkiselle Youtube-kanavalle, jota ylläpitää yrityksen työntekijä. Youtube-kanavalla on esillä satojen työntekijöiden kasvot ja nimet sekä näiden passien numerot. IOI on tietoinen kanavasta ja linkkasi Finnwatchille kanavalla olevia videoita dialogin aikana. IOI selitti, että yrityksen rekrytointiprosessiin kuuluu, että rekrytointiyritys kertoo työntekijöille työstä ja työehdoista ja näyttää työntekijöille IOI:n laatiman videon. Yhtiö vahvisti, että nämä tilaisuudet tallennetaan videolle ja ladataan YouTubeen, jotta niitä “voidaan katsoa ympäri maailman työntekijän passinumeroa käyttämällä”. Finnwatch pitää työntekijöiden identifioinnin mahdollistavien henkilötietojen jakamista avoimessa YouTube-kanavassa mahdollisena loukkauksena työntekijöiden yksityisyyttä kohtaan eikä jaa kyseisen kanavan tarkempia tietoja tässä raportissa.
Kuten edellä todettiin, IOI:n rekrytointimaksut kieltävän politiikan mukaan IOI vastaa työntekijöiden rekrytointimaksuista ja se on kieltänyt rekrytointiyrityksiä perimästä maksuja työntekijöiltä. IOI:n politiikassa todetaan myös, että mikäli rekrytointimaksuja tästä huolimatta peritään, IOI edellyttää rekrytointiyrityksiä maksamaan maksut takaisin työntekijöille. IOI edellyttää rekrytointiyrityksiä myös valvomaan omia alihankkijoitaan, jotka saattavat osallistua rekrytointiprosessiin työntekijöiden lähtömaissa.14
IOI väitti Finnwatchille ettei se pysty todistamaan kenelle työntekijät ovat maksaneet maksuja, ja koska IOI:n käyttämä rekrytointiyritys kiistää työntekijöidensä perineen maksuja jää ongelma IOI:n mukaan työntekijöiden ja Intian viranomaisten huoleksi. IOI on kertonut Finnwatchille ettei se aio maksaa työntekijöille takaisin työntekijöiltä perittyjä rekrytointimaksuja. IOI on jäädyttänyt yhteistyön rekrytointiyrityksen kanssa sekä keskeyttänyt rekrytoinnin Intiasta.
Finnwatch pitää työntekijöiden kertomuksia johdonmukaisina ja näyttöä rekrytointimaksuja perineen henkilön yhteyksistä rekrytointiyritykseen vahvana. Riippumatta siitä, kuka maksut on perinyt, IOI Groupilla on ihmisoikeuksia koskeva huolellisuusvelvoite varmistaa, että sen rekrytointiprosessit ovat asianmukaiset. Kansainvälisen työjärjestö ILOn mukaan rekrytointimaksuja ei tule periä työntekijöiltä. Myös ILO korostaa, että yritysten tulee noudattaa työntekijöiden rekrytoinnissa asianmukaista ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuutta sekä puututtava haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin, joihin ne ovat osallisia.15 Rekrytointimaksujen perimisestä aiheutuva velkaantuminen on yksi pakkotyön indikaattori16. Finnwatch katsoo IOI Groupin olevan vastuussa rekrytointimaksujen palauttamisesta haavoittuvassa asemassa oleville työntekijöilleen. IOI:n ja sen käyttämän rekrytointiyrityksen välisen sopimuksen rikkominen on erillinen kysymys, jota IOI voi pyrkiä ratkaisemaan oikeusteitse ja viranomaiskanavia hyödyntäen.
Vuonna 2017, Finnwatchin ja Rainforest Action Networkin kanssa käydyn dialogin jälkeen, IOI julkaisi edellä mainitun rekrytointimaksut kieltävän politiikan. Rekrytointimaksujen perimisen kiellon lisäksi IOI lupasi maksaa työntekijöille, jotka olivat maksaneet rekrytointimaksuja ennen politiikan voimaantuloa, erillisen kertakorvauksen. Tämän raportin teon aikana kävi ilmi, että maksuja ei kuitenkaan oltu maksettu, ja IOI alkoi maksamaan niitä uudelleen vuonna 2021. IOI selitti Finnwatchille, että vuonna 2017 julkaistun politiikan implementointi oli pitänyt tehdä vaiheittain sillä yrityksen piti selvittää ketkä olivat oikeutettuja korvauksiin ja ketkä eivät. Yrityksen mukaan tämän selvittäminen oli monimutkaista. Finnwatch ei pidä selitystä uskottavana. IOI on käyttänyt korvausten maksamiseen neljä vuotta, ja on epäselvää ovatko kaikki korvauksiin oikeutetut työntekijät vieläkään saaneet rahojaan.