2. Israelin siirtokunnat miehitetyillä alueilla
Miehitetyillä palestiinalaisalueilla tarkoitetaan Israelin vuodesta 1967 lähtien miehittämää Länsirantaa, Itä-Jerusalemia ja Gazan kaistaa. Pinta-alaltaan suurimman palestiinalaisalueen, lähes 6 000 neliökilometrin2 laajuisen Länsirannan väkiluku on 3,2 miljoonaa, joista noin 450 000 on Israelin perustamien siirtokuntien asukkaita3. Noin 360 neliökilometrin kokoisella Gazan alueella asukkaita on 2,1 miljoonaa.4 Itä-Jerusalemissa asuu noin 600 000 asukasta, joista noin 230 000 on siirtokuntien asukkaita5. Palestiinalaisalueiden lisäksi Israel on vuodesta 1967 lähtien miehittänyt myös Syyrialle kuuluvia Golanin kukkuloita, jossa Israel on asettanut tavoitteekseen kaksinkertaistaa nykyisen 25 000 siirtokuntalaisen määrän6.
Nykyiset Israelin miehittämät palestiinalaisalueet ovat osa entistä Iso-Britannian Palestiinan mandaattialuetta7, joka perustettiin 1920-luvun alussa. Sionistit8 olivat jo 1800-luvun lopulla alkaneet suunnitella tälle alueelle Israelin juutalaisvaltion perustamista. Britannian ilmoitettua luopuvansa mandaattialueestaan Yhdistyneet kansakunnat esitti vuonna 1947 aluejakoa, jonka mukaan Palestiina jaettaisiin kahdeksi itsenäiseksi valtioksi juutalaisten ja arabien kesken. Jakopäätös hyväksyttiin samana vuonna YK:n yleiskokouksessa9, mutta se ei koskaan toteutunut. Iso-Britannia ilmoitti, ettei se pane osapuolten vastustamaa jakopäätöstä toimeen. Syttyi sisällissota Palestiinan arabi- ja juutalaisväestön välillä, ja Iso-Britannian joukkojen poistuttua Palestiinasta 1948 sionistiliike julisti Israelin valtion perustetuksi. Arabimaiden ja Israelin välillä käynnistyi sota, jonka seurauksena yli 700 000 palestiinalaista joutui pakenemaan kodeistaan.10
Israelin itsenäistymisestä seuranneeseen sotaan osallistuneiden arabimaiden ja Israelin välille solmittiin aselepo, jonka myötä Israel sai haltuunsa huomattavasti isomman maa-alueen kuin mitä se olisi saanut YK:n esittämässä aluejaossa. Israelin haltuun päätyi lähes neljä viidesosaa Palestiinasta.11 Israelin valtion alue ja arabimaiden hallitsema palestiinalaisten asuttama alue erotettiin toisistaan ja merkittiin karttaan niin sanotulla vihreällä linjalla.
Vuonna 1967 Israel käynnisti arabivaltioita12 vastaan kuuden päivän sodan, jonka jälkeen se on kansainvälisen oikeuden vastaisesti miehittänyt vihreän linjan takana olevia palestiinalaisalueita. Länsirannan ja Itä-Jerusalemin lisäksi Israel miehittää myös Gazaa ja Syyrialle kuuluvaa aluetta Golanin kukkuloilla.
Miehitettyään palestiinalaisalueet Israel alkoi aktiivisesti hyödyntämään niitä rakentamalla siirtokuntia ja tarjoamalla juutalaisille erilaisia kannustimia muuttaa siirtokuntiin. Tänä päivänä tyypillinen siirtokunta on pieni kaupunki tai kylä, jonka asukasluku vaihtelee muutamasta sadasta tuhanteen. Suurimpia siirtokuntia ovat Modi’in Illit, Beitar Illit ja Ma’ale Adumim, joissa asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä13. Siirtokuntakaupungeilla on omia ostoskeskuksia, kouluja, hotelleja sekä paikallishallintoa. Merkittävä osa Israelin noin 13014 siirtokunnasta Länsirannalla on kuitenkin pieniä kyliä. Vuonna 2005 Israel evakuoi kaikki siirtokuntansa Gazasta, ja nykyiset siirtokunnat sijaitsevat Länsirannalla, Itä-Jerusalemissa ja Golanin kukkuloilla. Siirtokuntien lisäksi Länsirannalla sijaitsee lähes 150 epävirallista ilman Israelin viranomaisten lupaa haltuun otettua pienempää asutusaluetta (outposts), jotka ovat laittomia myös Israelin omien lakien mukaan15.
Kansainvälisen oikeuden mukaan Israelin siirtokunnat Länsirannalla, Itä-Jerusalemissa ja Golanin kukkuloilla ovat laittomia. Kansainvälinen tuomioistuin ICJ totesi vuonna 2004 antamassaan lausunnossa siirtokuntien rikkovan neljättä Geneven sopimusta16, joka muun muassa kieltää miehittävän valtion omien kansalaisten siirtämisen miehitetylle alueelle17.
YK:n turvallisuusneuvosto ja ihmisoikeusneuvosto ovat toistuvasti todenneet Israelin siirtokunnat laittomiksi sekä kehottaneet Israelia lopettamaan siirtokuntien rakentamisen ja laajentamisen18. Myös Euroopan unioni pitää Israelin siirtokuntia kansainvälisen oikeuden vastaisena, ja se on toistuvasti vaatinut Israelia lopettamaan siirtokuntien laajentamisen19. Suomen valtion kanta Israelin siirtokuntia koskien noudattaa kansainvälistä linjaa, ja myös Suomi erottelee Israelin valtion alueen siitä alueesta, jota Israel on vuodesta 1967 alkaen miehittänyt20.
Israel ei ole kunnioittanut kansainvälistä oikeutta tai kansainvälisten instituutioiden kantoja koskien siirtokuntien perustamista ja laajentamista. Siirtokunnat ovat laajentuneet vuosi vuodelta.21 Siirtokuntien kasvu on yksi keskeinen syy palestiinalaishallinnon vetäytymiseen rauhanneuvotteluista yli kymmenen vuotta sitten22.
Siirtokunnat ovat johtaneet lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Siirtokuntien ja niihin liittyvän infrastruktuurin tieltä on tuhottu palestiinalaisten koteja ja viljelysmaita. Siirtokuntatoiminnan ongelmat liittyvät myös luonnonvarojen kuten veden hallintaan, jatkuvaan väkivaltaan sekä haavoittuvassa asemassa olevan paikallisväestön hyväksikäyttöön.
Miehitetyillä palestiinalaisalueilla kärsitään veden puutteesta. Alueen pohjavesivarantoja ja vedenjakelua hallinnoi Israel, jolla on hallussaan 80 prosenttia alueen vesivaroista23. YK:n ihmisoikeusneuvosto on raportissaan todennut, että Israelin siirtokuntien rakentaminen ja laajentaminen on vaikuttanut veden saatavuuteen, ja Israelin toimet siirtokuntien vedensaannin priorisoimiseksi syrjivät palestiinalaisia ja ovat heikentäneet palestiinalaisten vedensaantia ja sanitaatiota koskevien ihmisoikeuksien toteutumista. Kasvava palestiinalaisväestö sekä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat sään ääri-ilmiöt ovat pahentaneet tilannetta entisestään.24
Israelin miehitys pitää yllä myös jatkuvia konflikteja palestiinalaisten ja israelilaisten välillä. Siirtokuntalaisten sekä siirtokuntia suojelevien israelilaissotilaiden ja poliisien palestiinalaisia vastaan harjoittama väkivalta on jatkuvasti lisääntynyt. Viimeisen kymmenen vuoden aikana miehityksestä seuranneen väkivallan vuoksi pelkästään Länsirannalla on kuollut yli 700 ihmistä, näistä valtaosa palestiinalaisia. Kuolonuhreihin johtanut väkivalta on tilastojen mukaan lisääntynyt voimakkaasti vuosina 2021 ja 2022.25
Israelin työlainsäädäntö ei ulotu miehitetyille palestiinalaisalueille, mutta vuonna 2007 Israelin korkein oikeus teki päätöksen ulottaa Israelin työlainsäädäntö koskemaan siirtokunnissa työskentelevää palestiinalaisväestöä26. Siirtokunnissa toimivissa yrityksissä työskentelevät palestiinalaiset ovat silti usein erittäin heikossa asemassa, ja järjestöt ovat raportoineet työelämän oikeuksien loukkauksista siirtokunnissa. Vuonna 2019 julkaistussa työoloja Israelin siirtokunnissa tarkastelleessa raportissa ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC toi esiin, että palestiinalaisille maksetaan usein minimipalkkaa pienempää palkkaa ja että suurimmalla osalla työntekijöistä ei ole pääsyä sosiaaliturvan piiriin27.
Israelin kansainvälistä oikeutta rikkova toiminta laittomissa siirtokunnissa on heijastunut Israelin ja Euroopan unionin väliseen kauppapolitiikkaan. Vuonna 2010 EU-tuomioistuin määräsi, että miehitetyiltä alueilta siirtokunnista tulevat tuotteet eivät ole israelilaisia eivätkä ne siksi saa samaa tullikohtelua kuin EU:n ja Israelin välisen vapaakauppasopimuksen piiriin kuuluvat tuotteet28. Vuonna 2013 EU kielsi EU-avustusten ja -palkintojen sekä EU:n rahoitusvälineistä saatavan tuen jakamisen Israelin siirtokuntiin29. Vuonna 2013 EU:ssa myös täsmennettiin, etteivät Israelin viranomaiset voi myöntää EU-alueelle tuotavia hedelmiä ja vihanneksia koskevia vaatimustenmukaisuustodistuksia Israelin kesäkuusta 1967 hallinnoimille alueille eli Golanin kukkuloille, Gazan alueelle, Itä-Jerusalemille ja muulle Länsirannalle30. Marraskuussa 2019 Euroopan unionin tuomioistuin antoi ratkaisun Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden merkitsemisestä. Ratkaisussa tuomioistuin totesi, että Israelin siirtokunnista tulevat tuotteet tulee merkitä erikseen siirtokuntatuotteiksi sen sijaan, että niiden alkuperäksi merkitään Israel. Tuomioistuimen mukaan siirtokuntatuotteiden merkitseminen israelilaisiksi voi harhaanjohtaa kuluttajia.31
Israelin siirtokuntia koskeva EU:n kauppapolitiikka ei kuitenkaan ole ollut johdonmukaista EU:n kaikkien muiden miehitettyjä alueita koskevien kauppapoliittisten linjausten kanssa. EU esimerkiksi kielsi tuonnin Venäjän miehittämältä Krimiltä ja Sevastopolista samana vuonna miehityksen alkamisen jälkeen32. Israel on jatkanut omaa miehitystään ja kansainvälisen oikeuden loukkauksia jo yli 50 vuotta, ja silti tuonti Euroopan unionin alueelle jatkuu. Vuonna 2022 Euroopan unionissa käynnistettiin kansalaisaloite, jolla EU:ta vaaditaan kieltämään tuonti kaikista laittomista siirtokunnista, ml. Israelin siirtokunnista33.