Finnwatch kysyi kolmelta suurelta metsäyhtiöltä, kannattavatko ne ilmastolain muuttamista. Vastaukset olivat varovaisesti muotoiltuja, mutta suoria vaatimuksia vuotta 2035 koskevan hiilineutraaliustavoitteen avaamiseksi ei esitetty. Ilmastolain määräaikaistarkastelu on määrä tehdä tänä vuonna.

Finnwatch selvitti, miten ihmisoikeusvastuu on huomioitu aasialaisia ravintoloita palvelevissa erikoistukkuliikkeissä.

SONJA FINÉRKomission viime kuussa julkaisema omnibus-esitys on otettu tyrmistyneenä vastaan. Se uhkaa vesittää vakavalla tavalla yritysvastuusääntelyä, josta on jo sovittu EU:ssa. Esitetyt muutokset ovat viemässä yritysvastuukäytännöt yli kymmenen vuoden takaiseen aikaan ja suorastaan haittaamassa jo vastuullisuustyötä tekevien yritysten toimintaa. Miten kukaan on saattanut keksiä jotain näin typerää?Reclaim Finance -sivusto julkaisi viikko sitten kiinnostavan analyysin siitä, mistä omnibus-esityksen ehdotukset ovat peräisin. Sylttytehdas löytyy muutamien etujärjestöjen lobbauspapereista. Erityisen vaikutusvaltaisia ovat olleet yhteistyössä toimineet Ranskan työnantajaliitto Medef, Saksan teollisuuden etujärjestö BDI ja Italian teollisuusliitto Confindustria; ranskalaisia pankkeja edustava FBF sekä Yhdysvaltain EU-kauppakamari AmCham EU. Selvityksen mukaan ne ovat saaneet komission esitykseen läpi jopa 70 prosenttia vaatimuksistaan. Myös laajasti eurooppalaisia, mukaanlukien suomalaisia, yritysjärjestöjä edustava Business Europe on ollut aktiivinen ja saanut sekin haitallisia esityksiään läpi komission lopulliseen esitykseen. On kuitenkin kiinnostavaa, että kaikkein hölmöimmät omnibusiin sisältyvät ehdotukset eivät ole peräisin Business Europen kannoista. 

Liikenteen päästövähennyksiä vauhdittavaan jakeluvelvoitteeseen liitetään puutteellisesti valmisteltua joustomekanismia, joka voi tavoitteensa vastaisesti johtaa päästöjen kasvuun.

Hiilimarkkinoita on suitsittu viime vuosina monesta suunnasta. Vaikka tilanne on vielä monella tapaa epäselvä, alkaa tulevaisuus vähitellen hahmottua. Yritysten tulee pian päättää, miten ne kantavat uudessa tilanteessa vastuuta päästöistään ja miten ne viestivät näistä toimistaan.

SONJA FINÉRMuistatko vielä ananasmehukohun?Vuonna 2013 Finnwatch julkaisi raportin, jossa kerrottiin, että lähes kaikissa Suomen vähittäiskaupoissa oli myyty ananasmehua, jota oli tuotettu karmeissa oloissa. Thaimaalaisella ananasmehutehtaalla oli ihan kaikki pielessä: paperittomia siirtolaisia, työntekijöihin kohdistunutta väkivaltaa ja uhkailua, pakkotyötä, alaikäisiä lapsia ja niin edelleen. Ongelman perimmäinen syy oli se, että ananasmehua ostaneiden kaupan ketjujen vastuullisuusprosessit olivat pielessä. Niillä oli paperilla code of conductit kunnossa, mutta käytännössä ne keskittyivät riskiarvioinnissaan ja valvonnassaan tuotantoketjun niin sanottuun ensimmäiseen portaaseen. Kyseisen ananasmehun tuotantoketjun ensimmäinen porras sijaitsi Kuopiossa. Mehun oli valmistanut suomalainen yritys, ja siksi se arvioitiin kaupan ketjujen prosesseissa pienen riskin toimijaksi. Vastuullisuusvalvonta ja muut vastaavat hommat loppuivat siihen. Papereita kyllä pyöriteltiin Thaimaahan asti, mutta ei niitä tainnut siellä kukaan lukea.No, thaimaalaisen tehtaan työolojen paljastuttua julkisuuteen kaikki olivat sitä mieltä, että eihän noissa prosesseissa ollut tolkun häivää. Asiaa puitiin lehdissä viikkotolkulla ja tutkimuksen kohteena olleet yritykset muuttivat toimintaansa. Ne ryhtyivät valvomaan riskejä siellä, missä ne oikeasti ovat, eli ananasmehun osalta Thaimaassa.Se oli vuonna 2013 se. Sen jälkeen tapahtuikin sitten monenlaista ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että olisi oikeastaan aika hyvä, että kaikki muutkin yritykset toimisivat samalla tavalla. Tämä toimintatapa, jota kutsutaan ihmisoikeuksia koskevaksi huolellisuusvelvoitteeksi, oli itse asiassa kuvattu ja hyväksytty YK-tasolla jo vuonna 2011.