Kanelituotantoon liittyvät hakkuut vaarantavat luonnon monimuotoisuutta Indonesiassa

Kanelin tuoksu kuuluu jouluun. Kanelia käytetään erilaisissa jouluherkuissa pipareista glögiin, ja kokonaiset kanelitangot ovat myös suosittu koriste. Samalla kaneli on raaka-aine, jonka tuotantoon liittyy lukuisia yritysvastuuongelmia riittämättömistä tuottajahinnoista epäekologisiin hakkuisiin. Finnwatch selvitti, mitä Suomessa myytävä kaneli on, mistä se tulee ja miten sen vastuullisuutta valvotaan. Tarkastelun kohteeksi valittiin kaksi tunnettua maustetaloa, Meira ja Paulig.

Eri kanelilaaduissa on erilaisia ongelmia

Kanelia on montaa eri lajia. Mausteena käytetty kaneli on tavallisimmin täysikasvuisen puun kuoresta kerättävää kassiakanelia, jota saadaan kolmesta eri lajista (Cinnamomum cassia tai Cinnamomum aromaticum, Cinnamomum loureiroi ja Cinnamomum burmannii). Kalliimpi ja kumariinipitoisuudeltaan huomattavasti matalampi ceyloninkaneli (Cinnamomum verum tai vanhalta nimeltään Cinnamomum zeylanicum) taas kasvatetaan pensaana, jonka versovia oksia kerätään kahdesti vuodessa.

Ceyloninkanelin vastuullisuusongelmat liittyvät kanelin käsittelyyn, joka on hyvin työvoimaintensiivistä. Kuoren irrottaminen on taitoa vaativaa käsityötä, ja siitä tehtävät tangot tehdään rullaamalla erikokoisia kuoren paloja toistensa kanssa lomittain. Palkat ovat pieniä, ja suurimmassa tuottajamaassa Sri Lankassa perinteiseen kanelin kuorintaan liittyy sosiaalinen stigma, ja sitä pidetään vähempiarvoisena työnä. Sri Lankassa ceyloninkanelin tuotantoa on pitkään vaivannut työvoimapula. Tuotannon on myös ollut vaikea vastata EU-markkinoiden elintarviketurvallisuutta koskeviin laatuvaatimuksiin muun muassa hygieniaan ja rikkidioksidijäämiin liittyen.

Merkittävin kassiakanelin tuottajamaa on Indonesia, ja siellä erityisesti Kerincin alue, jossa tuotetaan jopa 40 prosenttia maailman kassiakanelista. Indonesiassa kassiakanelia tuotetaan sekä puupeltoja muistuttavilla plantaaseilla että metsäisillä pientiloilla. Plantaaseilla vastuullisuusongelmat liittyvät esimerkiksi työntekijöiden palkkaukseen ja työoloihin. Järjestäytymättömien pientilallisten kanelipuun kuoresta saama hinta voi olla hyvin pieni, sillä he ovat kaupankäynnissä usein välikäsien armoilla. Viljelijät myyvät itse keräämänsä kanelipuun kuoren välikäsille tai antavat maksua vastaan välikäsille oikeuden omistamansa kanelipuuviljelmän hakkaamiseen. Niin plantaaseilla kuin pientiloilla on raportoitu hakkuiden aiheuttamaa biodiversiteetin vähenemistä, eroosiota ja jopa kestämättömien hakkuutapojen aiheuttamaa metsäkatoa.

Avohakkuu on helpoin ja nopein tapa kerätä burmannii-kanelipuun kuorta puista, joiden kasvamisessa satokypsyyteen kuluu Indonesiassa vähintään 5–7 vuotta. Yleisimmin kaadettavat puut ovat noin 10 vuotta vanhoja. Yhdestä puusta voidaan saada jopa 20 kiloa kassiakanelituotannossa käytettävää kuorta. Kanelin valmistuksessa käytettävän kuoren määrä, laatu ja siitä saatava hinta paranee puun vanhetessa yli 15 vuoden ikäiseksi. Vain harvat viljelijät odottavat kuitenkaan näin pitkään sadonkorjuuta. Useiden vuosien sadonkorjuuvälin vuoksi kaneliviljelmät toimivat monille tuottajille eräänlaisina säästöpankkeina, joilta kerätään satoa ennakoimattomien tai kertaluontoisten suurempien menojen kattamiseen.

Kanelipuun kuoren kerääminen on lisääntynyt voimakkaasti Kerincin alueella kanelin kysynnän ampaistua kasvuun maailmanmarkkinoilla. Kanelia käytetään entistä enemmän mausteena ruoissa ja juomissa, ja sen avulla tuotteisiin liitetään myös erilaisia terveysväittämiä. Kasvanut kysyntä näkyy lisääntyvänä paineena Kerincin kanelipuuta kasvavissa metsissä ja alueen elonkirjossa. Kaneliviljelmien lisäksi Kerincissä sijaitsee Sumatran suurin luonnonsuojelualue Kerinci Seblatin kansallispuisto, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Kanelin kysynnän kasvu on houkutellut kanelinkerääjiä ulottamaan hakkuita laittomasti myös valtion luonnonsuojelualueille, joilla kanelia kasvaa niin ilman lupaa istutettuna kuin luonnonvaraisena. Kaneliviljelmien leviäminen kansallispuiston rajoille on houkutellut puistoon ihmisiä keräämään myös muita kasveja, ja kestämättömät kanelipuiden hakkuut ovat lisänneet eläinten ja ihmisten välisiä yhteenottoja. Kansallispuisto on lukuisten uhanalaisten lajien, kuten sumatrantiikerin, viimeisiä esiintymispaikkoja.

Ekologisesti kestävin tapa kanelin tuotantoon on sen kasvattaminen yhdessä muiden puiden kanssa sekä kanelipuun oikeaoppinen kuoriminen ilman puiden laajamittaisia hakkuita. Kuorimisessa puut jäävät paikoilleen tarjoamaan elinympäristöjä lukuisille eläimille sekä suojaamaan kuivuudelta ja tulvilta. Lisäksi ne sitovat maata juurillaan estäen näin eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista Kerincin vuoristoisilla seuduilla. Kun yksittäinen puu lopulta kaadetaan, tulisi se tehdä riittävän korkealta ja jättää kanto kuorimatta, jotta kannon tyvestä lähtee versomaan uusi kanelipuu. Kestävää kanelituotantoa Indonesiassa tutkinut eurooppalaisten ja indonesialaisten tutkijoiden yhteishanke on suositellut siirtymistä pois avohakkuista kestävämpiin korjuutapoihin sekä markkinoiden luomista biodiversiteettiä kunnioittavalle ja säilyttävälle tuotannolle. Viljelmien levittäytyminen luonnontilaisiin metsiin on estettävä. Suositusten toteutuminen Euroopassa edellyttää niin ostajayritysten kuin kuluttajien ymmärryksen lisäämistä kanelituotannon haasteista ja ratkaisuista.

Suurin osa Suomessa myytävästä kanelista tulee Indonesiasta

Suurin osa sekä Meiran että Pauligin kanelista tulee Suomeen Indonesiasta, ja molempien yritysten hankintaa suuntautuu myös erilaisista kestävyysongelmista kärsivälle Kerincin alueelle. Ceyloninkanelia yritykset ostavat lisäksi Sri Lankasta ja Madagaskarilta. Molemmat yritykset antoivat yksityiskohtaista tietoa kanelituotteidensa maantieteellisestä alkuperästä. Indonesian osalta Finnwatch tiedusteli yrityksiltä myös niiden tavarantoimittajan nimeä. Paulig antoi tiedot, ja kertoi ostavansa kanelin kahdelta tavarantoimittajalta, C Globalilta sekä PT Tripperiltä. Meira ei antanut tietoja.

Meiralla on myynnissä vähittäiskaupan valikoimissa viisi erilaista kanelituotetta, joista neljä sisältää jauhettua kanelia ja yksi kanelitankoja. Neljästä jauhetuotteesta yksi on valmistettu ceyloninkanelista ja loput kassiakanelista. Meiran jauhettu kassiakaneli on peräisin Kerincin alueelta. Lisäksi jauhettua kanelia tulee Indonesiasta myös Potianakin alueelta Kalimantanista sekä Makasarista Sulawesin alueelta. Meiran kassiakanelista valmistettu kanelitanko tulee sekin Indonesiasta, Etelä-Sulawesin ja Länsi-Sumatran alueelta. Jauhettu Reilu kauppa -sertifioitu ceyloninkaneli ostetaan Sri Lankasta Gallen ja Rathnapuran alueelta.

Pauligin Santa Maria -tuotesarjassa myytävä kassiakaneli tuotetaan Indonesiassa, pääosin Kerincin alueella. Kerincin alueelta hankittava kaneli on peräisin pienviljelijöiltä tai muutamilta isommilta plantaaseilta. Lisäksi Paulig hankkii Sulawesin saarella viljeltyä kassiakanelia, jonka tuottavat pienviljelijät.

Santa Maria -tuotemerkillä myytävä ceyloninkaneli on peräisin Madagaskarilta, jossa toimitusketjuun kuuluu viljelijäosuuskuntia ja muita viljelijäyhteisöjä. Noin 70 prosenttia Pauligin hankkimasta ceyloninkanelista tuotetaan saaren kaakkoisosissa, missä Pauligin tavarantoimittajien osuuskuntien tilat sijaitsevat. Loput noin 30 prosenttia kanelista tulee saaren koillisosasta.

Santa Maria -kanelia kerätään hakkuilla, Meira kertoo tuottajiensa suosivan ekologisempaa puiden kuorintaa

Meiran Indonesiasta tulevan kassiakanelin vastuullisuutta ei ole varmennettu kolmannen osapuolen toimesta. Meira kertoo, että kanelin raaka-ainetoimittaja on allekirjoittanut Meiran vastuullisuuspolitiikan ja jalkauttaa sen vaatimukset omille toimittajilleen sopimusten yhteydessä sekä vierailemalla kahden vuoden välein tuotantoalueilla. Finnwatch ei pidä tavarantoimittajan omaa valvontaa riittävänä vastuullisuuden varmentamisena, eikä se täytä Meiran omaakaan määritelmää vastuullisuusvarmennuksesta (ks. seuraava luku).

Meiran mukaan sen tavarantoimittaja kouluttaa arvoketjuunsa kuuluvia kanelinviljelijöitä kestävään viljelyyn ja sadonkorjuuseen. Yrityksen mukaan koulutuksissa käsitellään muun muassa biodiversiteetin suojelua, uusien kanelipuiden istutusta sekä kuorittujen puiden elinvoimaisuuden varmistamista.

Avohakkuut ovat Indonesian Kerincissä yleinen tapa kerätä kanelia. Meira kuitenkin kertoo, että sen tavarantoimittajan käyttämät viljelijäverkostot eivät kerää kanelia hakkuilla vaan suosivat kuoren leikkausmenetelmää, jossa puu jätetään pystyyn ja kuoritaan. Finnwatch pyysi saada tarkempaa tietoa niistä vaatimuksista, joita Meiran tavarantoimittaja asettaa kanelintuottajille. Meira toimitti Finnwatchille tavarantoimittajansa anonymisoidun Code of Conductin, joka oli hyvin ylätasolla. Code of Conductissa tuottajien edellytetään lähinnä huolehtivan ympäristöstä, ottamaan huomioon ympäristövaikutuksensa sekä noudattavan lakeja. Vaikka Meira siis kertoo kanelituottajien suosivan ekologisempia kanelin keruutapoja, on epäselvää perustuuko tämä dokumentoituihin vaatimuksiin ja valvontaan.

Meiran mukaan se etsii jatkuvasti Indonesian kassiakanelille vastuullisuussertifioitua vaihtoehtoa. Sen löytäminen on yrityksen mukaan ollut haastavaa Meiran käyttämien isojen volyymien, sertifioitujen mausteiden saatavuuden sekä tuotelaatuvaatimusten takia. Meiran mukaan vaihtoehtona sertifioidulle raaka-aineelle on toteuttaa kolmannen osapuolen suorittama auditointi Indonesian kanelin osalta vuosien 2022–2024 aikana. Meiran Reilu kauppa -sertifioitu Sri Lankasta tuleva ceyloninkaneli on kolmannen osapuolen vastuullisuusvalvonnan piirissä.

Myös Paulig kertoo, että luomusertifioimatonta Santa Maria -kanelia tuottavia indonesialaisia viljelijöitä valvotaan vain sen oman tavarantoimittajan toimesta. Viljelijät istuttavat kasvattamansa kanelipuut itse, ja Paulig kertoo, ettei se osta villinä metsissä kasvavaa kanelia. On epäselvää miten valvonta toteutetaan ja miten yritys varmentaa, että kanelia kerätään vain viljelmiltä. Pauligin tavarantoimittajan Tripperin omassa esittelyvideossa kerrotaan, että yrityksen käyttämät välikädet ostavat kanelia suoraan myös yksittäisiltä kanelinkerääjiltä.

Toisin kuin Meira, Paulig kertoo, että sen käyttämät tuottajat kaatavat kanelipuut satoa kerättäessä. Pauligin mukaan sen tavarantoimittajat kouluttavat viljelijöitä sekä valvovat toimitusketjujaan varmistaakseen kestävien viljelykäytäntöjen toteutumisen muun muassa sadonkorjuussa. On epäselvää mitä tämä tarkoittaa, sillä esimerkiksi Tripper kertoo avoimesti hakkaavansa puut koko alueelta. Paulig kertoo, että kanelipuut kasvavat takaisin kannoista tai juurakoista, joten sato uusiutuu luonnollisesti. Yrityksen mukaan toimittajilla on lisäksi omia kanelipuiden istutusohjelmia, joilla varmistetaan viljelyn jatkuvuus.

Pauligin tavarantoimittajien oma toiminta on auditoitu Pauligin toimesta vuosina 2017 ja 2019. Auditoinnit eivät kuitenkaan ole ulottuneet varsinaisille viljelytiloille asti. Paulig ostaa ja markkinoi myös luomusertifioitua kassiakanelia ja luomusertifioitua ceyloninkanelia, jonka tuotanto on kolmannen osapuolen valvonnan piirissä.

Paulig ja Meira eivät kerro tavarantoimittajille tai viljelijöille kanelista maksettuja hintoja. Meira kertoo, että se tekee yleensä useamman vuoden mittaisen sopimuksen toimittajiensa kanssa, mikä antaa mahdollisuuksia myös vastuullisuuden pitkäjänteiseen kehittämiseen. Meira kertoo lisäksi, ettei se osta juuri koskaan kertaluonteisia niin sanottuja spot-eriä. Pauligin mukaan sen sopimukset eivät ole monivuotisia, mutta yhteistyö tärkeiden kumppanien kanssa on.

Pitkät kauppasuhteet ovat hyvä pohja vastuullisuuden kehittämiseen. Kummankaan yrityksen toimenpiteet kanelituotannon sosiaalisen ja ekologisen vastuullisuuden varmentamiseksi tai kehittämiseksi eivät kuitenkaan toistaiseksi vakuuta. Sekä Meira että Paulig lupaavat lisää toimenpiteitä tulevaisuudessa.

Yritykset lupaavat kehittää vastuullisuusvalvontaansa – vastuullisuusvarmennettuja mausteita saatavilla vuoteen 2030 mennessä?

Meira kertoo viimeisen vuoden aikana analysoineensa kuivien mausteiden raaka-aineiden vastuullisuusriskit sekä mahdollisuutensa raaka-aineiden vastuullisuuden varmentamisen suhteen. Meiran tavoitteena on, että vuoteen 2023 mennessä 80 prosenttia kuivien mausteiden raaka-aineista on peräisin sosiaalisesti ja ekologisesti vastuulliseksi varmennetuista tai matalan riskin lähteistä (Amfori BSCI -järjestelmän riskimaaluokitukseen perustuen). Vuonna 2026 yhtiön tavoitteena on nostaa vastuullisuusvarmennettujen tai muualta kuin riskimaista tulevien raaka-aineiden määrä 90 prosenttiin ja saavuttaa 100 prosentin kattavuus vuonna 2030. Vuonna 2020 Meira arvioi, että sen kuivamausteista vain 33 prosenttia on vastuullisuusvarmennettua tai matalan riskin maista. Loput 67 prosenttia tulevat siis riskimaista, eikä niiden osalta ole käytössä kolmannen osapuolen vastuullisuusvalvontaa.

Meira hyväksyy vastuullisuusvarmennukseksi niin kolmannen osapuolen vastuullisuussertifioinnit (esim. Reilu kauppa ja Rainforest Alliance) kuin kolmannen osapuolten auditoimat kaupallisten kumppaniensa omat vastuullisuusohjelmat. Viimeisen puolentoista vuoden aikana Meira kertoo vaihtaneensa 22 raaka-ainetta vastuullisuusvarmennuksen piiriin kuuluviksi. Muun muassa kaikki yrityksen musta- ja valkopippurit tulevat sen kumppanin vastuullisuusohjelman puitteissa varmennetuilta tiloilta. Inkiväärin sekä sarviapilan Meira ostaa Rainforest Alliance -sertifioituna. Kuluvana vuonna Meira lanseerasi myös Meira Premium Mausteet -sarjan, jonka tuotteet ovat joko kotimaisia tai sekä Reilu kauppa- että luomusertifioituja.

Meiran mukaan mausteiden vastuullisuustyö on haastavaa ja hidasta, mikä johtuu sertifioitujen raaka-aineiden saatavuudesta, sertifioituna saatavien maustelaatujen sopivuudesta suomalaiseen makuun sekä yrityksen asettamista muista vaatimuksista, jotka liittyvät laatuun, elintarviketurvallisuuteen sekä muihin raaka-aineilta vaadittaviin ominaisuuksiin.

Myös Paulig kertoo panostavansa mausteidensa vastuullisuuden varmentamiseen. Yritys kertoo täydentävänsä omaa valvontaansa tulevaisuudessa kolmannen osapuolen auditointimalleilla. Pauligin tavoite on sama kuin Meiran mausteissa: vuoteen 2030 mennessä kaikki riskialueilta tulevat raaka-aineet hankitaan vastuulliseksi varmennetuista eli kolmannen osapuolen verifioimista lähteistä.

Vuosien 2021–2023 aikana Paulig lupaa keskittyä erityisesti mausteiden arvoketjujen läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen. Yritys kertoo käyttävänsä kehitystyössään muun muassa Amforin ja Sustainable Spices Initiativen (SSI) verkostoja ja työkaluja. Lisäksi Paulig lupaa tehdä läheistä yhteistyötä niin tavarantoimittajiensa kuin muiden sidosryhmien kanssa vastuullisuustavoitteidensa edistämiseksi.

Sekä Pauligin että Meiran lupaaman kolmannen osapuolen vastuullisuusvalvonnan käyttöönotto on välttämätöntä. Samalla on tärkeää on varmistua siitä, että käytetyn valvontajärjestelmän kriteerit ovat riittäviä tuotannon ongelmiin puuttumiseksi. Näiden osalta järjestelmissä on eroja. Reilu kauppa esimerkiksi takaa useissa tuoteryhmissä tuottajille tietyn takuuhinnan, jolla pyritään kattamaan kestävän tuotannon kustannuksia. Rainforest Alliance -sertifioinnissa takuuhintaa ei ole. Reilu kauppa taas ei sertifioi lainkaan kassiakanelia Indonesiassa, ja on epäselvää estäisivätkö järjestelmän kriteerit biodiversiteettiä heikentäviä kanelipuiden hakkuita. Rainforest Alliance taas on osana tuoretta järjestelmäuudistustaan lisännyt biodiversiteettikysymysten huomioimista. Rainforest Alliance myös sertifioi kassiakanelia Indonesiassa. Yritysten vastuullisuustyössä onkin olennaista tuntea toimitusketjun vastuullisuusongelmat sekä valita työkalupakista sopiva valikoima työkaluja niihin puuttumiseksi.

Artikkelin lähteinä on käytetty:

Menggala, S., Vanhove, W., Muhammad, D., Hendri, J., et al., 2019, Sustainable Harvesting of Cinnamomum burmannii (Nees & T. Nees) Blume in Kerinci Regency, Indonesia
Menggala, S., van Damme P., 2018, Improving Cinnamomum Burmannii Blume Value Chains for Farmer Livelihood in Kerinci, Indonesia
Menggala, S., van Damme P., hankeyhteenveto: Non-timber forest product value chain development of cinnamomum burmannii and contribution to tropical forest conservation
Mongabay, A tiger refuge in Sumatra gets a reprieve from road building, 31.8.2019
Chen, P., Sun, J., Ford, P., 2014, Differentiation of the Four Major Species of Cinnamons (C. burmannii, C. verum, C. cassia, and C. loureiroi) Using a Flow Injection Mass Spectrometric (FIMS) Fingerprinting Method
Werner, S., 2001, Environmental Knowledge and Resource Management: Sumatra’s Kerinci-Seblat National Park 

Artikkelin tuotantoon on saatu tukea Kansan Sivistysrahastosta.